Nuoret karttavat epämukavuusaluetta ja työntekoa kartetaan Oksasen mukaan aiempaa enemmän
Vallalla on myös uudenlainen itsekkyys ja minäkeskeisyyttä joukkuehengen kustannuksella.
Kommentit (5)
Nykyään ymmärretään, että hullussa raatamisessa siksi, että juuri ja juuri pystyy elämään, ei ole mitään järkeä. Tuollainen "työtä työn tekemisen iloksi" -sekoilu on jäänne menneisyydestä ja joutaa romukoppaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sai viikkorahan ,hyvin menneestä viikosta‘ eli jos listatut kotityöt oli tehty ja koulu sujunut. Lisäksi käytäntö oli, että viikonloppuna tehtiin jotain kivaa kun ensin oli tehty jotain hommia yhdessä (ruokaostoksille mukaan tulo, pihatöitä, auton imurointia, fillareiden kunnostusta jne). Se kiva oli uimaan tai jäätelökioskille meno, tai veneily, elokuviin tai teatteriin meno yms. Myöhemmin, kasvavalle lapselle/nuorelle annettu ,kiva‘ oli usein pieni rahamäärä, sai käyttää leffaan tai mäkkäriin.
Pidän tällaista kasvatusta erinomaisena, eikä siinä voinut KARTTAA TYÖTÄ JA PYSYÄ MUKAVUUSALUEELLAAN, todellakaan.
Lakkaisitte hemmottelemasta niitä lapsianne pilalle! Siitä heidän ongelmansa tulevat.
Meillä oli käytössä kuukausiraha. Siihen kuului koulunkäynnin hoitaminen, oman huoneen siivoaminen, roskien vientiä, tiskikoneen tyhjennystä yms päivittäishommaa. Yläkouluun mennessä sitten omien pyykkiensä peseminen yms. Kuukausirahalla piti myös maksaa oma kännykkälaskunsa. Tämä ihan vaan siksi, että oppisivat, ettei kaikkea tilille kerran kuukaudessa tulevaa rahaa voi humpata mihin haluaa. Oli myös tietyt summat, joita teineille annoin vaikka kenkiin, takkiin jne. Jos halusivat kalliimmat, erotuksen joutuivat maksamaan itse. Joko säästämällä kuukausirahasta tai tekemällä jotain ylimääräistä, josta maksoin erikseen. Esimerkiksi ulkovaraston siivous, ikkunoiden pesu tms. Yksittäiset koiran ulkoilutukset kuului kuukausirahaan, mutta kun olin useamman päivän työmatkoilla ja teini joutui huolehtimaan koirasta kokonaan, maksoin erikseen koiranhoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ymmärretään, että hullussa raatamisessa siksi, että juuri ja juuri pystyy elämään, ei ole mitään järkeä. Tuollainen "työtä työn tekemisen iloksi" -sekoilu on jäänne menneisyydestä ja joutaa romukoppaan.
Pitää vain kasvattaa kuilua tukielämisen ja työntekemisen välillä, niin löytyy motivaatiota.
Jos naaman7muun vartalon osan näyttämisellä netissä tienaa, kuka hullu tekisi raskasta fyysistä työtä,heräisi aikaisin ja menisi töihin säällä kuin säällä kuuntelemaan työkavereiden ongelmia.
Työ käsitetään nykyisin esiintymisenä missä tahansa,kunhan saa naamansa esiin.
Mietin vaan ,että kuka hullu näistä maksaa😂
Meillä sai viikkorahan ,hyvin menneestä viikosta‘ eli jos listatut kotityöt oli tehty ja koulu sujunut. Lisäksi käytäntö oli, että viikonloppuna tehtiin jotain kivaa kun ensin oli tehty jotain hommia yhdessä (ruokaostoksille mukaan tulo, pihatöitä, auton imurointia, fillareiden kunnostusta jne). Se kiva oli uimaan tai jäätelökioskille meno, tai veneily, elokuviin tai teatteriin meno yms. Myöhemmin, kasvavalle lapselle/nuorelle annettu ,kiva‘ oli usein pieni rahamäärä, sai käyttää leffaan tai mäkkäriin.
Pidän tällaista kasvatusta erinomaisena, eikä siinä voinut KARTTAA TYÖTÄ JA PYSYÄ MUKAVUUSALUEELLAAN, todellakaan.
Lakkaisitte hemmottelemasta niitä lapsianne pilalle! Siitä heidän ongelmansa tulevat.