Taloudellinen eriarvoisuus suhteessa, mikä on reilu ratkaisu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Ei siitä mitään tule, jos ukkosi on noin saatanan tyhmä ja annat vielä appivanhempien hyppiä silmille.

T. Varakas mies jolla pienituloinen vaimo, silti maksan mielelläni enemmän, koska haluan.

Kirjaimellisesti tämä, ei puhettakaan että tuollaiseen hyväksikäyttösuhteeseen missä mies ja hänen koko sukunsa alentaa naiseuttasi ja oikeuttasi vaimona ja miehen tulevien lasten äitinä. Hävetköön koko suku. Pelasta itsesi.

Emme ole naimisissa eikä mies halua naimisiin joten avioliitto ei ole vaihtoehto. 

 

Vaikka en ole miehen rahojen perään, ärsyttää että tiedän että miehen monen kaverinkin perheessä mies on se varakkaampi osapuoli joka on mahdollistanut perheelle erilaisia asioita (vapaaehtoisesti) taloudellisesti. Ja vaikka oletan että noiden miesten omaisuus on suojattu avioehdolla ja ymmärrän sen täysin, noille pareille tuntuu olevan täysin OK että toinen osapuoli on sijoittanut enemmän esim. taloon. Oma mieheni ei sitten ole huomattavan varakas, mutta perheineen vaatii minua ottamaan lisälainoja tai antamaan säästöjäni miehelle usean vuoden jälkeen. Myös appivanhempieni alkuasetelmassa nainen oli varaton ja mies ei, ja oli ilmiselvää että mies mahdollisti perheelle tiettyjä asioita ja anoppi oli kotiäitinä. Huom. en edes halua olla kotiäiti tai olla maksamatta omaa osuuttani kuluista mutta kaksoismoraalit ärsyttää. Ap

Tuo kuvio on mennyt jo niin pitkälle, että en näkisi muuta ratkaisua kuin että talo myydään ja mies saa sitten myynnistä ne maksamansa kulut (käsiraha ja remonttiin mennyt raha). Mikäli voittoa tämän jälkeen vielä jää, niin loput sitten tasan.

Myynnin jälkeen sitten vaikka vuokralle asumaan. Yhdessä vai erikseen, sitä pitäisi miettiä kyllä pitkään ja hartaasti. Mikäli päätyisin kaikesta huolimatta jatkamaan yhdessä, niin asuminen menisi jatkossa oman tulotason mukaan eli samaan tilanteeseen en missään nimessä haluaisi uudestaan joutua.

Joka tapauksessa miehen suvun kommentteja omista raha-asioista en kuuntelisi enää sekuntiakaan ja tämän tekisin selväksi myös miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Ei siitä mitään tule, jos ukkosi on noin saatanan tyhmä ja annat vielä appivanhempien hyppiä silmille.

T. Varakas mies jolla pienituloinen vaimo, silti maksan mielelläni enemmän, koska haluan.

Kirjaimellisesti tämä, ei puhettakaan että tuollaiseen hyväksikäyttösuhteeseen missä mies ja hänen koko sukunsa alentaa naiseuttasi ja oikeuttasi vaimona ja miehen tulevien lasten äitinä. Hävetköön koko suku. Pelasta itsesi.

Emme ole naimisissa eikä mies halua naimisiin joten avioliitto ei ole vaihtoehto. 

 

Vaikka en ole miehen rahojen perään, ärsyttää että tiedän että miehen monen kaverinkin perheessä mies on se varakkaampi osapuoli joka on mahdollistanut perheelle erilaisia asioita (vapaaehtoisesti) taloudellisesti. Ja vaikka oletan että noiden miesten

Tiedän tuollaisen ihmistyypin ja tunnen heitä. Tuollaisillle ei pidä antaa periksi vaan minimoida oma osuus kustannuksista niin pitkälle kuin vain pystyy ja kehtaa. Jälkikäteen ei pidä maksaa mitään eikä ottaa mitään lainoja. Jos joku on paperilla toisen, sen maksamiseen ei pidä osallistua mitenkään. Juoksevista kuluista kannattaa maksaa korkeintaan puolet ja nekin mieluiten tulojen suhteessa. Jos ei pidä kunnolla puoliaan, tuollaisten tyyppien kanssa jää raha-asioissa auttamatta tappiolle varsinkin, jos hänen vanhemmat vielä hengittävät niskaan.

Jos mies ei halua naimisiin, niin minusta se osoittaa, että hän ei ole valmis sitoutumaan sinuun. Kaikki merkit viittaavat siihen, että suhde ei tule kantamaan pitkälle. Jos haluat lapsia, niin kannatta erota ja etsiä toinen mies ennen kuin on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos menette naimisiin ja teette avioehdon, niin pidä huoli, että talo on edelleen puoliksi sinun, jos se on sitä nytkin. Jos tuosta rahasta tulee enemmänkin vääntöä ja välit miehen vanhempiin menevät vielä huonommiksi sen takia, niin ei auta kuin nostaa kytkintä. Tilanne tuskin koskaan muuttuu paremmaksi, jos on jo nyt tuollainen ymmärtääkseni kuitenkin suhteellisen tuoreessa suhteessa.

Nyt en ymmärrä. Miten avioehdolla saisi omistusosuutta pienemmäksi? Se on juuri se, mikä on kauppakirjassa ja lainhuudatuksessa, ei avioehto sitä muuta.

Kuulostaa ikävältä. Meillä on aika sama tausta, ja mies maksaa omasta aloitteesta paljon enemmän. En pyydä koskaan mitään, mutta hän tahtoo ja tarjoutuu maksamaan, koska on varakkaampi. 10 v suhde. Rahasta ei riidellä koskaan.

Isompien asumiskulujen lisäksi vie ravintolaan, saattaa ehdottaa että ostaa mulle puhelimen, vie matkoille. Mulla on itsellä enemmän ongelma hyväksyä että hän maksaa. Tahtoisin kattaa kaikki omat kuluni, mutta pienellä palkalla se tarkoittaisi että ei syödä ulkona eikä reissata jne. Ei koskaan syyllistä. 

Pitäisikö sinun siis ostaa säästöillä/uusilla lainoilla puolet noista jo miehen maksamista asioista? Ymmärtääkseni teillä oli jo asiasta sopimus: summa on kirjattu ylös ja se huomioidaan jos talo joskus myydään. Onko miehellä äkillinen rahapula tai jotain.

Itse ehkä ehdottaisin, että omistussuhteet muutetaan kummankin maksaman summan mukaisesti, esim. 30/70. Mielestäni tuon saa pankissa tehtyä ilman, että kyseessä on kauppa (verot yms) mutta kannattaa kysyä. Tämän jälkeen maksatte talolainaa 30/70 osuuksin. Jos teille tuleekin ero tai muusta syystä myytte talon, tuo on selkeä homma jatkoa varten.

Jos ei mies suostu, niin  kannattaa myydä koko talo tai mies voi ostaa sinun osuutesi. 

Vierailija kirjoitti:

Sairasta touhua ja puhetta kotiäidiltä. Myy osuus miehelle ja eroa.

Avioliitossa ei ole mitään miehen rahoja ja sinun rahoja, vaan teidän rahat. Älä koskaan muuta samaan talouteen miehen kanssa, joka ei ymmärrä tätä. Se että miehen lapsuudenperhe lietsoo tuollaista vihaa sinua kohtaan on julkeuden huippu. Kasvata utsekunnioitus ja lähde!

Tämä on totta. Vaikka toki kyseessä AP:lla oli avoliitto, mutta silti asian pitäisi olla näin. Mulla ainakin oli nykyisen vaimon kanssa jo "yhteiset" rahat ennen alttarille astelua. Ei siis oikeasti, mutta se maksoi kummalla oli lompakko lähempänä ja jos toisella ei tilillä ollut rahaa, niin sitten se kummalla oli. Ei tietenkään heti ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen.

En keksi yhtään syytä millekään kustannusten tarkalle jaolle, jos lähtökohtana on sitoutua vakavasti toiseen ja ajatuksena perheen perustaminen sekä loppuelämä yhdessä. Ymmärrän toisaalta, että joku perintöomaisuus tai firma tms. suojataan avioehdolla, mutta siitähän ei tässä aloituksessa ollut kyse.

Mies ei halua naimisiin, sinä haluat. Miehen perhe pilkkaa sinua, ja tämä miehelle ok. 

Olisiko mitään että kasvattaisit selkärangan? 

Mies teki alunalkaen virheen siinä, että maksoi käsirahan ja remontit, mutta antoi sinulle mahdollisuuden omistaa talosta 50%, vaikka sinulla ei ole ollut siihen varaa. Katsokoon siis peiliin ja tehkööt seuraavalla kerralla viisaamman ratkaisun. Nyt hänen kannattaisi lopettaa kaikenlainen satsaaminen taloon, ei siis lisää asumismukavuutta tai remontteja, ei pihanlaittoa tms. ja kaikkiin sinun "ostettaisko uusi sohva" -toiveisiin ehdoton ei, hän ei maksa  euroakaan lisää.

On puhdasta tyhmyyttä maksaa yhtään mitään toisen puolesta, vaikka samalla kokee maksavansa myös itselleen parempaa asumismukavuutta.

Voi hyvää päivää. Mies yrittää kupata susta irti kaiken mitä saa. Sit jättää ku nallin kalliolle. Kannattiko? No ei. Sinuna lähtisin hyvän sään aikana, pilvet alkaa jo kerääntyä... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menette naimisiin ja teette avioehdon, niin pidä huoli, että talo on edelleen puoliksi sinun, jos se on sitä nytkin. Jos tuosta rahasta tulee enemmänkin vääntöä ja välit miehen vanhempiin menevät vielä huonommiksi sen takia, niin ei auta kuin nostaa kytkintä. Tilanne tuskin koskaan muuttuu paremmaksi, jos on jo nyt tuollainen ymmärtääkseni kuitenkin suhteellisen tuoreessa suhteessa.

Nyt en ymmärrä. Miten avioehdolla saisi omistusosuutta pienemmäksi? Se on juuri se, mikä on kauppakirjassa ja lainhuudatuksessa, ei avioehto sitä muuta.

Totta. Pointti vain oli se, että ap:n kertomuksen mukaan vaikuttaa siltä, että häneltä ollaan vaatimassa lisää rahoitusta taloon ja kun ei ole tiedossa, miten talon omistus on paperilla, niin tuota omistussuhdetta ei pidä alkaa muuttamaan ap:lle epäedullisempaan suuntaan samalla, kun tehdään avioehtoa. Tuollaista voidaan helposti vaatia, jos kerran ollaan lisärahoitustakin pyytämässä. Näin ainakin sen perusteella, mitkä ovat omia kokemuksia tuollaisista ihmistyypeistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ikävältä. Meillä on aika sama tausta, ja mies maksaa omasta aloitteesta paljon enemmän. En pyydä koskaan mitään, mutta hän tahtoo ja tarjoutuu maksamaan, koska on varakkaampi. 10 v suhde. Rahasta ei riidellä koskaan.

Isompien asumiskulujen lisäksi vie ravintolaan, saattaa ehdottaa että ostaa mulle puhelimen, vie matkoille. Mulla on itsellä enemmän ongelma hyväksyä että hän maksaa. Tahtoisin kattaa kaikki omat kuluni, mutta pienellä palkalla se tarkoittaisi että ei syödä ulkona eikä reissata jne. Ei koskaan syyllistä. 

Näin meilläkin. En ole varakkaampi, mutta selvästi hyvätuloisempi. Maksan mielelläni valtaosan perheemme menoista. Olen aina ajatellut, että perhe on kokonaisuus, josta ollaan yhdessä vastuussa ja sitä myötä rahatkin ovat yhteisiä. Silti olen sitä mieltä, että suhteen alussa varsinkin, jos ei olla naimisissa, pitää olla tarkka, ettei käytetä hyväksi taloudellisesti. Alkutaipaleen ratkaisut raha-asioista kertovat myös aika paljon toisesta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menette naimisiin ja teette avioehdon, niin pidä huoli, että talo on edelleen puoliksi sinun, jos se on sitä nytkin. Jos tuosta rahasta tulee enemmänkin vääntöä ja välit miehen vanhempiin menevät vielä huonommiksi sen takia, niin ei auta kuin nostaa kytkintä. Tilanne tuskin koskaan muuttuu paremmaksi, jos on jo nyt tuollainen ymmärtääkseni kuitenkin suhteellisen tuoreessa suhteessa.

Nyt en ymmärrä. Miten avioehdolla saisi omistusosuutta pienemmäksi? Se on juuri se, mikä on kauppakirjassa ja lainhuudatuksessa, ei avioehto sitä muuta.

Totta. Pointti vain oli se, että ap:n kertomuksen mukaan vaikuttaa siltä, että häneltä ollaan vaatimassa lisää rahoitusta taloon ja kun ei ole tiedossa, miten talon omistus on paperilla, niin tuota omistussuhdetta ei pidä alkaa muuttamaan ap:lle epäedullisempaan suuntaan

En edelleenkään ymmärrä, miten avioehdolla voidaan muuttaa omistussuhteita.

Avioehdossa määritellään tilanne, jossa avio-oikeus astuu voimaan (ero tai kuolema), siinä ei siten voida sopia, että talon omistussuhteet vaihtuvat liiton aikana, siihen tarvitaan kauppa tai lahjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinun siis ostaa säästöillä/uusilla lainoilla puolet noista jo miehen maksamista asioista? Ymmärtääkseni teillä oli jo asiasta sopimus: summa on kirjattu ylös ja se huomioidaan jos talo joskus myydään. Onko miehellä äkillinen rahapula tai jotain.

Itse ehkä ehdottaisin, että omistussuhteet muutetaan kummankin maksaman summan mukaisesti, esim. 30/70. Mielestäni tuon saa pankissa tehtyä ilman, että kyseessä on kauppa (verot yms) mutta kannattaa kysyä. Tämän jälkeen maksatte talolainaa 30/70 osuuksin. Jos teille tuleekin ero tai muusta syystä myytte talon, tuo on selkeä homma jatkoa varten.

Jos ei mies suostu, niin  kannattaa myydä koko talo tai mies voi ostaa sinun osuutesi. 

 

Ei kovin hyvä ehdotus, kun ei täällä ei ole tiedossa, mitkä ovat omistussuhteet nyt. Sehän on varmaa, että mies ei tuollaisessa tilanteessa suostu muuttamaan omistussuhdettaan pienemmäksi. Eikä toisenkaan kannata suostua. Ja se, mikä on jo maksettu niin voi-voi, jos tuli maksettua omasta mielestään liikaa. Sille ei voi enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

 

Älä allekirjoita mitään avioehtoa enää nyt jälkikäteen. 

Ei kai avoliitossa mitään avioehtoja tehdä. Miesystävä ei ole aviopuoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko talon omistus teillä 50 ja 50% tai omistaako miehesi enemmän, kun on maksanut enemmän?

Jos on puoliksi niin ymmärrän, että mies haluaisi, että olisit maksanut talosta/sen rempoista puolet. Se on reilua. Vaihtoehtoisesti miehelle suurempi omistusosuus.

Talo on molempien nimissä puoliksi. 

Kai miehellä on tositteet siitä, mitä on taloon sijoittanut? Enemmän kuin sinä? Saa ne takaisin myyntivaiheessa, jos ero tulee. Ei toista ole noin helppo ryöstää.

Myisin osuuteni tuollaiselle mul kulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko talon omistus teillä 50 ja 50% tai omistaako miehesi enemmän, kun on maksanut enemmän?

Jos on puoliksi niin ymmärrän, että mies haluaisi, että olisit maksanut talosta/sen rempoista puolet. Se on reilua. Vaihtoehtoisesti miehelle suurempi omistusosuus.

Talo on molempien nimissä puoliksi. 

Kai miehellä on tositteet siitä, mitä on taloon sijoittanut? Enemmän kuin sinä? Saa ne takaisin myyntivaiheessa, jos ero tulee. Ei toista ole noin helppo ryöstää.

Myisin osuuteni tuollaiselle mul kulle.

Eiköhän myyntitulot mene sen mukaan, mitkä ovat omistussuhdeet lainhuudossa.

Vierailija kirjoitti:

Persaukiset naiset aina tätä samaa virttä veisaavat......huoh

Ei aloittaja ole edes persaukinen, hölmö :D

Aloittajalle sanoisin, että miehesi ei kuulosta miltään kultakimpaleelta. Hemmottelet häntä varmaan seksillä kuitenkin, miksei hän voisi hemmotella sinua rahallisesti.

Tarkoitin, että mahdollisen avioehdon sopimisen yhteydessä ei pidä muuttaa talon omistusuhteita. Ei niitä omistusuhteita tietenkään avioehtoon kirjata, siitä tehdään eri paperit.

Ap, älä missään nimessä ota lainaa ja suostu miehen ja hänen suvun painostukseen! 

Jotenkin nyt tuntuu siltä että anoppi on katkeroitunut siitä että pojalla on pidempi suhde ja hän yrittää savustaa sinut ulos talosta tai vähintään näyttää kaapin paikan. Todennäköisesti perheessä on myös vanhoja asioita joista ei ääneen puhuta ja anoppi pelkää miehesi uskoutuvan sinulle ja he eivät enää voi pitää itseään sinun "köyhää" perhettä parempana. 

Yrittäisin vielä keskustella miehen kanssa, vaikka ammattilaisen tukemana. Jos suullinen sopimus siitä että mies saa taloa myydessä alkuinvestoinnit takaisin ei riitä, tehkää se kirjallisena vaikka juristin kanssa. Miettisin myös että onko 50/50 omistussuhde paras kulujen ja remonttien kannalta vai kävisikö joku muu? 

Jos olet tähän asti omistanut ja maksanut 50% ja omistussuhde muutetaan vaikka sinulle 30% niin mielestäni myös alkupääomaa tai tulevia maksuja tulee sovitella sen mukaan. Tarkoitan siis että kun olet maksanut ylisuuria kuukausieriä niin joko ylimenevä osuus vähennetään alkupääomasta tai sitten tulevista maksuista. Saatko ajatuksesta kiinni?

Meillä miehen suvun halveksunta kohdistui siihen että en laittanut lasta päikkyyn heti äitiysloman jälkeen :(