Lue keskustelun säännöt.
Edelleen ihmettelen naisia jotka heittäytyvät miehensä elätettäviksi eivätkä tee töitä
28.02.2025 |
Ja sitten kun lapset kasvatettu ja halutaankin erota, tajutaan, ettei ole itsellä yhtään mitään, ja itketään ettei voi erota vaikka haluaisi.
Kommentit (160)
Missähän näitä elätettäviä naisia näkyy niin paljon, että oikein pitää ihmetellä? Minä en tunne yhtäkään. Vai oliko tarkoitus vain päästä solvaamaan ja halventamaan naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset sitä ja naiset tätä. Monessa perheessä se on kyllä yhteinen päätös, että hankitaan lapsia. Ja monessa perheessä isät ihan mieluusti isyysvapaan jälkeen palaavat töihin, koska siinä tenavien ympärivuorokautisessa hoidossa on niin hitosti hommaa.
En tunne yhtään naista, joka olisi lasten kasvettua jäänyt rouvastelemaan kotiin. Suomessa naiset käyvät töissä ja ainoat hetket kun ollaan poissa työelämästä liittyvät lasten syntymään tai pienten lasten hoitoon.
Tästä ei ollut kyse vaan siitä ettei mennä ollenkaan töihin, eikä kyse ole vammaisuudesta eikä sairaudesta. Vaan halutaan olla vaan eikä tehdä töitä. Mutta sitten kai pitää tajuta että ei niitä miehen rahoja ole saatavilla jos haluaa erota.
Vai semmoisia ap ihmettelee. No minulla neljä lasta, pari teiniä ja kaksi muuta vielä pienempiä. Iso ok-talo, laaja puutarha ja vähän matkan päässä toinen talo jossa ihana anoppini asuu 85 v.,mieheni on merillä ja aina kuusi viikkoa yhteen soittoon pois kotoa. Mieheni maksaa minulle yksityistä eläkettä ja anopilta saan myös palkkaa kaikesta mitä hänen talossaan teen, anoppi on hyvässä kunnossa edelleen ettei tarvi hoitaa ja viedä ruokia, tekee itse. Eli mites tässä töihin vielä menisi ja miksi? Tämä ok-talokin kuuluu minulle ja anopin talo kuuluu jo miehelleni, sisaruksia hänellä ei ole. Olen ihan onnellinen "koti-äitinä" laiskotellen kotona kaiket päivät.
Miehensä elätettävillä naisilla on usein jokin neurologinen sairaus kuten autismi. Se on vain niin, että nainen pystyy näyttelemään normaalia, mutta tosiasiassa hänestä tuskin olisikaan työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Miksei tästä aiheesta saisi jutella? Aina joku tulee sanomaan, että huolehtikaa vaan omista asioistanne. Minusta on tärkeää puhua tästä, koska moni ei varsinkaan nuorena tule ottaneeksi huomioon kaikkea mitä pitäisi.
Samaa mieltä. on se pientä herättelyä jos tukeutuu mieheen 100% ja siihen että tämä on koko elämän tukemassa ja rahoittamassa. Ihan hyvä olisi nykypäivän naisen varautua siihen että ihan omillaan joutuu joku päivä toimeen tulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ihmettelen, miksi kävisin töissä kun pakkoa ei ole. Säästöjä on eläkeikää ajatellenkin suhteellisen kivasti. Päätän itse, mitä teen, kivaa kotoillen. Hyvä näin.
Mistä ne säästöt on tullut. Kun niillä jotka elää vain miehen varassa niin ei ole omia säästöjä. Jos olisi niin miksi itkeä ettei pärjää jos eroaa.
Vierailija kirjoitti:
Vai semmoisia ap ihmettelee. No minulla neljä lasta, pari teiniä ja kaksi muuta vielä pienempiä. Iso ok-talo, laaja puutarha ja vähän matkan päässä toinen talo jossa ihana anoppini asuu 85 v.,mieheni on merillä ja aina kuusi viikkoa yhteen soittoon pois kotoa. Mieheni maksaa minulle yksityistä eläkettä ja anopilta saan myös palkkaa kaikesta mitä hänen talossaan teen, anoppi on hyvässä kunnossa edelleen ettei tarvi hoitaa ja viedä ruokia, tekee itse. Eli mites tässä töihin vielä menisi ja miksi? Tämä ok-talokin kuuluu minulle ja anopin talo kuuluu jo miehelleni, sisaruksia hänellä ei ole. Olen ihan onnellinen "koti-äitinä" laiskotellen kotona kaiket päivät.
En kehtaisi ottaa anopilta palkkaa työstä mitä teen hänelle. Monella naisella jotka käy työssä on lapsia, omakotitalo ja mies matkatöissä. Ei nyt ehkä kuutta viikkoa pois, koska kukaan ei kestä kuuden viikon selibaattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On naisia joilla on terveysongelmia muttei eläkettä. Mitä ihmettä siinä jotkut voisi tehdä. Silti joillakin ei ole miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai semmoisia ap ihmettelee. No minulla neljä lasta, pari teiniä ja kaksi muuta vielä pienempiä. Iso ok-talo, laaja puutarha ja vähän matkan päässä toinen talo jossa ihana anoppini asuu 85 v.,mieheni on merillä ja aina kuusi viikkoa yhteen soittoon pois kotoa. Mieheni maksaa minulle yksityistä eläkettä ja anopilta saan myös palkkaa kaikesta mitä hänen talossaan teen, anoppi on hyvässä kunnossa edelleen ettei tarvi hoitaa ja viedä ruokia, tekee itse. Eli mites tässä töihin vielä menisi ja miksi? Tämä ok-talokin kuuluu minulle ja anopin talo kuuluu jo miehelleni, sisaruksia hänellä ei ole. Olen ihan onnellinen "koti-äitinä" laiskotellen kotona kaiket päivät.
En kehtaisi ottaa anopilta palkkaa työstä mitä teen hänelle. Monella naisella jotka käy työssä on lapsia, omakotitalo ja mies matkatöissä. Ei nyt ehkä kuutta viikkoa pois, koska kukaan ei kestä kuuden viikon selib
Mitä kehtaamista siinä on mielestäsi? Anoppi nyt vaan haluaa maksaa ihan välttämättä palkkaa puutarhan hoidosta ja kaikkien asioidensa hoidosta. Kuljetan anoppia lääkärille ja teen kauppareissut, vien anopin eläkeläiskerhoon ja haen sieltä. Järjestän hänen syntymäpäiväjuhlansa ja hoidan hänen vaatehuoltonsa, saunotan anopin ja pesen hänen hiuksensa. Siivooja käy hänellä kerran viikossa. Välillä siistin hänen keittiönsä. Meillä on hyvät välit. Minä nyt vaan en näe asiaa niin modernisti, että kuusi viikkoa olisi joku selibaatti...Antaa vaan olla vaikka kuinka monia naisia jotka käyvät töissä ja on on lapsia. MEILLE on tämä ratkaisu se paras ja tätä on kestänyt jo vuosia. Sanotko vielä, miksi veisin työpaikan joltain, joka sitä todella tarvitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini erosi kyllä ja imi isäni kuiviin elatusmaksuilla samalla vinkuen köyhyyttä ja piirittäen seuraavaa rikasta miestä. Heti kun nuorimman lapsen elatusmaksujen maksu loppui iski kiinni tuohon uuteen eikä ole päästänyt irti. Nuorin lähti kotoa hippulat vinkuen, kun selvisi, että uusi "rakkaus" on tukevasti naimisissa eikä aio erota.
En enää ihmettele mitään nähtyäni äitini viimeiset käänteet. Vähiten sitä, miksi kaikki isovanhemmat ovat aina nihkeitä vanhempiani kohtaan. Näkivät heti, mitä äitini on tehnyt koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpähän ihmettelet. Näin on menty jo yli 30 v. ja hyvin sujuu. Tuleva eläkkeenikin (privaatti) on varsin todennäköisesti huomattavasti isompi kuin sinun ja sillä pärjään vallan mainiosti. Ja kun vielä otetaan huomioon, että omistan puolet kaikesta, mitä meillä on, kuten sijoitusasunnot ja pari omassa käytössä olevaa omakotitaloa, niin ei ole hätäpäivää vaikka ero jostain kumman syystä tulisikin.
Niin, sä omistat puolet kaikesta. Mutta sitten on näitä jotka eläneet siivellä eikä OMISTA yhtään mitään. KAIKKI on miehen. Tää nyt on aivan eri tilanne :D. Eläkekään ei voi olla iso jos täysin siivellä elät.
Itse maksettu eläke voi olla juuri niin iso kuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä elämänikäinen kotiäitiys alkaa olla todella harvinaista.
Viattomasti ja puolisojen yhteisestä sopimuksesta alkanut pikkulasten kotihoito voi päätyä naisen syrjäytymiseen ja mt-ongelmiin. Eikä työelämään siirtyminen olekaan enää mahdollista.
Myös koulutus on kotivuosien aikana vanhentunut. Voimavaroja ei enää olekaan uudelleen kouluttautua.
On vain pudottu pois työmarkkinoilta, koska kukapa palkkaisi naista, jolla on iso aukko cv:ssä ja vanhentunut koulutus, jolle nykypäivänä ei ole käyttöä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai semmoisia ap ihmettelee. No minulla neljä lasta, pari teiniä ja kaksi muuta vielä pienempiä. Iso ok-talo, laaja puutarha ja vähän matkan päässä toinen talo jossa ihana anoppini asuu 85 v.,mieheni on merillä ja aina kuusi viikkoa yhteen soittoon pois kotoa. Mieheni maksaa minulle yksityistä eläkettä ja anopilta saan myös palkkaa kaikesta mitä hänen talossaan teen, anoppi on hyvässä kunnossa edelleen ettei tarvi hoitaa ja viedä ruokia, tekee itse. Eli mites tässä töihin vielä menisi ja miksi? Tämä ok-talokin kuuluu minulle ja anopin talo kuuluu jo miehelleni, sisaruksia hänellä ei ole. Olen ihan onnellinen "koti-äitinä" laiskotellen kotona kaiket päivät.
En kehtaisi ottaa anopilta palkkaa työstä mitä teen hänelle. Monella naisella jotka käy työssä on lapsia, omakotitalo ja mies matkatöissä. Ei nyt ehkä kuutta viik
Asun50 km päässä anopista ja kuljetan häntä keskussairaalaan kerran kuussa. Kilometrejä kertyy 200, mutta en kehtaa ottaa edes bensarahaa. Kotiäidit tosiaan ovat niitä jotka eivät tee mitään ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai semmoisia ap ihmettelee. No minulla neljä lasta, pari teiniä ja kaksi muuta vielä pienempiä. Iso ok-talo, laaja puutarha ja vähän matkan päässä toinen talo jossa ihana anoppini asuu 85 v.,mieheni on merillä ja aina kuusi viikkoa yhteen soittoon pois kotoa. Mieheni maksaa minulle yksityistä eläkettä ja anopilta saan myös palkkaa kaikesta mitä hänen talossaan teen, anoppi on hyvässä kunnossa edelleen ettei tarvi hoitaa ja viedä ruokia, tekee itse. Eli mites tässä töihin vielä menisi ja miksi? Tämä ok-talokin kuuluu minulle ja anopin talo kuuluu jo miehelleni, sisaruksia hänellä ei ole. Olen ihan onnellinen "koti-äitinä" laiskotellen kotona kaiket päivät.
En kehtaisi ottaa anopilta palkkaa työstä mitä teen hänelle. Monella naisella jotka käy työssä on lapsia, omakoti
Olet todella outo jankkaaja. Sitten et kehtaa, olet kehtaamatta tai anoppisi niin köyhä, ettei voi maksaa edes bensarahoja. Itse olen siitä onnekas, että anopilla pelaa pää ei ole merkkiäkään dementiasta. Apella oli pitkä sairaus ja hoidimme anopin kanssa häntä yhdessä, appi oli kotona vuodepotilas kaksi vuotta. Kotiäitinä teen mm. useampaa vapaaehtoistyötä ja olen parissa toimikunnassa mukana harrastustemme merkeissä. Kotiäidinkin elämä on aktiivista - ihan itsestä kiinni mitä tekee ja miten järkkää elämänsä.
Olisi ollut oma unelmani, mutta eipä kukaan enää minua taida elätikseen kelpuuttaa. En ole ikinä nauttinut työstä, jota elantoni eteen teen enkä keksi mitään muutakaan, missä voisin kuvitella oikeasti viihtyväni. Voisin puuhastella päivät pitkät kotona, tehdä ruokaa, siivota, möyriä puutarhassa. En siis ole passiivinen sohvallamakaaja, mutta työelämä vaan tuntuu todella raskaalta.
"Olet todella outo jankkaaja. Sitten et kehtaa, olet kehtaamatta tai anoppisi niin köyhä, ettei voi maksaa edes bensarahoja. Itse olen siitä onnekas, että anopilla pelaa pää ei ole merkkiäkään dementiasta. Apella oli pitkä sairaus ja hoidimme anopin kanssa häntä yhdessä, appi oli kotona vuodepotilas kaksi vuotta. Kotiäitinä teen mm. useampaa vapaaehtoistyötä ja olen parissa toimikunnassa mukana harrastustemme merkeissä. Kotiäidinkin elämä on aktiivista - ihan itsestä kiinni mitä tekee ja miten järkkää elämänsä"
Kyllä anoppi rahaa tyrkyttää. Ei hän köyhä ole. Sinä varmaankin tarvitset niitä anoppisi rahoja, mutta minä en tarvitse. Siinä se meidän ero. Anopillanikin pää pelaa loistavaksi, mutta kun ikää on lähes sata, on sairauksia joita on pakko hoitaa.
Heittäytyvät, ai jaa, mitenkäs tuo heittäytyminen oikein tapahtuu, kerro ihmeessä ?
Edelleen ihmettelen miehiä, jotka yrittävät pakottaa naiset nyrkin ja hellan väliin, "kotirouvaksi".
Aloittaja on täysin oikeassa. On käsittämättömän tyhmää alkaa miehen elätiksi ja jäädä tyhjänpäälle kun tulee ero.
Tätini jäi miehensä elätiksi, mutta ovatkin vanhaa kansaa, jolloin ero ei tullut kysymykseenkään. Nykyään en ymmärrä kun avioliitot ovat jotain kertakäyttötavaraa joiden oleteaankin päättyvän eroon.
Mutta jos asiat on suunniteltu näin, miksi sitten hoetaan ettei pysty eroamaan koska jää puille paljaille. Ei siinä ole kauhean hyvä suunnitelma ainakaan naisen kannalta. Ehkä se onkin miehen ajatus. Nainen ei voi lähteä, saa sitten jotain vain jos mies kuolee.