Taloudellinen eriarvoisuus suhteessa, mikä on reilu ratkaisu?
Parisuhdettamme on lähiaikoina alkanut hiertämään se että mies on katkera siitä että on laittanut enemmän rahaa kiinni yhteiseen kotitaloomme. Ostimme joitain vuosia sitten yhteisen talon joka vaati mittavia remontteja. Miesystäväni on minua vanhempi (eli ehtinyt käydä töissä kauemmin kuin minä) sekä saanut vanhemmiltaan sijoitussalkun sekä tehnyt voittoa myydessään asuntonsa aikaisemmin. Tästä syystä mies maksoi sekä käsirahan että leijonanosan näistä remonteista ja minä maksoin oman maksukykyni mukaan. En ole itse saanut ikinä rahaa vanhemmiltani, perintöä ei ole tiedossa ja kaikki rahani on palkkatyön kautta ansaittua. Olemme kuitenkin sopineet että myydessämme talon miesystävä saa takaisin käsirahansa sekä isoimpiin remontteihin sijoittamansa rahat, oletuksella että jäämme voitolle.
Nykyisin tienaamme molemmat saman verran, mutta meillä on huomattava varallisuusero. Mies tulee varakkaammasta perheestä, tulee perimään omaisuutta ja omaa sijoituksia kun taas itselläni on kasassa melko vaatimattomat säästöt jotka vastaavat muutaman kuukauden bruttopalkkaani. Säästän kuitenkin säännöllisesti, maksan laskut puoliksi eikä minulla ole muita velkoja kuin opinto- ja asuntolainat. Mies on kuitenkin sitä mieltä että "on maksanut kaiken" ja että minun tulisi hakea pankista lainaa jonka avulla olisimme taloon sijoitetun rahan osin tasoissa. Teoriassa voisin kai niin tehdäkin, mutta miehen tapa lähestyä asiaa tuntuu hyvin aggressiiviselta ja toisaalta, mies maksoi enemmän sillä hänellä oli rahaa ja on edelleenkin. Olen itse auttamattomalla takaa-ajomatkalla mitä tulee säästöjen kartuttamiseen. Mies on myös sisällyttänyt perheensä ja olenkin saanut appivanhemmiltani puhuttelun miten minun tulee muistaa että kyseessä on heidän pojalleen säästämänsä rahat ja että heillä on aina ollut omat rahat ja lainat ja kaikki tasan. Hauska juttu on kuitenkin se että tiedän että anoppini kieltäytyi kirjoittamasta avioehtoa, oli rahattomana kotiäitinä vuosikymmenen ja on muutenkin elänyt miehensä siivellä. Koin loukkauksena rahankäyttöni kyseenalaistamisen, vaikkakin näin hieman alle 30-vuotiaana olen ollut työelämässä täyspäiväisesti vasta alle 5v ja aloin tienaamaan keskivertoa enemmän vasta vuosi sitten. Anoppini myös vihjaili minun olevan huono rahankäyttäjä ja puhui kuin olisin ulosoton vakioasiakas.
Mikä tällaisessa tilanteessa on reilua ja oikein kaikkien osapuolien kannalta? En ole miesystävän rahojen perässä eikä talossa ole mitään tuhottomia summia kiinni. Kaikki miehen puolet vierailut ovat nykyään kireitä ja appivanhempien hampaita tilanne kiristää selvästi.
Kommentit (186)
"No sehän on päivänselvää, mihin laina käytetään. Nainen ottaa lainan ja luovuttaa rahat miehelle tasauksena miehen jo maksamasta osuudesta (talosta), jotta maksut olisivat miehen mielestä tasan. Mies sitten sijoittaa rahat jonnekin muualle."
Pankki varmaan on innoissaan antamassa edullista lainaa kun ilmoittaa sen käyttötarkoitukseksi "annan miehelleni".
Kannattaa myydä talo ja jos jostain syystä haluaa vielä olla parisuhteessa tuon miehen kanssa, niin muuttaa vuokralle tai halvempaan asuntoon, josta kumpikin maksaa saman verran.
Tosin jos ap hankkii lapsia miehen kanssa, niin ap joutuu ilmeisesti maksamaan sekä omat että lapsen menot yksin äitiyslomalla ja sen jälkeenkin.
Anopilta kysyisin pokkana, että eikö hän ole elänyt itse miehensä siivellä, toisin kuin itse asiassa ap. Sen jälkeen en enää menisi hänelle kylään, enkä kutsuisi kylään omaan kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mihin sitä lainaa pitäisi ottaa?
Mä en myöskään ymmärtänyt, että mihin sitä laina rahaa käytettäisiin?
On se jännää, että ihmiset kommentoivat, mutta eivät viitsi lukea aloitusta, että olisivat vähän paremmin jyvällä siitä, mihin keskusteluun osallistuvat. Aloituksessa sanotaan: "Mies on kuitenkin sitä mieltä että "on maksanut kaiken" ja että minun tulisi hakea pankista lainaa jonka avulla olisimme taloon sijoitetun rahan osin tasoissa"
Ei tuo vastaa kysymykseen, että mihin se raha käytettäisiin. Olettaisiin laina vaan, jotta naisella olis enemmän lainaa? Miten silloin ollaan tasoissa?
No sehän on päivänselvää, mihin laina käytetään. Nai
Empä tiennytkään, että pankista saa tällaistakin lainaa. Mitä vakuudeksi lainalle? Talo on jo asuntolainan vakuutena oletan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mihin sitä lainaa pitäisi ottaa?
Mä en myöskään ymmärtänyt, että mihin sitä laina rahaa käytettäisiin?
On se jännää, että ihmiset kommentoivat, mutta eivät viitsi lukea aloitusta, että olisivat vähän paremmin jyvällä siitä, mihin keskusteluun osallistuvat. Aloituksessa sanotaan: "Mies on kuitenkin sitä mieltä että "on maksanut kaiken" ja että minun tulisi hakea pankista lainaa jonka avulla olisimme taloon sijoitetun rahan osin tasoissa"
Ei tuo vastaa kysymykseen, että mihin se raha käytettäisiin. Olettaisiin laina vaan, jotta naisella olis enemmän lainaa? Miten silloin ollaan tasoissa?
No sehän on päivänselvää, mihin laina käytetään. Nai
Salli mun nauraa..
Jos mies on ihan omasta tahdostaan sijoittunut taloon enemmän rahaa, niin jälkikäteen on ihan turha ruveta vaatimaan jotakin tilien tasaamista.
Entä jos ukko keksii ostaa vielä vaikka kesämökin, alkaako vaatia siitäkin tasausta, vaikka on itse tehnyt sijoituspäätöksensä?
"Salli mun nauraa.."
Kerro sitten, mihin kuvittelen niiden rahojen menevän? Mies vaatii naista maksamaan lisää ja ottamaan lainaa. Mihin ne rahat menevät, jos eivät miehelle?
"Empä tiennytkään, että pankista saa tällaistakin lainaa. Mitä vakuudeksi lainalle? Talo on jo asuntolainan vakuutena oletan. "
Taloa vastaan voi ottaa lisää lainaa, jos vakuusarvo riittää.
Vierailija kirjoitti:
"No sehän on päivänselvää, mihin laina käytetään. Nainen ottaa lainan ja luovuttaa rahat miehelle tasauksena miehen jo maksamasta osuudesta (talosta), jotta maksut olisivat miehen mielestä tasan. Mies sitten sijoittaa rahat jonnekin muualle."
Pankki varmaan on innoissaan antamassa edullista lainaa kun ilmoittaa sen käyttötarkoitukseksi "annan miehelleni".
Ja verottaja haluaa tietysti lahjaveron tuosta.
Ei sellaista voi vaatia jälkeenpäin ja jos on alunperin suostunut 50/50 omistukseen vaikka on maksanut enemmän, niin ei voi kuin syyttää itseään.
Tämähän se on mainio lähtökohta parisuhteelle. Mikään, mitä on tehty, ei saa harmittaa, eikä uutta keskustelua asiasta vaatia, koska kikkeliskokkelis, syytäpä itseäsi.
Olen aivan varma, että jos sukupuolet olisivat toisin päin täällä huudettaisiin miten törkeää on, että nainen on maksanut talosta paljon enemmän ja silti mies omistaa puolet ja nyt kasvattaa omaisuuttaan maksamalla edelleen vain puolet.
Meillä tehtiin juuri noin kuten ap kuvaa: minä maksoin miehelle asp-lainen (siis säästin hänen puolestaan alkupääoman) ja ensimmäiset isommat remontit, jotka oli pakko tehdä. MInä olin töissä ihan kivalla palkalla ja mies opiskeli. Kun hän meni töihin hän alkoi maksaa minun osuuttani lainasta muutaman vuoden, jolloin tilit tasaantuivat. Omistus koko ajan 50/50.
Ei tätä tarvinnut erikseen sopia eikä tullut miehelle mieleenkään, että hän olisi todennut, että mitäs tyhmä maksoit, minähän en jälkikäteen ala mitään tilejä tasailemaan!
Ettei nyt menisi arjessakin niin, että mies makselee koko ajan enemmän ja se on alkanut pikku hiljaa nyppimään. Olisi aplta ihan kiva ele, noin sen parisuhteen vuoksi, edes keskustella asiasta, eli mitä mies oikeasti ajattelee ja miten asia voitaisiin hoitaa.
Tai sitten tosiaan lähtee jhärskisti vetäisee talosta puolet matkaansa. Se on reilua se.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on ihan omasta tahdostaan sijoittunut taloon enemmän rahaa, niin jälkikäteen on ihan turha ruveta vaatimaan jotakin tilien tasaamista.
Entä jos ukko keksii ostaa vielä vaikka kesämökin, alkaako vaatia siitäkin tasausta, vaikka on itse tehnyt sijoituspäätöksensä?
Kyllä sitä erotilanteessa voidaan molemmin puolin kiusaa tehdä. Miehellä on kuitit osoittaa, mitä on pankille maksanut, kuten on apllakin. Jos laina on molempien nimissä 50/50 kuten omaisuuskin ja havaitaan miehen maksaneen enemmän, sen katsotaan olevan lahja aplle. Siitä menee lahjavero sitten. Tai voidaan tietysti sanoa että mies on ostanut apn osuutta, jolloin aplta menee omaisuuden hankintavero.
Ja niin uskomattomattomalta kuin se tuntuukin, näin todellakin käy. Minä myin aviopuolisolle 18 % sijoituskämpästäni tietoisena siitä, että omaisuusvero napsahtaa.
Joten sikäli kannattaisi miettiä, ennen kuin alkaa huutelemaan yhtään mitään, että voisiko tässä jotenkin sovitella.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on ihan omasta tahdostaan sijoittunut taloon enemmän rahaa, niin jälkikäteen on ihan turha ruveta vaatimaan jotakin tilien tasaamista.
Entä jos ukko keksii ostaa vielä vaikka kesämökin, alkaako vaatia siitäkin tasausta, vaikka on itse tehnyt sijoituspäätöksensä?
No varmaan siitä kesämökistä omistaisi 100/100. Mä en tajua tuota. Anoppikuvio on vittumanen, mutta kuka siis menee kylmästi ottamaan omiin toisen maksamaa asuntoa?? Kyllä mulle on ollut aina kunnia-asia tienata oma elantoni ja katto pään päälle.
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista voi vaatia jälkeenpäin ja jos on alunperin suostunut 50/50 omistukseen vaikka on maksanut enemmän, niin ei voi kuin syyttää itseään.
Tämähän se on mainio lähtökohta parisuhteelle. Mikään, mitä on tehty, ei saa harmittaa, eikä uutta keskustelua asiasta vaatia, koska kikkeliskokkelis, syytäpä itseäsi.
Olen aivan varma, että jos sukupuolet olisivat toisin päin täällä huudettaisiin miten törkeää on, että nainen on maksanut talosta paljon enemmän ja silti mies omistaa puolet ja nyt kasvattaa omaisuuttaan maksamalla edelleen vain puolet.
Meillä tehtiin juuri noin kuten ap kuvaa: minä maksoin miehelle asp-lainen (siis säästin hänen puolestaan alkupääoman) ja ensimmäiset isommat remontit, jotka oli pakko tehdä. MInä olin töissä ihan kivalla palkalla ja mies opiskeli. Kun hän meni töihin hän alkoi maksaa minun osuuttani lainasta muutaman vuoden, jolloin tilit tasaantuivat. Omistus koko ajan
Tottakai asioista voi ja pitääkin keskustella. Tässä nyt kuitenkin tilanne on se, että ap:n miehelle on sopinut, että hän laittaa enemmän alkupääomaa taloon ja hän on myös maksanut remonteista enemmän, koska on pystynyt ja se on sopinut hänelle. Ap on pienempituloisena maksanut, minkä on pystynyt. Tämä on ollut molemmille ok. Paperille on laitettu yhteisomistus 50/50. Tähän saakka kaikki on ok, koska se on sopinut molemmille.
Sitten anoppi on kuullut asiasta. Tämän seurauksena mies vaatii jälkikäteen ap:ta maksamaan enemmän kuin on tähän mennessä maksanut, vaikka tilanne on aiemmin ollut ok. Hän jopa vaatii ap:ta ottamaan lainaa, jotta tilit saadaan tasattua. Ei tuollaista vaatimusta voi esittää jälkeenpäin varsinkin, kun kaikki on ollut aiemmin ok. Se on pointti tässä. Vähän vaikuttaa siltä, että ap:n mies ei enää ole sitoutunut suhteeseen samalla tavalla kuin alunperin oli ja haluaa sen takia muuttaa sitä, mitä on aiemmin sovittu ja tullut käytännöksi. Minun neuvo on, että mennyttä ei muuteta eikä aleta tasaamaan tilejä mitenkään, mutta tästä eteenpäin voitaisiin katsoa, että molemmat maksavat saman verran, jos se kerran on niin tärkeää. Juuri tämäntyyppisten asioiden ja kuvioiden takia minusta avioliitto on paljon parempi ja turvallisempi valinta vakavassa parisuhteessa. Minusta osoittaa todellisen sitoutumisen puutetta, jos ei ole valmis avioliittoon.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin keskustella asiat läpi kahdestaan ilman anoppia ja sopia, miten jatketaan vai jatketaanko ollenkaan. Jos keskinäiset raha-asiat menevät suhteessa solmuun, tulee yhteisestä elämästä jatkossa todella vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Sairasta touhua ja puhetta kotiäidiltä. Myy osuus miehelle ja eroa.
Avioliitossa ei ole mitään miehen rahoja ja sinun rahoja, vaan teidän rahat. Älä koskaan muuta samaan talouteen miehen kanssa, joka ei ymmärrä tätä. Se että miehen lapsuudenperhe lietsoo tuollaista vihaa sinua kohtaan on julkeuden huippu. Kasvata utsekunnioitus ja lähde!
Ap ei avioliitossa eikä menossakaan. Niin avo- kuin avioliitossakin voi olla myös erilliset rahat ja kulut puoliksi. Miehen vanhemmille asia ei kuulu, siitä samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista voi vaatia jälkeenpäin ja jos on alunperin suostunut 50/50 omistukseen vaikka on maksanut enemmän, niin ei voi kuin syyttää itseään.
Tämähän se on mainio lähtökohta parisuhteelle. Mikään, mitä on tehty, ei saa harmittaa, eikä uutta keskustelua asiasta vaatia, koska kikkeliskokkelis, syytäpä itseäsi.
Olen aivan varma, että jos sukupuolet olisivat toisin päin täällä huudettaisiin miten törkeää on, että nainen on maksanut talosta paljon enemmän ja silti mies omistaa puolet ja nyt kasvattaa omaisuuttaan maksamalla edelleen vain puolet.
Meillä tehtiin juuri noin kuten ap kuvaa: minä maksoin miehelle asp-lainen (siis säästin hänen puolestaan alkupääoman) ja ensimmäiset isommat remontit, jotka oli pakko tehdä. MInä olin töissä ihan kivalla palkalla ja mies opiskeli. Kun hän meni töihin hän alkoi maksaa minun osuuttani lainasta muutaman vuoden, jolloin tilit tasaantuivat. Omistus koko ajan
Tuo on eri tilanne, koska olitte etukäteen sopineet tekevänne noin.
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista voi vaatia jälkeenpäin ja jos on alunperin suostunut 50/50 omistukseen vaikka on maksanut enemmän, niin ei voi kuin syyttää itseään.
Tämähän se on mainio lähtökohta parisuhteelle. Mikään, mitä on tehty, ei saa harmittaa, eikä uutta keskustelua asiasta vaatia, koska kikkeliskokkelis, syytäpä itseäsi.
Olen aivan varma, että jos sukupuolet olisivat toisin päin täällä huudettaisiin miten törkeää on, että nainen on maksanut talosta paljon enemmän ja silti mies omistaa puolet ja nyt kasvattaa omaisuuttaan maksamalla edelleen vain puolet.
Meillä tehtiin juuri noin kuten ap kuvaa: minä maksoin miehelle asp-lainen (siis säästin hänen puolestaan alkupääoman) ja ensimmäiset isommat remontit, jotka oli pakko tehdä. MInä olin töissä ihan kivalla palkalla ja mies opiskeli. Kun hän meni töihin hän alkoi maksaa minun osuuttani lainasta muutaman vuoden, jolloin tilit tasaantuivat. Omistus koko ajan
Paitsi että jotta sukupuolet todellisuudessa olisivat klassisesti toisinpäin, mies maksaisi enemmän juoksevia kuluja ja kaikki lasten kulut ja silti nainen olisi sitä mieltä, että kaikki kiinteä omaisuus kuuluu hänelle. Sillon tilanne olis vastaava, kuin tyypillisesti toisinpäin.
"Niin avo- kuin avioliitossakin voi olla myös erilliset rahat ja kulut puoliksi."
Niin voi, mutta avioliiton erotilanteessa tilit tasataan ellei ole avioehtoa. Avoliitossa niin ei tehdä. Se on melkoisen oleellinen ero ja siksi voidaan ajatella, että avioliitossa kaikki on yhteistä vaikka olisikin eri tilit.
Mieshän petaa eroa, mutta on järkevämpää tasata tilit ennen ilmoitusta kuin sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on ihan omasta tahdostaan sijoittunut taloon enemmän rahaa, niin jälkikäteen on ihan turha ruveta vaatimaan jotakin tilien tasaamista.
Entä jos ukko keksii ostaa vielä vaikka kesämökin, alkaako vaatia siitäkin tasausta, vaikka on itse tehnyt sijoituspäätöksensä?
No varmaan siitä kesämökistä omistaisi 100/100. Mä en tajua tuota. Anoppikuvio on vittumanen, mutta kuka siis menee kylmästi ottamaan omiin toisen maksamaa asuntoa?? Kyllä mulle on ollut aina kunnia-asia tienata oma elantoni ja katto pään päälle.
Niin on mullekin ja tienaankin reippaasti yli mediaanin tällä hetkellä.
Mutta miespä tienaa vielä tuplasti enemmän. Siksi päädyttiin lopulta siihen, että koska hänelle oli kertynyt niin paljon enemmän säästöjä, kuin minulle, hän laittoi isomman siivun kiinni talon hankintaan. Minä taas olin vuoden vauvan kanssa kotona pelkällä minimipäivärahalla, vaikka töihinkin olisin päässyt, jos mies olis jäänyt kotiin. Eiköhän se riitä tilien tasaamiseksi.
Syy tähän ratkaisuun oli yksinkertaisesti se, että säästettiin asuntolainan koroissa laittamalla enemmän omarahoitusosuutta, joka taas on pelkkää plussaa perheelle.
Paitsi että jotta sukupuolet todellisuudessa olisivat klassisesti toisinpäin, mies maksaisi enemmän juoksevia kuluja ja kaikki lasten kulut ja silti nainen olisi sitä mieltä, että kaikki kiinteä omaisuus kuuluu hänelle. Sillon tilanne olis vastaava, kuin tyypillisesti toisinpäin.
Paitsi että tässä ei ole mitään lapsia, joiden kuluja pitäisi maksaa. Juuri siitähän on kyse: ollaan avoliitossa, kaksi aikiusta täyspäistä ihmistä ja silti on oletus, että toisen pitäisi maksaa huomattavasti enemmän mukisematta sen vuoksi, että on joskus siihen suostunut.
Tilannehan on muuttunut, ap on alkanut tienaamaan. Ei vaan mahdu mun päähän, että inttää edelleen kuin pikkulapsi, että mutkuuuu sääää lupaaasit sen sijaan, että nimenomaan ottaisi reilusti puheeksi, miten tilit tässä vuosien mittaan tasataan.
No sehän on päivänselvää, mihin laina käytetään. Nainen ottaa lainan ja luovuttaa rahat miehelle tasauksena miehen jo maksamasta osuudesta (talosta), jotta maksut olisivat miehen mielestä tasan. Mies sitten sijoittaa rahat jonnekin muualle.