Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista. Olen huomannut että eniten kotirouvia kadehditaa

Nimenomaan kotirouvia ehkä kadehditaan, ei kotiäitejä, ainakaan, jos alle 7-vuotiaita lapsia. 

Tällöinhön työkenttänä on haalareiden pukemista ja puistoissa istumista säällä kun säällä. Oma aika 30 min. vrk. 

Kotirouvillakin tai yli 7-vuotiaiden lasten kotiäidille on työsarkaa, mutta vähemmän ja enemmän omaa aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halveksin kotona loisivia. Piste. 

Ikävä sanoa, mutta samoin. Pienten lasten kotiäitejä lukuunottamatta. Ihan samoin en arvosta myöskään työtöntä, joka on terve eikä edes yritä hakea työtä tai ole valmis vaikka muuttamaan paikkakuntaa edes väliaikaisesti. Jokaisen pitää kantaa kortensa kekoon ja joku kouluikäisten "kotiäiti" on vain laiska. 

P.S. olen vihervassu

Meitä ei onneksi teidän halveksuntanne liikuta suuntaan eikä toiseen. Ihanaa aurinkoista päivää sinne!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä siinä kadehtisi, täydellistä riippuvuutta miehen hyvästä tahdosta? Mitä kun mies lähtee?Kuolee? Siinä sitten ihmettelee miten saa töitä, millä maksaa velat, verot..etc. Siinä kohtaa useimmat ovat yhteiskunnan elättejä, meidän verorahoilla.

Kateellisuuskortti on aika väsynyt.

Ymmärrätkö, että.on kotiäitejä ja kotiäitejä. On niitä, jotka ajautuvat siihen koska eivät muuta osaa, eivät ole kouluttautuneet tai eivät ehdi välissä töihin kun jo tulee uutta vauvaa.

Sitten on kotiäitejä, joilla on takana korkea koulutus ja oma ura. Eikä ole taloudellista pakkoa ruuhkavuosina pingottaa sekä töissä että kotona. Joilla on kykyä järkeillä ja taloudellinen mahdollisuus turvata tilanne eri skenaarioissa. Tällä hetkellä mies kannustaa toimimaan näin, se on perheemme kokonaistilannetta ja hyvinvointia kohentanut huomattavissa määrin. Energiaa ja aikaa jää perheelle ja parisuhteelle aivan eri tavalla. Mutta selusta on tottakai turvattu myös siltä varalta, että mies kuolisi tai jompikumpi kumpi haluaisi erota. Ei kotiäitinä olo tarkoita automaattisesti kenenkään armoilla olemista. Ihan yhtä lailla miehet voivat jäädä pois työelämästä jos talous sen sallii. Ei silloin ketään sääli tai huolestu.

Siinähän halveksitte. Ei liikuta pätkääkään. Itse säälin teitä, joiden on pakko raataa sekä töissä että kotona. Ihmiset toivovat elämältään eri asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Halveksin kotona loisivia. Piste. 

Miksi? Miten se sua koskettaa miten toiset hoitavat taloutensa parisuhteessa? Säästäisin noin voimakkaat tunteet johonkin muuhun

Vierailija kirjoitti:

Siinähän halveksitte. Ei liikuta pätkääkään. Itse säälin teitä, joiden on pakko raataa sekä töissä että kotona. Ihmiset toivovat elämältään eri asioita. 

On meitäkin, joilla on sekä haastava ja merkityksellinen työ että perhe. Tasaveroinen kumppani. Raada en missään. 

Vierailija kirjoitti:

Kovin ottaa joillekin hermoille toisten valinnat. On ok loisia tukielättinä, mutta ei kotiäitinä? Itse en nosta mitään tukia, joten aivan turha valittaa. Tämä on meidän valinta ja kustannamme sen itse. Jos olisin työelämässä, veisin joka tapauksessa jonkun muun työpaikan. Mikä tässä on teille se ongelma? Vain koska ette itse haluaisi, ette kestä ajatusta, että joku muu valitsee näin?

Eipä tässä kotiäitejä kukaan paheksu vaan tuodaan esiin asioita, jotka kannattaa huomioida. Esimerkiksi monet korostaa koulutuksen hankkimista ja miten huomioi tulevat eläkepäivät, sairaudet yms. Ei kannata olla liian hyväuskoinen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halveksin kotona loisivia. Piste. 

Ikävä sanoa, mutta samoin. Pienten lasten kotiäitejä lukuunottamatta. Ihan samoin en arvosta myöskään työtöntä, joka on terve eikä edes yritä hakea työtä tai ole valmis vaikka muuttamaan paikkakuntaa edes väliaikaisesti. Jokaisen pitää kantaa kortensa kekoon ja joku kouluikäisten "kotiäiti" on vain laiska. 

P.S. olen vihervassu

Miksi silti halveksua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä siinä kadehtisi, täydellistä riippuvuutta miehen hyvästä tahdosta? Mitä kun mies lähtee?Kuolee? Siinä sitten ihmettelee miten saa töitä, millä maksaa velat, verot..etc. Siinä kohtaa useimmat ovat yhteiskunnan elättejä, meidän verorahoilla.

Kateellisuuskortti on aika väsynyt.

Kummallinen ajatus tämä että kotirouva olisi automaattisesti joku rahaton ja hakattava, nuorempaan vaihdettava, katuojaan päätyvä. Meitäkin on ns. moneen junaan. 

Kotirouva eli työtön, kuten minä heitä kutsun, on suuremmassa vaarassa joutua rahattomaksi, hakattavaksi, nuorempaan vaihdettavaksi (seurauksena että koko elämä menee siinä) ja katuojaan päätyväksi. Kyse on todennäköisyyksistä. Voi kai jollakin sattua hyvä mies, jolla työelämä ja

Ei ole työtön työnhakija. Mutta ei töissäkään, joten työtön. 

Ja kyllä, työelämä on toisinaan rankkaa, mutta ihminen joka ei ole sitä rankkuutta kokenut, jää joten kehittymättömäksi, tietylle tasolle koko elämänsä ajaksi ja sen jotenkin huomaa. Ei se aina ole rahasta kiinni kaikki. Vaikka se on taloudellisesti melkoinen riski jäädä kotiin, niin ihan toinen riski on tuo mukavuusalueella lilluminen, johon moni kotona ollut jää.

Eikö sen pitäisi ennemminkin olla pariskunnan yhteinen päätös?

En mä ihan aikuisena osaa pitää ketään, joka ei itse itseään elätä. 

Vierailija kirjoitti:

Siinähän halveksitte. Ei liikuta pätkääkään. Itse säälin teitä, joiden on pakko raataa sekä töissä että kotona. Ihmiset toivovat elämältään eri asioita. 

Huomaa, että sinulla ei ole koulutusta, etkä ymmärrä ns. asiantuntijatöistä mitään tai luovasta työstä, joissa saa ilmentää luovuuttaan.  Sinulle työ tarkoittaa vaan suorittavaa työtä huonolla palkalla. Melkein säälin sinua. Melkein.

No itse äänestin jaloillani kun ei kiinnosta tehdä hel ve tisti töitä ja kuitenkin lahjoittaa palkasta puolet siihen, että toiset voivat rötvätä vuodesta toiseen kotona. Mieluummin nautin vapaa-ajasta nyt kun terveyttä piisaa ja se taloudellisesti on mahdollista. Miehen tulot riittävät meille mainiosti, ei ole tarvinnut säästöihin koskea lainkaan. Hän nauttii töistään, joten ei halua vielä jäädä työelämästä. Meillä on mökki, ok-talo, 2 sijoitusasuntoa ja vuokramökki pohjoisessa. Tulovirtaa on, joten hyvin riittää rahat. En nosta mitään tukia, joten ei pitäisi olla kenellekään mikään ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän halveksitte. Ei liikuta pätkääkään. Itse säälin teitä, joiden on pakko raataa sekä töissä että kotona. Ihmiset toivovat elämältään eri asioita. 

On meitäkin, joilla on sekä haastava ja merkityksellinen työ että perhe. Tasaveroinen kumppani. Raada en missään. 

No tottakai on. Sanoinkin, että säälin niitä, joiden on pakko raataa sekä töissä että kotona. Sinun selvästikään ei ole, joten eihän se sitten sinua koskenutkaan.

Oma nainen on kiinalainen ja itse tienaan kohtuu hyvin ja tulevaisuusessa paremmin. Välillä hän käy töissä ja välillä ei. Tulevaisuudessa ei varmaan ollenkaan sitten kun on lapsia ja tienaan paremmin. Molemmille tämä on hyvä ratkaisu. Kyllä netissä aina lukee näitä katkeria kirjoituksia jossa haukutaan miehiä jotka elättävät naiset tai naisia jotka haluavat tätä mutta itse on tavannut monia, suomalaisia että ulkomaalaisia jotka tätä haluavat. Aina nämä katkerat äänet ovat muita naisia jotka eivät arvosta vanhoja arvoja tai kadehtivat kun toiset pääsevät helpolla. Itselle aivan sama, ei vaikuta minun elämääni mitä nämä ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän halveksitte. Ei liikuta pätkääkään. Itse säälin teitä, joiden on pakko raataa sekä töissä että kotona. Ihmiset toivovat elämältään eri asioita. 

Huomaa, että sinulla ei ole koulutusta, etkä ymmärrä ns. asiantuntijatöistä mitään tai luovasta työstä, joissa saa ilmentää luovuuttaan.  Sinulle työ tarkoittaa vaan suorittavaa työtä huonolla palkalla. Melkein säälin sinua. Melkein.

Olen väitellyt tohtoriksi ja tehnyt uraa miltei 20 vuotta. Jonkinmoinen käsitys työelämästä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin ottaa joillekin hermoille toisten valinnat. On ok loisia tukielättinä, mutta ei kotiäitinä? Itse en nosta mitään tukia, joten aivan turha valittaa. Tämä on meidän valinta ja kustannamme sen itse. Jos olisin työelämässä, veisin joka tapauksessa jonkun muun työpaikan. Mikä tässä on teille se ongelma? Vain koska ette itse haluaisi, ette kestä ajatusta, että joku muu valitsee näin?

Eipä tässä kotiäitejä kukaan paheksu vaan tuodaan esiin asioita, jotka kannattaa huomioida. Esimerkiksi monet korostaa koulutuksen hankkimista ja miten huomioi tulevat eläkepäivät, sairaudet yms. Ei kannata olla liian hyväuskoinen..

Tämä. Juuri tässä näkyy se kehittymättömyys, ettei osata keskustella riskeistä asiallisesti, vaan vedetään hernettä nenään. 

Sulla pitää olla aika hemmetin varmat sijoitukset ja perinnöt, jos aiot pärjätä eron/leskeyden tullen. Suurimmalla osalla ei ole. Ja tämä on vasta taloudellinen puoli.

Mun äiti oli kotiäiti ja mä jäin vaille varhaiskasvatusta ja sellaista aikuisen, sivistyneen naisen mallia. Ja mun äiti oli just semmoinen tarmokas kotiäiti. Sisusti, laittoi pihaa, ompeli joskus, luki meille kirjoja. Ei mikään sohvalla makaava masentunut. Silti, ei ikinä.

Raha oli kuitenkin lopulta isän rahaa, äiti osti itselleen vaatteet yms jotenkin salaa, nolona. Isä hymähteleli hänen kampaajakäynneilleen. Äiti joutui menemään matalapalkkatyöhön yli viisikymppisenä, koska isä joutui sairaseläkkeelle. Mutta äiti oli itseasiassa onnellinen. Hän sai OMAA rahaa, haasteita ja oppi uusia asioita. Jopa hänen pukeutumistyylinsä parani, koska hänellä oli sosiaaliset kuviot, joihin pukeutua. Oli todella ilo nähdä tämä puoli äidissä.

Kotiäiti on mun silmissä semmoinen monitoimiloota, joka tekee vähän kaikkea, mutta itse ei kehity persoonana. Joo, voit oppia kotona vaikka uuden kielen, mutta persoonana et kehity.

Joo, kukin tyylillään, mutta mikään kannatettava ura kotiäitiys ei ole.

Meillä mies läväytti että hän on saanu tarpeekseen 10e tuntipalkkahommista ja jättäytyi kotiin elätettäväkseni. Hoitaa lasten viennin, tuonnin ja harrastukset. Siivoaa kotona, tekee ruuat ja ostokset, minä laitan rahaa tilille.

Hoitaa puutarhan ja harrastaa. Mies on paljon kätevämpi kotona kuin haaskaamassa aikaansa pikkurahasta töissä.

Laihtunut, ei enää huuda ja ole hermoheikko. Varsin lupsakka tapaus nykyään.

Tosi harva ystävä on ymmärtänyt meidän järjestelyä, mutta ei heillä olisi varaakaan mieheen. Siitähän se johtuu.

Enpä minäkään ymmärrä uraohjuksia tai vaikka kilpaurheiluun aikaansa tuhlaavia. Enkä oleta teidänkään ymmärtävän omia valintojani. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kotiäitinä voi elää myös koulutetut ja rikkaat. Ei kaikki kotiäidit ole elämänkoululaisia tai jonkinlaisessa pakkoraossa. 

Itse olin nuorena hyvin urakeskeinen ja haaveilin töissä menestymisestä ja kansainvälisestä urasta. Melkein onnistuinkin. Mutta sairastuin vakavasti eivätkä voimani enää riittäneet vaativaan uraan. Oli pakko keventää.

Onneksi kuitenkin puolisoni on jaksanut kantaa taloudellista vastuuta ja hyväksyi sen, että jäin kotiin hoitamaan lapsia. Hänkin on hyvin urakeskeinen. Nykyään teen satunnaisesti osa-aikatyötä, mutta se on lähinnä harrastelua ja taskurahojen hankkimista.

Kotirouvaksi voi päätyä, vaikka se olisi alunperin viimeinen vaihtoehto.

Nämä nykyiset uutiset provider-miestä etsivistä naisista ja provider-suhteista tuntuvat ikäviltä. Niistä tulee sellainen olo kuin minuakin työnnettäisiin sellaiseen lokeroon. Se syö itsetuntoa, sillä oman uran menettäminen oli kova kolaus itsetunnolle.