Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taloudellinen eriarvoisuus suhteessa, mikä on reilu ratkaisu?
25.02.2025 |
Parisuhdettamme on lähiaikoina alkanut hiertämään se että mies on katkera siitä että on laittanut enemmän rahaa kiinni yhteiseen kotitaloomme. Ostimme joitain vuosia sitten yhteisen talon joka vaati mittavia remontteja. Miesystäväni on minua vanhempi (eli ehtinyt käydä töissä kauemmin kuin minä) sekä saanut vanhemmiltaan sijoitussalkun sekä tehnyt voittoa myydessään asuntonsa aikaisemmin. Tästä syystä mies maksoi sekä käsirahan että leijonanosan näistä remonteista ja minä maksoin oman maksukykyni mukaan. En ole itse saanut ikinä rahaa vanhemmiltani, perintöä ei ole tiedossa ja kaikki rahani on palkkatyön kautta ansaittua. Olemme kuitenkin sopineet että myydessämme talon miesystävä saa takaisin käsirahansa sekä isoimpiin remontteihin sijoittamansa rahat, oletuksella että jäämme voitolle.
Nykyisin tienaamme molemmat saman verran, mutta meillä on huomattava varallisuusero. Mies tulee varakkaammasta perheestä, tulee perimään omaisuutta ja omaa sijoituksia kun taas itselläni on kasassa melko vaatimattomat säästöt jotka vastaavat muutaman kuukauden bruttopalkkaani. Säästän kuitenkin säännöllisesti, maksan laskut puoliksi eikä minulla ole muita velkoja kuin opinto- ja asuntolainat. Mies on kuitenkin sitä mieltä että "on maksanut kaiken" ja että minun tulisi hakea pankista lainaa jonka avulla olisimme taloon sijoitetun rahan osin tasoissa. Teoriassa voisin kai niin tehdäkin, mutta miehen tapa lähestyä asiaa tuntuu hyvin aggressiiviselta ja toisaalta, mies maksoi enemmän sillä hänellä oli rahaa ja on edelleenkin. Olen itse auttamattomalla takaa-ajomatkalla mitä tulee säästöjen kartuttamiseen. Mies on myös sisällyttänyt perheensä ja olenkin saanut appivanhemmiltani puhuttelun miten minun tulee muistaa että kyseessä on heidän pojalleen säästämänsä rahat ja että heillä on aina ollut omat rahat ja lainat ja kaikki tasan. Hauska juttu on kuitenkin se että tiedän että anoppini kieltäytyi kirjoittamasta avioehtoa, oli rahattomana kotiäitinä vuosikymmenen ja on muutenkin elänyt miehensä siivellä. Koin loukkauksena rahankäyttöni kyseenalaistamisen, vaikkakin näin hieman alle 30-vuotiaana olen ollut työelämässä täyspäiväisesti vasta alle 5v ja aloin tienaamaan keskivertoa enemmän vasta vuosi sitten. Anoppini myös vihjaili minun olevan huono rahankäyttäjä ja puhui kuin olisin ulosoton vakioasiakas.
Mikä tällaisessa tilanteessa on reilua ja oikein kaikkien osapuolien kannalta? En ole miesystävän rahojen perässä eikä talossa ole mitään tuhottomia summia kiinni. Kaikki miehen puolet vierailut ovat nykyään kireitä ja appivanhempien hampaita tilanne kiristää selvästi.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen tässä kyllä, että onko oikeasti olemassa vanhempia, joita ei harmittaisi se, että oma lapsi maksaa leijonanosan ja toinen vielä suoraan ajattelee, että se on oikein, koska te olette antaneet lapselle sijoitussalkun ja teiltä jää perintoä?
En ikinä menisi itse sekaantumaan asiaan, mutta vaikea se olisi tuntea isoa sympatiaa jne, tunteita, joita lapsen puolisoon haluaisin tuntea, jos asenne on tuo. Aika lailla saisi hammasta purra, että ei mitään lapselle sanoisi ja vähän ihmettelisi, että meinaatko siis loppuelämäsi maksella, vaikka teillä on sama palkka. Eli toinen tienaa siinä kuin sinäkin.
Aikuisten lasten parisuhteen asiathan eivät kuulu pätkän vertaa vanhemmille. Fiksu ei edes kerro vanhemmilleen, miten parisuhteen talousasiat on hoidettu, sillä osa vanhemmista ei vaan käsitä lasten elävän ihan omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä käsitä tätä autistista hokemista, että kun on sovittu, 50/50 niin ei sitä jälkikäteen voi perua. Miten ihmeessä muka ei?? Ihmiset tekevät koko ajan erilaisia kauppoja ja sopimuksia, muuttavat sopimusehtoja ja omaisuuden jaotteluita kuulkaa ihan päivittäin.
Tuon muuttamiseen tarvitaan tasan yksi pankkikäynti, jossa lainan ja omistuksen suhteet sovitaan uudelleen.
Jos omistussuhteita muuttaa niin tarvitaan saanto, joko kauppakirja tai lahjakirja. Näihin voi liittyä verojen ja muiden kulujen maksamista. Lainalla ei ole omistussuhteita ikinä.
Tuntuu vieraalta ajatus että yhteisen katon alla asuttaessa vahditaan haukan lailla kuka on maksanut enemmän. Onko tänä päivänä liitossa raha ainut arvostettu resurssi? Minusta se on vain yksi monista.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vieraalta ajatus että yhteisen katon alla asuttaessa vahditaan haukan lailla kuka on maksanut enemmän. Onko tänä päivänä liitossa raha ainut arvostettu resurssi? Minusta se on vain yksi monista.
Vierasta se varmaan onkin useimmissa suhteissa. On kuitenkin olemassa ihmistyyppi, joka on hyvin tarkka omastaan ja haluaa pitää omat tienestit itsellään, eikä ole vapaaehtoisesti valmis jakamaan niitä edes perheensä kanssa. Sellaisen kanssa täytyy pitää puolensa.
Jännä juttu että asiat menee näinkin päin . Mies vaatii tasinkoa siitä kun nainen ei ole ehtinyt vaurastua . Ei kuulosts hyvältä jos vielä olisi lapsia . Nainen jäisi tulon hankinnassa jälkeen koko elämän ajalta . Raha on mennyt rakkauden edelle eikä tuo tiedä hyvää jos miehen asenne on tuo .
Meillä taas meni niin että niin kauan hyvin kun olin työssä ja rahoitin elämistä. Vaimo opiskeli ja saavutti paremman aseman ja yhtäkkiä olinkin taakka kun suuret unelmat tuntui kaatuvan minun pienempiin tuloihin . Ero tuli ja kun vielä vähän aikaa kuluu niin haen toisen vaiheen eron että tämä menee loppuun varmasti . Pienemmillä tuloilla oppii elämään niin että raha on vain elämistä varten eikä se saisi tulla rakkauden väliin
Alue: Aihe vapaa
Jaajaa. Meillä mies on jäämässä työttömäksi, tarkoittaako se nyt sitä että minun pitää laittaa hänet pihalle koirankoppiin asumaan?
Olin ajatellut että elämä ja matkustelu ym jatkuu kuten ennen, minulla on kyllä rahaa.