Lue keskustelun säännöt.
Voiko kieltäytyä lapsenhoidosta?
Miehelläni on lapsenlapsi, jota on kovasti tarjottu meille hoitoon. En ole tähän halukas, sillä en ole lapsi-ihminen, enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Miten tästä voisi kauniisti kieltäytyä? Mieheni toki voisi lapsen ottaa hoitoon, mutta hänkin epäröi hoitotaitojaan. Lapsi on 2-vuotias. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu.
Kommentit (411)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että lapsettomat naiset eivät siedä puolison lapsia, saatikka lapsenlapsia. Syynä on kateus, vaikka sitä ei pitäisi olla, koska yhteen mennessä on varmasti tietänyt tilanteen.
Kateus mistä? Lapsesta jota ei ole koskaan halunnut itse hankkia?
Outo logiikka 😄. Taitaa olla toisin päin, tunnet kateutta kun toisella ei ole palloa jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että lapsettomat naiset eivät siedä puolison lapsia, saatikka lapsenlapsia. Syynä on kateus, vaikka sitä ei pitäisi olla, koska yhteen mennessä on varmasti tietänyt tilanteen.
Olet vähän hakoteillä. Miksi esimerkiksi vapaaehtoisesti lapseton kadehtisi toisen lapsia?
Osa naisista (ja myös miehistä) ei vain halua lapsia, ei erityisemmin pidä lapsista, eikä halua lapsia elämäänsä.
Mikä siinä on, etteivät jotkut äidit tajua, että kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita heidän lapsistaan?
Eiköhän tässä tarkoiteta mustasukkaisuutta miehen huomiosta vaikka tiedetään hänellä olevan lapsia. Monelle tuntuu olevan vaikea pala ymmärtää että usein se lapsi ajaa (kuten pitääkin) uuden kumppanin ja kaiken edelle.
Näin se menee yhteistenkin lapsien kohdalla. Ainakin aikansa. Ja usein se on sit mies, joka on mustis.
Meillä mies oli selkeästi mustasukkainen pojan kohdalla. Ei tyttären. Tai käyttäytyi, kuin olisi. Nyt se on helpottanut, kun pojalla on omakin perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kyllä mielestäni voi kieltää miehen lapsenlapsen yökyläilyä olematta täysi m*lkku. Mutta ei sinun tarvitse osallistua hoitoon, voit halutessasi itse lähteä sukuloimaan tai vaikka kylpylään.
Eihän ap ole kieltämässäkään vaan sallii tottakai kunhan miehensä lapsenlapsensa sitten itse hoitaa ja täyden vastuun ottaa. Lukutaitosi? Luetun ymmärtämisesi? 😆
"Miehelläni on lapsenlapsi, jota on kovasti tarjottu meille hoitoon. En ole tähän halukas, sillä en ole lapsi-ihminen, enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Miten tästä voisi kauniisti kieltäytyä? Mieheni toki voisi lapsen ottaa hoitoon, mutta hänkin epäröi hoitotaitojaan. Lapsi on 2-vuotias. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu."
No ei hän kyl tuossa selkeästi sano, et hyväksyy. Mies vois ottaa hoitoon, mutta epäröi. Pohtii, miten kauniisti kieltäytyä.
Eihän se ole hänen tehtävä kieltäytyä vaan kertoa miehelleen, ettei aio osallistua lapsenhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se lapsi teillä kovin usein on? En siis lähtökohtaisesti ymmärrä miksei lapsi saisi olla teillä, mutta minä en eläkään samassa parisuhteessa kuin sinä.
Me ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa 25 vuotta, ja meillä kaikki on yhteistä. En tarkoita nyt sitä, jos mieheni täysi-ikäinen poika käy kylässä, että hän olisi yhtäkkiä minunkin poikani. Aina on ollut hyvät välit, ja minusta on pelkästään ihanaa, kun hän joka kerta meille tullessaan halaa. Se osoittaa sitä, että hän välittää. Jos hänestä tulisi isä, oletan, että saisin osallistua lapsen hoitoon samalla tavalla kuin mieheni.
Jos joku nyt ihmettelee, mikä kuvio meillä on, kun miehelläni on aikuinen poika, niin kerrottakoon taustoja. Mieheni oli seurustellut lyhyen aikaa nuorena pojan äidin kanssa, mutta he eivät koskaan asuneet yhdessä ja lapsen äiti haki yksinhuoltajuutta heti lapsen synnyttyä. Siitä tulehtui välit pitkäksi aikaa. Minä olen alkanut seurust
Voi miten hyvältä kuulostaa! Se, että aikuinen poika halaa, kertoo lämpimästä suhteesta. Onneksi olet hänen elämässään. Koskaan ei ole liikaa rakastavia ihmisiä kasvavan lapsen ympärillä. Toivottavasti pääset vielä mummuksikin hänen lapsilleen.
Tämä lapsenlapsi ei ole kyllä mitenkään ap:n vastuulla, jos et ole edes lapsen isoäiti. Sinulla ei ole siinä mielessä mitään velvoitteita ottaa lasta kotiisi.
Mutta jos hänet tuodaan teille suostumuksestanne, niin onhan lapsesta silloin huolehdittava. Eli jos ette koe hallitsevanne sellaista tilannetta, niin sitten on sanottava vanhemmille, että ette halua ottaa sellaista vastuuta, että olisitte lapsenvahtina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä se lapsi sitten olisi tervetullut kylään yksinään ja ehkäpä jopa yöksi? Ymmärrän että voi tuntua, että 2-vuotias on vielä liian pieni, mutta jossain vaiheessa on ihan luonnollista, että lapsenlapsi itekin haluaa tulla isovanhempansa luokse yökylään (meillä ainakin lapset halusivat isovanhempiensa kanssa viettää aikaa ilman että me vanhemmat oltiin mukana).
Sen verran OT, että minusta 2-vee on ihan tarpeeksi iso olemaan yökylässä tutun aikuisen luona. Minä olen ottanut siskon tytön yökylään ekan kerran kun hän oli 1v2kk, koska aattelin että tekee vanhemmille hyvää saada olla se 24h kahdestaan ja ihan rauhassa. Mä olin kuitenkin jo hoitanut lasta säännöllisesti vastasyntyneestä alkaen.
Käytännössähän se menee niin, ettei lapsi koskaan ole sopivan ikäinen yökylään ellei ole jo aika pienestä lähtien hoidossa toisinaan. Ei siihen lapseen samaan tapaan tutustu ja opi olemaan hänen kanssaan, jos nähdään vaan silloin tällöin vähän aikaa kun lapsi käy vanhempiensa kanssa.
Tämän sanon ihan siitä kokemuksesta mikä minulla on. En laittaisi lapsiani yökylään isälleni, koska ei he ole niin tuttuja. Lapset on jo koulussa ja yökyläilee kyllä vaikka kavereilla ja toisilla isovanhemmilla.
Juuri tämän takia en ikänä muuttaisi yhteen perheellisen ihmisen kanssa. Vaikka lapset olisivatkin jo aikuisia, niin sitten syntyvätkin ne lastenlapset. En minäkään "tarjoa" koiraani jonnekin yökylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ap ole kieltämässäkään vaan sallii tottakai kunhan miehensä lapsenlapsensa sitten itse hoitaa ja täyden vastuun ottaa. Lukutaitosi? Luetun ymmärtämisesi? 😆
"Miehelläni on lapsenlapsi, jota on kovasti tarjottu meille hoitoon. En ole tähän halukas, sillä en ole lapsi-ihminen, enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Miten tästä voisi kauniisti kieltäytyä? Mieheni toki voisi lapsen ottaa hoitoon, mutta hänkin epäröi hoitotaitojaan. Lapsi on 2-vuotias. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu."
 
Niin, MEILLE hoitoon. Ei miehelle hoitoon. Tää onkin koko jutun pointti että nainen nakitetaan mukaan hommaan, kuvitellaan alitajuisesti että se jotenkin automaattisesti osaa ja haluaa.
Kumma että isä saa olla se hassunhauska professori joka ei muista milloin omat lapset ovat syntyneet ja on ihan kujalla lasten hoidosta (mun isä oli samanlainen) ja se on ihan hyväksyttävää mutta jos nainen on hassunhauska lapseton joka ei myöskään ymmärrä lapsista mitään niin hän saa vihat päälle. Tai on kateellinen.
Ap ei ole mikään velvollinen hoitamaan tosien lasta jos ei halua. Hän ei ole ollenkaan itsekäs.
Mutta mies voi ottaa lapsenlapsen kylään tietenkin jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että lapsettomat naiset eivät siedä puolison lapsia, saatikka lapsenlapsia. Syynä on kateus, vaikka sitä ei pitäisi olla, koska yhteen mennessä on varmasti tietänyt tilanteen.
Kateus mistä? Lapsesta jota ei ole koskaan halunnut itse hankkia?
Outo logiikka 😄. Taitaa olla toisin päin, tunnet kateutta kun toisella ei ole palloa jalassa.
Ei lapsista vaan kateus ajasta, jonka mies lapsiinsa käyttää. Se on pois tietenkin kumppanilta.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole mikään velvollinen hoitamaan tosien lasta jos ei halua. Hän ei ole ollenkaan itsekäs.
Mutta mies voi ottaa lapsenlapsen kylään tietenkin jos haluaa.
On monia asioita elämässä joihin ei ole velvollinen. Näitä tehdään kuitenkin, koska ne ovat ehkä toiselle tärkeitä. Parisuhteessa yleensä tehdään kompromisseja. Onko tosiaan niin suuri uhrautuminen leikkiä yksi ilta Barbiella/Turtleseilla vaikkei se mieluisaa olisi? On eri asia ettei halua lapsia, tämä ei näytä ylipäätään pitävän lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo koko juttu on miehen vastuulla, myös lapsenlaosensa mahdollinen hoito. Miksi otat stressiä. Sanot että päätä itse ja hoida.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ap ole kieltämässäkään vaan sallii tottakai kunhan miehensä lapsenlapsensa sitten itse hoitaa ja täyden vastuun ottaa. Lukutaitosi? Luetun ymmärtämisesi? 😆
"Miehelläni on lapsenlapsi, jota on kovasti tarjottu meille hoitoon. En ole tähän halukas, sillä en ole lapsi-ihminen, enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Miten tästä voisi kauniisti kieltäytyä? Mieheni toki voisi lapsen ottaa hoitoon, mutta hänkin epäröi hoitotaitojaan. Lapsi on 2-vuotias. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu."
 
Niin, MEILLE hoitoon. Ei miehelle hoitoon. Tää onkin koko jutun pointti että nainen nakitetaan mukaan hommaan, kuvitellaan alitajuisesti että se jotenkin automaattisesti osaa ja haluaa.
Kumma että isä saa olla se hassunhauska professori joka ei mui
No, eipä tässä missään ole sanottu että kukaan olisi ap:lle vihainen tai edes vaatinut häntä osallistumaan mihinkään.
Mutta jos tää mies olisi nyt ihan valmis ottamaan lapsenlapsen hoitoonsa, mutta epäröi pärjäämistään, niin kyllähän ap puolisona voisi häntä kannustaa. Yökylä on varmasti liikaa alkuun ja noin pienen kanssa, mutta jos mies haluaa lapsenlapseen läheisen suhteen, kannattaa kyllä uskaltautua hoitamaan tai viemään vaikka puistoon. Siinähän se varmuus kasvaa kun tekee. Onhan niitä miehiä, jotka ei ole osanneet olla osallistuvia isiä, mutta pappoina pärjäävätkin hyvin. Esim. yhden kaverini isä oli semmoinen perinteinen poissaoleva isä, mutta nykyään hoitaa pientä lapsenlastaan mieluusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet itsekäs. Juuri tuollaiset tyypit ovat syynä siihen, että Suomesta on yhteisöllisyys ja solidaarisuus kadonnut melkein kokonaan.
Ei kenelläkään ole velvollisuutta huolehtia toisten ehkäisyn epäonnistumisen tuotoksista
Entä jos lasta on yritetty keinohedelmöityksellä vuosikausia? Muuttaako se asiaa? Vai onko oma olemassaolosi äitisi kertoman mukaan vahinko ja kipuilet sitä vielä aikuisenakin? Terapia voisi auttaa!
Se että jos ihminen valitsee vapaaehtoisen lapsettomuuden.
niin siinä ei ole kyllä kateellinen yhtään kellekään tai millekään.
ainakaan lapsista. En ymmärrä tuota keinohedelmöitys viestiä yhtään! onko moraalista edes yrittää keinohedelmöitystä. ehkä lapsesi ei tahdo syntyä !
Täällä molemmilla lapsenlapsia edellisten liittojen lasten myötä.Meillä se menee niin et päävastuu kyläilyissä on isovanhemmalla ja puoliso osallistuu tahtoessaan.Puhuttu on paljon ja soviteltu ja tehty kompromisseja.Kun ollaa työelämässä,niin se työ kyllä rajoittaa varsinkin yökyläilyjä,välillä pappa menee lasten luo hoitamaan. Ei tarvii kaikkien valvoa,jos väsyttää.Omani on sen verran kaukana,et harvemmin päästään ees tapaamaan..
Jokaisen kai on lupa olla omaa mieltään ja myös kieltäytyä,vastuu on kuitenkin vanhemmilla.
Jokainen terveellä järjellä varustettu osaa kyllä pienokaisesta huolehtia. Jos se on kuitenkin vastentahtoista, niin silloin kannattaa se suoraan kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ap ole kieltämässäkään vaan sallii tottakai kunhan miehensä lapsenlapsensa sitten itse hoitaa ja täyden vastuun ottaa. Lukutaitosi? Luetun ymmärtämisesi? 😆
"Miehelläni on lapsenlapsi, jota on kovasti tarjottu meille hoitoon. En ole tähän halukas, sillä en ole lapsi-ihminen, enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Miten tästä voisi kauniisti kieltäytyä? Mieheni toki voisi lapsen ottaa hoitoon, mutta hänkin epäröi hoitotaitojaan. Lapsi on 2-vuotias. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu."
 
Niin, MEILLE hoitoon. Ei miehelle hoitoon. Tää onkin koko jutun pointti että nainen nakitetaan mukaan hommaan, kuvitellaan alitajuisesti että se jotenkin automaattisesti osaa ja haluaa.
Kumma että isä saa olla se hassunhauska professori joka ei mui
Meille tarkoittaa yleensä sitä kotia...ei tuosta saa selvää, mitä tarjoajat alitajuisesti tarkoittaa. Apn pitää vaan olla nyt aikuinen ja kertoa miehelleen, miten asiaan suhtautuu.
Jotenkin outo kysyä tällaista palstalla. Onkohan provo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole mikään velvollinen hoitamaan tosien lasta jos ei halua. Hän ei ole ollenkaan itsekäs.
Mutta mies voi ottaa lapsenlapsen kylään tietenkin jos haluaa.
On monia asioita elämässä joihin ei ole velvollinen. Näitä tehdään kuitenkin, koska ne ovat ehkä toiselle tärkeitä. Parisuhteessa yleensä tehdään kompromisseja. Onko tosiaan niin suuri uhrautuminen leikkiä yksi ilta Barbiella/Turtleseilla vaikkei se mieluisaa olisi? On eri asia ettei halua lapsia, tämä ei näytä ylipäätään pitävän lapsista.
Niin, tässä kyl tulee mieleen, välittääkö ylipäänsä kenestäkään. Ihmisille voi tehdä palveluksia, vaikka ei niitä ihmisiä niin sydäntä myöten rakastaisi. Mutta jos on niin kova pala osallistua, edes miehensä mieliksi, on se hänen tehtävä kertoa sille miehelle. Mies sit tekee itsenäisen päätöksen omasta puolestaan.
Yleensä sitä tehdään puolison mieliksi asioita, jos ne ovat puolisolle merkittäviä.
Tämä minua aina ihmetyttää, eivätkö pariskunna puhu keskenään?