Lue keskustelun säännöt.
Edelleen ihmettelen naisia jotka heittäytyvät miehensä elätettäviksi eivätkä tee töitä
28.02.2025 |
Ja sitten kun lapset kasvatettu ja halutaankin erota, tajutaan, ettei ole itsellä yhtään mitään, ja itketään ettei voi erota vaikka haluaisi.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuneesta syystä tuttavapiirissäni on paljon naisia, jotka ovat kotirouvia, ja kaikki ovat tunnetusti hyvin säpäköitä naisia erilaisine lahjakkuuksineen.
Voihan ne olla vaikka ydinfyysikoita mutta silti omaavat henkisen tason ongelmia jotka estää heiltä normaalin työskentelyn kodin ulkopuolella.
Hih, yritä nyt vakuuttavammin todistaa kotirouvien henkisen tason ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ihmettelen naisia jotka heittäytyvät yhteiskunnan, ja siis epäsuorasti miesten, elätettäväksi eivätkä tee töitä.
Heillä on yleensä jotain mentaalisia ongelmia jotka estävät heiltä normaalin työelämän. Tunnen erään joka on vain kotonaan ja kuulemma on kunnon "house wife" materiaalia.
Itse olin ennen kotirouva-aikaa vaativassa työssä ja olin hyvä siinä, mutta parasta elämässä on ollut elo kotirouvana. Kun ei enää pystytä asialliseen argumentointiin asiasta, niin väitetään naisen olevan henkisesti kykenemätön työelämään.
Ihminen voi muuttua, eikä kotona oleminen mielenterveyttä välttämättä paranna. Monet näyttävät tulevan mökkihöperöiksi.
Miesten syytä. Laittakaa ne vaimonne töihin. Miksi elätätte?
Mikä se semmoinen tilanne olisi, ettei naisella olisi yhtään mitään? Siis eikö he olisi naimisissa? Sehän takaa jo paljon etuja ero tilanteessa.
"Onko avioliitto onnellinen on aivan eri asia kuin sen pitkä kesto. Tuntemani kotirouvan avioliitto ei ole onnellinen. Hekin ovat olleet 37 vuotta naimisissa nyt ensi kesänä.
Mies on koko ajan kotona, hänellä on paljon naisystäviä. Vaimo lähinnä nyhjää kotona."
Siellä kotonahan on sitten melkoinen kommuuni.
Valitettavasti vaimon töissäkäyntikään ei onnellista avioliittoa takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Onko avioliitto onnellinen on aivan eri asia kuin sen pitkä kesto. Tuntemani kotirouvan avioliitto ei ole onnellinen. Hekin ovat olleet 37 vuotta naimisissa nyt ensi kesänä.
Mies on koko ajan kotona, hänellä on paljon naisystäviä. Vaimo lähinnä nyhjää kotona."
Siellä kotonahan on sitten melkoinen kommuuni.
Valitettavasti vaimon töissäkäyntikään ei onnellista avioliittoa takaa.
Siis vaimo tietää noista muista naisista? Vai käyvätkö suhdenaiset kylässä heidän kodissaan?
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ihmettelen naisia jotka heittäytyvät yhteiskunnan, ja siis epäsuorasti miesten, elätettäväksi eivätkä tee töitä.
Naisesta tulee myös tylsä. Toiseen ihmiseen ripustautuminen on tylsyyttä.
Ihme, etteivät kaipaa jotain haastetta. Ei välttämättä taloudellista tuloa, mutta muuta jalansijaa muussa asiassa.
Elämä on kuitenkin lyhyt roikkua toisessa ihmisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten syytä. Laittakaa ne vaimonne töihin. Miksi elätätte?
Noihan yleensä pelaa tennistä ja ratsastaa. Kyllä siihen ison osan viikkoa saa kulumaan. Tietysti muut treenit ja kauneudenhoito ja somepäivitykset.
En ihmettele yhtään kenenkään elämänvalintoja enää. Se on sitten mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinäpähän ihmettelet. Näin on menty jo yli 30 v. ja hyvin sujuu. Tuleva eläkkeenikin (privaatti) on varsin todennäköisesti huomattavasti isompi kuin sinun ja sillä pärjään vallan mainiosti. Ja kun vielä otetaan huomioon, että omistan puolet kaikesta, mitä meillä on, kuten sijoitusasunnot ja pari omassa käytössä olevaa omakotitaloa, niin ei ole hätäpäivää vaikka ero jostain kumman syystä tulisikin.
Ja yksin maksat kaikki kulut niistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpähän ihmettelet. Näin on menty jo yli 30 v. ja hyvin sujuu. Tuleva eläkkeenikin (privaatti) on varsin todennäköisesti huomattavasti isompi kuin sinun ja sillä pärjään vallan mainiosti. Ja kun vielä otetaan huomioon, että omistan puolet kaikesta, mitä meillä on, kuten sijoitusasunnot ja pari omassa käytössä olevaa omakotitaloa, niin ei ole hätäpäivää vaikka ero jostain kumman syystä tulisikin.
Ja yksin maksat kaikki kulut niistä?
Minulle kyse ei ole edes rahasta. Olisin kuollut tylsyyteen, jos olisin ollut kotona koko elämäni. Harrastan paljon ja keksisin kyllä tekemistäkin, mutta silti. Helvetin tylsää elämää olisi kotirouvan elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ihmettelen naisia jotka heittäytyvät yhteiskunnan, ja siis epäsuorasti miesten, elätettäväksi eivätkä tee töitä.
Heillä on yleensä jotain mentaalisia ongelmia jotka estävät heiltä normaalin työelämän. Tunnen erään joka on vain kotonaan ja kuulemma on kunnon "house wife" materiaalia.
Itse olin ennen kotirouva-aikaa vaativassa työssä ja olin hyvä siinä, mutta parasta elämässä on ollut elo kotirouvana. Kun ei enää pystytä asialliseen argumentointiin asiasta, niin väitetään naisen olevan henkisesti kykenemätön työelämään.
Ihminen voi muuttua, eikä kotona oleminen mielenterveyttä välttämättä paranna. Monet näyttävät tulevan mökkihöperöiksi.
Mökkihöperyys on ihanaa, ja pian höperehditään oikein kunnolla, kun puoliso jää pian eläkkeelle. Ystävät ja sukulaiset höperehtivät yhdessä meidän kanssamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun ihmettelijät eivät ole ihan penaalin terävimmästä päästä. Tai sitten yksi ja sama spämmää samansisältöisiä kommenttejaan useampaan kertaan.
On täällä joskus aiheesta fiksumminkin kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ihmettelijät eivät ole ihan penaalin terävimmästä päästä. Tai sitten yksi ja sama spämmää samansisältöisiä kommenttejaan useampaan kertaan.
On täällä joskus aiheesta fiksumminkin kirjoitettu.
Sanopa muuta. Jos oma elämä koostuu pelkästä työstä eikä ole minkäänlaisia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita sen ulkopuolella, niin siinäpä tylsä ihminen.
Siihen tietysti tarvitaan myös älliä, että ymmärtää, etteivät kaikki ole yhtä tylsiä kuin minä ihan ite eivätkä vietä samanlaista elämää miltään osin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ihmettelen naisia jotka heittäytyvät yhteiskunnan, ja siis epäsuorasti miesten, elätettäväksi eivätkä tee töitä.
Heillä on yleensä jotain mentaalisia ongelmia jotka estävät heiltä normaalin työelämän. Tunnen erään joka on vain kotonaan ja kuulemma on kunnon "house wife" materiaalia.
Itse olin ennen kotirouva-aikaa vaativassa työssä ja olin hyvä siinä, mutta parasta elämässä on ollut elo kotirouvana. Kun ei enää pystytä asialliseen argumentointiin asiasta, niin väitetään naisen olevan henkisesti kykenemätön työelämään.
Aika usein ei ymmärretä että "kotirouva"- määritelmään mahtuu naisia aika erilaisista lähtökohdista. Jollekin se on elämänmittainen ura ja tavoite, jollekin ainakin osittain pakotettua, itsellä tilanne myös sellainen että työelämässä ehdin olla pitkäänkin, ja on omaa varallisuutta - en ole siis yhtään kenenkään elättinä tai siivellä.
"Jos oma elämä koostuu pelkästä työstä eikä ole minkäänlaisia harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita sen ulkopuolella, niin siinäpä tylsä ihminen."
Aina ihmetellyt niitä jotka pelkää eläkkeelle jäämistä ja joille vuosiloman pitäminenkin on tuskaa kun ei tiedä miten sais aikansa kulumaan. Todella mielikuvitukseton tylsimys täytyy olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tähtää sulla eroon?
Olen eri, mutta kaikki ei tähtää eroon, vaan on järkevää varautumista elämän yllätyksiin. Kun lukee erotilastoja, ne on huimia. Toisaalta en näe mitään järkeä jäädä kotiin, jollei ole pieniä lapsia. Kiva olla oma ammatti ja itsenäinen, turvattu elämä.
Miehillä järkevä varautuminen elämän yllätyksiin tarkoittaa sitä, ettei mene naimisiin ollenkaan.
"Pidemmän päälle ei tee hyvää kellekään"
Minä kotirouvana voin panostaa omaan hyvinvointiini. Saan nukkua joka yö pitkät unet. Pääsen harrastamaan niin paljon kuin ehdin. Voin panostaa esim. omien vanhempieni auttamiseen.
Rahasta, laskuista, yhtään mistään ei tarvitse stressata. Koen tyytyväisyyttä elämääni ja tiedostan sen. En voi kuvitella, että työelämä olisi minulle millään saralla parempi vaihtoehto.
Sitä minä ihmettelen, kuinka voimakasta vastustusta tällainen elämäntyyli herättää. Kotirouvana en saa mitään sosiaalietuuksia. Miksi tämän pitäisi olla yhtään kenenkään muun asia kuin meidän? Ihmisillä on kummallinen tarve halveksua niitä, jotka eivät mukisematta suorita elämäänsä sillä keskilinjalla, mitä suurin osa kulkee.
Voihan ne olla vaikka ydinfyysikoita mutta silti omaavat henkisen tason ongelmia jotka estää heiltä normaalin työskentelyn kodin ulkopuolella.