Voiko kieltäytyä lapsenhoidosta?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että lapsettomat naiset eivät siedä puolison lapsia, saatikka lapsenlapsia. Syynä on kateus, vaikka sitä ei pitäisi olla, koska yhteen mennessä on varmasti tietänyt tilanteen. 

Mustasukkaisuus puolison lapsista on hyvin yleistä. Säälittää uusperheiden lapsiraukat, joita kukaan ei rakasta. Seuraukset näkyvät jo liiankin karuina.😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no meitä on moneen junaan. Mä otin empimättä miesystävän lapset mun luokse hoitoon yllättäen, kun äidilleen tuli tiukka paikka ja pappa  (miesystäväni) ei ollut saatavilla. Voihan sitä elämänsä elää ottamatta ikinä vastuuta mistään, mutta kannattaa muistaa, että niin metsä vastaa...

 

Hätätilanne on eri asia. Toki jokainen ottaisi silloin lapsen turvaan.

Tästä ketjusta päätellen ei taitaisi ottaa. Kaikenlaista itseksekseen pärjäävää ihmusvihaajaa, lasten seinäänheittäjää ja vastaavaa sankaria liikkeellä.

Joo tää ketju on kyl kamala. Ja täällä ilmeisesti vanhempia, jotka siirtävät omat

 

"Mitä merkitystä ilmansuunnalla on siihen? Mistäpäin itse olet?"

Kiinnostais tietää, vaikuttaako juuret näihin asenteisiin. Meidä suvut ovat Karjalasta."

 

Olen karjalaista sukujuurta, mutta tunnen tosi hyvin myös vastaavan määrän savolaisia.

Molemmissa on sekä äärimukavia että ääriv-maisia ihmisiä.

Täällä uusmaalaisten laajassa joukossa on hyvä. Kun ei tunneta jokaikistä vastaankävelijää liian hyvin, säilytetään paremmin se normaali kunnioittava käytös muita ihmisiä kohtaan.

Maaseudun sisäänlämpiävät, näennäisidylliset kylä- ja sukuyhteisöt, joissa kaikki tuntevat toisensa ja "tietävät" toistensa asiat kolmanteen ja neljänteen polveen taaksepäin, ovat olleet melkoisen rasittavia.

Koskahän tämä naisen hoitovastuu oikein pitäisi loppua? Haudassa? Pahimmillaan hoidetaan omat lapset, lastenlapset, lastenlastenlapset ja kummilapset sekä sisarusten lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-vuotias on kyl aika nuori yökyläilemään. Miun oma avokkivaimoke on tosi innostunut kaikista kolmesta lapsenlapsestaan mutta nää hoitokeikat tehtiin niin päin että mummi meni viettämään öitä lastenlasten kanssa niitten omaan kotiin. Se oli siksikin hyvä että lasten vanhemmat pääsi pois kotoo viettämään oikeesti vapaata.

Kuulostaa hyvältä! Apn kaltaiset voisivat ehdottaa ensin parin tunnin hoitamisia. Et lapsi tulisi kunnolla tutuksi myös isoisän kanssa. Ja sit vaikka sinne omaan kotiin...

Miksi ap:n? Sehän on isoisän tehtävä, jos hän tähän suostuu. Ap:llä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lasta. 

Et kyllä mielestäni voi kieltää miehen lapsenlapsen yökyläilyä olematta täysi m*lkku. Mutta ei sinun tarvitse osallistua hoitoon, voit halutessasi itse lähteä sukuloimaan tai vaikka kylpylään.

Tuskin se lapsi teillä kovin usein on? En siis lähtökohtaisesti ymmärrä miksei lapsi saisi olla teillä, mutta minä en eläkään samassa parisuhteessa kuin sinä.

Me ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa 25 vuotta, ja meillä kaikki on yhteistä. En tarkoita nyt sitä, jos mieheni täysi-ikäinen poika käy kylässä, että hän olisi yhtäkkiä minunkin poikani. Aina on ollut hyvät välit, ja minusta on pelkästään ihanaa, kun hän joka kerta meille tullessaan halaa. Se osoittaa sitä, että hän välittää. Jos hänestä tulisi isä, oletan, että saisin osallistua lapsen hoitoon samalla tavalla kuin mieheni.

Jos joku nyt ihmettelee, mikä kuvio meillä on, kun miehelläni on aikuinen poika, niin kerrottakoon taustoja. Mieheni oli seurustellut lyhyen aikaa nuorena pojan äidin kanssa, mutta he eivät koskaan asuneet yhdessä ja lapsen äiti haki yksinhuoltajuutta heti lapsen synnyttyä. Siitä tulehtui välit pitkäksi aikaa. Minä olen alkanut seurustella mieheni kanssa, kun poika oli 10 kk. Silloin hän ei nähnyt isäänsä ollenkaan, kun ei lapsen äiti antanut tavata. Lastenvalvojan kautta saatiin sovittua, että joka toinen lauantai on ns. isäpäivä, mikä käytännössä oli aluksi 4 tunnin tapaaminen. Muistelen, että poika oli 1 v.3 kk, kun se ensimmäisen kerran toteutui. Jostain syystä lapsen äiti muutti mielensä silloin kun poika oli 4 v., ja isätapaaminen muuttui viikonlopun kestäväksi joka toinen viikonloppu (pe-illasta su-iltaan). Silloin minäkin olen enemmän astunut kuvioihin pojan elämässä, kun hän oikeasti alkoi viettää viikonloppuja meillä. En ole kokenut häntä millään tavalla hoitaneeni tai olleeni vastuussa. Yhdessä tehtiin asioita: käytiin uimahallissa tai hiihtämässä tai leivottiin ja askarreltiin, rakennettiin legoilla jne. Minun mieheni on aina ollut hänestä vastuussa, kuten isän kuuluukin, mutta minulla on oikeasti ollut hauskaa ja olen todellakin valtavasti nauttinut pojan seurasta. Toki hän on ollut meillä oikea mallikansalainen. Luulen, että kaikki kiukuttelu on tapahtunut sinne äidille päin omassa kodissa, koska en muista ainuttakaan riitaa ikinä. Hän asuu nykyisin kaukana ja käy harvoin, mutta toivon, että jos perustaa perheen, saisin olla läsnä ja osallistua jollain tavalla. Vaikka olla sellainen varamummo tai extramummi.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että lapsettomat naiset eivät siedä puolison lapsia, saatikka lapsenlapsia. Syynä on kateus, vaikka sitä ei pitäisi olla, koska yhteen mennessä on varmasti tietänyt tilanteen. 

 

Olet vähän hakoteillä. Miksi esimerkiksi vapaaehtoisesti lapseton kadehtisi toisen lapsia?

Osa naisista (ja myös miehistä) ei vain halua lapsia, ei erityisemmin pidä lapsista, eikä halua lapsia elämäänsä.

Mikä siinä on, etteivät jotkut äidit tajua, että kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita heidän lapsistaan?

Vierailija kirjoitti:

Koskahän tämä naisen hoitovastuu oikein pitäisi loppua? Haudassa? Pahimmillaan hoidetaan omat lapset, lastenlapset, lastenlastenlapset ja kummilapset sekä sisarusten lapset. 

Ja jos et näin tee, olet kateellinen toisten lapsista.

Tuo kateuskortti on hauska, kun kyse on vapaaehtoisesti lapsettomasta ihmisestä. Mistä hän olisi kateellinen, kun ei ole koskaan lasta halunnutkaan?

Ei minua kyllä haittaisi yhtään, jos miehen lapset ja lapsenlapset olisivat meillä. Tuo hoitaminen on vähän raskas sana. Lapsenhoito. Käydä kylässä on paljon miellyttävämpi. Onhan ihmisiä, jotka ei osaa olla lasten kanssa, mutta lasten kanssa oppii olemaan aika nopeasti.

Minulla on nuorempia sisaruksia, 12 v. ja 14 v. minua nuorempia. Olivat hauskoja tapauksia. Kyllä niiden perään joutui välillä katsomaan, mutta en ainakaan itse kokenut olevani mikään lastenhoitaja. Isä teki reissutyötä ja oli pitkiä aikoja poissa ja äiti hoiti silloin eläimiä. Meillä oli muutama lehmä, lampaita, kanoja ja kukko. Jossain vaiheessa myös kasvatettiin ankkoja, joita myytiin. Ja ennen pikkusisarusten syntymää meillä oli ajoittain pieniä kiireellisesti huostaanotettuja lapsia. Äiti hoiti heitä, kunnes löytyi sijaisperhe tai kunnes palasivat vanhempiensa luo. Ihan tarkkaan en muista, olisiko ollut parista päivästä pariin kuukauteen ne ajat, joita lapset meillä viettivät ja joskus oli sellaisiakin tilanteita, että joku pikkuinen oli tullut yön aikana meille ja kun aamulla heräsin, äiti kertoi, että saatiin meille kylään pieni Pinja-tyttö, joka nukkuu vielä. Se tuntui kivalta, että kotonakin puhuttiin sillä tavalla, että saatiin meille kylään eikä sillä tavalla, että joudutaan nyt hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Koskahän tämä naisen hoitovastuu oikein pitäisi loppua? Haudassa? Pahimmillaan hoidetaan omat lapset, lastenlapset, lastenlastenlapset ja kummilapset sekä sisarusten lapset. 

Niin ja omat vanhemmat ja appivanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

Tuo kateuskortti on hauska, kun kyse on vapaaehtoisesti lapsettomasta ihmisestä. Mistä hän olisi kateellinen, kun ei ole koskaan lasta halunnutkaan?

NIinpä. Eivätkä kaikki aikuiset edes osaa olla lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme jäykkis. Miksi et auttaisi? Muista tuo kun itse vanhana tarvit kaupassakäyntiapua ja vaipanvaihtajaa...Voi olla ettei näy..

Ap itse kirjoitti ettei ole halunnut omia lapsia. 

Mutta halunnut tuon miehen. Yleensä saa koko paketin, ja yleensä isovanhemmat / -vanhempi ovat käytettävissä.  Tosin 2v yökyläilyyn on vähän nuori.

Olet itsekäs ja ihmettelen ettekö ole puolison kanssa näistä asioista keskustelleet eli millainen isovanhempi haluaa lapsenlapselleen olla. Eikö kuitenkin miehellä ole vastuu kun hän lapsen hoitoonsa ottaa? Sinulla taas ei ole oikeutta estää häntä toimimasta sellaisena isoisännä kun haluaa. Olet varmasti tiennyt että hänen lapsilleen saattaa lapsia tulla. Lähdet vaikka yöksi hotelliin jos et lasta kestä. Toisaalta saatat itsekin huomata lapsen kanssa olevan mukavaa vaikka omia et ole halunnutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että lapsettomat naiset eivät siedä puolison lapsia, saatikka lapsenlapsia. Syynä on kateus, vaikka sitä ei pitäisi olla, koska yhteen mennessä on varmasti tietänyt tilanteen. 

 

Olet vähän hakoteillä. Miksi esimerkiksi vapaaehtoisesti lapseton kadehtisi toisen lapsia?

Osa naisista (ja myös miehistä) ei vain halua lapsia, ei erityisemmin pidä lapsista, eikä halua lapsia elämäänsä.

Mikä siinä on, etteivät jotkut äidit tajua, että kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuneita heidän lapsistaan?

Eiköhän tässä tarkoiteta mustasukkaisuutta miehen huomiosta vaikka tiedetään hänellä olevan lapsia. Monelle tuntuu olevan vaikea pala ymmärtää että usein se lapsi ajaa (kuten pitääkin) uuden kumppanin ja kaiken edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Et kyllä mielestäni voi kieltää miehen lapsenlapsen yökyläilyä olematta täysi m*lkku. Mutta ei sinun tarvitse osallistua hoitoon, voit halutessasi itse lähteä sukuloimaan tai vaikka kylpylään.

Eihän ap ole kieltämässäkään vaan sallii tottakai kunhan miehensä lapsenlapsensa sitten itse hoitaa ja täyden vastuun ottaa. Lukutaitosi? Luetun ymmärtämisesi? 😆

Minkä ikäisenä se lapsi sitten olisi tervetullut kylään yksinään ja ehkäpä jopa yöksi? Ymmärrän että voi tuntua, että 2-vuotias on vielä liian pieni, mutta jossain vaiheessa on ihan luonnollista, että lapsenlapsi itekin haluaa tulla isovanhempansa luokse yökylään (meillä ainakin lapset halusivat isovanhempiensa kanssa viettää aikaa ilman että me vanhemmat oltiin mukana). 

Sen verran OT, että minusta 2-vee on ihan tarpeeksi iso olemaan yökylässä tutun aikuisen luona. Minä olen ottanut siskon tytön yökylään ekan kerran kun hän oli 1v2kk, koska aattelin että tekee vanhemmille hyvää saada olla se 24h kahdestaan ja ihan rauhassa. Mä olin kuitenkin jo hoitanut lasta säännöllisesti vastasyntyneestä alkaen. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no meitä on moneen junaan. Mä otin empimättä miesystävän lapset mun luokse hoitoon yllättäen, kun äidilleen tuli tiukka paikka ja pappa  (miesystäväni) ei ollut saatavilla. Voihan sitä elämänsä elää ottamatta ikinä vastuuta mistään, mutta kannattaa muistaa, että niin metsä vastaa...

 

Hätätilanne on eri asia. Toki jokainen ottaisi silloin lapsen turvaan.

Tästä ketjusta päätellen ei taitaisi ottaa. Kaikenlaista itseksekseen pärjäävää ihmusvihaajaa, lasten seinäänheittäjää ja vastaavaa sankaria liikkeellä.

Joo tä

"Olen karjalaista sukujuurta, mutta tunnen tosi hyvin myös vastaavan määrän savolaisia.

Molemmissa on sekä äärimukavia että ääriv-maisia ihmisiä.

Täällä uusmaalaisten laajassa joukossa on hyvä. Kun ei tunneta jokaikistä vastaankävelijää liian hyvin, säilytetään paremmin se normaali kunnioittava käytös muita ihmisiä kohtaan.

Maaseudun sisäänlämpiävät, näennäisidylliset kylä- ja sukuyhteisöt, joissa kaikki tuntevat toisensa ja "tietävät" toistensa asiat kolmanteen ja neljänteen polveen taaksepäin, ovat olleet melkoisen rasittavia"

Joo uskon näin olevan. Ihan kaikkialla. Lähinnä mietin näitä asenteita avunantoon liittyen lapsiperheisiin. Täällä kun moni julistanut, et itse oot lapsesi tehnyt, ei pidä pyytää apua niiden hoidossa. Itse pitää selviytyä. Mietin, et riippuuko tämä asenne siitä ympäristön kulttuurista, jossa on juuret. Saattaa olla et ei. Mut tätä mietin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-vuotias on kyl aika nuori yökyläilemään. Miun oma avokkivaimoke on tosi innostunut kaikista kolmesta lapsenlapsestaan mutta nää hoitokeikat tehtiin niin päin että mummi meni viettämään öitä lastenlasten kanssa niitten omaan kotiin. Se oli siksikin hyvä että lasten vanhemmat pääsi pois kotoo viettämään oikeesti vapaata.

Kuulostaa hyvältä! Apn kaltaiset voisivat ehdottaa ensin parin tunnin hoitamisia. Et lapsi tulisi kunnolla tutuksi myös isoisän kanssa. Ja sit vaikka sinne omaan kotiin...

Miksi ap:n? Sehän on isoisän tehtävä, jos hän tähän suostuu. Ap:llä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lasta. 

Niin, ap voisi ehdottaa sille puolisolleen. Tai apn kaltainen, jonka puolisolla on se lapsenlapsi. Eihän tuossa sanottu, et apn pitäisi se lapsi hoitaa...kai sitä voi silti ehdottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se lapsi teillä kovin usein on? En siis lähtökohtaisesti ymmärrä miksei lapsi saisi olla teillä, mutta minä en eläkään samassa parisuhteessa kuin sinä.

Me ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa 25 vuotta, ja meillä kaikki on yhteistä. En tarkoita nyt sitä, jos mieheni täysi-ikäinen poika käy kylässä, että hän olisi yhtäkkiä minunkin poikani. Aina on ollut hyvät välit, ja minusta on pelkästään ihanaa, kun hän joka kerta meille tullessaan halaa. Se osoittaa sitä, että hän välittää. Jos hänestä tulisi isä, oletan, että saisin osallistua lapsen hoitoon samalla tavalla kuin mieheni.

Jos joku nyt ihmettelee, mikä kuvio meillä on, kun miehelläni on aikuinen poika, niin kerrottakoon taustoja. Mieheni oli seurustellut lyhyen aikaa nuorena pojan äidin kanssa, mutta he eivät koskaan asuneet yhdessä ja lapsen äiti haki yksinhuoltajuutta heti lapsen synnyttyä. Siitä tulehtui välit pitkäksi aikaa. Minä olen alkanut seurust

Sinulla on kyllä hieno asenne! Molemmat rikastutatte toistenne elämää.