Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?
07.02.2025 |
Olen seurannut lasten/nuorten muutosta viimeisen +10 vuoden ajan työelämässä. Aina on ollut erityisempiä oppilaita, mutta yliymmärtämistä ja loputonta joustoa vaativia oppilaita (ja heidän vanhempiaan) on nykyään huomattavasti enemmän. En hetkeäkään usko, että nykyisin noin iso osa olisi erityisoppilaita.
"Jos meidän Liisi-Ilari ei vaan halua pitää luokan edessä esitelmää, niin ei ole pakko pitää."
"Tiina-Julius jännittää ääneen puhumista, joten hänen ei tarvitse sanoa mitään oppitunneilla eikä osallistua puhumista vaativiin paritehtäviin."
"Kerkko-Matildan on vaikea herätä aamuisin, niin jätetään aamun eka tunti väliin."
Jatkuvasti hoetaan, miten jokainen on yksilö ja pitää huomioida omana itsenään. Jatkuvasti tehdään kaikenlaisia isoja mukautuksia, kun kyky sietää epämukavuuden tunnetta on monilla lapsilla ja nuorilla nolla. Koululuokassakin on lohdukkeena isoillakin oppilailla pehmoleluja tai osa oppilaista istuu lattialla nurkassa, kun penkillä istuminen ahdistaa. Mutta kun ei se elämä aikuisena tätä ole. Ei yhteiskunnassa ole erityisoikeuksia aikuisille, vaan aikuisten maailmassa täytyy pärjätä. Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä. Eikä sanota, että on täysin ok jättää pois työtehtävät x, y ja z, jos ei vaan huvita. Iso osa aikuisista joutuu työssään puhumaan edes joidenkin ihmisten kanssa, joten ihan tuppisuuna ei voi olla. Eikä töissä hyväksytä sitä, jos toisille mennään haistattelemaan tai puhutaan muuten epäkunnioittavasti (tätä näkee paljon jo pienten koululaisten keskuudessa).
Yhteiskunta nyt vaan on koneisto, jossa ei ole mahdollisuutta huomioida jokaisen erityispiirteitä ja ahdistusta. Sitä paitsi tuollainen arkinen ahdistuksen kokeminen tekisi hyvääkin. Kun se lapsi/nuori näkee, että selviää kyllä epämukavasta tunteesta ja haastavasta tilanteesta (vaikka se esitelmän pitäminen), niin itsetunto vahvistuu.
Kommentit (248)
Ihan ensimmäinen virhe oli luopua kaunokirjoituksesta. Lapsen ja nuoren aivoille käden ja aivojen yhteistyön harjoittaminen on erittäin kehittävää ja tärkeää.
Sitten kirjat, kirjojen lukeminen, paperisten. Kehittää mielikuvitusta, keskittymiskykyä, lukutaitoa, medialukutaitoa, hahmottamista, jäsentämistä, valokuvamuistia, auttaa palauttamaan mieleen jne.
Kielioppi ja yhdyssanat oppii huomaamatta. Lukutaito auttaa kaikissa oppiaineissa ja suojelee ihmistä myöhemmässä elämässä, koska hän oppii tulkitsemaan kirjoitettua ja tietää oikeutensa.
Nykynuoret eivät lue. Se on iso iso VIRHE, joka sai alkunsa Opetushallituksen päätöksistä. Massiivinen moka.
Äänikirjan kuuntelu, jolla nuoret pakolliset lukuhommat vapaa-ajallaan korvaavat, että ole sama asia kuin fyysisen kirjan lukeminen.
Koulujen pitäisi ottaa vastuu tästä, kotien lisäksi. Muuten ollaan kohta kehitysmaa, joissa valtaan pääsee se harva joukko, joka osaa lukea ja ymmärtää lukemansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla akateemisella alallani todellisuutta on se, että kesäisin olemme kovasti vajaalla siksi, ettei voida siitä hakijajoukosta ottaa enempää vaikka haluttaisiin.
Mikä hakijoissa on ongelma?
Mielenterveysongelmat ja sosiaalisten taitojen ja käytöstapojen puute.
Asiaosaamisen puutteet hyväksytään kyllä nuorten osalta ja työhön perehdytetään hyvin, mutta noille asioille mekään emme voi mitään.
Meidän työtä ei vain voi tehdä yksinäisessä kammiossa puhelintaan tuijottaen sitten kun pystyy heräämään ja lähtemään ulos.
Pitää kyetä orientoitumaan aikatauluihin, kantamaan oma vastuunsa eli tekemään se kakku työstä mikä on sovittu, pitää pystyä tekemään sekä esiintymis- että ja asiakaspalvelutyötä, kuuntelemaan ja kohtaamaan.
Opiskelijoiden ei tarvitse tehdä puoliakaan siitä mitä ammattilaisten ja ihan kaikki vaativampi asiakaspalvelu ja muu rajataan pois ja paljon rajautuu jo siksi, ettei ole oikeuksia jos ei tietotaitoakaan.
Mutta kun se katse ja huomio on omassa navassa, omissa ongelmissa ja oireissa, ei mistään tule mitään.
Olemme välillä tosi ongelmissa kesällä kun tämmöisiä joitain kuitenkin otetaan, kun siitä hakijajoukosta oli kerta kaikkiaan pakko edes jokunen ottaa.
Me emme pärjää lomakautta ilman paikkojia. Mutta voin kertoa, että sillä omalla lomalla on kova hinta jos sattuu saamaan jonkun lumihiutaleen riesakseen.
Luotto-opiskelijoista jotka suoriutuvat hyvin on kaikkialle kova kysyntä. He ovat lähes poikkeuksetta vanhempia alanvaihtajia.
En syytä nuoria. Tilanne ei tässä mittakaavassa ole heidänkään syytään.
Vierailija kirjoitti:
Olin järkyttävän kova jännittäjä ja esiintymispelkoinen peruskoulussa ja lukiossa. Siihen aikaan ei ollut tapana, että vanhemmat puuttuisivat koulunkäyntiin liittyviin asioihin. Niinpä hoidin hommani, kuten asiaan kuului.
Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Esiintymispelkoni ei minua saanut hengiltä.
Minäkin hoidin, mutta ääni värisi, kädet tärisivät ja hikoilivat ja sydän takoi niin, ettei ajatus kulkenut. Voin sanoa, että esiintymispelko ei tuossa väistynyt vaan päin vastoin kasvoi fobian mittasuhteisiin. Nykyään työssäni voin tarvittaessa esiintyä, kun sain toimivan lääkityksen (propral) fyysisiin oireisiin. On kidutusta heittää nuori kylmään veteen ilman mitään opastusta. Esiintymisen harjoittelu pitäisi aloittaa jo aivan pienenä turvallisista ja pienistä muutaman ihmisen esiintymistilanteista, jotta altistus tapahtuisi oikein. Ison luokan eteen väkisin työntäminen ilman mitään aiempaa kokemusta esiintymisestä on väkivaltaista.
Vierailija kirjoitti:
Olen yliopistolla opettajana kohtalaisen korkean sisäänpääsyrajan alalla. Ei lääkis eikä oikis, mutta selkeä hakupaineala. Nyt n.4-5 viime vuotena on todella huomannut ison eron aiempiin vuosikursseihin. Ero on oikeastaan aika häkellyttävä jo kun vertaan vaikka urani alkuaikoihin n. 15 vuoden taakse.
Harjoittelupaikkoja ei osata tai uskalleta hakea itse. Ei uskalleta soittaa ja sähköpostiinkaan ei oikein tiedetä mitä kirjoittaisi.
Tentit haluttaisiin monivalintoina. Esseet ovat aivan kauhistus ja heti ahdistutaan. Osa ei ymmärrä käyttää edes kirjakieltä raporteissa ja tenttivastauksissa. Tästäkin täytyy nykyään joka vuosi fukseja ohjeistaa.
Luennot jos ovat ennen klo 10, vain kourallinen opiskelijoita kykenee saapumaan paikalle. Pakolliset demot klo 8-10 saavat aikaan kauhistelua.
Omatoimisuus ja oma-aloitteisuus on vähentynyt. Oikein mitään ei kyetä itse ratkomaan tai ottamn asioista selvää. Kaikkeen täytyisi
Lapset ja nuoret saavat keskittyä kotona omiin juttuihinsa, eikä heidän tarvitse osallistua kotitöihin (korkeintaa oma huone pitää siivota) tai kantaa vastuuta yhtään mistään. Lapsilta j ja nuorilta ei vaadita enää yhtään mitään. Monet vanhemmat huolehtivat myös lapsensa koulunkäynnistä ja läksyistä, jotta lapsi saa omaan tasoonsa nähden parhaat mahdolliset arvosanat. Lapsi / nuori saattaa olla loistava koulussa, mutta ei ymmärretä, että se on oikeastaan vanhempieni panostuksen tulosta. Myös vapaa-aika vietetään aikataulutetuissa ja ohjatuissa harrastuksissa, joissa aikuiset kertoo mitä ja milloin tehdään. Lapset vain menevät ja suorittavat niitä aikuisten tärkeiksi määrittelemiä asioita
Kyllä ne tulee olemaan mieleltään terveempiä ja kestävämpiä kuin me, joiden piti hyysätä alakoulusta asti kännisiä vanhempia, nukkua ulkona ym. t mt syistä tk eläkkeellä nelikymppisenä, enkä ole tutuistani suinkaan ainoa vastaavista oloista tullut eläkeläinen ennen aikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla akateemisella alallani todellisuutta on se, että kesäisin olemme kovasti vajaalla siksi, ettei voida siitä hakijajoukosta ottaa enempää vaikka haluttaisiin.
Mikä hakijoissa on ongelma?
Mielenterveysongelmat ja sosiaalisten taitojen ja käytöstapojen puute.
Asiaosaamisen puutteet hyväksytään kyllä nuorten osalta ja työhön perehdytetään hyvin, mutta noille asioille mekään emme voi mitään.
Meidän työtä ei vain voi tehdä yksinäisessä kammiossa puhelintaan tuijottaen sitten kun pystyy heräämään ja lähtemään ulos.
Pitää kyetä orientoitumaan aikatauluihin, kantamaan oma vastuunsa eli tekemään se kakku työstä mikä on sovittu, pitää pystyä tekemään sekä esiintymis- että ja asiakaspalvelutyötä, kuuntelemaan ja kohtaamaan.
Opiskelijoiden ei tarvitse tehdä puoliakaan siitä mit
Niin. Nuokin ovat taitoja, jotkaopitaan vain tekemällä.
Eiväthän he pärjääkään.
Sitten työelämässä he yrittävät päästä työtehtävistä samaan tapaan kuin koulutehtävistä, ja jäävät masennussaikulle, kun se ei onnistu.
Ei, et voi jättää tekemättä tehtävää X. Sinut on palkattu tänne X-työntekijäksi. Se rooli ja työtehtävä on olemassa vain siksi, että X tulee tehdyksi.
Hulluinta on, että joskus työterveyslääkärikin lähtee mukaan kyselemään sopeutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En laittanut, mutta ymmärrän, jos joku laittoi. Kirjoitat niin ympäripyöreästi, ettei tekstistä saa selvää selville, mikä hakijoissa mättää. Jos ei tiedä, mikä on ongelma, niin tilannetta eivoi muuttaa.
Tarkensin toiselle kysyjälle. Mielestäni ei ole tarpeen kertoa kovin tarkasti nuorten ongelmista.
Mehän emme todellakaan voi kasvatuksellista ja mt-asiaa korjata työmaalla saati palstalla.
Mutta yksi asia unohtui mainita. Todella moni on hukassa seksuaalisuutensa ja sukupuoli-identiteettinsä kanssa.
Minulle passaisi, saa toki olla ja näyttää miltä ja miten friikiltä tahansa, mutta poikkeuksetta se mielenterveyskin ollut sitten ihan pielessä.
Sitten ollaan saikulla koko kesä hetikohta kun ahdistaa. Ja ei, kukaan ei sano heille tai katso pahasti.
Olemme sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä. Isoon työyhteisöömme kuuluu mielenterveitä, työkykyisiä eri vähemmistöjen edustajia muutoinkin.
Se ei olisi ongelma meille, mutta näyttää että näillä nuorilla intersektionaalisilla translesbovegaaneilla tai muusuilla on samalla ne pahimmat mt-ongelmat.
Vanhempien vaatimuksia koululle:
lapsen pitäisi saada käydä vain osan oppitunneista tai joka toinen päivä, muuten kuormittuu
Nuoren pitää saada pitää huppua päässä tunnilla ja syödä purkkaa
Ei saa tulla läksyjä
lapsen ei tarvitse osallistua ryhmätöihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne pärjääkkään.
Ihmetyttää kyllä miksi tälläistä halutaan.
Asiat ovat kuitenkin yksinkertaisia.
Todellisuudesta on irtauduttu mutta todellisuus kyllä vaanii ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule kyllä me katsottiin alle 10 v polttouhrit ja emmanuellet.
Ei ollut kirjallisuuden klassikoissa sisältövaroituksia eikä peppi kirjoissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin järkyttävän kova jännittäjä ja esiintymispelkoinen peruskoulussa ja lukiossa. Siihen aikaan ei ollut tapana, että vanhemmat puuttuisivat koulunkäyntiin liittyviin asioihin. Niinpä hoidin hommani, kuten asiaan kuului.
Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Esiintymispelkoni ei minua saanut hengiltä.
Minäkin hoidin, mutta ääni värisi, kädet tärisivät ja hikoilivat ja sydän takoi niin, ettei ajatus kulkenut. Voin sanoa, että esiintymispelko ei tuossa väistynyt vaan päin vastoin kasvoi fobian mittasuhteisiin. Nykyään työssäni voin tarvittaessa esiintyä, kun sain toimivan lääkityksen (propral) fyysisiin oireisiin. On kidutusta heittää nuori kylmään veteen ilman mitään opastusta. Esiintymisen harjoittelu pitäisi aloittaa jo aivan pienenä turvallisista ja pienistä muutaman ihmisen esiintymistilanteista, jotta altistus tapahtuisi oikein. Ison luokan eteen väki
Itse pidin itseäni armottomana jännittäjänä. Yliopistossa oli kirjallisen- ja suullisen viestinnän esitelmän esittely. Olin aivan hermona, naamaa kuumotti, ääni pihisi ja hiki valui. Opettajalta tuli kommentti: * Jos esittäjää jännitti, sitä ei ainakaan huomannut*. Kiitos Irma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pumpulissa kasvaneille tulee yllätyksenä ihan normaalitkin elämän vaatimukset. Ei kestetä mitään, konflikteja ei osata ratkaista kun vanhemmat ovat tehneet kaiken heidän puolestaan.
Itse ihmettelen erästä äitiä joka kuskaa lapsiaan kaikkialle. Yhdellä hänen lapsistaan on diabetes jolle juuri liikunta tekisi vain hyvää mutta ei... kuskaa varmaan aikuisuuteen asti. Hyötyliikuntaa ei enää ole. Lapset vihaavat koululiikuntaa... Ei ihme kun ei muutenkaan liikuta. Kotiruoka ei kelpaa, mutta hampparit, pizzat ja nugetit kyllä.
En ymmärrä mistä ap puhuu. Oma lapsi on Helsingissä 5 luokalla eikä siellä tuollaista ole?
Vierailija kirjoitti:
Kuule kyllä me katsottiin alle 10 v polttouhrit ja emmanuellet.
Ei ollut kirjallisuuden klassikoissa sisältövaroituksia eikä peppi kirjoissa
emmanuellet xDDD
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä ap puhuu. Oma lapsi on Helsingissä 5 luokalla eikä siellä tuollaista ole?
mutku näin nää asiat koetaan kato.
Vierailija kirjoitti:
Kysy keltä tahansa opettajalta välillä ekaluokka - yliopisto ja tulet saamaan saman vastauksen. Viimeisen 5+ vuoden aikana omatoimisuus, oma-aloitteisuus, pitkäjänteisyys, keskittyminen ja ihan yleiset elämäntaidon lähtien tervehtimisestä vastuunottoon ja pettymystensietoon ovat heikentyneet. Luku- ja kirjoitustaidosta puhumattakaan. Ei se ole mielipidekysymys, se on ihan silkka karu tosiasia. Kautta maan, kautta ikäluokan.
Tämä. Kurjaa on, että ihan yksinkertaisiakaan ohjeita ei ymmärretä ja ohjeet joutuu sanomaan moneen kertaan, kun niitä ei kuunnella. Nykyisin joutuu myös säännöllisesti vääntämään nuorten kanssa ihan perusasioista, jotka eivät olisi käyneet 10 vuotta sitten nuorten mielessäkään. Enää ei edes väännetä siitä, voiko lakkia pitää sisällä, kun "se kuuluu nuoren omaan tyyliin ja nuoren tyyliä ei saa rajoittaa".
Teen töitä nuorten parissa ja osalle nuorista vähänkään pidemmät kirjoitustehtävät ovat mahdottomia. Kaiken lisäksi tehtävien tasoa on täytynyt helpottaa ja tehtävistä on tullut enemmän sellaista pohdiskelua, johon ei voi vastata oikein tai väärin. Ennen olisi tehtävänä ollut "nimeä 10 keinoa luonnon suojelemiseen ja perustele, miten nämä keinot auttavat luonnon suojelemisessa". Nykyään tuo sama tehtävä olisi joku monivalintatehtävä tai "miten sinä suojelisit luontoa?" johon nuori voisi vastata "en roskaa" ja vastaus oli siinä.
Osaatko tervehtiä? Uskallatko kätellä ja katsoa silmiin? Entä vastata puhelimeen? Uskallatko soittaa? Kohdata mahdollisen asiakkaan tai kollegan kasvotusten ja jutella? Tulet ajoissa töihin? Et lakoa työkyvyttömäksi jos työnkuvaasi kuuluu jotain mikä ei suoraan ole sinun lempipuuhaa? Ymmärrät ettei työaikoja voi jatkuvasti päättää itse tai tulla mennä miten omaan rytmiin ja menoihin parhaiten sopisi?
Jos vastasit kaikkiin kyllä, olet hyvin vahvoilla. Jos nämä ei onnistu, ehkä voi tosiaan olla parempi keskittyä lisääntymisen sijaan hieman karaisemaan itseäsi. Nämä ovat työelämässä vähimmäisvaatimuksia. Silti tuntuu olevan liikaa vaadittu nykyään.