Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on turhaa sanoa lapsille/nuorille, että teistä voi tulla ihan mitä tahansa vain omalla omia itsejänne. Kyllä moniin ammatteihin/yhteiskunnallisiin asemiin pääseminen vaatii paljon opiskelua ja vaivannäköä. Se pitäisi sanoa nuorille ihan suoraan. Että jos haluaa 5000 e/kk-liksan, niin ei se tule sillä, että jättää läksyt tekemättä, saa huonoja arvosanoja ja v_ttuilee muille.

Mutta, kun oppilas on valikoivasti kuullut opon sanoneen, että putkimies tienaa sen viistonnia ja että amiksesta pääsee lääkikseen.

Asun paikkakunnalla, jossa tytöistä tulee omien puheidensa mukaan lääkäreitä ja pojista hävittäjälentäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen erityistä tukea tarvitsevat oppilaat olivat lähes poikkeuksetta omissa ryhmissään. Nykyään heitä laitetaan yhä useammin tavallisiin luokkiin.

Omat ryhmät taitavat kohta olla mahdottomuus, kun oppilaat on ylidiagnosoitu. Jollakin luokalla saattaa olla keksittyjä etityisongelmia yli puolella oppilaista ja ne diagnoosit oikeuttavat sitten perseilemään ja jättämään juttuja tekemättä. Ja tietenkään ne eivät saa vaikuttaa arvosanoihin vanhempien ja psykologien mielestä. 

Ei ne selviä.

Meille tuli töihin tämmöinen  kolmekymppinen lumihiutale.

MinäMinäMinä. ADHD. Mutta minä haluun! Yhteistyö täysin mahdotonta. Sairaslomalla kerran kuussa parikolme päivää.

Itkupotkuraivareita kun ei saa tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on turhaa sanoa lapsille/nuorille, että teistä voi tulla ihan mitä tahansa vain omalla omia itsejänne. Kyllä moniin ammatteihin/yhteiskunnallisiin asemiin pääseminen vaatii paljon opiskelua ja vaivannäköä. Se pitäisi sanoa nuorille ihan suoraan. Että jos haluaa 5000 e/kk-liksan, niin ei se tule sillä, että jättää läksyt tekemättä, saa huonoja arvosanoja ja v_ttuilee muille.

Mutta, kun oppilas on valikoivasti kuullut opon sanoneen, että putkimies tienaa sen viistonnia ja että amiksesta pääsee lääkikseen.

Asun paikkakunnalla, jossa tytöistä tulee omien puheidensa mukaan lääkäreitä ja pojista hävittäjälentäjiä.

Minä kävin 2000-luvun ekan vuosikymmenen loppupuolella lukiota pikkupaikkakunnalla kaukana pk-seudusta. Nuorilla oli aivan epärealistinen kuva siitä, miten paljon vaivannäköä tietyille aloille pääseminen vaatii. Kaseja ja ysejä psykologiasta saanut tyttö ajatteli pääsevänsä lukemaan psykologiaa yliopistoon. Kemiasta ja fysiikasta kaseja kirjoittanut ajatteli pääsevänsä lääkikseen. Lukion ainoalle x:n ällän ylioppilaalle naureskeltiin, kun oli "niin nörtti" Tuo ällien ylioppilas olikin ainoa, joka sinne lääkikseen pääsi.

Itse olin ottanut selvää, miten vaativaa jatko-opintoihin pääseminen tietylle yliopistoalalle oli. Suoritin lukion kiitettävillä papereilla, menin valmennuskurssille ja pänttäsin pääsykokeeseen. Pääsin sisälle ensiyrittämällä. En ikinä olisi päässyt, jos olisin kuvitellut vain sen riittävän, että saan kaseja oppiaineesta x. Pääsin siis sisälle pelkän pääsykokeen turvin, kun jo tuolloin todistusvalinnassa olisi pitänyt olla lähes täydet pisteet eli huippuarvosanat kirjoituksista + kursseista.

Eli sitäkin tapahtuu, että nuorille syötetään pajunköyttä siitä, mikä se todellisuus on. Ei kerrota suoraan, että tietyille aloille ei ole mitään mahdollisuuksia, jos arvosanat ei ole parhaasta päästä. Todistusvalinnalla sisään pääsevät vain parhaat ja pääsykokeessa taso on korkealla. Mielestäni tähän nuorten opoiluun tulisi myös kuulua sen, että sanotaan suoraan, ettei loputtomiin jollekin alalle kannata yrittää. Jos olet viidesti reputtanut pääsykokeet, niin ei kannata enää hukata aikaa hakemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Monet näyttelijät ja muusikot ovat kertoneet olevansa ujoja tai introverttejä. Silti he ovat päätyneet ammattiin, jossa ollaan paljon esillä. Miettikääpä sitä.

Sillätavalla saa sympatiaa osakseen🤮

Itseäni alakoululaisen äitinä ihmetyttää tuo meno. Missään ei saisi enää kokea epämukavuutta. Vanhempainillassa juurikin yksi isä ilmoitti, että hänen poikansa ei pidä esitelmää, koska se ahdistaa. Kyse viidesluokkalaisista. Uinnista ollaan pois, koska ei haluta mennä, kun muuttuva keho ahdistaa. Näitä tilanteita on vaikka kuinka paljon, joissa vanhemmat yrittävät poistaa sen ahdistuksen kohteen sen sijaan, että auttaisivat lasta navigoimaan sen tilanteen läpi ja sen avulla kokemaan onnistumista. Joillekin lapsille ei edes anneta mahdollisuutta voittaa pelkojaan.

Oman tytön kanssa olemme pitäneet tiukkaa linjaa. Joistakin asioista pitää vain selvitä eikä epämukavuus tai ahdistus ole syy olla yrittämättä. Eikä se ole maailmanloppu, jos esitelmä ei mene hyvin ja punastuu koko luokan edessä. Toki hänellä ei ole mitään diaganosoitua ahdistusta. Olemme olleet avoimia, että työelämässäkin välillä ahdistaa ja jännittää, kun esim. pitää ison esityksen, jolla on paljon kuulijoita. Ja kun lapsi on marissut jostain, että ei haluaisi tehdä jotain, olemme kertoneet esimerkkejä siitä miten olemme sitä elämässämme tarvinneet.

Olen myös opettanut tyttöni jo ihan pienestä tilaamaan itse ravintoloissa ja kahviloissa, pyytämään apua kaupassa/kirjastossa ja monessa muussakin tilanteessa hoitamaan itse asiansa, jos on vaan ikänsä puolesta pystynyt. Tuntuu hullulta, kun tapaa teinejä, joiden puolesta vanhemmat hoitaa kaiken, kun eivät itse uskalla. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en kelvannut töihin en edes työharjoitteluun,kun oli 90-luku, sama oli tilanne vielä 2000-luvun alkupuolella. Syy? Olin lapsesta asti arka,syrjäänvetäytyvä,ylikiltti miellyttäjä ja pahasti koulukiusattu. No,siitä seurasi kiusaaminen mm noilla joutavilla harjoittelupaikoilla,virastoissa, jne tahoilla,joiden olisi kuulunut auttaa minua löytämään oma tieni epävarmana nuorena työelämään. Valheellisia ja törkeitä minua haukkuvia lausuntoja,enkä koskaan saanut töitä. Mukavaa elellä tälleen syrjäytyneenä keski-ikäisenä ilman työhistoriaa, koska en sopeutunut vi t tumaisiin,valehteleviin ja ilkeisiin ihmisiin. Ikävä teille,jotka olisitte saaneet minusta erinomaisen sitoutuneen työntekijän,erittäin ahkeran ja pyyteettömän sellaisen. Ilmaiseksi olen tehnyt töitä tosin enemmän,kuin kuin keskiverto yrittäjä,mutta sitähän ei lasketa,koska se ei missään rekisterissä näy. Itkekää nyt sitten täällä,kun kunnollista työvoimaa ei enää ole.

Nyt on kyllä katkeraa tekstiä. Vika on muissa ja sinusta olisi tullut miljoonayrityksen omistaja, mutta kun ne muut...

Eivät pärjää edes Kelan luukulla. Aloin kirjoittamaan esimerkkejä, mutta listasta olisi olisi tullut turhan pitkä.

Minusta tämä näkyy ihan kaikessa. Lapsia myös kuskataan joka paikkaan nykyisin, että eivät vahingossakaan joudu kävelemään. Lapsellani on kieliopintoja toisella koululla. Heidän oman koulun ja tämän toisen koulun välillä menee suora ja helppo bussiyhteys. Siitä huolimatta todella monet vanhemmat kuskaavat lapsiaan tuolle kielitunnille ja takaisin kesken oman etätyöpäivänsä. Sitten meidän lasta säälitään, kun joutuu kävelemään 50-100m bussipysäkille molemmissa päissä ja hoitamaan kulkemisensa ihan itse.

Miten lapset ja nuoret oppivat tekemään heille uusia ja jännittäviä asioita, jos he eivät tee niitä. Jos aina vanhemmat tulevat ja pelastavat. Eikä lapsi tai nuori joudu koskaan epämukavuusalueelleen ja pääse kokemaan, että pärjää siellä varsin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Eivät pärjää edes Kelan luukulla. Aloin kirjoittamaan esimerkkejä, mutta listasta olisi olisi tullut turhan pitkä.

Johan jo se on ongelma etteivät ymmärrä mitä lapuissa kysytään. Kutsumanimeksi laitetaan lempinimi jne.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä näkyy ihan kaikessa. Lapsia myös kuskataan joka paikkaan nykyisin, että eivät vahingossakaan joudu kävelemään. Lapsellani on kieliopintoja toisella koululla. Heidän oman koulun ja tämän toisen koulun välillä menee suora ja helppo bussiyhteys. Siitä huolimatta todella monet vanhemmat kuskaavat lapsiaan tuolle kielitunnille ja takaisin kesken oman etätyöpäivänsä. Sitten meidän lasta säälitään, kun joutuu kävelemään 50-100m bussipysäkille molemmissa päissä ja hoitamaan kulkemisensa ihan itse.

Miten lapset ja nuoret oppivat tekemään heille uusia ja jännittäviä asioita, jos he eivät tee niitä. Jos aina vanhemmat tulevat ja pelastavat. Eikä lapsi tai nuori joudu koskaan epämukavuusalueelleen ja pääse kokemaan, että pärjää siellä varsin hyvin.

Tämä kuulostaa boomeriläpältä, mutta itse kuljin toisesta luokasta lähtien kävellen tai fillarilla koulun 4km päivässä, 2km/suunta kasarin alussa. Bussi olisi kulkenut myös, mutta sitä ei suosinut eikä suositellut silloin kukaan. Kävely kouluun oli itsestäänselvyys, välillä fillarilla. Talveksi faija laittoi fillariin nastarenkaat.

Naurattaa itseänikin kirjoittaa tämä, mutta oikeasti.

Esiintymispelkoisena sain olla pitämättä suurimman osan esitelmistä. Työelämässä pärjään kuitenkin normaalisti

Vierailija kirjoitti:

Monet näyttelijät ja muusikot ovat kertoneet olevansa ujoja tai introverttejä. Silti he ovat päätyneet ammattiin, jossa ollaan paljon esillä. Miettikääpä sitä.

Esiintyminen roolissa varmaan helpottaa. Musiikissa taas on se etu, että ne ketkä kuuntelee,tykkää ja jopa kannustaa.

Teepä esitelmä aiheesta, mikä ei ketään kiinnosta, mene tylsistyneiden ja välituntia/kotiinpääsyä odottavien teinien eteen (joista osa on ehkä jopa pilkannut sua) ja punastellen ja vapisten puhu siinä vartti. Mieluummin vielä jotain teknistä sekoilua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne selviä.

Meille tuli töihin tämmöinen  kolmekymppinen lumihiutale.

MinäMinäMinä. ADHD. Mutta minä haluun! Yhteistyö täysin mahdotonta. Sairaslomalla kerran kuussa parikolme päivää.

Itkupotkuraivareita kun ei saa tahtoaan läpi.

Potkulaki ehkä sitten opettaa elämän realiteetit kun ei vanhemmat siihen kyenneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä näkyy ihan kaikessa. Lapsia myös kuskataan joka paikkaan nykyisin, että eivät vahingossakaan joudu kävelemään. Lapsellani on kieliopintoja toisella koululla. Heidän oman koulun ja tämän toisen koulun välillä menee suora ja helppo bussiyhteys. Siitä huolimatta todella monet vanhemmat kuskaavat lapsiaan tuolle kielitunnille ja takaisin kesken oman etätyöpäivänsä. Sitten meidän lasta säälitään, kun joutuu kävelemään 50-100m bussipysäkille molemmissa päissä ja hoitamaan kulkemisensa ihan itse.

Miten lapset ja nuoret oppivat tekemään heille uusia ja jännittäviä asioita, jos he eivät tee niitä. Jos aina vanhemmat tulevat ja pelastavat. Eikä lapsi tai nuori joudu koskaan epämukavuusalueelleen ja pääse kokemaan, että pärjää siellä varsin hyvin.

Tämä kuulostaa boomeriläpältä, mutta itse kuljin toisesta luokasta lähtien kävellen tai fillarilla koulun 4km päivässä, 2km/suunta kasarin alussa. Bussi olisi kulkenut myös, mutta sitä ei suosinut eikä suositellut silloin kukaan. Kävely kouluun oli itsestäänselvyys, välillä fillarilla. Talveksi faija laittoi fillariin nastarenkaat.

Naurattaa itseänikin kirjoittaa tämä, mutta oikeasti.

Niinhän se silloin olikin. Eikä silloin edes kulkenut busseja (ainakaan meidän kotikaupungissa) niin hyvin kuin nyt.

Tässä meidän tapauksessa lapset ei ehdi koululta toiselle kävellen tai pyörällä aikataulussa, joten siksi bussi. Muuten saa kyllä kulkea omin jaloin. Mutta usein sekin vesittyy siihen, että jonkun toisen vanhempi tarjoaa kyytiä, kun nykyisin ilmeisesti on sula mahdottomuus, että esiteinit kulkisivat itse kävellen tai pyörällä edes alle kilometrin matkoja saman asuinalueen sisällä. Asumme myös kilometrin päässä paikallisesta urheilupuistosta. Sinnekin vanhemmat kuskaavat lapsiaan treeneihin. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan, että vanhemmat kuskaa tuollaisia matkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä yhteydessä jätetään aina mainitsematta, että koulu- ja työelämäkin on muuttunut. Nykyään otetaan jo alakoulussa tehot irti lapsista. Työelämä on nykyään sellainen lihamylly, että ihmiset uupuvat. Harvaa nuorta sellainen kiehtoo, ja minusta se on terve merkki. Verrattuna entsiaikaan, kun monessa toimistotyösskin kudottiin sukkia työn ohella, tai sairaalassa oli aika tervehtiä toisiaan tai huolehtia potilaista kunnolla.

Mun lapsi on vitosella eli on jo lukuaineita ja matikassa haastavampia tehtäviä. On kemian ja fysiikan alkeita (sisältyy ympäristöoppiin). Ei ole mitään vaikeutta selvitä koulusta. Läksyt vie 15 min jos sitäkään. Hyvät todistukset on, vaikka on tällainen pelaava poika.

Koulu on helppoa nykyään. Teemaviikkoja ja askartelua. Retkiä, tapahtumia, palkintopäiviä. Toukokuussa se on päiväkodin kaltainen. No, ehkä yläasteella homma muuttuu. 

Nykyään lapsia suojellaan liikaa todelliselta elämältä.

Heistä kasvaa samanlaisia kuin Simpsoneissa Flandersin lapsista, jotka menevät täysin sekaisin ja paniikkiin ja tarvitsevat terapiaa jos näkevät edes vilauksen noemaalia elämää.

Tämä näkyy jo nuorisossa. Melkein kaikki kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta eivätkä enää edes tiedä mitä sukupuolta ovat. Koko elämä on ahdistusta ja häiriötä ja mt-diagnooseja.

"Jos meidän Liisi-Ilari ei vaan halua pitää luokan edessä esitelmää, niin ei ole pakko pitää."

työhön jossa ei tarvitse pitää esitelmiä

"Tiina-Julius jännittää ääneen puhumista, joten hänen ei tarvitse sanoa mitään oppitunneilla eikä osallistua puhumista vaativiin paritehtäviin."

työhön jossa ei tarvitse liikaa sosialisoida

"Kerkko-Matildan on vaikea herätä aamuisin, niin jätetään aamun eka tunti väliin."

ilta/yövuoroon

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia suojellaan liikaa todelliselta elämältä.

Heistä kasvaa samanlaisia kuin Simpsoneissa Flandersin lapsista, jotka menevät täysin sekaisin ja paniikkiin ja tarvitsevat terapiaa jos näkevät edes vilauksen noemaalia elämää.

Tämä näkyy jo nuorisossa. Melkein kaikki kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta eivätkä enää edes tiedä mitä sukupuolta ovat. Koko elämä on ahdistusta ja häiriötä ja mt-diagnooseja.

nykynuorilla on puhelimien kautta pääsy kaikkeen mahdolliseen. hankala puhua ylisuojelusta

toki kasvotusten tapahtuva työpaikkakiusaaminen voi sitten olla oma juttunsa. sehän on suomessa "maan tapa"

Epämukavuuden sietäminen olisi yksi parhaista opeista mitä vanhempi voisi lapselleen antaa. Se kehittää luonnetta, sisukkuutta ja selviytymiskykyä.

Mutta ei. Aivan katoava luonnonvara. Nykyään oppilaat kuskataan lähikouluun autolla ovelta ovelle. Harrastuksiin myös. Tikkua ristiin ei tarvitse laittaa itse. Kotityöt tuntuvat olevan monelle ihmetys. Ainekirjoituksestakin tullaan linjoja pitkin, ei ole kohtuullinen vaatimus 2 sivua kuudesluokkalaisille. Liikuntatunneilla vanhemmat tuntuvat lapsen ohjeistusten mukaan valitsevan mihin tämä haluaa osallistua ja mihin ei. Unohduksissa syytetään vanhempia, nämä eivät pakanneet sitä ja tätä mukaan. Vanhemmat taas syyttävät opettajaa, läksy oli varmasti huonosti kerrottu. Missään nimessä vaihtoehto ei ole, että oppilas itse ei olisi huolehtinut vastuistaan.

Kokeisiin vaaditaan lisäaikaa kun ne jännittävät (lukihäiriö tietysti on asia erikseen). Kertolaskuista valittaa vanhemmat, että liian rankkaa lapselle opetella. Onpahan kuultu valituksia, että miksi pitää kuukaudet ja ilmansuunnat ulkoa opetella kun ei hänkään (isä) niitä osaa ja hyvin on pärjännyt. Tylsyyttä ei kestä kuin hyvin harva lapsi enää. Loput on kuin vieroitusoireisia jos pitäisi minuutti odottaa vain hiljaa ja paikallaan.