Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista. Olen huomannut että eniten kotirouvia kadehditaa

Vierailija kirjoitti:

"No kaikilla ei ole mökkiä mitä voi laittaa vuokralle. Eikä ylimääräisiä rahoja joita sijoitella. Pulloja keräämällä ja askarteluilla ei pitkälle pötkitä."

 

Voit ostaa pullorahoilla maitotölkin ja toisenkin. Askarteluilla ja muilla kirppismyynneillä saat jo rahaa esimerkiksi sähkölaskuun ja ulkovaatteisiin. Voit sen ukin mökki pahasta vuokrata, jolloin tulot tulevat koko perheen hyödyksi kuten ukonkin palkka, mikäli ikiomaa mökkiä ei ole. Moni tulee lähivuosina saamaan mökkipahasennperintönä. Kukaan ei niitä osta, mutta perikunta voi vuokrata esim. jakastusporukoille tai alkeellisesta mökkeilyatä haaveileville mökkipahasta.

Ai ihan ukin mökkiä voi vuokrata ja ottaa siitä tulot? No toki se passaa jos ukille sopii, mutta vuokratulot on verotettavaa tuloa ja mistään mökkipahasesta mitä ei saisi edes eteenpäin kaupattua ei kyllä suuria vuokria voi periä oli sitten mikä tahansa askeettinen kalastusporukka sitä vuokraamassa. Ihan hyvä että ihmiset etsivät itselleen vaihtoehtoisia tulonlähteitä, etenkin jos ovat kovin tiukoilla taloudellisesti, mutta tässä kotirouvakeskustelussa näillä näpertelyillä ja muiden omistamien mökkien vuokrilla ei ole mielestäni kovin suurta painoarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:En ole tähän keskusteluun osallistunut, mutta itse kokisin kyllä elämän menevän hukkaan, jos vain siivoilisin ja järjestelisin kotona, söisin ja kävisin lenkillä. Hyvä, että et kärsi, mutta itse varmaan kärsisin jonkinasteisesta tylsistymisestä.

 

Aika näköalaton ja oma-aloitteeton olet. Mikäs siinä. Sen takia varmasti kaupan kassoillakin on työntekijöitä, kun saavat sitä elämäänsä sisältöä.

Minä en saisi ja tuntisin oloni nöyryytetyksi etenkin sillä palkalla...

Minäkö oma-aloitteeton? Eikös tuo toinen kirjoittaja nimenomaan ole se, jolla ei ole mitään tekemistä. Paitsi se siivoilu ja järjestely ja kotona notkuminen. Minä keksisin kyllä kiinnostavampaakin tekemistä, joskin voi olla etten sitten ehtisi siivoilla ja järjestellä.

Niin, ja älä mene kaupan kassalle,

Meinaat siis, että jos on kotirouva se tarkoittaa sitä, että tykkää siivoilla ja järjestellä, eikä muuta osaa eikä keksi? Kuten itsesikin täyttyy joskus siivoilla ja järjestellä, niin täytyy kotona olevankin. Sen voi ehkä tehdä hieman stressittömämmin kotona ollessa, tai sitten ei.

Voit tutkia ja harrastaa mitä mielit. Kummasti kiire tuppaa siinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No kaikilla ei ole mökkiä mitä voi laittaa vuokralle. Eikä ylimääräisiä rahoja joita sijoitella. Pulloja keräämällä ja askarteluilla ei pitkälle pötkitä."

 

Voit ostaa pullorahoilla maitotölkin ja toisenkin. Askarteluilla ja muilla kirppismyynneillä saat jo rahaa esimerkiksi sähkölaskuun ja ulkovaatteisiin. Voit sen ukin mökki pahasta vuokrata, jolloin tulot tulevat koko perheen hyödyksi kuten ukonkin palkka, mikäli ikiomaa mökkiä ei ole. Moni tulee lähivuosina saamaan mökkipahasennperintönä. Kukaan ei niitä osta, mutta perikunta voi vuokrata esim. jakastusporukoille tai alkeellisesta mökkeilyatä haaveileville mökkipahasta.

Ai ihan ukin mökkiä voi vuokrata ja ottaa siitä tulot? No toki se passaa jos ukille sopii, mutta vuokratulot on verotettavaa tuloa ja mistään mökkipahasesta mitä ei saisi edes eteenpäin kaupattua ei kyllä suuria vuokria v

Voi pieni, painovirhehirviöhön se oli. Nämä tekokynnet vaikuttaa kovasti kirjoittamista. Tein samanlaiset naapureillekin ja kavereiden kaverille. Kiva pikku tienesti, näin pääsen mukavasti joskus elokuviin ja kahvilaan syömään pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä naisen valinta se on kun mieheltä pitää kysyä elättääkö tämä?

Ei meillä mies minua ainakaan elätä. Yhteinen yritys joka tätä nykyä pyörii työntekijöiden voimin, mies hoitaa paperityöt ja kirjanpitoa, molemmat nostamme osinkoja. Saatiin myös molemmat perintöä yli 300t€ niin ei minua ainakaan enää töissäkäyminen kiinosta, mieluummin nautin elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No kaikilla ei ole mökkiä mitä voi laittaa vuokralle. Eikä ylimääräisiä rahoja joita sijoitella. Pulloja keräämällä ja askarteluilla ei pitkälle pötkitä."

 

Voit ostaa pullorahoilla maitotölkin ja toisenkin. Askarteluilla ja muilla kirppismyynneillä saat jo rahaa esimerkiksi sähkölaskuun ja ulkovaatteisiin. Voit sen ukin mökki pahasta vuokrata, jolloin tulot tulevat koko perheen hyödyksi kuten ukonkin palkka, mikäli ikiomaa mökkiä ei ole. Moni tulee lähivuosina saamaan mökkipahasennperintönä. Kukaan ei niitä osta, mutta perikunta voi vuokrata esim. jakastusporukoille tai alkeellisesta mökkeilyatä haaveileville mökkipahasta.

Ai ihan ukin mökkiä voi vuokrata ja ottaa siitä tulot? No toki se passaa jos ukille sopii, mutta vuokratulot on verotettavaa tuloa ja mistään mökkipahasesta mitä ei saisi edes eteenpäin kaupattua ei kyllä suuria vuokria v

Miten paljon sitä tuloa sinun mielestäsi pitäisi tulla? Ei kai se mitään voittoa tavoittelevaa toimintaa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvana voi pitää kodin siistinä menee tosi vähän aikaa kun siivoaa joka päivä, niin työt ei kasaannu. Voi treenata nousujohteisesti ja suunnitella terveelliset sapuskat koko perheelle. Ruokailu ja kuntoilu on kaikista terveellisimpiä asioita joihin voi elämässä vaikuttaa.

Työpäivän jälkeen tulisi syötyä jotain epäterveellistä pikaruokaa ja kaikki olisi väsyneitä. Kotiäitiydestä saa energiaa, samalla tavalla kuin talvesta saa.

No kun itselleni just se olisi ikävää, jos pitäisi siivota joka päivä ja miettiä jotain sapuskoja. Ei olisi minun juttu. Ja pikaisesti saa kyllä laitettua terveellistäkin ruokaa. Jos kotiäitiydestä saa energiaa, niin eikö sitten voisi sanoa, että työttömyydestäkin saa energiaa? En itse ihan nyt ymmärrä, miten tämä kotirouvan elämä eroaa työttömän elämästä.

Kotirouvan elämä eroaa paljonkin työttömän elämästä. Kotirouvan ei tarvitse olla rahatilanteesta huolissaan, eikä ole pakotettu työnhakukuvioihin ja työttömyyskorvausten hakemiseen ym. 

"Miten tuo sitten eroaa työttömän elämästä? Paitsi ettei nosta työttömyyskorvausta eikä ole tekemisissä työkkärin kanssa?"

Työttömiäkin kai on erilaisia? En tiedä miten eroaa, mutta mikäs muu määre tähän kävisi? En ole työtön, en töissä, en eläkkeellä vaan päättänyt jäädä kotiin. En puolison vaan omalla kustannuksellani. 

Minä olen se alkuperäinen siivoilin ja järjestelin kommentin kirjoittaja, ja tosiaan, sitä tänään tein! Jos olisin kirjoittanut esimerkin jostain toisesta päivästä jolloin kävin kavereiden kanssa lounaalla ja museossa sekä illalla vielä miehen kanssa konsertissa, olisin saanut kommentteja miten hassaan miehen rahat enkä edes siivoa ja järjestele! :D olette te hassuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvana voi pitää kodin siistinä menee tosi vähän aikaa kun siivoaa joka päivä, niin työt ei kasaannu. Voi treenata nousujohteisesti ja suunnitella terveelliset sapuskat koko perheelle. Ruokailu ja kuntoilu on kaikista terveellisimpiä asioita joihin voi elämässä vaikuttaa.

Työpäivän jälkeen tulisi syötyä jotain epäterveellistä pikaruokaa ja kaikki olisi väsyneitä. Kotiäitiydestä saa energiaa, samalla tavalla kuin talvesta saa.

No kun itselleni just se olisi ikävää, jos pitäisi siivota joka päivä ja miettiä jotain sapuskoja. Ei olisi minun juttu. Ja pikaisesti saa kyllä laitettua terveellistäkin ruokaa. Jos kotiäitiydestä saa energiaa, niin eikö sitten voisi sanoa, että työttömyydestäkin saa energiaa? En itse ihan nyt ymmärrä, miten tämä kotirouvan elämä eroaa työttömän elämästä.

Varmaan niin että työttömän pitää hakea töitä? Ja aika monella on huoli toimeentulosta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua suorastaan raivostuttaa ja jopa kuvottaa, että nykyään ihannoidaan provider-suhteita ja merkkilaukuista h***mista Dubaissa. 

Siis jumantsuikka naiset, tässä on tehty kova duuni, että on saatu tasa-arvoa aikaiseksi ja sitten mennään itse sinne hellan ja nyrkin väliin. 

Mulle henkilökohtaisesti palkat ja eläkkeet on vain osittainen syy kouluttautua ja tehdä uraa. Mä pidän henkisen hyvinvointini kannalta ehdottomana, että mulla on mielekästä tekemistä, oma elämä, omat piirit jne. Mikään kielikursseilu tai muu kotirouvapuuhailu ei todella riitä. 

Tämä! Joku omanarvontunne sentään pitää olla. Nyt joku roti. 

Riippuu edelleen siitä millainen duunipaikka on ja palkka tietenkin. TE olette onnekkaita. Suurin osa olisi mieluummin kotona kuin tuhlaa oman aikansa rikastut

Aika vähän siinä on onnesta kyse vaan opiskelusta ja ahkeruudesta. Sitten voi saada haluamansa tutkinnon ja mieleisensä työn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvana voi pitää kodin siistinä menee tosi vähän aikaa kun siivoaa joka päivä, niin työt ei kasaannu. Voi treenata nousujohteisesti ja suunnitella terveelliset sapuskat koko perheelle. Ruokailu ja kuntoilu on kaikista terveellisimpiä asioita joihin voi elämässä vaikuttaa.

Työpäivän jälkeen tulisi syötyä jotain epäterveellistä pikaruokaa ja kaikki olisi väsyneitä. Kotiäitiydestä saa energiaa, samalla tavalla kuin talvesta saa.

No kun itselleni just se olisi ikävää, jos pitäisi siivota joka päivä ja miettiä jotain sapuskoja. Ei olisi minun juttu. Ja pikaisesti saa kyllä laitettua terveellistäkin ruokaa. Jos kotiäitiydestä saa energiaa, niin eikö sitten voisi sanoa, että työttömyydestäkin saa energiaa? En itse ihan nyt ymmärrä, miten tämä kotirouvan elämä eroaa työttömän elämästä.

Eroaahan se paljonkin. Työttömän on jatkuvasti haettava töitä. Kaikki energia ja voimavarat menee siihen, itsetuntokin. Töitä kun ei välttämättä tule. Kotirouva voi keskittyä muuhun ja vaikuttaa samalla koko perheen hyvinvointiin positiivisesti. 

Onkohan kukaan sanonut ettei saisi päättää kotirouvaksi ryhtymistä. Tunnen pari, ei heitä kadehditaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä naisen valinta se on kun mieheltä pitää kysyä elättääkö tämä?

 

Ei meillä mies minua ainakaan elätä. Yhteinen yritys joka tätä nykyä pyörii työntekijöiden voimin, mies hoitaa paperityöt ja kirjanpitoa, molemmat nostamme osinkoja. Saatiin myös molemmat perintöä yli 300t€ niin ei minua ainakaan enää töissäkäyminen kiinosta, mieluummin nautin elämästä.

Ok. Ei tuollainen elämä  kuulu mihinkään kotiäiti-  eikä edes kotirouvakeskusteluun. Kai aika moni vois pitää vapaata tai miettiä työn vaihtoehtoja, jos ois rikas perijä. Perhetilanteesta riippumatta.

Niitä on aika vähän. Tosin taitavat kaikki olla täällä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä on, kotirouvat, haluatteko tyttäristänne kotirouvia, vailla koulutusta ja kokemusta, tavoitteena löytää nuorena rikas mies elättäjäksi? 

Entä haluatteko pojallenne elatusta vaativan vaimon, jonka eläkesuunnitelma on avioero tai perintö? 

Hölmö. Luuletko tosiaan, että kotirouvan tytär tai poika haluaa samaa? Kotirouvan omat vanhemmat ovat/ovat olleet mitä todennäköisimmin itse uratykkejä ja yhtään tiedostava jälkeläinen ei halua samaa omille lapsilleen. Omat lapsensa taas haluavat pois kotoa, työelämään. Näin se todennäköisimmin menee, vaikka muuta haluat uskotella.

Kotirouva tai -äiti voi myös ihan hyvin opiskella ja kehittää omaa osaamistaan sekä kognitiotaan, jos se kiinnostaa. Tai sitten hän voi vaikka opetella soittamaan viulua. Opiskelu on hyvin joustavaa ja ison

Kyllä voi. Moni varmasti niin tekeekin. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperheessä vanhemmilla oli omat rahansa, joten on vaikea kadehtia kotiäitejä tai kotirouvia. Avioeron sattuessa nainen on taloudellisesti niin onnettomassa asemassa, että sääliä tuo järjestely lähinnä herättää. 

Huulipyöreänä kuuntelin, kun eräs miehen rahoilla elävä kotirouva kertoi, että antaa miehensä pitää ja viljellä kotitilaansa, vaikka se on kallis harrastus. Ei tullut aiemmin mieleenkään, että toisen tienaamia rahoja voi tuolla tavalla pitää ominaan tai edes perheen omina. 

Yhteinen elämä, yhteiset rahat ja menot. Näin, jos on konservatiivisen arvot. 

Omat rahat, omat elämät. Ja todennäköisesti ero jossakin vaiheessa, koska omat elämät vaativat veronsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä naisen valinta se on kun mieheltä pitää kysyä elättääkö tämä?

 

Ei meillä mies minua ainakaan elätä. Yhteinen yritys joka tätä nykyä pyörii työntekijöiden voimin, mies hoitaa paperityöt ja kirjanpitoa, molemmat nostamme osinkoja. Saatiin myös molemmat perintöä yli 300t€ niin ei minua ainakaan enää töissäkäyminen kiinosta, mieluummin nautin elämästä.

Ok. Ei tuollainen elämä  kuulu mihinkään kotiäiti-  eikä edes kotirouvakeskusteluun. Kai aika moni vois pitää vapaata tai miettiä työn vaihtoehtoja, jos ois rikas perijä. Perhetilanteesta riippumatta.

Niitä on aika vähän. Tosin taitavat kaikki olla täällä...

:-D

Vierailija kirjoitti:

_Jännä ettei vuosikymmeniä kotiäitinä olleita naisia näy somessa tai missään hehkuttamassa ihanaa elämäänsä_

 

Johtuisiko siitä, että, vuosikymmeniä kotiäitinä olleet ovat jo sen ikäisiä, ettei joku itsensä some-esittely voisi vähempää kiinnostaa? Minä olen tällainen kotiäiti, tai kotirouva nyt jo vuosikausia, eikä todellakaan kiinnosta some, en todellakaan viitsi tuhlata aikaani myöskään jotain tyhjänpäiväisiä blogeja lukemalla jne.

Mutta elämäni on ihanaa ja vapaata, olemme yhteistuumin mieheni kanssa hoitaneet asiat kuntoon tulevien eläkevuosien kannalta. Mutta kun sen täällä mainitsee, ei sitä kuitenkaan uskota. Lasketaanko tämä palsta someen kuuluvaksi?

Ihan hirveä ajatus, että pitäisi somessa alkaa vieraille ihmisille esittelemään elämäänsä. Itselle tärkeimpiä ovat sukulaiset ja ystävät, jotka tuntevat ja tietävät, eikä tarvitse esitellä eikä esittää mitään. Eletään tavallista elämää, enkä ymmärrä miksi sitä pitäisi erityisesti ulkopuolisille hehkuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mua suorastaan raivostuttaa ja jopa kuvottaa, että nykyään ihannoidaan provider-suhteita ja merkkilaukuista h***mista Dubaissa. 

Siis jumantsuikka naiset, tässä on tehty kova duuni, että on saatu tasa-arvoa aikaiseksi ja sitten mennään itse sinne hellan ja nyrkin väliin. 

Mulle henkilökohtaisesti palkat ja eläkkeet on vain osittainen syy kouluttautua ja tehdä uraa. Mä pidän henkisen hyvinvointini kannalta ehdottomana, että mulla on mielekästä tekemistä, oma elämä, omat piirit jne. Mikään kielikursseilu tai muu kotirouvapuuhailu ei todella riitä. 

Jumantsuikka, kova työ on tehty naisten tasa-arvon eteen. Nyt se alkaa olla todellisuutta, kun naiset voivat viimeinkin valita sen mitä HALUAVAT: uran tai lapset. Kumpikin onnistuu, kun on osannut kerryttää aivokapasiteettia ja pesämunaa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se alkuperäinen siivoilin ja järjestelin kommentin kirjoittaja, ja tosiaan, sitä tänään tein! Jos olisin kirjoittanut esimerkin jostain toisesta päivästä jolloin kävin kavereiden kanssa lounaalla ja museossa sekä illalla vielä miehen kanssa konsertissa, olisin saanut kommentteja miten hassaan miehen rahat enkä edes siivoa ja järjestele! :D olette te hassuja.

Niin, vähän samanlaista elämää elän minäkin, kun olen työtön. Mikä tuossa sinun tilanteessa siis on sitä, mikä tekee sinusta kotirouvan?

Kotirouva sanana ei tarkoittanut ainakaan alunperin ihmistä, joka ei ole työelämässä, vaan se tarkoitti nimenomaan naista, joka keskittyi kodinhoitoon, ehkä lastenkin hoitoon, ja "antoi miehen tehdä uraa". Eli kyse oli aika vanhoillisista sukupuolirooleista. Nyt minusta vaikuttaa siltä, että täällä palstalla sanoitetaan termiä vähän uudestaan. Se, että työtön on parisuhteessa, ei kaiketi tee hänestä vielä kotirouvaa - vai tekeekö? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuusperheessä vanhemmilla oli omat rahansa, joten on vaikea kadehtia kotiäitejä tai kotirouvia. Avioeron sattuessa nainen on taloudellisesti niin onnettomassa asemassa, että sääliä tuo järjestely lähinnä herättää. 

Huulipyöreänä kuuntelin, kun eräs miehen rahoilla elävä kotirouva kertoi, että antaa miehensä pitää ja viljellä kotitilaansa, vaikka se on kallis harrastus. Ei tullut aiemmin mieleenkään, että toisen tienaamia rahoja voi tuolla tavalla pitää ominaan tai edes perheen omina. 

Minunkin vanhemmilla oli omat rahat, ja niin on minullakin, niinpä voinkin omasta halustani olla kotona. Ihmetyttää kyllä vähän tuo "Avioeron sattuessa nainen on taloudellisesti niin onnettomassa asemassa, että sääliä tuo järjestely lähinnä herättää. ", miten niin, jos asiat on liitossa reilusti järjestetty tai naisella on omia varoja. 

Tosiaan voi naisellakin olla omaisuutta.

Tuosta tuli kuitenkin mieleen "onnekkaan kauppiaan tyttöystävälleen antamat talousrahat", joita sitten penättiin takaisin ankarin sanavalinnoin. Muistaakseni penättiin autoakin, jonka kertoi antaneensa lahjaksi, mutta eron jälkeen mies muisti asian toisin.