Lue keskustelun säännöt.
Voiko kieltäytyä lapsenhoidosta?
Miehelläni on lapsenlapsi, jota on kovasti tarjottu meille hoitoon. En ole tähän halukas, sillä en ole lapsi-ihminen, enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Miten tästä voisi kauniisti kieltäytyä? Mieheni toki voisi lapsen ottaa hoitoon, mutta hänkin epäröi hoitotaitojaan. Lapsi on 2-vuotias. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapsi vanhempineen käy kylässä, mutta lapsen yökyläily yksinään onkin sitten eri juttu.
Kommentit (411)
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijjakkaa näitä kommentteja. Kenenkään ei ole pakko hoitaa ketään jos ei halua. Ei lapsia eikä aikuisia. Jokainen täysivaltainen ihminen saa tehdä omat päätöksensä ja elää niiden kanssa.
Itse olen leikki-ikäisen äiti. Tarvitsisin todellakin lapsenhoitoapua joskus - en ollut ajatellut, että tässä on niin kiinni 24/7, että oma hyvinvointi jää täysin toissijaiseksi. Olisin erittäin kiitollinen, jos saisin vapaata useammin kuin neljä kertaa vuodessa, edes muutaman tunnin, saati sitten kokonaista yötä.Siltikään ei tulisi mieleenikään _vaatia_ ketään hoitamaan lastani. Voisin toki kysyä ja jopa pyytää, mutta kieltävän vastauksen saatuani sen hyväksyisin. Jos siis olisi olemassa joku sukulainen jolta kysyä.
Ap:n tapauksessa kyseenalaistan lapsen vanhempien arvostelukyvyn (en antaisi lastani yökylään tai edes tunniksi hoitoon epävarmojen vanhusten(?) hoitoon. Onko perheellä kaikki hyvi
No eihän tuollaisesta ole kai tietoa, että mitenkään väkisin ovat lasta yöksi työntämässä. Eikös ole ollut vasta vihjailujen tai ehdotuksen tasolla. Ei tainnut ap sanoa, että olis mitään vastannut ehdotuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla niinkin, että pikkuinen nimenomaan haluaa papalle yökylään. Neljän lapsen äitinä sanoisin, että ei kaksivuotiaan yöhoito kovin mutkikasta ole. Pistää illalla nukkumaan ja aamulla puuroa. Siinä se.
Tällä hetkellä melkein 2-vuotiaan äitinä voin sanoa, että yöhoito ei tosiaankaan ole "illalla nukkumaan ja aamulla puuroa". Kunpa olisikin :D
Meillä taas oli. Riippunee lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tykkää lapsista enkä halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Etenkin nykyvanhempien pennut ovat huonostikasvatettuja ja levottomia.
Kenenkään ei ole pakko hoitaa toisen lapsia. Voit ihan hyvin kieltäytyä.
Osa nykyvanhemmista on vapaan kasvatuksen tuloksia eivätkä osaa laittaa rajoja pilteilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme jäykkis. Miksi et auttaisi? Muista tuo kun itse vanhana tarvit kaupassakäyntiapua ja vaipanvaihtajaa...Voi olla ettei näy..
Ap itse kirjoitti ettei ole halunnut omia lapsia.
Miksi nai miehen jolla on lapsia ja lapsenlapsia? Tietenkin mies haluaa jakaa perheensa rakkaansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kuvitelmaa, että isovanhemmat tai puoli isovanhempi olisi jotenkin hoitovelvollinen lapsille tai lapsenlapsille. Jokainen joka kersan väkertää hoitakoon itse jälkikasvunsa. T. Kolmen lapsen äiti.
Ei! Kyl ite pitää!! Yksin! Mistä niitä martyyreja muuten saatais?!
Sääliksi käy lapsia, joiden äiti puhuu heistä kersoina.
Rakas sukulaistätini puhui usein mukuloista lapsia tarkoittaen. Lapsirakkaampaa ihmistä saa hakea.
Kielitoimiston sananselityksen mukaan kersa ei nyt niin huono nimitys ole: https://kotus.fi/sana/kakara-ja-kersa/
Alkuperästä huolimatta tässä ketjussa kersaa käyttävät eivät kuulosta mitenkään lapsiystävällisiltä.
Ämm ä ja ämmi ovat myös murtesanoja, mutta nykykäytössä ämmää käyttävä ei ajattele ystävällisesti isoäitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pienet lapset kävi hoidossa muutamia kertoja vuodessa 2h kerrallaan. Sitten isovanhemmat sanoivat suoraan ettei tartte enää tuoda, toisen puolelta kauniimmin toisen puolelta suoraan. Kuulemma riittää kun näkee vanhempien läsnäollessa juhannuksena ja jouluna. No lopetettiin sekin vähä näkeminen vihaisen suhtautumisen vuoksi. Minun lapsuudessa isovanhemmat oli läsnä ja tukemassa omia lapsiaan.
No tuo on kyl surullista. Mikä siihen mahtoi olla syynä?
Meillä ensimmäinen lapsenlapsi nyt. Käyn tapaamassa vähintään kerran viikossa, jotta opimme toisemme heti alusta alkaen. Ja tämä aikataulu miniän toimesta. Aion olla mukana elämässä niin paljon, kuin vauvan vanhemmat haluavat. Myös omien lasten isovanhemmat olivat aktiivisesti meidän lasten kanssa. Yötäkin.
Asun 700 kilometrin päässä lastenlapsista. Emme tapaa kovin usein, mutta skypen kautta viikottain.
2-vuotias on kyl aika nuori yökyläilemään. Miun oma avokkivaimoke on tosi innostunut kaikista kolmesta lapsenlapsestaan mutta nää hoitokeikat tehtiin niin päin että mummi meni viettämään öitä lastenlasten kanssa niitten omaan kotiin. Se oli siksikin hyvä että lasten vanhemmat pääsi pois kotoo viettämään oikeesti vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä miehellä siis on omia lapsia tai ainakin lapsi, mutta ei osaa hoitaa 2-vuotiasta? Nyt mä olen kaiken kuullut!
Yllättävän moni mies EI osallistu oma lapsensa hoitoon pitkiä aikoja, ei edes kokonaista vuorokautta. Heitä ei kiinnosta ja/tai omat menot kiinnostavat enemmän.
Joo enkä minä esimerkiksi olisi uskaltanut edes jättää 2-vuotiasta oman isäni vastuulle. Vaikka on ihan hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa, oli vaativissa asiantuntijatöissä kun lapsemme oli pieniä. Hän vaan on sillä tavoin hajamielinen ettei tiedä miten olisi osannut huomioida lasten tarpeet ja varmasti olisi väsynyt tosi paljon. Ei vaan ole yhtään hoivaajatyyppiä. Meille omille lapsilleen hän oli sellainen "rusinat pullasta"-isä, teki kyllä kaikkea kivaa meidän kanssa ja oli rakastava ja kannustava, mutta se arkivastuu oli aina äidillä. Nyt kun lapset on koululaisia, heidät voisikin laittaa papan kanssa puuhailemaan.
Isän naisystävät on kyllä olleet ihania ja innostuneita bonuslapsenlapsista, vaikkei sitä ole heiltä pyydetty. Ollaan sillä lailla onnekkaita, että myös äitini ja mieheni vanhemmat on halunneet lastenlastensa elämään osallistua, ei ole ollut tarvetta pyytää isää apuun.
Vierailija kirjoitti:
Olisivatpa nämä hoitoavun pyytäjät edes kohtuullisia pyynnöissään, mutta kun aina pyydetään ihan kohtuuttomia. Yökyläilyjä ja kokonaisia viikonloppuja pienet lapset hoidossa. Kuinka moni 2v nukkuu yönsä heräilemättä? Siinä sitten valvot yöllä rauhoittelemassa itkevää ja vanhempiaan kaipaavaa lasta.. Pari-kolme tuntia silloin tällöin ihan kohtuullista.
No aika harvinaista on vaatia mitään kokonaisia viikonloppuja. Suurin osa toivoisi edes sitä paria-kolmea tuntia joskus. Jos sun lapset/sukulaiset kyselee aina liikoja niin voit varmaan kertoa heille ihan suoraan omat rajasi, sillä tavoin suoraan puhumalla nää asiat yleensä selviäisi parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään olisi aikoinaan voinut edes kuvitella jättäväni omalle isälleni pientä lasta hoitoon. Oli sellainen 50-luvun kolmeakin työtä tekevä, perheensä kylläkin säntillisesti elättävä, mutta ei hänellä ollut minkäänlaista ymmärrystä lapsista tai niiden hoidosta. Vaikka olikin kiltti, mutta hajamielinen, omassa asiantuntija maailmassaan elävä professorityyppinen ihminen, joka hädin tuskin erotti kuka meistä kolmesta lapsesta oli kukakin. Kerran jossain virastossa tms oli kysytty lastensa syntymävuosia, isäni oli vastannut kanslistille että "voi kuulkaa hyvä rouva, minulla ei ole aavistustakaan". Nykyään varmaan olisi tullut lasu tai jotain, mutta minulla on kuitenkin hyvät ja hauskat muistot isästäni joka oli meille lapsille loppuun asti rakastettava hahmo. Tietenkin äiti teki varsinaisen kasvatustyön, mutta ihan hyvä lapsuus minulle oli. Molemmat nyt jo kauan sitten edesmenneitä. Ja juu, ei tarjottu hänelle lapsenlapsia hoitoon koskaan, ihan jo turvallisuussyistä tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielesä ymmärrän nuorta paria, että neljän lapsen äitinä meillä meni mieheni kanssa 11 vuotta siten, että ei käyty kahdestaan missään. Kerran pyysin lapsetonta sisartani, kun olisimme menneet teatteriin, nutta ei halunnut/uskaltanut. kyllä tuntui pahalta.
Kerran kymmenessä vuodessa voisi teatterilippujen lisäksi panostaa maksulliseen lastenhoitajaan ? Voi olla AP:n tilanteessa tarve ilmaiselle lastenhoidolle, että pääsee pilettämään.
Lapsettomia sisaruksia pyydetään helposti hoitotalkoisiin. Mikseivät lapselliset voisi vaihtaa keskenään viikonloppuhoitoa. Pääsisi molemmat pariskunnat vuorollaan viihteelle ja lapset leikkimään serkkujensa kanssa. - Kato ku me on suunniteltu laivareisua, sä voit katsoa (ja m
Oma lapseton sisareni kyllä vietti aikaa lasteni kanssa, kun olivat pieniä. Olin myös testamentannut lapseni hänelle, jos meille jotain sattuu. Hän ei ole mitenkään erityisen lapsirakas, mutta se ei ollut esteenä. Nyt aikuisina tulevat hyvin juttuun. Siskoni on kiinteä osa perhettämme ja kaikessa mukana.
Minun siskoni on aina sanonut ettei halua omia lapsia, mutta haluaa olla maailman paras täti minun lapsilleni. No, työt on kyllä vieneet häntä ympäri maailmaa ja asutaan kaukana toisistamme, mutta lapset kyllä rakastaa häntä kun aina nähdessämme jaksaa leikkiä ja lukea ja pelata lasten kanssa vaikka loputtomiin. Hän on myös äitini lisäksi ainoa, joka on hoitanut heitä ihan vauvana (satunnaisesti tunti-pari kerrallaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En myöskään olisi aikoinaan voinut edes kuvitella jättäväni omalle isälleni pientä lasta hoitoon. Oli sellainen 50-luvun kolmeakin työtä tekevä, perheensä kylläkin säntillisesti elättävä, mutta ei hänellä ollut minkäänlaista ymmärrystä lapsista tai niiden hoidosta. Vaikka olikin kiltti, mutta hajamielinen, omassa asiantuntija maailmassaan elävä professorityyppinen ihminen, joka hädin tuskin erotti kuka meistä kolmesta lapsesta oli kukakin. Kerran jossain virastossa tms oli kysytty lastensa syntymävuosia, isäni oli vastannut kanslistille että "voi kuulkaa hyvä rouva, minulla ei ole aavistustakaan". Nykyään varmaan olisi tullut lasu tai jotain, mutta minulla on kuitenkin hyvät ja hauskat muistot isästäni joka oli meille lapsille loppuun asti rakastettava hahmo. Tietenkin äiti teki varsinaisen kasvatustyön, mutta ihan hyvä lapsuus minulle oli. Molemmat nyt jo kauan sitten edesmenneitä. Ja juu, ei tarjottu hänelle lapsenlapsia hoitoon
Hehe, mun isä oli hyvin saman tyyppinen. Vitsailtiin jo teininä, että isä on hajamielinen professori (professori kun oli). Rakas ja hyvä isä on, mutta onneksi omien lasteni isä on vähän osallistuvampaa tyyppiä, koska omista geeneistäni puolet on isältä eikä tulisi mitään jos yksin perhettä pyörittäisin 😅
-edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vaan kieltäydyt. Ei ole sinun vastuulla. Ottakoon miehesi kylään ja hoitakoon kersan jos niin haluaa.
Taas tää vihamielinen "kersa". Kuulostaa katkeralta.
Kersahan se on. Jos osaisi käyttäytyä nätisti niin voisi kutsua lapseksi. Mutta epäilen ettei osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla niinkin, että pikkuinen nimenomaan haluaa papalle yökylään. Neljän lapsen äitinä sanoisin, että ei kaksivuotiaan yöhoito kovin mutkikasta ole. Pistää illalla nukkumaan ja aamulla puuroa. Siinä se.
Tällä hetkellä melkein 2-vuotiaan äitinä voin sanoa, että yöhoito ei tosiaankaan ole "illalla nukkumaan ja aamulla puuroa". Kunpa olisikin :D
Neljän lapsen äitinä ja viiden isoäitinä komppaan myös, ettei illalla nukkumaan ja aamulla puuro ole tosiaankaan mikään sääntö 2-vuotiaan kanssa. Yöt voi olla yhtä sirkusta ja mennä ihan ranttaliksi. Tosiaankaan tässä iässä ei enää jaksa yövalvomisia kuten nuorena äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no meitä on moneen junaan. Mä otin empimättä miesystävän lapset mun luokse hoitoon yllättäen, kun äidilleen tuli tiukka paikka ja pappa (miesystäväni) ei ollut saatavilla. Voihan sitä elämänsä elää ottamatta ikinä vastuuta mistään, mutta kannattaa muistaa, että niin metsä vastaa...
Hätätilanne on eri asia. Toki jokainen ottaisi silloin lapsen turvaan.
Tästä ketjusta päätellen ei taitaisi ottaa. Kaikenlaista itseksekseen pärjäävää ihmusvihaajaa, lasten seinäänheittäjää ja vastaavaa sankaria liikkeellä.
Joo tää ketju on kyl kamala. Ja täällä ilmeisesti vanhempia, jotka siirtävät omat kovat asenteet sit lapsilleen.
Kiin
"Mitä merkitystä ilmansuunnalla on siihen? Mistäpäin itse olet?"
Kiinnostais tietää, vaikuttaako juuret näihin asenteisiin. Meidä suvut ovat Karjalasta.
Vierailija kirjoitti:
2-vuotias on kyl aika nuori yökyläilemään. Miun oma avokkivaimoke on tosi innostunut kaikista kolmesta lapsenlapsestaan mutta nää hoitokeikat tehtiin niin päin että mummi meni viettämään öitä lastenlasten kanssa niitten omaan kotiin. Se oli siksikin hyvä että lasten vanhemmat pääsi pois kotoo viettämään oikeesti vapaata.
Kuulostaa hyvältä! Apn kaltaiset voisivat ehdottaa ensin parin tunnin hoitamisia. Et lapsi tulisi kunnolla tutuksi myös isoisän kanssa. Ja sit vaikka sinne omaan kotiin...
Olen huomannut, että lapsettomat naiset eivät siedä puolison lapsia, saatikka lapsenlapsia. Syynä on kateus, vaikka sitä ei pitäisi olla, koska yhteen mennessä on varmasti tietänyt tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielesä ymmärrän nuorta paria, että neljän lapsen äitinä meillä meni mieheni kanssa 11 vuotta siten, että ei käyty kahdestaan missään. Kerran pyysin lapsetonta sisartani, kun olisimme menneet teatteriin, nutta ei halunnut/uskaltanut. kyllä tuntui pahalta.
Kerran kymmenessä vuodessa voisi teatterilippujen lisäksi panostaa maksulliseen lastenhoitajaan ? Voi olla AP:n tilanteessa tarve ilmaiselle lastenhoidolle, että pääsee pilettämään.
Lapsettomia sisaruksia pyydetään helposti hoitotalkoisiin. Mikseivät lapselliset voisi vaihtaa keskenään viikonloppuhoitoa. Pääsisi molemmat pariskunnat vuorollaan viihteelle ja lapset leikkimään serkkujensa kanssa. - Kato ku
"Minun siskoni on aina sanonut ettei halua omia lapsia, mutta haluaa olla maailman paras täti minun lapsilleni. No, työt on kyllä vieneet häntä ympäri maailmaa ja asutaan kaukana toisistamme, mutta lapset kyllä rakastaa häntä kun aina nähdessämme jaksaa leikkiä ja lukea ja pelata lasten kanssa vaikka loputtomiin. Hän on myös äitini lisäksi ainoa, joka on hoitanut heitä ihan vauvana (satunnaisesti tunti-pari kerrallaan)."
Nämä ovat kyllä ihan parhaita "bonusaikuisia" lasten elämässä. Uskon, et lasten kehitykselle, sosiaaliselle ym. tekee vain hyvää, et on tällaisia aikuisia olemassa. Ovat aarteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vaan kieltäydyt. Ei ole sinun vastuulla. Ottakoon miehesi kylään ja hoitakoon kersan jos niin haluaa.
Taas tää vihamielinen "kersa". Kuulostaa katkeralta.
Kersahan se on. Jos osaisi käyttäytyä nätisti niin voisi kutsua lapseksi. Mutta epäilen ettei osaa.
Et siis tunne edes kyseistä lasta.
Mitä merkitystä ilmansuunnalla on siihen? Mistäpäin itse olet?