Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?
07.02.2025 |
Olen seurannut lasten/nuorten muutosta viimeisen +10 vuoden ajan työelämässä. Aina on ollut erityisempiä oppilaita, mutta yliymmärtämistä ja loputonta joustoa vaativia oppilaita (ja heidän vanhempiaan) on nykyään huomattavasti enemmän. En hetkeäkään usko, että nykyisin noin iso osa olisi erityisoppilaita.
"Jos meidän Liisi-Ilari ei vaan halua pitää luokan edessä esitelmää, niin ei ole pakko pitää."
"Tiina-Julius jännittää ääneen puhumista, joten hänen ei tarvitse sanoa mitään oppitunneilla eikä osallistua puhumista vaativiin paritehtäviin."
"Kerkko-Matildan on vaikea herätä aamuisin, niin jätetään aamun eka tunti väliin."
Jatkuvasti hoetaan, miten jokainen on yksilö ja pitää huomioida omana itsenään. Jatkuvasti tehdään kaikenlaisia isoja mukautuksia, kun kyky sietää epämukavuuden tunnetta on monilla lapsilla ja nuorilla nolla. Koululuokassakin on lohdukkeena isoillakin oppilailla pehmoleluja tai osa oppilaista istuu lattialla nurkassa, kun penkillä istuminen ahdistaa. Mutta kun ei se elämä aikuisena tätä ole. Ei yhteiskunnassa ole erityisoikeuksia aikuisille, vaan aikuisten maailmassa täytyy pärjätä. Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä. Eikä sanota, että on täysin ok jättää pois työtehtävät x, y ja z, jos ei vaan huvita. Iso osa aikuisista joutuu työssään puhumaan edes joidenkin ihmisten kanssa, joten ihan tuppisuuna ei voi olla. Eikä töissä hyväksytä sitä, jos toisille mennään haistattelemaan tai puhutaan muuten epäkunnioittavasti (tätä näkee paljon jo pienten koululaisten keskuudessa).
Yhteiskunta nyt vaan on koneisto, jossa ei ole mahdollisuutta huomioida jokaisen erityispiirteitä ja ahdistusta. Sitä paitsi tuollainen arkinen ahdistuksen kokeminen tekisi hyvääkin. Kun se lapsi/nuori näkee, että selviää kyllä epämukavasta tunteesta ja haastavasta tilanteesta (vaikka se esitelmän pitäminen), niin itsetunto vahvistuu.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Ei ne pärjääkään. Oma ystäväni on 80-luvun alussa syntynyt ja työskentelee esihenkilönä IT-alalla. Hän ilmoitti jouluna alla tiimilleen, että tänä vuonna ei tule täysiä bonuksia ja tähän oli perustellut syyt. Hänen tiimistään 200-luvun paikkeilla syntyneet saivat hermoromahduksen, yksi alkoi itkeä hysteerisesti. Tämä tapahtui viikkopalaverissa. Nämä kaksi sankaria jankkasivat, kuka nyt sitten maksaa heidän luottokorttikulunsa ja perheelleen joululahjat. Ihan siis tosissaan olivat. Toinen asia mitä tässä paliksessa keskusteltiin oli se, että nämä kaksi kokevat emojien käyttämättömyyden Teamsissa passiivis-aggressiivisena ja olivat tästäkin kehittäneet jotain draamaa. Heidän mielestään työpaikkakiusaamista. Ja ei, tämä ei ole liioiteltua eikä vitsi.
ei vitsi, vaan puhdas valhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapsia suojellaan liikaa todelliselta elämältä.
Heistä kasvaa samanlaisia kuin Simpsoneissa Flandersin lapsista, jotka menevät täysin sekaisin ja paniikkiin ja tarvitsevat terapiaa jos näkevät edes vilauksen noemaalia elämää.
Tämä näkyy jo nuorisossa. Melkein kaikki kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta eivätkä enää edes tiedä mitä sukupuolta ovat. Koko elämä on ahdistusta ja häiriötä ja mt-diagnooseja.
nykynuorilla on puhelimien kautta pääsy kaikkeen mahdolliseen. hankala puhua ylisuojelusta
toki kasvotusten tapahtuva työpaikkakiusaaminen voi sitten olla oma juttunsa. sehän on suomessa "maan tapa"
Se, että puhelimen ruudulla pääsee kaikkeen mahdolliseen ei ole oikeaa elämää, eikä valmista lapsia todelliseen maailmaan. Se tekee heistä vain passiivisia sivustaseuraaja, jotka eivät uskalla astua ovesta ulos oikeaan maailmaan.
Oikea maailma saa heidät tolaltaan kun pää on ensin sekoitettu sairaalla somesisällöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapsia suojellaan liikaa todelliselta elämältä.
Heistä kasvaa samanlaisia kuin Simpsoneissa Flandersin lapsista, jotka menevät täysin sekaisin ja paniikkiin ja tarvitsevat terapiaa jos näkevät edes vilauksen noemaalia elämää.
Tämä näkyy jo nuorisossa. Melkein kaikki kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta eivätkä enää edes tiedä mitä sukupuolta ovat. Koko elämä on ahdistusta ja häiriötä ja mt-diagnooseja.
nykynuorilla on puhelimien kautta pääsy kaikkeen mahdolliseen. hankala puhua ylisuojelusta
toki kasvotusten tapahtuva työpaikkakiusaaminen voi sitten olla oma juttunsa. sehän on suomessa "maan tapa"
Se, että puhelimen ruudulla pääsee kaikkeen mahdolliseen ei ole oikeaa elämää, eikä valmista lapsia todelliseen maailmaan. Se tekee heistä vain passiivisia
ja se oikea maailma on sun kaltainen v-ttumainen buumeri aukomassa päätänsä?
Opettajana yksi rasittava ryhmä on nämä vastuunsiirtäjät. Ymmärrän, jos on vähävaraisuutta, sairautta, yksinhuoltajavanhemman uupumusta jne. Sen ymmärtää, ettei vaan jaksa kasvatusta aina niin pontevasti ja koulu voi tukea. Mutta kun vastassa on täyspäiset, koulutetut vanhemmat ja kaikin puolin keskiluokkainen idylli. Sitten heitetään kasvatusvastuu koululle.
Esimerkki: Lapsi myöhästyy joka aamu tunnin tai kaksi. Vanhemmat ovat kovin huolissaan ja päivittelevät ja ilmoittavat, etteivät mitenkään hyväksy tuollaista touhua. Puhe on sopivan yhteiskuntakelpoista ja hyvää vanhemmuutta huokuvaa. Mutta sitten ratkaisu onkin, että koulu rankaisee ja laittaa lapsen koville asiassa. Ehdotetaan, että lapsi korvaisi joka päivä koulupäivän päätteeksi myöhästymisensä. Ihan kiva, mutta kuka sen järjestää. Toiseksi koulussa ei ole liukuvia työaikoja. Ei se niin mene, että kun nyt myöhästyit, niin "no big deal, olen sitten tunnin pidempään". Vastuu on vanhemmilla. He hoitakoon sen lapsensa ajoissa kouluun. Laittakoon lapsensa kuriin. Siellä on usein vielä vanhempi kotona etätöissä ja silti on mahdotonta saada lasta hereille. Tai vaikka olisi töissä, niin se vastuu on siellä. Ottakaa puhelin pois, nostakaa sellainen meteli, ettei lapsi uskalla myöhästyä. Kasvatusvastuu on kodilla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapsia suojellaan liikaa todelliselta elämältä.
Heistä kasvaa samanlaisia kuin Simpsoneissa Flandersin lapsista, jotka menevät täysin sekaisin ja paniikkiin ja tarvitsevat terapiaa jos näkevät edes vilauksen noemaalia elämää.
Tämä näkyy jo nuorisossa. Melkein kaikki kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta eivätkä enää edes tiedä mitä sukupuolta ovat. Koko elämä on ahdistusta ja häiriötä ja mt-diagnooseja.
nykynuorilla on puhelimien kautta pääsy kaikkeen mahdolliseen. hankala puhua ylisuojelusta
toki kasvotusten tapahtuva työpaikkakiusaaminen voi sitten olla oma juttunsa. sehän on suomessa "maan tapa"
Pääsy on kaikkeen mahdolliseen, mutta enää ei kestetä edes klassikkokirjallisuutta. Vaaditaan kaikkeen sisältövaroituksia. Koko elämä romahtaa jos kirjassa on sana, josta hän ei pidä, ja vaaditaan vahingonkorvauksia jos koulussa kuulee nimen Jeesus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epämukavuuden sietäminen olisi yksi parhaista opeista mitä vanhempi voisi lapselleen antaa. Se kehittää luonnetta, sisukkuutta ja selviytymiskykyä.
Mutta ei. Aivan katoava luonnonvara. Nykyään oppilaat kuskataan lähikouluun autolla ovelta ovelle. Harrastuksiin myös. Tikkua ristiin ei tarvitse laittaa itse. Kotityöt tuntuvat olevan monelle ihmetys. Ainekirjoituksestakin tullaan linjoja pitkin, ei ole kohtuullinen vaatimus 2 sivua kuudesluokkalaisille. Liikuntatunneilla vanhemmat tuntuvat lapsen ohjeistusten mukaan valitsevan mihin tämä haluaa osallistua ja mihin ei. Unohduksissa syytetään vanhempia, nämä eivät pakanneet sitä ja tätä mukaan. Vanhemmat taas syyttävät opettajaa, läksy oli varmasti huonosti kerrottu. Missään nimessä vaihtoehto ei ole, että oppilas itse ei olisi huolehtinut vastuistaan.
Kokeisiin vaaditaan lisäaikaa kun ne jännittävät (lukihäiriö tietysti on asia erikseen). Kertolaskuista valittaa vanhemmat, että liia
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa :D Sieltä jo ensimmäisen alapeukku tulikin.
Me kaikki jouduimme pitämään työkännykkää mukana kun alue oli laaja. Yksi (harjoittelija) ei vastannut puhelimeen, mietin onko kaikki hyvin. Kun sain paikannettua tyypin, oli vastaus että en tykkää puhua puhelimessa, ahdistaa. Hänelle koetettiin selittää että työstä ei tule mitään jos emme tiedä missä olet ja missä työvaiheessa. Mutta kun ahdistaa..
Ei halunnut tulla aikaisin töihin kun on liian aikaista. Ei päivävuoroon kun on liikaa ihmisiä. Ei illalla kun haluaisi nähdä kavereita joiden näkeminen ei ilmeisesti ahdista. Saikutti, myöhästeli, jätti tulematta eikä ilmoittanut mitään. Silti opettaja päästi näytöistä läpi, käytännössä teki näytön hänen puolestaan. Miksi? Koulu saa rahaa jokaisesta valmistuneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me kaikki jouduimme pitämään työkännykkää mukana kun alue oli laaja. Yksi (harjoittelija) ei vastannut puhelimeen, mietin onko kaikki hyvin. Kun sain paikannettua tyypin, oli vastaus että en tykkää puhua puhelimessa, ahdistaa. Hänelle koetettiin selittää että työstä ei tule mitään jos emme tiedä missä olet ja missä työvaiheessa. Mutta kun ahdistaa..
Ei halunnut tulla aikaisin töihin kun on liian aikaista. Ei päivävuoroon kun on liikaa ihmisiä. Ei illalla kun haluaisi nähdä kavereita joiden näkeminen ei ilmeisesti ahdista. Saikutti, myöhästeli, jätti tulematta eikä ilmoittanut mitään. Silti opettaja päästi näytöistä läpi, käytännössä teki näytön hänen puolestaan. Miksi? Koulu saa rahaa jokaisesta valmistuneesta.
No, ei ahdistus tarkoita, ettei osaisi tehdä asiaa x tai y.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ja nuoret oppivat tekemään heille uusia ja jännittäviä asioita, jos he eivät tee niitä. Jos aina vanhemmat tulevat ja pelastavat. Eikä lapsi tai nuori joudu koskaan epämukavuusalueelleen ja pääse kokemaan, että pärjää siellä varsin hyvin.
Tämä. Minusta tällainen kasvatus ei niinkään opeta lapsista itsekeskeisiä ja laiskoja, vaan pelokkaita raukkoja, jotka eivät usko itseensä. Kun vanhemmatkin toiminnallaan alleviivaavat, että sinä olet heikko ja huonompi kuin muut eikä sinun voi olettaakaan suoriutuvan samoista asioista kuin muut. Kuka sitten enää haluaa ja uskaltaa lähteä yrittämään uusia asioita, kun itseluottamus on 0.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapsia suojellaan liikaa todelliselta elämältä.
Heistä kasvaa samanlaisia kuin Simpsoneissa Flandersin lapsista, jotka menevät täysin sekaisin ja paniikkiin ja tarvitsevat terapiaa jos näkevät edes vilauksen noemaalia elämää.
Tämä näkyy jo nuorisossa. Melkein kaikki kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta eivätkä enää edes tiedä mitä sukupuolta ovat. Koko elämä on ahdistusta ja häiriötä ja mt-diagnooseja.
nykynuorilla on puhelimien kautta pääsy kaikkeen mahdolliseen. hankala puhua ylisuojelusta
toki kasvotusten tapahtuva työpaikkakiusaaminen voi sitten olla oma juttunsa. sehän on suomessa "maan tapa"
Pääsy on kaikkeen mahdolliseen, mutta enää ei kestetä edes klassikkokirjallisuutta. Vaaditaan kaikkeen sisältövaroituksia. Koko elämä romahtaa jos kirjassa
buumerit/gen-x itse kasvoi telkkarin ääressä jossa joka ohjelma oli etukäteen katsottu, tarkastettu ja todettu soveliaaksi. lisäks oli määrätty yksikäsitteisesti ikärajat jotka kertoi minkälaista sisältö on. ja sitten ilmeisesti somevideoiden sisältövaroitukset on kamala juttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa boomeriläpältä, mutta itse kuljin toisesta luokasta lähtien kävellen tai fillarilla koulun 4km päivässä, 2km/suunta kasarin alussa. Bussi olisi kulkenut myös, mutta sitä ei suosinut eikä suositellut silloin kukaan. Kävely kouluun oli itsestäänselvyys, välillä fillarilla. Talveksi faija laittoi fillariin nastarenkaat.
Naurattaa itseänikin kirjoittaa tämä, mutta oikeasti.
Tämä voi kuulostaa nykynuoren korvaan yhtä uskottavalta kuin meidän nuoreen pappojen muistelot siitä, kuinka kouluun hiihdettiin 20 km, ylämäkeä molempiin suuntiin ja pakkasta oli aina vähintään -40! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"buumerit/gen-x itse kasvoi telkkarin ääressä jossa joka ohjelma oli etukäteen katsottu, tarkastettu ja todettu soveliaaksi. lisäks oli määrätty yksikäsitteisesti ikärajat jotka kertoi minkälaista sisältö on. ja sitten ilmeisesti somevideoiden sisältövaroitukset on kamala juttu"
milleniaaleillakin oli moni elokuva täysin kielletty, niitä ei edes esitetty suomessa. esim robocop leikkaamattomana taidettiin esittää eka kerran suomessa vasta 2000-luvulla
joku kellopeliappelsiini pisti buumereiden pasmat täysin sekasin :D ei helkkari mikä nössösukupolvi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapsia suojellaan liikaa todelliselta elämältä.
Heistä kasvaa samanlaisia kuin Simpsoneissa Flandersin lapsista, jotka menevät täysin sekaisin ja paniikkiin ja tarvitsevat terapiaa jos näkevät edes vilauksen noemaalia elämää.
Tämä näkyy jo nuorisossa. Melkein kaikki kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta eivätkä enää edes tiedä mitä sukupuolta ovat. Koko elämä on ahdistusta ja häiriötä ja mt-diagnooseja.
nykynuorilla on puhelimien kautta pääsy kaikkeen mahdolliseen. hankala puhua ylisuojelusta
toki kasvotusten tapahtuva työpaikkakiusaaminen voi sitten olla oma juttunsa. sehän on suomessa "maan tapa"
Se, että puhelimen ruudulla pääsee kaikkeen mahdolliseen ei ole oikeaa elämää, eikä valmista lapsia todel
Jaahas, aito näyte saapui linjoille. Yllättävän aikaisin, kello ei ole ihan kymmentäkään vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lapsia suojellaan liikaa todelliselta elämältä.
Heistä kasvaa samanlaisia kuin Simpsoneissa Flandersin lapsista, jotka menevät täysin sekaisin ja paniikkiin ja tarvitsevat terapiaa jos näkevät edes vilauksen noemaalia elämää.
Tämä näkyy jo nuorisossa. Melkein kaikki kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta eivätkä enää edes tiedä mitä sukupuolta ovat. Koko elämä on ahdistusta ja häiriötä ja mt-diagnooseja.
nykynuorilla on puhelimien kautta pääsy kaikkeen mahdolliseen. hankala puhua ylisuojelusta
toki kasvotusten tapahtuva työpaikkakiusaaminen voi sitten olla oma juttunsa. sehän on suomessa "maan tapa"
Pääsy on kaikkeen mahdolliseen, mutta enää ei kestetä edes klassikkokirjallisuutta. Vaaditaan kaikkeen sisältövaroituksia. Koko elämä romahtaa jos kirjassa on sana, josta hän ei pidä, ja vaaditaan vahingonkorvauksia jos koulussa kuulee nimen Jeesus.
Kyllä netti mahdollistaa samanlaisen pelkurimaisen kuplaantumisen myös meille aikuisille. On hirveän mukavaa keskustella täällä palstalla, sillä jos joku tulee olemaan eri mieltä, voin äkkiä painaa raksista ja sulkea koko keskustelun.
Ero onkin siinä, että aiemmin lastenohjelmat oli vilkaistu läpi. Jos olet katsonut niitä huomaisit muuten, että ne olivat huomattavasti raskaampia sisällöltään mitä nykyään. Vastaavat sisällöt eivät menisi ikimaailmassa läpi nykyaikana, mieli nyrjähtäisi ja ties mitä. "Matka maailman ympäri"- nähtiin mm. prinsessan roviolla polttaminen. Nykyään sisältövaroituksia vaativat nuoret aikuiset itselleen. Ikään kuin et voisi yksinkertaisesti lopettaa katsomista tai kuuntelua siinä vaiheessa jos sisältö ei miellytä. Ei, traumat tulee jo jos kuulee sanallakin vääristä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kaikki jouduimme pitämään työkännykkää mukana kun alue oli laaja. Yksi (harjoittelija) ei vastannut puhelimeen, mietin onko kaikki hyvin. Kun sain paikannettua tyypin, oli vastaus että en tykkää puhua puhelimessa, ahdistaa. Hänelle koetettiin selittää että työstä ei tule mitään jos emme tiedä missä olet ja missä työvaiheessa. Mutta kun ahdistaa..
Ei halunnut tulla aikaisin töihin kun on liian aikaista. Ei päivävuoroon kun on liikaa ihmisiä. Ei illalla kun haluaisi nähdä kavereita joiden näkeminen ei ilmeisesti ahdista. Saikutti, myöhästeli, jätti tulematta eikä ilmoittanut mitään. Silti opettaja päästi näytöistä läpi, käytännössä teki näytön hänen puolestaan. Miksi? Koulu saa rahaa jokaisesta valmistuneesta.
No, ei ahdistus tarkoita, ettei osaisi tehdä asiaa x tai y.
Ei mutta siihen oli hyvä vedota joka käänteessä kun ei huvittanut herätä, tulla töihin tai tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Ero onkin siinä, että aiemmin lastenohjelmat oli vilkaistu läpi. Jos olet katsonut niitä huomaisit muuten, että ne olivat huomattavasti raskaampia sisällöltään mitä nykyään. Vastaavat sisällöt eivät menisi ikimaailmassa läpi nykyaikana, mieli nyrjähtäisi ja ties mitä. "Matka maailman ympäri"- nähtiin mm. prinsessan roviolla polttaminen. Nykyään sisältövaroituksia vaativat nuoret aikuiset itselleen. Ikään kuin et voisi yksinkertaisesti lopettaa katsomista tai kuuntelua siinä vaiheessa jos sisältö ei miellytä. Ei, traumat tulee jo jos kuulee sanallakin vääristä asioista.
telkkarin lastenohjelma on ehkä muuttuneet siistimmäksi, en niitä paljon katso. mutta netti on täynnä ties mitä sekopäistä väkivaltakuvastoa sun muuta
en tiedä kasvattiko/vahvistiko ne pelottavat lastenohjelmat ainakaan minua yhtään. saati aikuisten elokuvat joita joutui lapsena näkemään. pitemminkin jonkinlaisia traumoja ne aiheutti, kerta jotkut elokuvat pystyin katsomaan vasta pitkälti aikuisena uusiksi.
miks lasten suojelu haitalliselta materiaalilta on huono asia
Vierailija kirjoitti:
Olen yliopistolla opettajana kohtalaisen korkean sisäänpääsyrajan alalla. Ei lääkis eikä oikis, mutta selkeä hakupaineala. Nyt n.4-5 viime vuotena on todella huomannut ison eron aiempiin vuosikursseihin. Ero on oikeastaan aika häkellyttävä jo kun vertaan vaikka urani alkuaikoihin n. 15 vuoden taakse.
Harjoittelupaikkoja ei osata tai uskalleta hakea itse. Ei uskalleta soittaa ja sähköpostiinkaan ei oikein tiedetä mitä kirjoittaisi.
Tentit haluttaisiin monivalintoina. Esseet ovat aivan kauhistus ja heti ahdistutaan. Osa ei ymmärrä käyttää edes kirjakieltä raporteissa ja tenttivastauksissa. Tästäkin täytyy nykyään joka vuosi fukseja ohjeistaa.
Luennot jos ovat ennen klo 10, vain kourallinen opiskelijoita kykenee saapumaan paikalle. Pakolliset demot klo 8-10 saavat aikaan kauhistelua.
Omatoimisuus ja oma-aloitteisuus on vähentynyt. Oikein mitään ei kyetä itse ratkomaan tai ottamn asioista selvää. Kaikkeen täytyisi
Minä opetan tradenomeja Helsingissä, ja tunnistan tästä vain kaksi asiaa: klo 8.00 on turha aloittaa oppitunteja. Ja halutaan yksityiskohtainen ohjeistus.
Itse ihmettelen eniten ajanhallintaa. Kaikki deadlinet tulevat aina liian aikaisin. Tehtävien ohjeet on julkaistu kuukautta aikaisemmin, mutta silti kitistään, kun kahdella tehtävällä on liian läheiset palautusajat. Tai virtuaalikurssin ainoa deadline on 2 kk kurssin aloituksesta - ja sekin tulee yllätyksenä. Sitten ihmetellään, kun opettaja on niin nat si, ettei anna lisäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet näyttelijät ja muusikot ovat kertoneet olevansa ujoja tai introverttejä. Silti he ovat päätyneet ammattiin, jossa ollaan paljon esillä. Miettikääpä sitä.
Sillätavalla saa sympatiaa osakseen🤮
Niinpä, päätyäkseen ja erityisesti menestyäkseen noilla aloilla on sekä viihdyttävä huomion keskipisteenä että oltava valmis tallaamaan muiden varpaille...
Tietynlainen ulospäinsuuntaunut pyrkyri pitää olla huipulle päästäkseen. Kaikki löpinä ujoudesta on vain julkisuuskuvan kiillottamista lähestyttävämmäksi.
Ei ne pärjääkään. Oma ystäväni on 80-luvun alussa syntynyt ja työskentelee esihenkilönä IT-alalla. Hän ilmoitti jouluna alla tiimilleen, että tänä vuonna ei tule täysiä bonuksia ja tähän oli perustellut syyt. Hänen tiimistään 200-luvun paikkeilla syntyneet saivat hermoromahduksen, yksi alkoi itkeä hysteerisesti. Tämä tapahtui viikkopalaverissa. Nämä kaksi sankaria jankkasivat, kuka nyt sitten maksaa heidän luottokorttikulunsa ja perheelleen joululahjat. Ihan siis tosissaan olivat. Toinen asia mitä tässä paliksessa keskusteltiin oli se, että nämä kaksi kokevat emojien käyttämättömyyden Teamsissa passiivis-aggressiivisena ja olivat tästäkin kehittäneet jotain draamaa. Heidän mielestään työpaikkakiusaamista. Ja ei, tämä ei ole liioiteltua eikä vitsi.