Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?
Olen seurannut lasten/nuorten muutosta viimeisen +10 vuoden ajan työelämässä. Aina on ollut erityisempiä oppilaita, mutta yliymmärtämistä ja loputonta joustoa vaativia oppilaita (ja heidän vanhempiaan) on nykyään huomattavasti enemmän. En hetkeäkään usko, että nykyisin noin iso osa olisi erityisoppilaita.
"Jos meidän Liisi-Ilari ei vaan halua pitää luokan edessä esitelmää, niin ei ole pakko pitää."
"Tiina-Julius jännittää ääneen puhumista, joten hänen ei tarvitse sanoa mitään oppitunneilla eikä osallistua puhumista vaativiin paritehtäviin."
"Kerkko-Matildan on vaikea herätä aamuisin, niin jätetään aamun eka tunti väliin."
Jatkuvasti hoetaan, miten jokainen on yksilö ja pitää huomioida omana itsenään. Jatkuvasti tehdään kaikenlaisia isoja mukautuksia, kun kyky sietää epämukavuuden tunnetta on monilla lapsilla ja nuorilla nolla. Koululuokassakin on lohdukkeena isoillakin oppilailla pehmoleluja tai osa oppilaista istuu lattialla nurkassa, kun penkillä istuminen ahdistaa. Mutta kun ei se elämä aikuisena tätä ole. Ei yhteiskunnassa ole erityisoikeuksia aikuisille, vaan aikuisten maailmassa täytyy pärjätä. Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä. Eikä sanota, että on täysin ok jättää pois työtehtävät x, y ja z, jos ei vaan huvita. Iso osa aikuisista joutuu työssään puhumaan edes joidenkin ihmisten kanssa, joten ihan tuppisuuna ei voi olla. Eikä töissä hyväksytä sitä, jos toisille mennään haistattelemaan tai puhutaan muuten epäkunnioittavasti (tätä näkee paljon jo pienten koululaisten keskuudessa).
Yhteiskunta nyt vaan on koneisto, jossa ei ole mahdollisuutta huomioida jokaisen erityispiirteitä ja ahdistusta. Sitä paitsi tuollainen arkinen ahdistuksen kokeminen tekisi hyvääkin. Kun se lapsi/nuori näkee, että selviää kyllä epämukavasta tunteesta ja haastavasta tilanteesta (vaikka se esitelmän pitäminen), niin itsetunto vahvistuu.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän he pärjääkään.
Sitten työelämässä he yrittävät päästä työtehtävistä samaan tapaan kuin koulutehtävistä, ja jäävät masennussaikulle, kun se ei onnistu.
Ei, et voi jättää tekemättä tehtävää X. Sinut on palkattu tänne X-työntekijäksi. Se rooli ja työtehtävä on olemassa vain siksi, että X tulee tehdyksi.
Hulluinta on, että joskus työterveyslääkärikin lähtee mukaan kyselemään sopeutuksia.
Tämä kuulostaa tutulta. Kenellekään ei tietenkään tule mieleen, että sitten ne kaikkein stressaavimmat ja vaativimmat työt ja ylipäätään vastuu kerääntyy niille muutamille työntekijöille, jotka eivät jää saikuille, vaan hoitavat työhön kuuluvat epämiellyttävämmätkin työtehtävät mukisematta. Palkka on tietenkin sama.
Vierailija kirjoitti:
Pumpulissa kasvaneille tulee yllätyksenä ihan normaalitkin elämän vaatimukset. Ei kestetä mitään, konflikteja ei osata ratkaista kun vanhemmat ovat tehneet kaiken heidän puolestaan.
näin kirjoittaa joku kiusaaja, joka kutsuu kiusaamista "konflikteiksi" ja v*ttuilee kun nuori ei osaa siihen reagoida
Te, ketkä puhutte koululaisten esiintymiskammosta.
Minulle on täysin ok sopia, että esiintymistä pahasti jännittävä oppilas ei pidä esitelmää luokan edessä. Sen sijaan nämä oikeasti jännittävät tekevät ilomielin sen saman esitelmän kirjallisena ja hyvin tekevätkin. Monille kirjoittaminen on luontevampaa ja ilmaisevat itseään hyvin niin. Tämän suon mielelläni heille, kun esitelmän teko tulee hoidettua tavalla tai toisella.
Sen sijaan nämä, jotka kitisevät, etteivät halua pitää esitelmää, eivät myöskään ole valmiita tekemään sitä kirjallisesti, vaan haluavat vapautuksen koko hommasta.
Oma lapsi on ihan normaalissa lähiökoulussa 5 lk Helsingissä. Tällä viikolla oli matikankoe, enkun sanakoe ja historian koe. Historian kokeeseen valmistauduttiin lukusuunnitelmalla jota lapsi noudatti, joka päivä teki muistikartan kappaleesta. Lisäksi oli kirjavinkkaus esitys hänellä ja tekivät esitelmää tietokoneella valitsemastaan aiheesta. Tiedon piti olla luotettavasti lähteestä ja sisältää lähdeviitteet. Siitä on esitys ensi viikolla.
Itse kävin koulua 1990 luvulla eikä meillä tuollaista ollut. Esim esitelmät lähdeviitteineen tuli vasta yläasteella.
Lapsen luokalla on muutama tuettu oppilas jotka eivät esitystä pidä. Muuten kaikki haluavat esittää ensimmäisenä olen ollut joskus oppitunneilla mukana. Luokassa 22 oppilasta. Mielestäni koulu on vaativampaa kuin itselläni oli.
Ja vielä lisäksi lapsi ja kaverinsa menevät itse harrastuksiinsa kävellen samoin kouluun kävellen tai pyörällä. Oma lapsi kävelee n 4nkm päivässä harrastuspäivinään.
Vierailija kirjoitti:
kun katsoo minkälainen ylimielinen suhtautuminen buumereilla on nuoriin niin ihmettelen että viitsivät noinkaan vähää
Johtuu varmaan siitä, että buumerit arvostavat ahkeruutta ja sinnikkyyttä, ja jos sitä ei näy, niin heistä tulee ylimielisiä. Itse olen vain 56 v, mutta tuollaisen asenteen olen buumereilta huomannut.
Täällä joku jankkaa, että kaikki nuoret ovat edellisen sukupolven mielestä aiempaa huonompia. Kyllä, aina on ajateltu, että nuoret ovat hulttioita, mutta nykymeno on jo käsittämätöntä. Nykyisin on joukko nuoria, joilla menee aiempia sukupolvia paremmin. Nämä nuoret ovat kohteliaita, kielitaitoisia, sosiaalisia ja aktiivisia. Hoitavat harrastukset ja koulun hyvin. Pärjäävät vieläkin paremmin kuin kympin tytöt 20 v sitten, kun itse olin kouluiässä.
Ongelma on siinä, että meillä on aiempaa isompi joukko niitä nuoria, jotka pärjäävät todella huonosti. Ennen oli paljon ns. seiskan-kasin oppilaita. Heillä meni koulu ihan ok, eikä ollut suurempia ongelmia elämässä. Nykyisin noita perusnuoria on tosi vähän ja se vitosen-kutosen nuorten määrä on kasvanut. Niillä nuorilla, joilla menee huonosti, menee paljon huonommin kuin niillä vitosen nuorilla 20 v sitten. Ei selviydytä edes perusasioista, kaikesta kieltäydytään ahdistuksen takia, käytös on todella huonoa jne. Nämä nuoret eivät osaa kirjoittaa edes erisnimiä isolla, eivät muista kotiosoitettaan (kysyvät wa:ssa äidiltä) jne.
Koulumaailmakin on muuttunut. Minun nuoruudessani sai vielä jälki-istuntoa ja nelosiakin jaettiin, jos joku ei selvinnyt jostakin aineesta. Nykyisin ei jälki-istuntoa anneta ja annetaan parempia arvosanoja, kuin kuuluisi antaa (tästä on ihan tutkimustakin). Minun kouluaikana olisi lentänyt luokasta ulos, jos olisi alkanut inttämään opettajalle vastaan. Nykyään opettajaa/koulukavereita saa salakuvata, ho-rotella yms vailla mitään seuraamuksia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tullut työelämässä vastaan nykyparikymppisiä. Selvästi huomaa, että ihan perus työelämätaidot ovat monilla hakusessa.
-Puhelinta käytetään töissä silloinkin, kun ei saisi. Käytöstavat ovat muutenkin töksähtelevät, kiittämisen osaa tosi harva.
-Ei hoideta itse kaikkia työtehtäviä ja kysytään, voisiko toinen hoitaa. Jos sanoo jonkun asiakirjan olevan Teamsin kansiossa, niin pyydetään, etkö voisi laittaa sitä minulle suoraan.
-Eräs tapaus tuli suoraan baarista aamulla töihin ja ihmetteli, miksi hänen työsuhteensa purettiin koeajalla tuon takia. Ei käynyt mielessä, että pitkä baari-ilta humalassa ei ole ok ennen työpäivää.
Onko se ihme, kun esimerkkiä annetaan Eduskunnasta asti.
Minusta ongelma on siinä, että tasoerot ja laatuerot esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa ovat valtavat. Toisissa päiväkodeissa ja kouluissa saa hyvää opetusta, kasvatukseen kiinnitetään huomiota ja jälki onkin hyvää. Sitten on päiväkoteja ja kouluja, joissa rima on matalalla eikä asian eteen tehdä mitään.
On ihan tabu, mutta päiväkodit ja koulut tekevät järjettömän suuret tasoerot lasten ja nuorten taitoihin ja osaamiseen. Toisaalla perehdytään jo pienestä klassikkokirjallisuuteen, siinä missä toisaalla luetaan Ryhmä Hauta ja pieniä sarjakuvia siksi, ettei sietokyky riitä mihinkään pitkäkestoisempaan.
Kannattaa huomioida että lapset ovat ympäristönsä lopputulos ja näin lapsia on turha syyttää lopputuloksesta. Toivoisin että päiväkodissa ja koulussa ei myöskään mahdollistettaisi tätä nykyistä kehitystä.
En kiellä vanhempien roolia, mutta koulu huväksyy kaikenlaisen käyttäytymisen niin miten vanhemmat voivat tähän puuttua? Toisaalta koulun pitäisi ystävällisen jämäkästi ilmoittaa että tietyt asiat vain tulee hoitaa. Ymmärrän esiintymispelon, se voi olla halvaannuttava kokemus. Mutta sitäkin pelkoa voi tukea ja sen kanssa voi tulla toimeen. Mutta tämä ei nyt se suurin ongelma tässä ole.
Itsekin olen tilanteessa että mielestäni lapselta voi vaatia enemmän, mutta mikäli kavereilta ei vaadita samaa sen toteuttaminen on hankalaa. Meilläkin on useampi lapsi samassa kyytiryhmässä, ja mielestäni lapset voisivat mennä itsekin treeneihin, jotka ovat tässä lähempänä. Toki sinnekin on 3km ja pidempi matka fillarilla. Mutta kun osa lapsista saa kyydin, joka tapauksessa, niin ei oikein toimi. En oikeasti tajua tuota että alle kilometrin matkoja kyyditään, kuten joku aiempi kirjoittaja kirjoitti.
Se ymmärtäminen ei voi olla paapomista, pehmittämistä ja tasoittamista. Ymmärtämisen pitäisi olla kannustusta asioiden yrittämiseen ja mokailuun; sitähän me aikuisetkin tehdään vieläkin säännöllisesti. Aina joku voi asia voi mennä perseelleen ja jos ei persieellänsä uskalla olla, ei koskaan kehity. Uskoisin, että nuorilla on usein täydellisyysvääristymä, että kaikki tai ei mitään, mistä pitäisi kannustaa nuoria pois.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ongelma on siinä, että tasoerot ja laatuerot esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa ovat valtavat. Toisissa päiväkodeissa ja kouluissa saa hyvää opetusta, kasvatukseen kiinnitetään huomiota ja jälki onkin hyvää. Sitten on päiväkoteja ja kouluja, joissa rima on matalalla eikä asian eteen tehdä mitään.
On ihan tabu, mutta päiväkodit ja koulut tekevät järjettömän suuret tasoerot lasten ja nuorten taitoihin ja osaamiseen. Toisaalla perehdytään jo pienestä klassikkokirjallisuuteen, siinä missä toisaalla luetaan Ryhmä Hauta ja pieniä sarjakuvia siksi, ettei sietokyky riitä mihinkään pitkäkestoisempaan.
jotenkin olis aatellut että ne erot tulee jostain hoitajamitotuksesta, ei jostain klassikkokirjoallisuuden lukemisesta. mitä 5-vuotias jollain shakespearilla tekee
Opettaja vaikuttaa paljon. Meidän lapsen luokan ope on ihan rautaa ja pitää yllä työrauhan. On kyllä uskomaton ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Se ymmärtäminen ei voi olla paapomista, pehmittämistä ja tasoittamista. Ymmärtämisen pitäisi olla kannustusta asioiden yrittämiseen ja mokailuun; sitähän me aikuisetkin tehdään vieläkin säännöllisesti. Aina joku voi asia voi mennä perseelleen ja jos ei persieellänsä uskalla olla, ei koskaan kehity. Uskoisin, että nuorilla on usein täydellisyysvääristymä, että kaikki tai ei mitään, mistä pitäisi kannustaa nuoria pois.
miks kaikkien pitää hakea jatkuvasti vaihtuvia haasteita tai kehittyä
mikä vika on tehdä vaikka rutiinityötä jos siitä pitää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ymmärtäminen ei voi olla paapomista, pehmittämistä ja tasoittamista. Ymmärtämisen pitäisi olla kannustusta asioiden yrittämiseen ja mokailuun; sitähän me aikuisetkin tehdään vieläkin säännöllisesti. Aina joku voi asia voi mennä perseelleen ja jos ei persieellänsä uskalla olla, ei koskaan kehity. Uskoisin, että nuorilla on usein täydellisyysvääristymä, että kaikki tai ei mitään, mistä pitäisi kannustaa nuoria pois.
miks kaikkien pitää hakea jatkuvasti vaihtuvia haasteita tai kehittyä
mikä vika on tehdä vaikka rutiinityötä jos siitä pitää
Tässähän se ongelma voi olla eli vanhempien esimerkissä. Jos on vanhempana jysähtänyt, miten voi vaatia lapsiltansa kehitystä? Rutiinityön oheen voi vaikka hankkia vaikka harrastuksen, ei sen kummempaa.
Ymmärsin otsikon juuri toisin päin. Minut on kasvatettu yliymmärtämään kaikkea ja kaikkia. Seuraus, että älyn myötä pärjännyt työelämässä hyvin, mutta saanut burn outeja ja terapiaa pukkaa.
Itse olen aikaansa edellä olevien boomeri vanhempien lapsi ja tällaisen kasvatuksen saanut. Aikuisuus on ollut kivikkoista. Useampi burn out ja ongelmia takana eikä ikää vielä edes 40v. Omalla sitkeydellä ja kunnianhimolla olen noussut ja saanut luotua ihan hyvän uran. En ikinä toivoisi tällaista polkua kuitenkaan kenellekään. On ihan hirveää yrittää navigoida maailmassa, jonka sääntöjä ei tunne, koska vanhemmat ovat siloittaneet jokaisen töyssyn. Olen monesti tuntenut itseni myös lapsellisemmmaksi kuin monet muut, kun en ole osannut tai tiennyt miten toimia sosiaalisen normiston mukaisesti eri tilanteissa työelämässä. Minulla on myös kaksi siskoa. Kaikilla meistä on ollut vaikeuksia sopeutua maailmaan, jossa kaikki ei olekaan meitä varten. Epämukavuuden sietämistä ja omien epävarmuuksien ja pelkojen voittamista jo lapsuudessa peräänkuulutan minäkin.
Suurin ongelma on ettei niille kaikkein heikoimmin koulussa pärjääville ole enää yhteiskunnassa käyttöä. Ennen pääsivät tehtaaseen töihin tai mihin tahansa missä ei tarvinnut osata lukea tai laskea eikä kielitaitoakaan vaadittu. Yhä harvemmin niitä töitä on enää tarjolla tai ne vähätkin on ulkoistettu alihankintafirmojen työntekijöille jotka tulevat muualta Suomeen keikkaduuneihin.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on ihan normaalissa lähiökoulussa 5 lk Helsingissä. Tällä viikolla oli matikankoe, enkun sanakoe ja historian koe. Historian kokeeseen valmistauduttiin lukusuunnitelmalla jota lapsi noudatti, joka päivä teki muistikartan kappaleesta. Lisäksi oli kirjavinkkaus esitys hänellä ja tekivät esitelmää tietokoneella valitsemastaan aiheesta. Tiedon piti olla luotettavasti lähteestä ja sisältää lähdeviitteet. Siitä on esitys ensi viikolla.
Itse kävin koulua 1990 luvulla eikä meillä tuollaista ollut. Esim esitelmät lähdeviitteineen tuli vasta yläasteella.
Lapsen luokalla on muutama tuettu oppilas jotka eivät esitystä pidä. Muuten kaikki haluavat esittää ensimmäisenä olen ollut joskus oppitunneilla mukana. Luokassa 22 oppilasta. Mielestäni koulu on vaativampaa kuin itselläni oli.
Miten sinulla tieto muutamasta tuetusta oppilaasta lapsesi luokalla ja siitä miten nuo lapset ei pidä esitystä.
kun katsoo minkälainen ylimielinen suhtautuminen buumereilla on nuoriin niin ihmettelen että viitsivät noinkaan vähää