Lue keskustelun säännöt.
Edelleen ihmettelen naisia jotka heittäytyvät miehensä elätettäviksi eivätkä tee töitä
28.02.2025 |
Ja sitten kun lapset kasvatettu ja halutaankin erota, tajutaan, ettei ole itsellä yhtään mitään, ja itketään ettei voi erota vaikka haluaisi.
Kommentit (160)
Siinähän ihmettelet. Minä olen kohta 47-vuotias kotirouva, lapsi kohta täysi-ikäinen. Mies on säästänyt minulle mukavasti eläkettä ja muutenkaan en putoaisi tyhjän päälle, jos hän haluaisi erota. Meillä on kirjallinen sopimus (avioehto siis). Jos mies eroaa, hän joutuu maksamaan. Tämä oli minun ehtoni silloin 24 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa kun tällaisessa ketjussa hyväosaiset kotirouvat puolustelevat sitä, kuinka sijoitukset ja sijoitusasunnot ovat molempien omaisuutta... just joo, kaikillahan onkin sijoitukset ja sijoitusasunnot turvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpähän ihmettelet. Näin on menty jo yli 30 v. ja hyvin sujuu. Tuleva eläkkeenikin (privaatti) on varsin todennäköisesti huomattavasti isompi kuin sinun ja sillä pärjään vallan mainiosti. Ja kun vielä otetaan huomioon, että omistan puolet kaikesta, mitä meillä on, kuten sijoitusasunnot ja pari omassa käytössä olevaa omakotitaloa, niin ei ole hätäpäivää vaikka ero jostain kumman syystä tulisikin.
Eiköhän näitä ihmettele vain naiset, jotka eivät saa elatuskykyistä miestä.
Tai sitten ihan vaan naiset, jotka haluaa itsekin käyttää aivojaan ja tehdä uraa. En pysty kuvittelemaankaan että koko elämäni pyörisi pelkän kodin ja miehen ympärillä, kammottava ajatus että olisin jotenkin töissä miehelleni ja joutuisin vastaamaan hänelle siitä mitä teen päivän aikana. Sehän vääristää koko parisuhteen valta-asetelman ihan sairaaksi.
No ota se työtä hakeva nainen töihin, niin sitten hänellä on työ!
Korpeaa nämä valittajat, jotka eivät vain tajua, ettei työttömyys aina ole oma vika.
Suomessa on isot eläkemaksut eikä läheskään kaikkea ole rahastoitu etukäteen. Minulla on nyt 40 vuoden hyvin palkatun yksityissektorin palvelun jälkeen aika hyvä eläke, mutta itse olen maksanut kaikki vuodet veroja, ja eläkemaksuja työnantajani kamssa; kuten miehenikin. Liaäksi maksoimme itsekin lisäeläkettä varmuuden vuoksi.
Yhä pienempi joukko maksaa työeläkkeitä, mutta eläkejärjestelmä perustuu oletukselle, että kaikki maksavat veroja ja työeläkemksuja. Veronmaksajien rahoista maksetaan myös takuueläkkeet, kansaneläkket, osa yrittäjien eläkkeistä ja jopa niiden isopalkkaisten miesten kotirouvien leskeneläkkeet, joita voi voinut saada vuosikymmeniä; jopa puolet miehen eläkkeestä. Reiluako? Ei minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun tällaisessa ketjussa hyväosaiset kotirouvat puolustelevat sitä, kuinka sijoitukset ja sijoitusasunnot ovat molempien omaisuutta... just joo, kaikillahan onkin sijoitukset ja sijoitusasunnot turvana.
No minä ainakin kirjoitin, ettei tämä ratkaisu ole hyvä niille, joilla ei ole omaisuutta. Mutta löytyy Suomesta varakkaitakin ihmisiä eikä se omaisuus ole silloin useinkaan itse hankittua. Olin avioon mennessäni miestäni varakkaampi, perin jo alaikäisenä mm. arvoasunnon. Nyt mies on kyllä varakkaampi eikä meillä ole avioehtoa. Olin lasten kanssa kotona, sitten töissä ja jäin alle viisikymppisenä kotirouvaksi, vähän harrastelin töitä kyllä, mutta en enää moneen vuoteen ole edes harrastellut. Tekemistä riittää ilman töitäkin.
Kaikkien tuntemani kotirouvien avioliitot ovat olleet pitkäikäisiä ja erittäin onnellisia. Paljon yhteistä aikaa ja harrastuksia, mutta tunnen vain muutamia kotirouvia. Kaksi heistä on jo edesmenneitä ja avioliitto kesti kuolemaan asti. Meilläkin on jo 37 vuotta yhteistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpähän ihmettelet. Näin on menty jo yli 30 v. ja hyvin sujuu. Tuleva eläkkeenikin (privaatti) on varsin todennäköisesti huomattavasti isompi kuin sinun ja sillä pärjään vallan mainiosti. Ja kun vielä otetaan huomioon, että omistan puolet kaikesta, mitä meillä on, kuten sijoitusasunnot ja pari omassa käytössä olevaa omakotitaloa, niin ei ole hätäpäivää vaikka ero jostain kumman syystä tulisikin.
Eiköhän näitä ihmettele vain naiset, jotka eivät saa elatuskykyistä miestä.
Tai sitten ihan vaan naiset, jotka haluaa itsekin käyttää aivojaan ja tehdä uraa. En pysty kuvittelemaankaan että koko elämäni pyörisi pelkän kodin ja miehen ympärillä, kammottava ajatus että olisin jotenkin töissä miehelleni ja joutuisin vastaamaan hänelle siitä mitä teen päivän aikana. Sehän vääristää koko
Olen eri.
En minä pyöri vaan kotona ja tilitä miehelleni mitä teen. Saan matkustellakin ihan rauhassa sekä hoidan omia vanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En minä pyöri vaan kotona ja tilitä miehelleni mitä teen. Saan matkustellakin ihan rauhassa sekä hoidan omia vanhempiani."
Meissä vanhemmissa kotirouvissa voi olla paljonkin omien vanhempien hoitajia. Minäkin autan välillä, vaikka ovatkin vielä hyväkuntoisia ikäisekseen (ikää 80+) ja täysin järjissään. Anoppiakin auttelin, hän ei osannut hoitaa mitään asioitaan nykytekniikalla, joten auttamista oli paljon.
Uraansa korostavilla naisille tulenee vaikeaa eläkkeellä, jos ei mitään muuta tekemistä keksi kuin työnteko :) Minulla on kiva ammatti, mutta oli jo vuosia sellainen tunne, että kaikki on sillä saralla nähty.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän ihmettelet. Minä olen kohta 47-vuotias kotirouva, lapsi kohta täysi-ikäinen. Mies on säästänyt minulle mukavasti eläkettä ja muutenkaan en putoaisi tyhjän päälle, jos hän haluaisi erota. Meillä on kirjallinen sopimus (avioehto siis). Jos mies eroaa, hän joutuu maksamaan. Tämä oli minun ehtoni silloin 24 vuotta sitten.
Mikä sairaus sinulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuo ole joka av-mamman unelma. Kilometriluku on vaan jo niin täynnä, että tuskin kelpaavat minkäänlaisille miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tähtää sulla eroon?
Ei kukaan kai TÄHTÄÄ eroon, mutta kovin moni liitto siihen päättyy. Vaikka kuinka ruusuista olisi vaikka 25 vuotta sitten niin elämä muuttuu.
Kaikki liitot eivät pääty eroon, joten voit ajatella siltäkin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun tällaisessa ketjussa hyväosaiset kotirouvat puolustelevat sitä, kuinka sijoitukset ja sijoitusasunnot ovat molempien omaisuutta... just joo, kaikillahan onkin sijoitukset ja sijoitusasunnot turvana.
No minä ainakin kirjoitin, ettei tämä ratkaisu ole hyvä niille, joilla ei ole omaisuutta. Mutta löytyy Suomesta varakkaitakin ihmisiä eikä se omaisuus ole silloin useinkaan itse hankittua. Olin avioon mennessäni miestäni varakkaampi, perin jo alaikäisenä mm. arvoasunnon. Nyt mies on kyllä varakkaampi eikä meillä ole avioehtoa. Olin lasten kanssa kotona, sitten töissä ja jäin alle viisikymppisenä kotirouvaksi, vähän harrastelin töitä kyllä, mutta en enää moneen vuoteen ole edes harrastellut. Tekemistä riittää ilman töitäkin.
Kaikkien tuntemani kotirouvien avioliitot ovat olleet pitkäikäisiä ja erittäin onnellisia. Paljon yhteistä aikaa ja
Onko avioliitto onnellinen on aivan eri asia kuin sen pitkä kesto. Tuntemani kotirouvan avioliitto ei ole onnellinen. Hekin ovat olleet 37 vuotta naimisissa nyt ensi kesänä.
Mies on koko ajan kotona, hänellä on paljon naisystäviä. Vaimo lähinnä nyhjää kotona.
Tarkoitin mies on koko ajan poissa kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä kotirouvista huudetaan ja metelöidään niin että luulisi joka toisen olevan elätti. Todellisuudessa kyse on ihan marginaalisesta ilmiöstä. Jenkkilässäkin ero on vain muutama prosentti, silti täällä kuvitellaan että amerikkalaiset naiset muka eivät käy töissä.
Johtuu tietenkin telkkarin suoltamasta viihdepropagandasta. Ihmiset eivät osaa käyttää aivojaan ja luulevat telkkaria oikeaksi elämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Täysin marginaali-ilmiö. En tiedä yhtäkään tällaista parisuhdetta. Suomessa on naiset aina tehneet töitä ja koko suomalainen yhteiskunta on rakennettu kahden elättäjän mallille. Ap on lukenut taas liikaa jotain jenkkijuttuja.
Ja ne jenkkijutut ovat myös ihan täyttä roskaa. Sielläkin naiset haluavat käydä töissä. Ja käyvät.
Kotirouvakulttuuri pakkosyötettiin Yhdysvalloissa naisille 50-luvulla, kun miehet halusivat ajaa naiset pois työelämästä. Miehille piti nimittäin saada työtä ja rahaa. Ja naisilta ne piti saada pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun tällaisessa ketjussa hyväosaiset kotirouvat puolustelevat sitä, kuinka sijoitukset ja sijoitusasunnot ovat molempien omaisuutta... just joo, kaikillahan onkin sijoitukset ja sijoitusasunnot turvana.
No minä ainakin kirjoitin, ettei tämä ratkaisu ole hyvä niille, joilla ei ole omaisuutta. Mutta löytyy Suomesta varakkaitakin ihmisiä eikä se omaisuus ole silloin useinkaan itse hankittua. Olin avioon mennessäni miestäni varakkaampi, perin jo alaikäisenä mm. arvoasunnon. Nyt mies on kyllä varakkaampi eikä meillä ole avioehtoa. Olin lasten kanssa kotona, sitten töissä ja jäin alle viisikymppisenä kotirouvaksi, vähän harrastelin töitä kyllä, mutta en enää moneen vuoteen ole edes harrastellut. Tekemistä riittää ilman töitäkin.
Kaikkien tuntemani kotirouvien avioliitot ovat olleet pitkäikäisiä ja erittäin onnellisia. Paljon yhteistä aikaa ja
Eipä siinä muuta uskalla kuin olla onnellinen. 10-20 vuotta kotosalla oleskellut ei nimittäin töihin kelpaa. Siinä saa sitten taipua niin monelle mutkalle kuin mies keksii vaatia. Ja hymyillen.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kun tällaisessa ketjussa hyväosaiset kotirouvat puolustelevat sitä, kuinka sijoitukset ja sijoitusasunnot ovat molempien omaisuutta... just joo, kaikillahan onkin sijoitukset ja sijoitusasunnot turvana.
Joillakin näin on, ja meilläkin on. Yritä hyväksyä ja ymmärtää, että näinkin voi olla. Avioparilla voi kaikki olla yhteistä, vaikka vain toinen tekee palkkatyötä kodin ulkopuolella. Yhdessä toimittu yhteiseksi hyväksi jo 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Missähän näitä elätettäviä naisia näkyy niin paljon, että oikein pitää ihmetellä? Minä en tunne yhtäkään. Vai oliko tarkoitus vain päästä solvaamaan ja halventamaan naisia?
En minkäkään tunne ketään. Tästä on silti tärkeää keskustella, koska nuorten keskuudessa tällä hetkellä leviää kummallinen ajatusmaailma, että naisen paikka on kotona. Noilla pisatulossankareilla ei vaan taida olla mitään käsitystä, paljonko sen miehen pitää tienata, että pystyy elättämään koko porukan jotakuinkin miellyttävästi, ja maksamaan vielä vaimolle eläkettä. Vielä vähemmän on ymmärrystä siihen, mitä sellaiseen työhön pääseminen vaatii, ainakin päätellen siitä minkä verran louluun panostetaan.
Pidemmän päälle se ei tee kuitenkaan hyvää kenellekään. Hoidin itsekin lapsemme kotona 3-vuotiaaksi, mutta minulla oli koulutus ja työpaikka olemasssa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Nytkin, vaikka meillä on miehen kanssa sunnilleen samansuuruinen palkka ja lapsi on jo yläkoululainen, mietin välillä, pystyisimmekö esimerkiksi jäämään nykyiseen taloomme, jos mies vaikka kuolisi tai vammautuisi. Ainakaan siinä ei sitten saisi enää itselle tulla mitään, sairautta tai työttömyyttä, muuten oltaisiin pulassa.
Luuletko AP tosissasi että miehet salakavalasti vääryydellä huiputetaan salaa elättämän nainen ja perheen pari lasta?
Että ihan huomaamatta on mennyt 25v eikä mies ole hoksannut ollenkaan että hetkinen, nainen ei olekaan käynyt töissä lainkaan?
Täysin marginaali-ilmiö. En tiedä yhtäkään tällaista parisuhdetta. Suomessa on naiset aina tehneet töitä ja koko suomalainen yhteiskunta on rakennettu kahden elättäjän mallille. Ap on lukenut taas liikaa jotain jenkkijuttuja.