Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taloudellinen eriarvoisuus suhteessa, mikä on reilu ratkaisu?
25.02.2025 |
Parisuhdettamme on lähiaikoina alkanut hiertämään se että mies on katkera siitä että on laittanut enemmän rahaa kiinni yhteiseen kotitaloomme. Ostimme joitain vuosia sitten yhteisen talon joka vaati mittavia remontteja. Miesystäväni on minua vanhempi (eli ehtinyt käydä töissä kauemmin kuin minä) sekä saanut vanhemmiltaan sijoitussalkun sekä tehnyt voittoa myydessään asuntonsa aikaisemmin. Tästä syystä mies maksoi sekä käsirahan että leijonanosan näistä remonteista ja minä maksoin oman maksukykyni mukaan. En ole itse saanut ikinä rahaa vanhemmiltani, perintöä ei ole tiedossa ja kaikki rahani on palkkatyön kautta ansaittua. Olemme kuitenkin sopineet että myydessämme talon miesystävä saa takaisin käsirahansa sekä isoimpiin remontteihin sijoittamansa rahat, oletuksella että jäämme voitolle.
Nykyisin tienaamme molemmat saman verran, mutta meillä on huomattava varallisuusero. Mies tulee varakkaammasta perheestä, tulee perimään omaisuutta ja omaa sijoituksia kun taas itselläni on kasassa melko vaatimattomat säästöt jotka vastaavat muutaman kuukauden bruttopalkkaani. Säästän kuitenkin säännöllisesti, maksan laskut puoliksi eikä minulla ole muita velkoja kuin opinto- ja asuntolainat. Mies on kuitenkin sitä mieltä että "on maksanut kaiken" ja että minun tulisi hakea pankista lainaa jonka avulla olisimme taloon sijoitetun rahan osin tasoissa. Teoriassa voisin kai niin tehdäkin, mutta miehen tapa lähestyä asiaa tuntuu hyvin aggressiiviselta ja toisaalta, mies maksoi enemmän sillä hänellä oli rahaa ja on edelleenkin. Olen itse auttamattomalla takaa-ajomatkalla mitä tulee säästöjen kartuttamiseen. Mies on myös sisällyttänyt perheensä ja olenkin saanut appivanhemmiltani puhuttelun miten minun tulee muistaa että kyseessä on heidän pojalleen säästämänsä rahat ja että heillä on aina ollut omat rahat ja lainat ja kaikki tasan. Hauska juttu on kuitenkin se että tiedän että anoppini kieltäytyi kirjoittamasta avioehtoa, oli rahattomana kotiäitinä vuosikymmenen ja on muutenkin elänyt miehensä siivellä. Koin loukkauksena rahankäyttöni kyseenalaistamisen, vaikkakin näin hieman alle 30-vuotiaana olen ollut työelämässä täyspäiväisesti vasta alle 5v ja aloin tienaamaan keskivertoa enemmän vasta vuosi sitten. Anoppini myös vihjaili minun olevan huono rahankäyttäjä ja puhui kuin olisin ulosoton vakioasiakas.
Mikä tällaisessa tilanteessa on reilua ja oikein kaikkien osapuolien kannalta? En ole miesystävän rahojen perässä eikä talossa ole mitään tuhottomia summia kiinni. Kaikki miehen puolet vierailut ovat nykyään kireitä ja appivanhempien hampaita tilanne kiristää selvästi.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Eli anoppi on päättynyt että tämä on miehelle pasta diili ja miehellä ei ole aikuista munaa sanoa että hän tekee omat päätöksensä? On vaan todennut, että äiti tietää parhaiten?
Joo ei, vaihtoon tuollainen äidin poika.
Erityisen huolestuttavaa, kun kyseessä on ap:ta vanhempi puoliso, arvatenkin 35-45v. väliltä. Tuossa iässä pitäisi olla jo itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon kykenevä aikuinen mies, joka ei pyörrä päätöksiään vain sen takia, että äiti ei tykkää.
15v. voi tehdä noin, tai juuri itsenäistynyt nuori joka yrittää vielä luovua itsenäisyyden ja lapsuuden perheen roolien välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttuun tapaan miehestä saatu syyllinen. Vaikka ap itsekin tunnustaa että on hyötynyt miehestä taloudellisesti. Jos roolit olisi toisin päin, nainen maksanut suuremman osan kaikesta niin miehelle sanottaisiin että mikset ota lainaa ja hoida tasapainoon kuluja sillä, kun kerran ilmoituksesi mukaan on mahdollisuus siihen?
Eniten syyllinen on kuitenkin anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Sen isotuloisemman pitää laskea elintasonsa vähävaraisemman puolisonsa tasolle
Oikeasti parisuhdeyksikkö voi yhdessä sitä paremmin ja onnellisemmin mitä enemmän molemmat haluavat tehdä toisensa ja yhteisen elämän hyväksi. Jo pelkkä puhe jossa määritellään yksikkö erikseen, toinen köyhäksi, ja toinen rikkaaksi, tarkoittaa sitä ettei yksikköä ole olemassa yhtenä toimijana, vaan ainoastaan kaksi erillistä hlöä joilla ei ole yhteistä yksikköä nimeltä parisuhde/perhe. Yhtä hyvin, jollei paremminkin, elelee mieluummin yksin, jolloin on vielä mahdollisuus löytää sellainen henkilö joka haluaa yhteisen elämän, eikä jaottele maksukyvyn mukaan.
Erotkaa niin ei tarvii riidellä rahasta.
Äm mät aina itkee tasa-arvo tasa-arvo. Tässä ketjussa ei tasa-arvo yllättäen taas käykään 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen isotuloisemman pitää laskea elintasonsa vähävaraisemman puolisonsa tasolle
Oikeasti parisuhdeyksikkö voi yhdessä sitä paremmin ja onnellisemmin mitä enemmän molemmat haluavat tehdä toisensa ja yhteisen elämän hyväksi. Jo pelkkä puhe jossa määritellään yksikkö erikseen, toinen köyhäksi, ja toinen rikkaaksi, tarkoittaa sitä ettei yksikköä ole olemassa yhtenä toimijana, vaan ainoastaan kaksi erillistä hlöä joilla ei ole yhteistä yksikköä nimeltä parisuhde/perhe. Yhtä hyvin, jollei paremminkin, elelee mieluummin yksin, jolloin on vielä mahdollisuus löytää sellainen henkilö joka haluaa yhteisen elämän, eikä jaottele maksukyvyn mukaan.
Olen samaa mieltä ja annan mielelläni omastani niin voidessani. AP
Kysele miehen äidiltä, mistä hän löysi oman miehensä. Sano että haluat yhtä hienon miehen itsellesi etkä tyytyä luuseriin. Kerro miten merkityksellisenä pidän hänen elämäntyötään, jossa omistautunut miehlleen. Poikaansa ei osannut kasvattaa, mutta se ei ole niin tärkeää kuin miehen tyytyväisenä pitäminen. Harmittele miten ei hyviä miehiä tänä päivänä oikein löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu ratkaisu on se, jossa molemmat on tyytyväisiä. Raha-asiat olisi hyvä puhua selviksi viimeistään siinä vaiheessa, kun yhteistä omaisuutta ostetaan ja maksuista sovitaan. Niistä on turha alkaa jälkeenpäin niuhottamaan. Toiseksi parisuhteen asioiden ei pitäisi olla appivanhempien asioita. Ainoa mihin heillä voi olla sanansa sanottavana on testamentti, jossa pojan puoliso (jos olisitte naimisissa) on pois suljettuna heiltä perittyyn omaisuuteen. En usko, että tuossa yhtälössä teistä kumpikaan tulee olemaan tyytyväinen, jossa raha-asiat näyttelee noin suurta roolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko talon omistus teillä 50 ja 50% tai omistaako miehesi enemmän, kun on maksanut enemmän?
Jos on puoliksi niin ymmärrän, että mies haluaisi, että olisit maksanut talosta/sen rempoista puolet. Se on reilua. Vaihtoehtoisesti miehelle suurempi omistusosuus.
Talo on molempien nimissä puoliksi.
Kai miehellä on tositteet siitä, mitä on taloon sijoittanut? Enemmän kuin sinä? Saa ne takaisin myyntivaiheessa, jos ero tulee. Ei toista ole noin helppo ryöstää.
Myisin osuuteni tuollaiselle mul kulle.
Eiköhän myyntitulot mene sen mukaan, mitkä ovat omistussuhdeet lainhuudossa.
Juuri näin. Kuiteilla ja tositteilla voi pyyhkiä prseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävää että nainen haluaa hyötyä miehen varallisuudesta mutta ei haluaisi maksaa mitään. Kuvastaa hyvin tätä nykyaikaa kuinka mies on naisille vain taloudellisen hyväksikäytön kohde. Jännästi naiset sanovat että ei ole rahan perässä mutta parisuhteet kaatuu välittömästi jos nainen ei pääse hyötymään miehen rahoista. Tuo naisten vaatimus tasa-arvosta on aika hyvin valikoivaa josta valitaan vaan naisia hyödyttävät asiat
Jos mitään avioehtoa ei ole tehkää kuitenkin selkeät dokumentit paljonko esim. mies on taloon sijoittanut, remontteihin ym., on reilua että eron tullessa ne huomioidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan miehet o just tälläsiä. Minäkin olen hoitanut lapset ja kaikki kotityöt ja käynyt 20 vuotta töissä, mutta silti meillä omat tilit. Mies käyttää palkkansa joka on parempi omiin kalliisiin harrastuksiin ja itseensä. Ja minun huonompi palkka riittää vain laskuihin ja kuluihin. En ikinä osta mitään tai käy parturissa tai käytä itseeni mitään. Vituttaa että menin tuollaisen itsekkään kanssa naimisiin. Ennen arvostettiin puolisoja vaikka ne oli kotona kotirouvana. Rouvia hemmoteltiin ym. Nykyään ei anneta mitään arvoa että on ollut äitiyslomalla ja hoitaa kodin ja käy töissä kokopäiväsesti. Äääh. Haluankin nyt avioeron. Tsemppiä ap. Miehesi on myös mulkku kuten minunkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap nyt ne aivosolut käyttöön:
1. Mies ei halua naimisiin, sinä haluat, eli mies ei halua sitoutua sinuun virallisesti.
2. Mies melkein 40- vuotiaana antaa vanhempien tulla sörkkimään väliinne.
3. Ei lapsia tuohon suhteeseen, ottaisit sen jälkeen lunta huolella tupaan.🚩🚩🚩🚩
Totta, ei lapsia tuollaisen miehen ja suvun kanssa,
Voi kuvitella, mikä on kohtelu miehen ja anopin puolelta kun AP on äitiyslomalla ja ehkä hoitovapaalla. Jatkuvaa syyllistämistä miehen lompakolla loisimisesta. Anoppi määrää lastenhoidosta.
Näitä tarinoita täältä saa lukea tuon tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää että nainen haluaa hyötyä miehen varallisuudesta mutta ei haluaisi maksaa mitään. Kuvastaa hyvin tätä nykyaikaa kuinka mies on naisille vain taloudellisen hyväksikäytön kohde. Jännästi naiset sanovat että ei ole rahan perässä mutta parisuhteet kaatuu välittömästi jos nainen ei pääse hyötymään miehen rahoista. Tuo naisten vaatimus tasa-arvosta on aika hyvin valikoivaa josta valitaan vaan naisia hyödyttävät asiat
No eihän tässä siitä ole kyse. Jos vaib'vaudit lukemaan. Tai omien lasiesi takaa suostut ymmärtämään mistä puhutaan.
Se on selvää, että appivanhempien asia ei ole teidän taloudenpitonne, mutta näemmä poikansa on heidän kanssaan samaa mieltä. Liekö sekin, että itse ei ole saanut puheeksi niin laittaa äipän ja iskän asialle.
Toinen juttu on, että kyllä suhdetta voi hyvinkin hiertää se, että omistus on 50/50, mutta panostus 70/30. Minä pidän vähän omituisena noita neuvoja, että pidät vaan kiinni omistuksesta ja maksat entistä vähemmän, sillä ei se oikeasti ole reilua.
Vähintään asiasta täytyy olla selkeä paperi, ei pelkät puheet. Lisäksi hieman laiha lohtu ajatus, että saa sitten omansa pois kun myydään on, jos tarkoitus ei ole myydä. Jos ette siis remontoinut taloa siinä mielessä, että myydään heti voitolla pois. Jos tarkoitus on jäädä siihen asumaan ja perhettä perustamaan, on hyvin todennäköistä, että hyvä kun omansa saa pois, saati voittoa, jolloin miehen sijoitus on kaventunut entisestään. Kyllä tämä voisi minua naisenakin kirvellä.
Minä alkaisin miehen kanssa keskustella siitä, miten tilit tasataan. Maksanko minä esimerkiksi enemmän lainaa pois vähitellen? Kävisikö se, että sinä maksat enemmän lainaa loppupäästä, eli saisit vakiinnetuttua asemaasi työelämässä ja lisää palkkaa, eli mies voisi lopettaa aiemmin lainan maksun ja sinä maksat sen loppuun?
Sekin sanottava, että jos alkusijoitus oli huomattavasti suurempi mieheltä, en edes tajua, miksi olette päätyneet 50/50 omistukseen. Itse en olisi edes suostunut moiseen, en halua ajatella, että omistan jotain, mitä en oikeasti omista = todellisuudessa joku muu on maksanut. Siis jotain niin isoa kuin asunto. Mutta tosin sitten lainaakin ollsin maksanut vain omistussuhteeni mukaisesti.
Jos tämä kuitenkin on hapattanut suhteen jo ja epäluottamusta on enemmän kuin luottamusta ja yhteisymmärrystä, niin sillehän ei sitten voi mitään. Asia pitää ehdottomasti selvittää ennen kuin mitään lapsia voi ajatella ja appivanhempienkin kanssa keskustella, missä ne rajat menee.
Vierailija kirjoitti:
Se on selvää, että appivanhempien asia ei ole teidän taloudenpitonne, mutta näemmä poikansa on heidän kanssaan samaa mieltä. Liekö sekin, että itse ei ole saanut puheeksi niin laittaa äipän ja iskän asialle.
Toinen juttu on, että kyllä suhdetta voi hyvinkin hiertää se, että omistus on 50/50, mutta panostus 70/30. Minä pidän vähän omituisena noita neuvoja, että pidät vaan kiinni omistuksesta ja maksat entistä vähemmän, sillä ei se oikeasti ole reilua.
Vähintään asiasta täytyy olla selkeä paperi, ei pelkät puheet. Lisäksi hieman laiha lohtu ajatus, että saa sitten omansa pois kun myydään on, jos tarkoitus ei ole myydä. Jos ette siis remontoinut taloa siinä mielessä, että myydään heti voitolla pois. Jos tarkoitus on jäädä siihen asumaan ja perhettä perustamaan, on hyvin todennäköistä, että hyvä kun omansa saa pois, saati voittoa, jolloin miehen sijoitus on kaventunut entisestään. Kyllä tämä voisi minua
Olen eri mieltä. Menneet ovat menneitä ja niitä ei pidä enää tasata jälkeenpäin. Jos on aikanaan sovittu noin, niin ei sitä voi enää jälkikäteen muuttaa, koska anoppi vaatii niin. Eikä ole itsestään selvää, että tulevaisuuden maksut menevät 50/50. Se riippuu tuloista ja miten yhteiset menot jaetaan. Jos tuloissa ei ole suuria eroja, niin 50/50 on paikallaan, mutta jos toinen tienaa vaikkapa tuplasti enemmän niin silloin hänen pitää maksaa enemmän.
Todella surullista, kun raha on eräille niin tärkeää. Ratkaisu olisi sellainen vanhanaikainen perhemalli, jossa kaikki olisi yhteistä.
Avaa sinä sanainen arkkusi anopillesi ja huomauta, että sinä sentään ansaitset ihan itse oman elantosi toisin kuin anoppisi.
Erittäin viisas ratkaisu olla tekemättä lapsia tuon miehen kanssa. Menisi todella mahdottomaksi, jos päätyisit kotihoidontuelle ja siitä sinun pitäisi maksaa sekä omat kulusi että puolet yhteisistä.
Jos jotain olen parisuhteista oppinut niin sen että yksi hyvän parisuhteen merkki on se että on iloinen toisen puolesta jos pystyy tarjoamaan hänelle jotain mitä hänelle ei ole ollut. Ja huonon parisuhteen merkki että on kateellinen toiselle jos toinen saa jotain.
Kuulostaa minusta kovasti että ap:n suhde on tuota jälkimmäistä sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Äm mät aina itkee tasa-arvo tasa-arvo. Tässä ketjussa ei tasa-arvo yllättäen taas käykään 😅
Mitä tasa-arvoa se on, että toinen osapuoli nalkuttaa yhtenään rahasta?
Alue: Aihe vapaa
Ei aina, todellakaan. Minä valitsin puolisoni rakkauden perusteella, ja oltiin molemmat köyhiä opiskelijoita silloin. Miehellä vieläpä opintolainaa n. 100 000 markkaa kun tavattiin.