Lue keskustelun säännöt.
Mies hakee 7. kertaa opiskelemaan ja en jaksaisi enää koko aihetta yhtään
15.04.2025 |
5 vuotta mies on käytti lomansa valtavan pääsykoemateriaalin lukemiseen. Ei ole päässyt koulutukseen. Haluaisi siis korkeamman tutkinnon, koska se on ainoa keino päästä ylenemään työtehtävässään. Hän on todella hyvä ja pidetty nykytyössään ja olisi toivottu korkeammaksi esimieheksikin, mutta korkeampi tutkinto pitää olla.
On hakenut ns oikeaan koulutukseen nyt 6. kertaa ja nyt hakee myös "kiertokautta" kun sellainen mahdollisuus aukesi. On tehostanut oppimistaktiikkaansa ym. Mitään valmennuskursseja tms ei tähän ole.
Eli nyt odotellaan nro 6. ja 7. valintoja. Mies jaksaa olla optimistinen ja suunnittelee opintoja. Hankki uuden läppärin ym. Ja mä en jaksaisi kuulla enää koko asiasta. Tottakai tuen ja tsemppaan ja valan uskoa että kaikki menee hyvin, annan lukuaikaa ym. Samoin jos hän pääsisi kouluun, niin tuen ja annan opiskelurauhan. Mutta olen totaalisen väsynyt koko aiheeseen. Tuossa joku päivä mies kysyi että autanko häntä sitten joissain tehtävissä, kun itse olen ns kirjalliselta ulosanniltani edelleen parempi vaikka hän on sitä opetellutkin. Siinä kohtaa sanoin jo suoraan, tosin naurahtaen että kyllä sä saat opintosi hoitaa ihan itse.
En tiedä miten jaksan jos mies nyt pääsisikin kouluun ja siinä menisi seuraavat vuodet. Eli vapaa-aikansa menisi opintoihin. Mutta mikäs minä olen toisen haavetta dissaamaan. Ja sitten tunnen itseni ja ajatukseni kohtuuttomiksi, kun toivon vaan että hän lopettaisi jo sen hakemisen. Tyytyisi siihen mitä on, mieluinen ala ja työ nytkin.
Ja miksi kirjoitin? Halusin vaan purkautua. Miehen kouluun pääsyssä ei kukaan voi auttaa, siksi en kirjoittanut vaan pitää jonnekin päästä sanomaan omat tuntemukset.
Kommentit (199)
Onhan tuo nyt oikeasti kohtuutonta, että kuusi vuotta on hakenut opiskelemaan eikä vieläkään ole päässyt. Kannattaisi vähitellen ymmärtää, että on keksittävä jotain muuta tai tyytyä nykytilanteeseen. Itse aikanaan hain kolme kertaa ja kolmantena kertana jo nolotti niin paljon, että ajattelin sen olevan viimeinen kerta.
Ap:n miehellä on kognitiivinen dissonanssi eli hän on laittanut niin paljon resursseja tuohon hakemiseen, ettei hän voi enää perääntyä. Mies ei vaan pysty tunnustamaan, että kaikki opiskeluun käytetyt lomat ovat hukattua aikaa ja mahdollisesti myös rahaa on mennyt hakemisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on katkera eukko niin kuin 99% täällä kirjoittavista naisista. Ap ei uskaltanut lähteä opiskelemaan, vaa "uhrautui" ja jäi nykyisiin hommiinsa. Nyt sitten itkee, kun mies ei tee samoin, vaan elää omaa elämäänsä omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt oikeasti kohtuutonta, että kuusi vuotta on hakenut opiskelemaan eikä vieläkään ole päässyt. Kannattaisi vähitellen ymmärtää, että on keksittävä jotain muuta tai tyytyä nykytilanteeseen. Itse aikanaan hain kolme kertaa ja kolmantena kertana jo nolotti niin paljon, että ajattelin sen olevan viimeinen kerta.
Ap:n miehellä on kognitiivinen dissonanssi eli hän on laittanut niin paljon resursseja tuohon hakemiseen, ettei hän voi enää perääntyä. Mies ei vaan pysty tunnustamaan, että kaikki opiskeluun käytetyt lomat ovat hukattua aikaa ja mahdollisesti myös rahaa on mennyt hakemisen vuoksi.
Minä hain 6 kertaa ja sillä viimeisellä pääsin. Ei ole tapana tyytyä vähempään, kun on mahdollista saada enemmän. Luuserit luovuttavat.
AMK-opintoihin pääsee ilman pääsykokeita maksamalla kurssit ja siten opiskelun alkuun.
YAMK opintoihin etsii helpoimmat kurssit ja etänä jostain kauempaa, niin pääsee helpommin sisälle.
Ja eikö amkkiin nyt kuudessa vuodessa olis jo päässy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikö auta, jos juttelee, että kannattaako eläkkeelle valmistua? Onpa kyllä hankala tilanne. Surullinen miehesi puolesta, mutta mikä hakukerta on riittävästä, jos ei pääse kouluun."
Ei auta. Hän on aiemmin nauttinut työstään, saanut erilaisia erityistehtäviä joista saanut uutta haastetta, nyt nämä kaikki on jäänyt koska tähtää vain opiskelemaan. Minkäs teet. En tosiaan tiedä että kauanko vielä jaksaa hakea ja jos ei pääse koskaan, mitäs sitten? Tuskin iloa omasta työstä enää löytyy. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en voi tänne reseptiä laittaa todisteeksi. Jännityksessä sydän hakkaa ja Propral poistaa sen ja sitä kautta minulla hellittää jännitys.
//
Mitä sä sillä reseptillä luulet todistavasi? Senkö ettet ymmärrä ihmisten olevan erilaisia? Jos jännitys oireilee vaikka niin, että tulee totaalinen black out eikä muista sanaakaan oppimastaan, et sä siihen apua saa sydänlääkkeestä. VALOJA PÄÄLLE!
Mikä sinua vaivaa oikein, kun tällaisesta noin kiihdyt? Se, että kaikki ei saa apua jännitykseen lääkkeistä ei tarkoita, että joku muu ei saisi.
Tuotahan olen sinulle koko ajan yrittänyt vääntää. Sinä jankkaat, että Propral poistaa jännityksen. Etkä tajua, että kaikilta se ei poista. Ei se poista edes sinulta. Se vain helpottaa sydänoireitasi, koska kyseess
Lopeta jo, ei kannattaisi kiihtyä näin jos on sydänlääkkeetkin ja ihan turhasta. Ketään ei kiinnosta tämä. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa sisukas ja sitkeä. Moni muu olisi ajatellut, että näköjään ei ole minulle tämä juttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en voi tänne reseptiä laittaa todisteeksi. Jännityksessä sydän hakkaa ja Propral poistaa sen ja sitä kautta minulla hellittää jännitys.
//
Mitä sä sillä reseptillä luulet todistavasi? Senkö ettet ymmärrä ihmisten olevan erilaisia? Jos jännitys oireilee vaikka niin, että tulee totaalinen black out eikä muista sanaakaan oppimastaan, et sä siihen apua saa sydänlääkkeestä. VALOJA PÄÄLLE!
Mikä sinua vaivaa oikein, kun tällaisesta noin kiihdyt? Se, että kaikki ei saa apua jännitykseen lääkkeistä ei tarkoita, että joku muu ei saisi.
Tuotahan olen sinulle koko ajan yrittänyt vääntää. Sinä jankkaat, että Propral poistaa jännityksen. Etkä tajua, että kaikilta se ei poista. Ei se poista edes sinul
Sinua kiinnosti. Muutenhan et olisi kommentoinut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Eikö auta, jos juttelee, että kannattaako eläkkeelle valmistua? Onpa kyllä hankala tilanne. Surullinen miehesi puolesta, mutta mikä hakukerta on riittävästä, jos ei pääse kouluun."
Ei auta. Hän on aiemmin nauttinut työstään, saanut erilaisia erityistehtäviä joista saanut uutta haastetta, nyt nämä kaikki on jäänyt koska tähtää vain opiskelemaan. Minkäs teet. En tosiaan tiedä että kauanko vielä jaksaa hakea ja jos ei pääse koskaan, mitäs sitten? Tuskin iloa omasta työstä enää löytyy. Ap
No anna hakea. Eipä se sinun päänsärkysi ole. Keskity sinä vain omaan elämääsi ja anna miehen elää omaansa. Ketään ei voi omistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en voi tänne reseptiä laittaa todisteeksi. Jännityksessä sydän hakkaa ja Propral poistaa sen ja sitä kautta minulla hellittää jännitys.
//
Mitä sä sillä reseptillä luulet todistavasi? Senkö ettet ymmärrä ihmisten olevan erilaisia? Jos jännitys oireilee vaikka niin, että tulee totaalinen black out eikä muista sanaakaan oppimastaan, et sä siihen apua saa sydänlääkkeestä. VALOJA PÄÄLLE!
Mikä sinua vaivaa oikein, kun tällaisesta noin kiihdyt? Se, että kaikki ei saa apua jännitykseen lääkkeistä ei tarkoita, että joku muu ei saisi.
Tuotahan olen sinulle koko ajan yrittänyt vääntää. Sinä jankkaat, että Propral poistaa jännityksen. Etkä tajua,
Aiheeseen liittymätön jankkaus ärsytti niin paljon, että kommentoin. Itse sivukeskustelun sisältö ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihailtavaa, että jaksaa yrittää ja tavoitella unelmiaan. Liian moni suomalainen on näitä "en mä päässyt niin en enää edes yritä" tyyppejä. Sitten eletään sitä kädenlämpöistä ihan ok elämää ja salaa mielessä harmitellaan, kun sisu ei riittänyt yrittämään uudelleen. Aina ne unelmat eivät tule helpolla. Jos kaikki luovuttaisivat heti ensimmäisellä kerralla, olisi moni suuri asia jäänyt tekemättä.
Voisiko ajatella, että nuo pääsykokeet ovat hänelle jo ikään kuin harrastus?
Koko perheen ei kannata stressata yhden pääsykokeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanne käännettäisiin toisin päin eli perheen äiti kuusi vuotta käyttäisi kaiken vapaa-ajan epäonnisiin pääsykokeisiin niin löytyisikö samanlaista kannustusta? Lähtisikö kukaan mies tuollaiseen hommaan mukaan, että toisen vanhemman elämä pyörii jossain ihan muualla vuosikaudet kuin perheen arjessa? Mutta kun mies on kyseessä niin kyllä pitää tukea ja tukea ja muun perheen vain pysyä kulissina tukemassa.
Ilmeisesti mies kuvittelee, että hakeminen on perheen yhteinen, juttu kun nyt jo vihjailee ap:lle miten ap:n pitää häntä auttaa niissä opinnoissakin. Siis haloo? Vaikka mies pääsisikin opiskelemaan niin vielä menee monta vuotta, että hän on perheen käytettävissä.
Aiheeseen liittymätön jankkaus ärsytti niin paljon, että kommentoin. Itse sivukeskustelun sisältö ei.
Ja vieläkin riittää kiinnostusta. Ihanaa <3
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne käännettäisiin toisin päin eli perheen äiti kuusi vuotta käyttäisi kaiken vapaa-ajan epäonnisiin pääsykokeisiin niin löytyisikö samanlaista kannustusta? Lähtisikö kukaan mies tuollaiseen hommaan mukaan, että toisen vanhemman elämä pyörii jossain ihan muualla vuosikaudet kuin perheen arjessa? Mutta kun mies on kyseessä niin kyllä pitää tukea ja tukea ja muun perheen vain pysyä kulissina tukemassa.
Ilmeisesti mies kuvittelee, että hakeminen on perheen yhteinen, juttu kun nyt jo vihjailee ap:lle miten ap:n pitää häntä auttaa niissä opinnoissakin. Siis haloo? Vaikka mies pääsisikin opiskelemaan niin vielä menee monta vuotta, että hän on perheen käytettävissä.
Missä sanottiin, että pääsykokeisiin on käytetty KAIKKI vapaa-aika? Eihän niitä materiaaleja edes julkaista niin, että olisivat ympäri vuoden käytössä.
Hankala tilanne, et varmaan ap voi asialle oikein mitään. Joko mies pääsee kouluun, jatkaa hakemista eläkkeeseen asti tai hyväksyy jossain vaiheessa tilanteen ja lopettaa hakemasta. Kannusta häntä myös silloin ettei katkeroituisi, jos ei pääse. Ei mikään titteli ihmisestä onnellista tai parempaa tee. Työ on vain työtä joka mahdollistaa sen kaiken muun elämän. Tai minulle ainakin on. Minusta työ ei voi olla yhtä kuin elämä. Tämä toki vain minun mielipide, joku voi olla toista mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihailtavaa, että jaksaa yrittää ja tavoitella unelmiaan. Liian moni suomalainen on näitä "en mä päässyt niin en enää edes yritä" tyyppejä. Sitten eletään sitä kädenlämpöistä ihan ok elämää ja salaa mielessä harmitellaan, kun sisu ei riittänyt yrittämään uudelleen. Aina ne unelmat eivät tule helpolla. Jos kaikki luovuttaisivat heti ensimmäisellä kerralla, olisi moni suuri asia jäänyt tekemättä.
Toisaalta jos ei onnistu, vaikka yrittäisi koko loppuikänsä, niin harmittaisiko? Vai ajattelisiko olevansa kuitenkin kokemuksia rikkaampi?
Yksi perhetuttu pyrki vuosikausia oikikseen. Ei päässyt ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne käännettäisiin toisin päin eli perheen äiti kuusi vuotta käyttäisi kaiken vapaa-ajan epäonnisiin pääsykokeisiin niin löytyisikö samanlaista kannustusta? Lähtisikö kukaan mies tuollaiseen hommaan mukaan, että toisen vanhemman elämä pyörii jossain ihan muualla vuosikaudet kuin perheen arjessa? Mutta kun mies on kyseessä niin kyllä pitää tukea ja tukea ja muun perheen vain pysyä kulissina tukemassa.
Ilmeisesti mies kuvittelee, että hakeminen on perheen yhteinen, juttu kun nyt jo vihjailee ap:lle miten ap:n pitää häntä auttaa niissä opinnoissakin. Siis haloo? Vaikka mies pääsisikin opiskelemaan niin vielä menee monta vuotta, että hän on perheen käytettävissä.
Missä sanottiin, että pääsykokeisiin on käytetty KAIKKI vapaa-aika? Eihän niitä materiaaleja edes julkaista niin, että olisivat ympäri vuoden käytössä.
Se tuli ilmi siinä viime vuoden postauksessa
Tuotahan olen sinulle koko ajan yrittänyt vääntää. Sinä jankkaat, että Propral poistaa jännityksen. Etkä tajua, että kaikilta se ei poista. Ei se poista edes sinulta. Se vain helpottaa sydänoireitasi, koska kyseessä on sydänlääke. Jos jännitysoireena on muistikatkokset, sydänlääke ei siihen auta. Oliko liian vaika asia tajuta?