Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista. Olen huomannut että eniten kotirouvia kadehditaa

Kyllä se kuuluu veronmaksajille, koska hehän sitä kotiäitiä sitten elättävät, kun suhde ei toimikaan pitkän päälle noilla spekseillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän halveksitte. Ei liikuta pätkääkään. Itse säälin teitä, joiden on pakko raataa sekä töissä että kotona. Ihmiset toivovat elämältään eri asioita. 

Huomaa, että sinulla ei ole koulutusta, etkä ymmärrä ns. asiantuntijatöistä mitään tai luovasta työstä, joissa saa ilmentää luovuuttaan.  Sinulle työ tarkoittaa vaan suorittavaa työtä huonolla palkalla. Melkein säälin sinua. Melkein.

Olen väitellyt tohtoriksi ja tehnyt uraa miltei 20 vuotta. Jonkinmoinen käsitys työelämästä on. 

  Olet siis joku vanha käpy. 😀 Ilmeisesti eläkkeellä piakkoin eli tämä ei taida sua koskea.

Tuskin hän mikään tohtori on. Yleensä t

Ystäväni on tohtori. Hänellä oli professuuri yliopistolla kunnes jäi ensin kotiäidiksi ja sitten kotirouvaksi. Elävät nykyään varsin mukavaa ja onnellista elämää maaseudun rauhassa.

Jotkut eivät halua antaa naisen päättää avioliittokuvioistaan päätellen aloitustekstin saamasta alapeukkuvyörystä.

Ketkä? Tiedostavat?

Vierailija kirjoitti:

No itse äänestin jaloillani kun ei kiinnosta tehdä hel ve tisti töitä ja kuitenkin lahjoittaa palkasta puolet siihen, että toiset voivat rötvätä vuodesta toiseen kotona. Mieluummin nautin vapaa-ajasta nyt kun terveyttä piisaa ja se taloudellisesti on mahdollista. Miehen tulot riittävät meille mainiosti, ei ole tarvinnut säästöihin koskea lainkaan. Hän nauttii töistään, joten ei halua vielä jäädä työelämästä. Meillä on mökki, ok-talo, 2 sijoitusasuntoa ja vuokramökki pohjoisessa. Tulovirtaa on, joten hyvin riittää rahat. En nosta mitään tukia, joten ei pitäisi olla kenellekään mikään ongelma.

Jos tarkoitat sitä, että jää pois työelämästä tehtyään jo kohtuullisen työuran, niin aion tehdä samoin. Kunhan lainat ja sijoitusasuntojen velat on maksettu pois ja eläkekertymä tavoitetasolla, minäkin hyvästelen työelämän. Mieheni tuskin haluaa kovin paljon ennen eläkeikää pois työelämästä, se kun on miehille niin paljon palkitsevampaa kuin naisille (enkä nyt tarkoita palkkaa).

En kuitenkaan pidä tätä suunnitelmaa kotirouvailuna, vaan firettämisenä. Tarkoitushan on elää omien sijoitusten tuotoilla ja itse ansaitulla eläkekertymällä, ei niinkään toisen tulojen varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihailen teitä joilla työllistyminen on onnistunut niin hyvin, ettei tarvitse jäädä kotiin. Ehkä joku päivä muakin onnistaa. Sitä halveksuntaa en silti ymmärrä. 

Onnea työnhakuun, jos työttömänä olet! Aidosti onnea. Tämä keskustelu ei sitten taida kuitenkaan sua koskea?

Miksei koskisi? Sitä tässä oikeastaan olen kysynyt, että mikä siinä kotirouvana olemisessa on niin halveksuttavaa. Sovellan tätä määritelmää: 

kotirouva

nainen, joka ei ole töissä, vaan on kotona ja hoitaa perheen taloutt

Naisvaltaisilla aloilla palkat on pienet työmäärään ja kaikkeen vaivaan nähden. Vuorotyötä, työt ja päiväkodit eri puolilla kaupunkia jne., hankalaa yhdistää perhettä ja työtä. Usein naisen kontolle kaatuu joka tapauksessa vielä kodinhoito ja vastuu lasten asioista. Onko sitten joku ihme kun alkaa kotiäitiys kiinnostaa? Jos yhteiskunta on tähän herännyt ja asiasta huolissaan, kannattaa varmaan alkaa palkka-asioille tehdä jotain. Ei maksa vaivaa pingottaa työelämässä 1500-2000€ takia. Ennemmin helpottaa elämäänsä ja jää kotiin, jos se vain suinkin on mahdollista. Eläkettä ei kuitenkaan saa ja pienillä palkoilla se olisi joka tapauksessa onneton. Finsumpaa on elää nyt hyvin kuin kituuttaa silmät ristissä kaikki terveet vuotensa ohi ja murehtia ettei oikein mitään jaksanut tai ehtinyt hoitaa niin kuin olisi halunnut.

Pyrin välttämään viimeiseen asti sen paljastamista, että on kotirouva. Se ei tunnu millään tavalla hyväksyttävältä olemisen tavalta tänä päivänä Suomessa.

Ryhtyisin heti kotirouvaksi jos vain löytyisi sopiva mies. Unelmana olisi kolme lasta, perheestään huolehtiva luotettava ja lempeä mies, hyvä isä lapsille ja ihan tavallinen mukava elämä. En kaipaa urakiitoa tai mitään machomiestä elämääni. Hassua että kotiäitiyttä pidetään naista alistavana tai miesten toiveena. Minä itse unelmoin siitä, enkä edes harkitsisi asiaa jos se ei olisi nimenomaan niin.

Vierailija kirjoitti:

Pyrin välttämään viimeiseen asti sen paljastamista, että on kotirouva. Se ei tunnu millään tavalla hyväksyttävältä olemisen tavalta tänä päivänä Suomessa.

Riippuu piireistä. Omassa hyvin toimeentulevien viiteryhmässä se on ihan tavallinen asia. Ei kukaan ihmettele. Mutta kaikilla on toki muutakin elämää kuin se koti. Harrastuksia ja järjestötoimintaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät halua antaa naisen päättää avioliittokuvioistaan päätellen aloitustekstin saamasta alapeukkuvyörystä.

Ketkä? Tiedostavat?

Tällä hetkellä alapeukkuja on 43, joten en mistään vyörystä puhuisi. Yläpeukkuja on 41.

Itse annoin alapeukun aloituksessa olevasta videosta. En katsonut sitä, pelkkä kuva riitti.

Vierailija kirjoitti:

Ryhtyisin heti kotirouvaksi jos vain löytyisi sopiva mies. Unelmana olisi kolme lasta, perheestään huolehtiva luotettava ja lempeä mies, hyvä isä lapsille ja ihan tavallinen mukava elämä. En kaipaa urakiitoa tai mitään machomiestä elämääni. Hassua että kotiäitiyttä pidetään naista alistavana tai miesten toiveena. Minä itse unelmoin siitä, enkä edes harkitsisi asiaa jos se ei olisi nimenomaan niin.

Itse jäin kotirouvaksi, kun työelämää ja avioliittoa oli jo vuosia takana. En tiedä miten vaikuttaa parinvalintaan, jos kotirouvatavoite on jo treffeillä mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän halveksitte. Ei liikuta pätkääkään. Itse säälin teitä, joiden on pakko raataa sekä töissä että kotona. Ihmiset toivovat elämältään eri asioita. 

Huomaa, että sinulla ei ole koulutusta, etkä ymmärrä ns. asiantuntijatöistä mitään tai luovasta työstä, joissa saa ilmentää luovuuttaan.  Sinulle työ tarkoittaa vaan suorittavaa työtä huonolla palkalla. Melkein säälin sinua. Melkein.

Olen väitellyt tohtoriksi ja tehnyt uraa miltei 20 vuotta. Jonkinmoinen käsitys työelämästä on. 

  Olet siis joku vanha käpy. 😀 Ilmeisesti eläkkeellä piakkoin eli tämä ei taida sua koskea.

Tuskin hän mikään tohtori on. Yleensä t

Paitsi jos tulee burnout.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten kauniiden naisten keskuudessa nostaa päätään kotirouvailmiö, jossa nainen hankkii elättäjämiehen ja jättäytyy pois työelämästä. Tässä on omat etunsa ja tietty arvokkuus.

https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000011049870.html

Naiset alkavat älytä, että työelämään pyrkiminen ja opiskelut olivat virhe. Siitä tuli vain tupla työ ja riippuvaisuus sosiaaliturvasta. Nyt on kova rämpiminen takaisin miesten suojiin ja sehän onnistuu paremmin ulkoisilla avuilla, kuin ilman niitä.

Mitenkä tuo toimii sitten, kun ei ole enää niin nuori? Vai ikuisestiko ajattelit näiden naisten pysyvän nuorina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten kauniiden naisten keskuudessa nostaa päätään kotirouvailmiö, jossa nainen hankkii elättäjämiehen ja jättäytyy pois työelämästä. Tässä on omat etunsa ja tietty arvokkuus.

https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000011049870.html

Naiset alkavat älytä, että työelämään pyrkiminen ja opiskelut olivat virhe. Siitä tuli vain tupla työ ja riippuvaisuus sosiaaliturvasta. Nyt on kova rämpiminen takaisin miesten suojiin ja sehän onnistuu paremmin ulkoisilla avuilla, kuin ilman niitä.

 

Nykynaiset osaavat tehdä sellaiset avioehdot, että he ei jää tyhjänpäälle, jos tulee ero. Kun naisella on kunnolliset eläkesäästöt ja muut sijoitukset, niin kyllä niillä pärjää, kun lisäksi yhteisestä (= miehen) omaisuudesta nainen saa puolet. Toki naimisiin ei mennä minkään tyhjätaskun kanssa.

Suomalaiset miehet vaan ovat niin tyhjätaskuja että harvalla on varaa maksaa naisen ja lasten menot ja antaa lisäksi naiselle 1000€/kk viikkorahaa eläkesäästämiseen ja muihin menoihin. Nainen ottaa käytännössä yksin riskin vaikka olisi avioehto koska mies voi tehdä esim konkurssin jolloin nainen jää erossa tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaisilla aloilla palkat on pienet työmäärään ja kaikkeen vaivaan nähden. Vuorotyötä, työt ja päiväkodit eri puolilla kaupunkia jne., hankalaa yhdistää perhettä ja työtä. Usein naisen kontolle kaatuu joka tapauksessa vielä kodinhoito ja vastuu lasten asioista. Onko sitten joku ihme kun alkaa kotiäitiys kiinnostaa? Jos yhteiskunta on tähän herännyt ja asiasta huolissaan, kannattaa varmaan alkaa palkka-asioille tehdä jotain. Ei maksa vaivaa pingottaa työelämässä 1500-2000€ takia. Ennemmin helpottaa elämäänsä ja jää kotiin, jos se vain suinkin on mahdollista. Eläkettä ei kuitenkaan saa ja pienillä palkoilla se olisi joka tapauksessa onneton. Finsumpaa on elää nyt hyvin kuin kituuttaa silmät ristissä kaikki terveet vuotensa ohi ja murehtia ettei oikein mitään jaksanut tai ehtinyt hoitaa niin kuin olisi halunnut.

Eihän se yhteiskuntaa haittaa jos joku on kotiäiti. Se on ainoastaan sen äidin tragedia.

senkus rupeat. Säkin gold digger rupsahdat joku päivä ja sitten ei enää eletä muiden rahoilla :)

"Ystäväni on tohtori. Hänellä oli professuuri yliopistolla kunnes jäi ensin kotiäidiksi ja sitten kotirouvaksi. Elävät nykyään varsin mukavaa ja onnellista elämää maaseudun rauhassa."

Ja kotiäitinä uransa haluavia pitäisi kouluttaa verorahoihin tohtoriksi siksi, että... niin että miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten kauniiden naisten keskuudessa nostaa päätään kotirouvailmiö, jossa nainen hankkii elättäjämiehen ja jättäytyy pois työelämästä. Tässä on omat etunsa ja tietty arvokkuus.

https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000011049870.html

Naiset alkavat älytä, että työelämään pyrkiminen ja opiskelut olivat virhe. Siitä tuli vain tupla työ ja riippuvaisuus sosiaaliturvasta. Nyt on kova rämpiminen takaisin miesten suojiin ja sehän onnistuu paremmin ulkoisilla avuilla, kuin ilman niitä.

 

Nykynaiset osaavat tehdä sellaiset avioehdot, että he ei jää tyhjänpäälle, jos tulee ero. Kun naisella on kunnolliset eläkesäästöt ja muut sijoitukset, niin kyllä niillä pärjää, kun lisäksi yhteisestä (= miehen) omaisuudesta nainen saa puolet. Toki naimisiin ei mennä minkään tyhjätaskun kanssa.<

Tästä ei ilmiön yhteydessä puhuta tarpeeksi. Suomessa voi syrjäseudulla saada asumisen varsin edullisesti mutta kahden aikuisen ja kahden lapsen elättämiseen taitaa toimeentulotuessakin olla varattuna n.1200 euroa kuussa. Eli tuo menee siihen että ne pysyy hengissä ja saa joskus uudet vaatteet. Siihen päälle sitten asumiskulut, elättäjän omat kulut, auto, kaikki.

Ja jos haluaa kustantaa keskiluokkaisen elämän koko perheelle kaupungissa niin noin 5000€/kk taitaa olla minimi, riippuen siitä on asunto jos maksettu pois.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta kyllä minä ihan mielelläni jättäisin palkkatyön pois. Mutta en haluaisi vaihtaa sitä toiseen vielä tylsempään työhön eli kotitöihin. En pidä kotitöistä yhtään, ja olisi kamalaa, jos niistä tulisi se "pääasiallinen juttu" johon elämäni käyttäisin. Jos voisi lopettaa työnteon, se olisi miellyttävä vaihtoehto, mutta haluaisin sitten käyttää aikani omiin harrastuksiin ja esim. taideprojekteihin ja vaikka matkusteluun. En todellakaan haluaisi, että tehtäväni olisi "hoitaa kotia", kun se just on todella ankeaa. Ihan sama, mitä siitä maksettaisiin, inhoaisin silti kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

"Ystäväni on tohtori. Hänellä oli professuuri yliopistolla kunnes jäi ensin kotiäidiksi ja sitten kotirouvaksi. Elävät nykyään varsin mukavaa ja onnellista elämää maaseudun rauhassa."

Ja kotiäitinä uransa haluavia pitäisi kouluttaa verorahoihin tohtoriksi siksi, että... niin että miksi? 

Albert Einstein ja Nikola Tesla kiittivät äitejään keksinnöistään. Äidin koulutustaso myös usein periytyy lapsille, joidenkin tutkimusten mukaan myös älykkyys.