Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista. Olen huomannut että eniten kotirouvia kadehditaa

Olen jo vanhempi, itse olin työelämässä ja kälyni oli kotirouva, hänellä on 7 lasta, minulla 2, en ole koskaan kadehtinut häntä, kumpikin on omanlaisensa. Minä pidin työstäni ja halusin tienata.

Tai mies ei eroa, mutta huomaat selvästi, että hänellä on kakkosnainen? Mies olettaa että pysyt siinä puuhailemassa rahan takia ja hänellä saa olla omat puuhansa, kunhan muistaa elättää kotirouvansa?

Siinäpä sitä sitten miettii, että pysyykö kulissiliitossa vai pistääkö omaisuuden jakoon. 

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvat tekevät tärkeää työtä myös

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Miksi tekoäly on piirtänyt tuolle naiselle noin pahan notkoselän? Mahtaa olla hankala raskausaika kipuineen ja rajoituksineen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä siinä kadehtisi, täydellistä riippuvuutta miehen hyvästä tahdosta? Mitä kun mies lähtee?Kuolee? Siinä sitten ihmettelee miten saa töitä, millä maksaa velat, verot..etc. Siinä kohtaa useimmat ovat yhteiskunnan elättejä, meidän verorahoilla.

Kateellisuuskortti on aika väsynyt.

Kummallinen ajatus tämä että kotirouva olisi automaattisesti joku rahaton ja hakattava, nuorempaan vaihdettava, katuojaan päätyvä. Meitäkin on ns. moneen junaan. 

_Jännä ettei vuosikymmeniä kotiäitinä olleita naisia näy somessa tai missään hehkuttamassa ihanaa elämäänsä_

Johtuisiko siitä, että, vuosikymmeniä kotiäitinä olleet ovat jo sen ikäisiä, ettei joku itsensä some-esittely voisi vähempää kiinnostaa? Minä olen tällainen kotiäiti, tai kotirouva nyt jo vuosikausia, eikä todellakaan kiinnosta some, en todellakaan viitsi tuhlata aikaani myöskään jotain tyhjänpäiväisiä blogeja lukemalla jne.

Mutta elämäni on ihanaa ja vapaata, olemme yhteistuumin mieheni kanssa hoitaneet asiat kuntoon tulevien eläkevuosien kannalta. Mutta kun sen täällä mainitsee, ei sitä kuitenkaan uskota. Lasketaanko tämä palsta someen kuuluvaksi?

Mulla yksi kaveri ollut 3 lapsen kanssa kotirouvana lasten aikuisuuteen asti, miehensä oli ulkomailla ajoittain töissä. Olen huomannut ettei häntä töihin meno koskaan kiinnostanut, ei ollut nuorena opiskellut ammattiakaan itselle.mies elätti ja lapsilisät tuloina. En todellakaan kadehdi häntä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä siinä kadehtisi, täydellistä riippuvuutta miehen hyvästä tahdosta? Mitä kun mies lähtee?Kuolee? Siinä sitten ihmettelee miten saa töitä, millä maksaa velat, verot..etc. Siinä kohtaa useimmat ovat yhteiskunnan elättejä, meidän verorahoilla.

Kateellisuuskortti on aika väsynyt.

Sinulla on aika rajoittunut näkemys siitä, miten asiat hoidetaan toisen jäädessä kotiin. On 9maa tyhmyyttä, jos asioita ei pistä kuntoon ennen tällaisen päätöksen tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jonkun naisen elämän tarkoitus olla se, että saa tehdä vuorotyötä Saarioisen maksalaatikkolinjalla. Tai luututa tehtaan käytäviä.

Juu. Itse inhoan ns kotirouvan elämää. Sairauksien ja tyhmyyden takia en päässyt työelämään. Oma DI-mies hoitaa maksupuolen sitten. Kadehdin piikoja ja palvelijoita, jotka niiavat mielessäni kun palvelevat esim. kaupassa. Säälittävällä palkalla raatavat ja asuvat jossain läävässä. Ostavat halpaa ruokaa.

Tyhmät, sairaat ja laiskat naiset jäävät kotirouviksi porsimaan, kun rahkeet eivät riittäisi kuin maksalaatikkotehtaalle tai palvelustyöhön. Ei ihmekään, kun älykkyysosamäärät laskevat maailmanlaajuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihan omasta halustani kotiin. Mutta tyhmä en ole. Omaisuus (paljon sekalaisia sijoituksia ja 3 sijoituskämppää) on kaikki molempien nimissä. Lisäksi yhteinen tili ja minulla myös rinnakkaiskortti miehen tilille. Laitan joka kuukausi myös itselleni eläkesäästöön rahaa. Ei avioehtoa, henkivakuutus on. Koulutus on ja ala sellainen, että töitä on jos niitä haluan palata tekemään. Mutta en kaipaa sitä pätkääkään ja nyt on ihanaa näin. 

Homma toimii meillä erittäin hyvin. Hoidan lapset aamulla lähtövalmiiksi kouluun, nuorin jää kotiin. Tehdään nopeasti kotitöitä ehkä puolisen tuntia. Lähdetään ulos, harrastuksiin, kylään, kauppoille, millon minnekin. Tehdään päivällinen valmiiksi. Isommat tulee koulusta, katson läksyt ja kuulustelen kokeisiin. Mies kun tulee kotiin kolmen maissa, on koti useimmiten aika siisti, ruoka yl

Jos oikeasti olet lääkäri, niin mitä vattua kotona teet!? Tiedätkö, mitä yhden lääkärin koulutus maksaa veronmaksajille? Sulta pitäis periä ne rahat takaisin korkojen kanssa! 

Vierailija kirjoitti:

_Jännä ettei vuosikymmeniä kotiäitinä olleita naisia näy somessa tai missään hehkuttamassa ihanaa elämäänsä_

 

Johtuisiko siitä, että, vuosikymmeniä kotiäitinä olleet ovat jo sen ikäisiä, ettei joku itsensä some-esittely voisi vähempää kiinnostaa? Minä olen tällainen kotiäiti, tai kotirouva nyt jo vuosikausia, eikä todellakaan kiinnosta some, en todellakaan viitsi tuhlata aikaani myöskään jotain tyhjänpäiväisiä blogeja lukemalla jne.

Mutta elämäni on ihanaa ja vapaata, olemme yhteistuumin mieheni kanssa hoitaneet asiat kuntoon tulevien eläkevuosien kannalta. Mutta kun sen täällä mainitsee, ei sitä kuitenkaan uskota. Lasketaanko tämä palsta someen kuuluvaksi?

Juuri näin. Mäkään en voi kuvitella että jakaisin kaikki tapahtumani ja tekemiseni, jonkun satunnaisen postauksen teen, ehkä kerran kuussa. Tulevaisuus on turvattu, puolison kanssa tai ilman, oletettavasti kanssa koska mihinkäs hän loistavan vaihtaisi ;-D  Toki voin leskeksi jäädä mutta sehän vain parantaisi elintasoa. 

Kovin ottaa joillekin hermoille toisten valinnat. On ok loisia tukielättinä, mutta ei kotiäitinä? Itse en nosta mitään tukia, joten aivan turha valittaa. Tämä on meidän valinta ja kustannamme sen itse. Jos olisin työelämässä, veisin joka tapauksessa jonkun muun työpaikan. Mikä tässä on teille se ongelma? Vain koska ette itse haluaisi, ette kestä ajatusta, että joku muu valitsee näin?

Halveksin kotona loisivia. Piste. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä siinä kadehtisi, täydellistä riippuvuutta miehen hyvästä tahdosta? Mitä kun mies lähtee?Kuolee? Siinä sitten ihmettelee miten saa töitä, millä maksaa velat, verot..etc. Siinä kohtaa useimmat ovat yhteiskunnan elättejä, meidän verorahoilla.

Kateellisuuskortti on aika väsynyt.

Kummallinen ajatus tämä että kotirouva olisi automaattisesti joku rahaton ja hakattava, nuorempaan vaihdettava, katuojaan päätyvä. Meitäkin on ns. moneen junaan. 

Kotirouva eli työtön, kuten minä heitä kutsun, on suuremmassa vaarassa joutua rahattomaksi, hakattavaksi, nuorempaan vaihdettavaksi (seurauksena että koko elämä menee siinä) ja katuojaan päätyväksi. Kyse on todennäköisyyksistä. Voi kai jollakin sattua hyvä mies, jolla työelämä ja sijoitukset onnistuu ja muna pysyy housuissa, mutta kyllä siinä riski on, kun jää miehen elätettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä siinä kadehtisi, täydellistä riippuvuutta miehen hyvästä tahdosta? Mitä kun mies lähtee?Kuolee? Siinä sitten ihmettelee miten saa töitä, millä maksaa velat, verot..etc. Siinä kohtaa useimmat ovat yhteiskunnan elättejä, meidän verorahoilla.

Kateellisuuskortti on aika väsynyt.

Kummallinen ajatus tämä että kotirouva olisi automaattisesti joku rahaton ja hakattava, nuorempaan vaihdettava, katuojaan päätyvä. Meitäkin on ns. moneen junaan. 

Siis tämä! Kotirouva on kuvitelmissa myös aina niin tyhmä ettei ole pitänyt huolta omasta tulevaisuudestaan ja valinnut aina sen huonon miehen joka pitää häntä orjana ja pahoinpitelee xD 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä on, kotirouvat, haluatteko tyttäristänne kotirouvia, vailla koulutusta ja kokemusta, tavoitteena löytää nuorena rikas mies elättäjäksi? 

Entä haluatteko pojallenne elatusta vaativan vaimon, jonka eläkesuunnitelma on avioero tai perintö? 

Tietenkin vaadin tytärtäni hankkimaan kunnon koulutuksen. Silloin on enemmän varaa valita, mitä haluaa elämältään ja jos haluaa jäädä kotiin, on tietysti parempi löytää se mies ns. omista piireistään kuin joku tyhjätasku turhantoimittaja. Kotona saadun mallin mukaan kaikki lapsemme, niin pojat kuin tytöt, ovat hyvin koulutettuja (akateeminen koulutus) ja kaikkien parisuhde toimii tasa-arvoisena, ei ole sinun ja minun rahoja, vaan perhe on yhteinen yritys ja perheellä on sama elintaso riippumatta siitä, kumpi tienaa enemmän vai tienaako ollenkaan. 

Kai se tytär halutessaan saa ottaa sen tyhjätasku turhantoimittajan elätettäväksi, eihän perheessä ole sinun ja minun rahoja, vaan ollaan yhteinen yritys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä siinä kadehtisi, täydellistä riippuvuutta miehen hyvästä tahdosta? Mitä kun mies lähtee?Kuolee? Siinä sitten ihmettelee miten saa töitä, millä maksaa velat, verot..etc. Siinä kohtaa useimmat ovat yhteiskunnan elättejä, meidän verorahoilla.

Kateellisuuskortti on aika väsynyt.

Kummallinen ajatus tämä että kotirouva olisi automaattisesti joku rahaton ja hakattava, nuorempaan vaihdettava, katuojaan päätyvä. Meitäkin on ns. moneen junaan. 

Kotirouva eli työtön, kuten minä heitä kutsun, on suuremmassa vaarassa joutua rahattomaksi, hakattavaksi, nuorempaan vaihdettavaksi (seurauksena että koko elämä menee siinä) ja katuojaan päätyväksi. Kyse on todennäköisyyksistä. Voi kai jollakin sattua hyvä mies, jolla työelämä ja sijoitukset onnistuu ja muna pysyy housuissa, mutta

Kotirouva ei ole työtön koska ei ole töitä hakemassa eikä saa työttömyyskorvausta. Ja tuohon piti vielä lisätä että kotirouvalla voi myös olla sitä omaa rahaa, mä ainakaan en ole millään tavalla riippuvainen puolison tuloista, menoista tai tekemisistä. 

Onhan se ihana elämä pienille lapsille ja äidille yhdessä kotona. Töihin ehtii myöhemmin, kun lapset ovat isoja, jos yhtään älyä riittää. Mielummin sitä jakaa aikansa rakkaidensa kuin työssä stressaantuneiden puolituttujen urakiipijöiden  kanssa. Elämä on lyhyt ja aika on arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on kirjoituksia, kun mies on inhottava, alistava ym , mutta nainen ei voi lähteä suhteesta, koska ei koulutusta, ei kokemusta työstä, ei asuntoa. Siinä sitten kärvistelet.  Hankkikaa naiset koulutus, että voitte seisoa omilla jaloillanne. 

Tuollaiset suhteet ovat molemminpuolista hyväksikäyttöä. Siis ne, joissa on hakemalla haettu elättäjää / kodinhoitajaa ja sänkypalveluiden antajaa.

Ihan eri asia ovat ne suhteet, joissa on haettu sopivaa kumppania, ja muista syistä päädytty siihen, että toinen tekee uraa ja toinen hoitaa kotia, tai lapsia, tai vaikka sairauden takia on kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä on, kotirouvat, haluatteko tyttäristänne kotirouvia, vailla koulutusta ja kokemusta, tavoitteena löytää nuorena rikas mies elättäjäksi? 

Entä haluatteko pojallenne elatusta vaativan vaimon, jonka eläkesuunnitelma on avioero tai perintö? 

Tietenkin vaadin tytärtäni hankkimaan kunnon koulutuksen. Silloin on enemmän varaa valita, mitä haluaa elämältään ja jos haluaa jäädä kotiin, on tietysti parempi löytää se mies ns. omista piireistään kuin joku tyhjätasku turhantoimittaja. Kotona saadun mallin mukaan kaikki lapsemme, niin pojat kuin tytöt, ovat hyvin koulutettuja (akateeminen koulutus) ja kaikkien parisuhde toimii tasa-arvoisena, ei ole sinun ja minun rahoja, vaan perhe on yhteinen yritys ja perheellä on sama elintaso riippumatta siitä, kumpi tienaa enemmän vai tienaako ollenkaan. 

Aikuista ihmistä on vaikea pakottaa mihinkään, lapset aikuisena tekevät lopulta kuitenkin omat valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Halveksin kotona loisivia. Piste. 

Ikävä sanoa, mutta samoin. Pienten lasten kotiäitejä lukuunottamatta. Ihan samoin en arvosta myöskään työtöntä, joka on terve eikä edes yritä hakea työtä tai ole valmis vaikka muuttamaan paikkakuntaa edes väliaikaisesti. Jokaisen pitää kantaa kortensa kekoon ja joku kouluikäisten "kotiäiti" on vain laiska. 

P.S. olen vihervassu