Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäisen ujona ihmisenä ja tämän(kin) ketjun luettuani päätökseni olla lisääntymättä tuntuu aina vaan paremmalta. Todella tunnekylmää porukkaa

 

N28

Osaatko tervehtiä? Uskallatko kätellä ja katsoa silmiin? Entä vastata puhelimeen? Uskallatko soittaa? Kohdata mahdollisen asiakkaan tai kollegan kasvotusten ja jutella? Tulet ajoissa töihin? Et lakoa työkyvyttömäksi jos työnkuvaasi kuuluu jotain mikä ei suoraan ole sinun lempipuuhaa? Ymmärrät ettei työaikoja voi jatkuvasti päättää itse tai tulla mennä miten omaan rytmiin ja menoihin parhaiten sopisi?

Jos vastasit kaikkiin kyllä, olet hyvin vahvoilla. Jos nämä ei onnistu, ehkä voi tosiaan olla parempi keskittyä lisääntymisen sijaan hieman karaisemaan itseäsi. Nämä ovat työelämässä vähimmäisvaatimuksia. Silti tuntuu olevan liikaa vaadittu nykyään.

Tulipa puistatus tästä kirjoituksesta.Kamalaa luettavaa.

Pisatestin taustaa:

Vanhempien koulutus, ammatti ja kodin varallisuus olivat kaikissa maissa yhteydessä oppilaiden osaamiseen.

Suomessa sosioekonomiselta taustaltaan ylimmän neljänneksen oppilaiden pistemäärä oli matematiikassa 529 ja alimman neljänneksen keskiarvo 446 pistettä. Keskiarvojen ero oli täten 83 pistettä. (OECD-maissa vastaava ero 93 pistettä)

Edellisenä matematiikan pääaluetutkimuksena vuonna 2012 vastaavat keskiarvot olivat 555 pistettä ja 488 pistettä, erotuksen ollessa 67 pistettä. Kotitaustaltaan ylintä ja alinta neljännestä edustavien oppilaiden keskiarvoero matematiikassa on täten kasvanut 16 pisteellä.

Sosioekonomisten erojen kasvu oli havaittavissa myös lukutaidossa (5 pistettä) ja luonnontieteissä (11 pistettä) verrattuna edelliseen pääaluetutkimukseen.

Erojen kasvu johtuu siitä, että alimman sosioekonomisen taustan oppilaiden tulokset ovat heikentyneet hieman enemmän verrattuna ylimmän sosioekonomisen taustan oppilaisiin.

Nyt koulujen välinen vaihtelu on Suomessa kasvanut edellisiin kierroksiin verrattuna. Kasvu näyttää syntyvän siitä, että pääkaupunkiseudun ulkopuolella olevien koulujen välinen vaihtelu oli kasvanut vuodesta 2012 vuoteen 2022 ja lähestynyt pääkaupunkiseudun koulujen tasoa. Pääkaupunkiseudulla sen sijaan koulujen välinen vaihtelu oli pysynyt samalla tasolla.

Oppilaiden väliset erot koulun sisällä ovat kääntyneet jyrkkään nousuun.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien vaatimuksia koululle:

 

lapsen pitäisi saada käydä vain osan oppitunneista tai joka toinen päivä, muuten kuormittuu

Nuoren pitää saada pitää huppua päässä tunnilla ja syödä purkkaa

Ei saa tulla läksyjä

lapsen ei tarvitse osallistua ryhmätöihin

 

Siis nuo ryhmätyöt! Osa vaan selaa netistä omia juttuja sillä aikaa, kun kaksi tekee työn. Sitten saadaan yhteinen arvosana. Meillä on kotona vaadittu eikä silitelty päätä, joten lapseni kuuluu tähän tekevään porukkaan. Valittivat syksyllä yhdestä ryhmätyöstä, että kaksi ei tehnyt yhtään mitään. Opettaja suostui siihen, että heidät jätettiin arvosanan ulkopuolelle. Toisen näistä nuorista äiti tuli minulle linjoja pitkin huutamaan, että ei hänen lastaan saa syrjiä eikä kiusata tällä tavalla. En jaksanut edes kuunnella, vaan totesin, että ei ole kyse kiusaamisesta jos hän ei saa arvosanaa muiden tekemän työn perusteella, jos hän ei ole tehnyt työhön YHTÄÄN MITÄÄN. Ja löin luurin korvaan. Naurettavaa syyttää syrjinnästä, kun toinen katsoo tiktokia ja toinen hakee tietoa myös niiden tuntien ulkopuolella, jotta esitelmästä tulee hyvä.

"Kansanopistoissa on tehty erityisjärjestelyjä, jotta nuoret saadaan oppitunneille. Ylivieskan opistoon palkattiin herättäjä pariksi kuukaudeksi, samaa saatetaan kokeilla myöhemminkin."

Olisikohan tässä tulevaisuuden työnantajille vinkki ,miten saadaan nuoret työntekijät aamulla töihin. Firma palkkaa erillisen herättäjän, joka käy aamuisin herättämässä alle 35v työntekijät. 

Tätä on nykypäivän todellisuus, voi herran jee. Sitten kun meidät vanhat sitkimykset on jo kuopattu, miltäköhän yhteiskuntamme näyttää vaikkapa 20v päästä, kuka tekee työt, eikä vaan saikuta eläkepäiviin asti.

Vierailija kirjoitti:

"Kansanopistoissa on tehty erityisjärjestelyjä, jotta nuoret saadaan oppitunneille. Ylivieskan opistoon palkattiin herättäjä pariksi kuukaudeksi, samaa saatetaan kokeilla myöhemminkin."

Olisikohan tässä tulevaisuuden työnantajille vinkki ,miten saadaan nuoret työntekijät aamulla töihin. Firma palkkaa erillisen herättäjän, joka käy aamuisin herättämässä alle 35v työntekijät. 

Tätä on nykypäivän todellisuus, voi herran jee. Sitten kun meidät vanhat sitkimykset on jo kuopattu, miltäköhän yhteiskuntamme näyttää vaikkapa 20v päästä, kuka tekee työt, eikä vaan saikuta eläkepäiviin asti.

 

Johan turviksilla oli kauan sitten herättelijät. Aikuisia miehiä oli sossutädit herättelemässä miten jaksaisitko nousta ylös ja muuta diipa daapaa. Eli ei mitään uutta auringon alla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä."

Kyllä minulle on sanottu. Meillä on joustava työaika. Toivotaan eniten, että töitä tehdään virkeänä. Se ja sama, onko se enemmän aamu- vai iltapainotteista. 

Teillä onkin joustava työaika. Isossa osassa ammatteja ei ole. Ei sitä lastenhoitaja päiväkodissa/kaupan kassa/sairaanhoitaja voi sanoa, että tulenkin tänään tuntia myöhemmin töihin. Yleensä nuo joustavat työajat ovat lähinnä korkeamman koulutustason/tuloluokan ammateissa, joissa on muutenkin mahdollisuus etätyöhön ja työn muokkaamiseen.

Tiedän, ja minullakin on korkea koulutus ja et

Molemmat heistä ovat myös käyneet koulua aikana, jolloin sukutausta vaikutti huomattavasti koulutukseen. Niinistön aikoina osa ikäluokasta lähti oppikouluun osan jäädessä kansakouluun, ja Stubbinkin aikoina oli vielä käytössä tasokurssit englannissa, matematiikassa ja toisessa kotimaisessa kielessä (Stubbin tapauksessa suomessa, koska hän on käynyt ruotsinkielisen koulun).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on ihan normaalissa lähiökoulussa 5 lk Helsingissä. Tällä viikolla oli matikankoe, enkun sanakoe ja historian koe. Historian kokeeseen valmistauduttiin lukusuunnitelmalla jota lapsi noudatti, joka päivä teki muistikartan kappaleesta. Lisäksi oli kirjavinkkaus esitys hänellä ja tekivät esitelmää tietokoneella valitsemastaan aiheesta. Tiedon piti olla luotettavasti lähteestä ja sisältää lähdeviitteet. Siitä on esitys ensi viikolla. 

Itse kävin koulua 1990 luvulla eikä meillä tuollaista ollut. Esim esitelmät lähdeviitteineen tuli vasta yläasteella. 

Lapsen luokalla on muutama tuettu oppilas jotka eivät esitystä pidä. Muuten kaikki haluavat esittää ensimmäisenä  olen ollut joskus oppitunneilla mukana. Luokassa 22 oppilasta. Mielestäni koulu on vaativampaa kuin itselläni oli.

Miten sinulla tieto muutamasta tuetusta oppilaasta lapsesi

Lapsi kertonut kuka ei esitystä pidä ja ketkä. Tunnen näiden lasten vanhemmat jo eskarista ja tiedän heidän  tuen tarpeensa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että tasoerot ja laatuerot esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa ovat valtavat. Toisissa päiväkodeissa ja kouluissa saa hyvää opetusta, kasvatukseen kiinnitetään huomiota ja jälki onkin hyvää. Sitten on päiväkoteja ja kouluja, joissa rima on matalalla eikä asian eteen tehdä mitään.

On ihan tabu, mutta päiväkodit ja koulut tekevät järjettömän suuret tasoerot lasten ja nuorten taitoihin ja osaamiseen. Toisaalla perehdytään jo pienestä klassikkokirjallisuuteen, siinä missä toisaalla luetaan Ryhmä Hauta ja pieniä sarjakuvia siksi, ettei sietokyky riitä mihinkään pitkäkestoisempaan.

Tämä. Ja eroja lisää se, että yleensä fiksut vanhemmat hakevat lapsensa parempiin päiväkoteihin ja kouluihin. Eli paremman koulutuksen saavat myös esim. lukevat kotona enemmän. Erot on ihan valtavia.

Me shoppailtiin päiväkoti (englanninkielinen) ja alakoulu (pieni tasokas koulu). Nyt lapsi meni yläkouluun ja on ihan järkyttynyt itsekin siitä, millasta porukkaa osa on. Kuulemma tuntuu, että osa elää ihan eri maailmassa kuin me. 

Mä todistin tänään kaupassa, että kaupan työntekijän perässä kulki noin 10v. lapsi hokien äiti, äiti, äiti, äiti samaan aikaan, kun isä huhuili arasti lastansa eteisessä tulemaan mukaansa, joka viis veisasi mitä isällä oli sanottavaa. Oletettavasti se äiti oli töissä, koska oli työvaatteet päällä, mutta isä ei saanut lasta äitinsä perästä pois ja äitikin vain lapselle tokaisi hyllytyksen lomassa, että väistäisitkö Vilpertti-Irmeliina asiakkaita!

Vierailija kirjoitti:

Teen yhteistyötä koulujen kanssa. Jos ennen saattoi luokassa olla 1-2 oppilasta, joilla oli jotakin isompaa haastetta, niin nykyisin on tavallista, että hyvin haastavia tapauksia on jopa 20 % luokan oppilaista.

Ei käy kateeksi nykykoulua, jossa opettajilta on viety kaikki oikeus pitää järjestystä luokassa.

Ei meiltä oikeutta ole viety.

Tarvittaisiin lisää aikuisia sinne kouluun, koska on niin paljon avun tarvitsijoita. Integroidaan liikaa. Voisi olla pienemmät ryhmät, eikä kaikkien tarvitsisi ihan samoja juttuja oppia. Tasoryhmät.

Lisää fyysistä aktiivisuutta oppilaille päivän mittaan, olisi hyvä keino parantaa keskittymistä.

Paljon istuvat ja räpläävät puhelinta välkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä."

Kyllä minulle on sanottu. Meillä on joustava työaika. Toivotaan eniten, että töitä tehdään virkeänä. Se ja sama, onko se enemmän aamu- vai iltapainotteista. 

Teillä onkin joustava työaika. Isossa osassa ammatteja ei ole. Ei sitä lastenhoitaja päiväkodissa/kaupan kassa/sairaanhoitaja voi sanoa, että tulenkin tänään tuntia myöhemmin töihin. Yleensä nuo joustavat työajat ovat lähinnä korkeamman koulutustason/tuloluokan ammateissa, joissa on muutenkin mahdollisuus etätyöhön ja työn muokkaamiseen.

Tasokurssit olisikin saanut säilyttää. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ne piti poistaa.

Minulla on kaksi poikaa, jotka ovat ajoittain koviakin jännittämään asioita. Toisella Asperger. Opiskelee erityisammattioppilaitoksessa tavoittaana työllistyminen alansa avustaviin tehtäviin. Ei koko tutkinnon suorittaminen, koska vuorovaikutustaidot niin heikot. Elämässä ollut paljon jännittäviä asioita, mutta emme ole antaneet periksi, vaan on joutunut menemään pelkoja päin. Pärjää työharjoitteluissa hyvin, koska on tekevä ja pikkuhiljaa rohkaistuu myös kysymään asioita. 

Toinen poikani opiskelee tavallisessa ammattikoulussa tuvalla. Työharjoitteluihin meno jänittää alussa tosi paljon, mutta periksi ei anneta. Alussa oksentaa ja yökkäilee aamuisin, mutta tietää, ettei jännittämisen takia saa jäädä pois ja hän menee töihin. Olemme eka päivien aamuna tukena,että töihin pääsee.

Olemme molemmille pojille jutelleet siitä, että jännittäminen ei ole lainkaan harvinaista ja itsekin jännitetään monesti uusia juttuja. Työpäivän jälkeen kotiin palaa aina iloiset pojat, jotka ovat kokeneet isoja onnistumisen kokemuksia ja ovat silminnähden tyytyväisiä itseensä. Saavat hyviä palautteita työelämästä ja näin rohkaistuvat pikkuhiljaa.

Jos olisimme antaneet periksi heille aina silloin kun jännittää (nykyään sana on ehkä ahdistus?), meillä olisi täällä ehkä pari koulupudokasta, syrjäytyyttä nuorta. Tällä halusin sanoa sitä, että nuorille olisi tärkeää viestiä, että jännitys ja uuden asian pelko on ihan normaaleja tunteita, eikä mikään syy jäädä sairauslomalle tai muuten pois töistä. Ihminen oppii parhaiten poistumalla omalta mukavuusalueeltaan ja näin se itsetunto ja osaaminen pikkuhiljaa kohoaa. Tottakai tämän onnistumista edistää se, että lapsilta on vaadittu asioita aina, omien kykyjensä mukaan. Ja onneksi meidän elämäntilanne on sellainen, että olemme pystyneet tukena ja apuna olemaan tarvittaessa silloin kun on vaikeita tilanteita. Ja ollaan ymmärretty lasten jännittämistä, eikä mitenkään heitä siitä moitittu. Mutta varsinkin as- poikaa on kyl jouduttu väkisinkin tuuppaamaan joihinkin hommiin, esim.ekat kerrat laskettelurinteeseen vietiin melkein pakolla. Nykyään nauttii tosi paljon lumilautailusta ja se on hänelle tärkeä harrastus. 

Joidenkin korviin tämä saattaa kuulostaa aika karulta, mutta itse erityisammattioppilaitoksen työntekijänä ja muutenkin olen nähnyt myös hyvin toisenlaisia kohtaloita ja kotoapäin liikaa suojeltuja nuoria, joiden tulevaisuus näyttää valitettavasti aika surulliselta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne pärjääkään. Oma ystäväni on 80-luvun alussa syntynyt ja työskentelee esihenkilönä IT-alalla. Hän ilmoitti jouluna alla tiimilleen, että tänä vuonna ei tule täysiä bonuksia ja tähän oli perustellut syyt. Hänen tiimistään 200-luvun paikkeilla syntyneet saivat hermoromahduksen, yksi alkoi itkeä hysteerisesti. Tämä tapahtui viikkopalaverissa. Nämä kaksi sankaria jankkasivat, kuka nyt sitten maksaa heidän luottokorttikulunsa ja perheelleen joululahjat. Ihan siis tosissaan olivat. Toinen asia mitä tässä paliksessa keskusteltiin oli se, että nämä kaksi kokevat emojien käyttämättömyyden Teamsissa passiivis-aggressiivisena ja olivat tästäkin kehittäneet jotain draamaa. Heidän mielestään työpaikkakiusaamista. Ja ei, tämä ei ole liioiteltua eikä vitsi. 

Jos tuo on totta, niin ystäväsi pitäisi saada potkut... Työasioita ei saa kertoa noin intiimillä tasolla eteenpäin. Tuossahan on jo selvä tunnistamisriski. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, että tasoerot ja laatuerot esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa ovat valtavat. Toisissa päiväkodeissa ja kouluissa saa hyvää opetusta, kasvatukseen kiinnitetään huomiota ja jälki onkin hyvää. Sitten on päiväkoteja ja kouluja, joissa rima on matalalla eikä asian eteen tehdä mitään.

On ihan tabu, mutta päiväkodit ja koulut tekevät järjettömän suuret tasoerot lasten ja nuorten taitoihin ja osaamiseen. Toisaalla perehdytään jo pienestä klassikkokirjallisuuteen, siinä missä toisaalla luetaan Ryhmä Hauta ja pieniä sarjakuvia siksi, ettei sietokyky riitä mihinkään pitkäkestoisempaan.

Vähemmän tabu lienee, että päiväkotien ja koulujen lapsiaines on hyvin vaihtelevaa. Hyvä että luetaan edes sitä Ryhmä Hauta, jos ei lapsilla ole kapasiteettia muuhun. Enkä tarkoita mammuja, koska niihinhän tämä kommentti vedetään.

 

Toki siellä seassa on aina muutama keskittymiskykyinen ja fiksu tapaus, mutta jos vieressä härvää 10-15 keskittymiskyvytöntä ja aikuisia on 1-3, niin niiden fiksujen on vain selvittävä.

Meillä on vuonna 2002 syntynyt työntekijä, joka on ollut talossa kolmisen vuotta. Osaa työnsä ihan hyvin ja asiakkailta saanut kiitosta. Hänen työnkuvaansa kuuluu itsenäiset päätökset, joita hän osaa tehdä asiakkaan kanssa kaksin, mutta heti kun asiakas poistuu ovesta, hän alkaa kirjaimellisesti roikkumaan vanhempien työntekijöiden lahkeissa korvat luimussa kuin koira epäillen omia päätöksiään, varmistelee, vaatii sparrausta ja hyväksyntää joka ikisestä asiasta. Jos joku on asiasta eri mieltä, hän saa aivan jäätävän morkkiksen että tekiköhän hän sittenkin väärän päätöksen ja tuleeko asiakkaalta sanomista nyt ja ihan silminnähden ahdistuu. Hän käy tästä ahdistuksesta terapiassa, koska hän ei kestä yhtään painetta tai vääriä päätöksiä, vaikka tuo painekin on täysin hänen itse itselleen keksimänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mä todistin tänään kaupassa, että kaupan työntekijän perässä kulki noin 10v. lapsi hokien äiti, äiti, äiti, äiti samaan aikaan, kun isä huhuili arasti lastansa eteisessä tulemaan mukaansa, joka viis veisasi mitä isällä oli sanottavaa. Oletettavasti se äiti oli töissä, koska oli työvaatteet päällä, mutta isä ei saanut lasta äitinsä perästä pois ja äitikin vain lapselle tokaisi hyllytyksen lomassa, että väistäisitkö Vilpertti-Irmeliina asiakkaita!

Niin.

Saattoipa olla tilanne päällä. Emme tiedä mitä

oli tapahtunut ennen tuota.

Ei saa olla töissä rauhassa?

Tuohan hankala tilanne, jos työ on lähikaupassa.

Jos olisi kauempana, niin isä ja lapsi varsin huvin pärjäisivät, eikä tulisi tuollaista tilannetta.

Meidän lapset oli myös raskaasti äidin perään. Muistan kun menimme jonkun takia kouluun käymään päivällä, niin meidän lapsi kyynel silmässä, kun jäi kouluun ja äiti läks.

Sosioekonominen tausta vaikuttaa paljon. Minä olen pitkäaikaistyötön ja syrjäytynyt yh, opinnot jäivät kesken. Lapsi pärjää uhan hyvin mutta tiedostan että jos olisi kaksi vanhempaa eikä näitä ongelmia, pärjäisi vielä paremmin. Välillä en vaan jaksa riittää kaikkeen yksin enkä kaikkea osaa.  Monessa asiassa auttaisi se kun olisi se toinen vanhempi kenen luokse mennä vaikka viikonloppuna. Ja jatkuvat ongelmat rahan kanssa vaikuttavat myös  olen ihan loppu tähän stressiin ja huoleen... eihän nämä voi olla vaikuttamatta lapsen koulunkäyntiin.

Luokallaan on oppilaita ketkä asuvat samoissa kodeissa missä asuneet vauvasta asti ydinperheessä sisarusten kanssa. Me olemme muuttaneet jo 6 kertaa lapsi on nyt 10 v. Vuoden aikana kaksi kertaa edullisemman asunnon perässä. Olen yrittänyt kaikkeni että saisi olla tutussa koulussa, niin tässä lähellä olemme muuttaneet. Nyt taas vuokra nouseekin ja nyt ei enää tälle alueelle rahat riitä ( lähiö koillis Helsingissä). Lapsi suree jo nyt kun on muutettava johonkin kauas kesällä jos jaksan taas järjestää muuton

Vierailija kirjoitti:

Sosioekonominen tausta vaikuttaa paljon. Minä olen pitkäaikaistyötön ja syrjäytynyt yh, opinnot jäivät kesken. Lapsi pärjää uhan hyvin mutta tiedostan että jos olisi kaksi vanhempaa eikä näitä ongelmia, pärjäisi vielä paremmin. Välillä en vaan jaksa riittää kaikkeen yksin enkä kaikkea osaa.  Monessa asiassa auttaisi se kun olisi se toinen vanhempi kenen luokse mennä vaikka viikonloppuna. Ja jatkuvat ongelmat rahan kanssa vaikuttavat myös  olen ihan loppu tähän stressiin ja huoleen... eihän nämä voi olla vaikuttamatta lapsen koulunkäyntiin.

Luokallaan on oppilaita ketkä asuvat samoissa kodeissa missä asuneet vauvasta asti ydinperheessä sisarusten kanssa. Me olemme muuttaneet jo 6 kertaa lapsi on nyt 10 v. Vuoden aikana kaksi kertaa edullisemman asunnon perässä. Olen yrittänyt kaikkeni että saisi olla tutussa koulussa, niin tässä lähellä olemme muuttaneet. Nyt taas vuokra nouseekin ja nyt ei enää tälle alueelle rahat riit

Jos lapsen isä ei ole kuvioissa ja vähän tukiverkkoja muutenkin, muuta suosiolla halvempaan kuntaan. Siellä riittää vähäisetkin rahat paremmin eikä tarvitse muuttaa jatkuvasti. t. been there done that

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä todistin tänään kaupassa, että kaupan työntekijän perässä kulki noin 10v. lapsi hokien äiti, äiti, äiti, äiti samaan aikaan, kun isä huhuili arasti lastansa eteisessä tulemaan mukaansa, joka viis veisasi mitä isällä oli sanottavaa. Oletettavasti se äiti oli töissä, koska oli työvaatteet päällä, mutta isä ei saanut lasta äitinsä perästä pois ja äitikin vain lapselle tokaisi hyllytyksen lomassa, että väistäisitkö Vilpertti-Irmeliina asiakkaita!

Niin.

Saattoipa olla tilanne päällä. Emme tiedä mitä

oli tapahtunut ennen tuota.

 

Ei saa olla töissä rauhassa?

Tuohan hankala tilanne, jos työ on lähikaupassa.

Jos olisi kauempana, niin isä ja lapsi varsin huvin pärjäisivät, eikä tulisi tuollaista tilannetta.

 

Meidän lapset oli myös raskaasti äidin perään. Muistan

Mikä tilanne on sellainen, että sen lapsen on ehdottomasti oltava äidin työpäivää häiritsemässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pumpulissa kasvaneille tulee yllätyksenä ihan normaalitkin elämän vaatimukset. Ei kestetä mitään, konflikteja ei osata ratkaista kun vanhemmat ovat tehneet kaiken heidän puolestaan. 

näin kirjoittaa joku kiusaaja, joka kutsuu kiusaamista "konflikteiksi" ja v*ttuilee kun nuori ei osaa siihen reagoida

Ehkä se, ettei nuori osaa siihen reagoida johtuu siitä, että nuoren tie on siloiteltu kaikista vastoinkäymisistä. Vittumaisia ihmisiä on olemassa ja myös heidät joutuu kohtaamaan.