Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?
07.02.2025 |
Olen seurannut lasten/nuorten muutosta viimeisen +10 vuoden ajan työelämässä. Aina on ollut erityisempiä oppilaita, mutta yliymmärtämistä ja loputonta joustoa vaativia oppilaita (ja heidän vanhempiaan) on nykyään huomattavasti enemmän. En hetkeäkään usko, että nykyisin noin iso osa olisi erityisoppilaita.
"Jos meidän Liisi-Ilari ei vaan halua pitää luokan edessä esitelmää, niin ei ole pakko pitää."
"Tiina-Julius jännittää ääneen puhumista, joten hänen ei tarvitse sanoa mitään oppitunneilla eikä osallistua puhumista vaativiin paritehtäviin."
"Kerkko-Matildan on vaikea herätä aamuisin, niin jätetään aamun eka tunti väliin."
Jatkuvasti hoetaan, miten jokainen on yksilö ja pitää huomioida omana itsenään. Jatkuvasti tehdään kaikenlaisia isoja mukautuksia, kun kyky sietää epämukavuuden tunnetta on monilla lapsilla ja nuorilla nolla. Koululuokassakin on lohdukkeena isoillakin oppilailla pehmoleluja tai osa oppilaista istuu lattialla nurkassa, kun penkillä istuminen ahdistaa. Mutta kun ei se elämä aikuisena tätä ole. Ei yhteiskunnassa ole erityisoikeuksia aikuisille, vaan aikuisten maailmassa täytyy pärjätä. Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä. Eikä sanota, että on täysin ok jättää pois työtehtävät x, y ja z, jos ei vaan huvita. Iso osa aikuisista joutuu työssään puhumaan edes joidenkin ihmisten kanssa, joten ihan tuppisuuna ei voi olla. Eikä töissä hyväksytä sitä, jos toisille mennään haistattelemaan tai puhutaan muuten epäkunnioittavasti (tätä näkee paljon jo pienten koululaisten keskuudessa).
Yhteiskunta nyt vaan on koneisto, jossa ei ole mahdollisuutta huomioida jokaisen erityispiirteitä ja ahdistusta. Sitä paitsi tuollainen arkinen ahdistuksen kokeminen tekisi hyvääkin. Kun se lapsi/nuori näkee, että selviää kyllä epämukavasta tunteesta ja haastavasta tilanteesta (vaikka se esitelmän pitäminen), niin itsetunto vahvistuu.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Itse en taas ymmärrä mitä hyvää minä olisin saanut siitä jos yläkoulussa ja lukiossa olisin joutunut kaikki esitelmät pitämään, kun olin yksinäinen ja kiusattiin muutenkin. Olisiko se lisäkärsimys ollut sen arvoista vai oliko ok, että joku opettaja ymmärsi ja sain esittää vain hänelle tai tehdä kirjallisen työn. Ehkä tämä kaikki oli yksi syy miksi sain lukion edes käytyä loppuun, kun välillä joku opettaja armahti esiintymisessä. Kiitos heille, kun voin varsinkin lukion alussa todella huonosti. Niillä lähtökohdilla olen voittanut jo paljon ja sain lukion käytyä.
Samalla yläkoulussa ja lukiossa oli muitakin samassa tilanteessa olevia kuin minä. Monia yksinäisiä ja kiusattuna. Itse näen sen niin, että meille monille oli jo saavutus käydä sitä koulua. Lukiossakin monet kiusatut ja yksinäiset tuttuni jättivät sen kaiken kesken. Kolme lopetti kokonaan ja pari vaihtoi koulua. Minä sinnittelin, mutta maksan vieläkin tiettyä hintaa siitä kaikesta.
Näin ei syyllistetä oppilaita kaikesta, kun tilanteet vaihtelee. Minäkin esiinnyin nuorena harrastuksessa. Siellä yleisö ei vaan ainakaan yleensä nauranut esiintyjiä vaan sai rauhassa soittaa ja jopa aplodit. Vikaa on näin ympäristössäkin. Helposti vaan haetaan yhdestä vikaa, vaikka hän olisi se luokan kiusattu oppilas.
No näinpä. Se pakottaminen ja siitä seuraava pilkkaaminen ne vasta saakin alisuoriutumaan. Ja turha lässyttää, että no silloin täytyy puuttua kiusaamiseen. Joo, pitäisi, mutta harvoin puututaan. Ja sama nälviminen jatkuu tässäkin ketjussa, että ahdistuneelle tutti suuhun. Oletan, että oli aikuisen ihmisen kommentti? Ja toiset komppaa. Ei teidän kanssanne pitäisi kenenkään joutua työskentelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä kuvioon loputon jankkaus ja omista tunteista ja niiden analysointi. Oletko nyt pettynyt, voi varmasti olet nyt väsynyt. Miltä tuntuu, tuntuuko pahalta. Tarvitseeko terapiaa? Tunnekortit valtaavat työpaikat päiväkotien ja koulujen lisäksi. On tunnenallea ja varista ja ties mitä, että Pirkko-Petteri ja Alma-Joonatan jaksavat raskaan työpäivän.
En ole samaa mieltä kuin sinä. Itse kestin kiusaamisen ja hyvin ikävän ahdistuksen nuoruudessa. Olin lähellä päättää elämäni. En saanut kotoa apua, eikä kukaan edes ollut kiinnostunut asioistani. Vanhempia ei saanut rasittaa ja kiusaamisesta ei voinut puhua. Kaikki piti vaan kestää. Selvisin jotenkin, mutta jälkiä se jätti.
Näin on typerää jos ns hyvästä asiasta tehdään paha. Suomessa on muutenkin totuttu siihen, että vaikeat asiat jätetään käsittelemättä ja se purkautuu sitten juomisena, väki
Tunteiden ylikorostaminen ei ole sitä etteikö kiusaamiseen puututtaisi. Oikeastaan yhteiskunta pitäsi rakentaa sellaiseksi ettei kiusaamista edes tapahtuisi, ettei olisi kannustavaa kiusata. Siitä huolimatta on menty jo yli tunteiden tulkinnan kanssa. Tunteet tulevat ja menevät, ei niihin saa takertua. Minä en voi sanoittaa sinun tunteitasi koska en voi tietää miltä sinusta tuntuu. Tunteita saa näyttää ja ne pitää tuntea, mutta on todella raskasta olla työkaveri parikymppiselle jonka elämä on yhtä tunnetta. Nyt ahdistaa kun asiakas katsoi pahasti, tuntuu pahalta kun kissa oksenti eikä voi tulla töihin je niin edelleen.
Olen pahoillani ettet ole saanut aikoinasi apua. Apua voit hakea edelleen ja voisi olla hyvä että käyt asiantuntijalla keventämässä kuormaasi, ei ole hyvä katkeroitua ja jäädä vellomaan loppuelämäksi kiusatun kohtaloon.
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä kuvioon loputon jankkaus ja omista tunteista ja niiden analysointi. Oletko nyt pettynyt, voi varmasti olet nyt väsynyt. Miltä tuntuu, tuntuuko pahalta. Tarvitseeko terapiaa? Tunnekortit valtaavat työpaikat päiväkotien ja koulujen lisäksi. On tunnenallea ja varista ja ties mitä, että Pirkko-Petteri ja Alma-Joonatan jaksavat raskaan työpäivän.
Nämä on yliopistossakin. Miltä tänään tuntui? Mitkä on tuntemukset tulevasta harjoittelusta? Miltä se ja tämä tuntuu? Tuntuu, tuntuu, tuntuu, miltä sinusta nyt juuri tällä hetkellä tuntuu? Ei tämä maailma pyöri jos joka välissä pysähdytään tunnustelemaan tuntemuksia ja tuntuuko ehkä epämukavalta joku asia. Sitten ahdistutaan minkä ehditään kun huomataan, että joku asia tuntui ehkä hieman epämukavalta. Piehtaroidaan niissä tuntemuksissa ja päädytään terapiaan. Sitkeys, sisukkuus ja sinnikkyys eivät kuulu enää tunneskaalaan.
"Tunteiden ylikorostaminen ei ole sitä etteikö kiusaamiseen puututtaisi. Oikeastaan yhteiskunta pitäsi rakentaa sellaiseksi ettei kiusaamista edes tapahtuisi, ettei olisi kannustavaa kiusata. Siitä huolimatta on menty jo yli tunteiden tulkinnan kanssa. Tunteet tulevat ja menevät, ei niihin saa takertua. Minä en voi sanoittaa sinun tunteitasi koska en voi tietää miltä sinusta tuntuu. Tunteita saa näyttää ja ne pitää tuntea, mutta on todella raskasta olla työkaveri parikymppiselle jonka elämä on yhtä tunnetta. Nyt ahdistaa kun asiakas katsoi pahasti, tuntuu pahalta kun kissa oksenti eikä voi tulla töihin je niin edelleen.
Olen pahoillani ettet ole saanut aikoinasi apua. Apua voit hakea edelleen ja voisi olla hyvä että käyt asiantuntijalla keventämässä kuormaasi, ei ole hyvä katkeroitua ja jäädä vellomaan loppuelämäksi kiusatun kohtaloon."
Miksi sinä takerrut työkaverisi tunteisiin? Anna niiden tulla ja mennä. Sen voit omasta puolestasi sanoa, ettet jaksa kuunnella, jos työkaveri niistä sulle puhuu.
Ysärillä terapiakulttuuri ja psykologian kieli alkoi korvata poliittista puhetta, ihmiset suuntasivat katseen sisäänpäin itseensä ympäristön sijaan. Ennen ajateltiin että jos vitutti, niin olosuhteissa, ympäristössä oli jokin pielessä ja olosuhteita, ympäristöä alettiin korjata, parantaa että vitutus poistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo joustamiset liity vain johonkin esiintymistilanteisiin. Itse olen joutunut mm. vääntämään seuraavista asioista:
-ei ole ok piiloutua kaappiin kesken oppitunnin
-ei ole ok lähteä koulualueelta kauppaan
-ei ole ok olla 8 tunnin päivää täysin syömättä ja juomatta kovalla helteellä
-ei ole ok, että jättää tehtävät oppitunnilla tekemättä siksi, ettei huvita
Tuohon viimeiseen, itse putosin peruskoulussa totaalisesti kärryiltä muutamassa oppiaineessa. Meitä hitaammin oppivia ei odoteltu, täysillä mentiin eteenpäin. Ja kun en ollut oppinut edellisiäkään asioita, niin ei ollut mitään toivoa seuraavissa aiheissa.
Tehtävät jäivät tekemättä, kun en niitä osannut tehdä. Tukiopetusta havahduttiin antamaan vasta kun oli riittävän monta hylättyä tullut kokeista. Silloinkin tuntui, että ongelmana pidettiin minua ja sitä, että kiusallani en suostunut oppimaan muun luokan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Ysärillä terapiakulttuuri ja psykologian kieli alkoi korvata poliittista puhetta, ihmiset suuntasivat katseen sisäänpäin itseensä ympäristön sijaan. Ennen ajateltiin että jos vitutti, niin olosuhteissa, ympäristössä oli jokin pielessä ja olosuhteita, ympäristöä alettiin korjata, parantaa että vitutus poistuu.
Milloin oli ennen? Boomerivanhempani eivät korjanneet mitään, eivät traumojaan, eivät niistä seuranneita valintojaan eivätkä paskoja olosuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt tällaiseen jopa reilusti yli kolmekymppisellä alanvaihtajalla, joka on suorittanut yliopistotutkinnon nyt 2020-luvulla. Tavallista on, että tältä työkaverilta tulee wa-viesti: "Hei, oletko vielä työpaikan toimipisteellä x?" "En ole enää, lähdin töistä tunti sitten kuten sähköisestä kalenterista näkee." "Aijaa, no ei sit mitään."
Tällä työkaverilla olisi siis tarkoituksena pyytää, että hänen puolestaan tekisin työtehtävän, jonka voi tehdä vain paikan päällä. Hän ei käsitä sitä, että tuollaiset asiat hoidetaan itse tai sitten vaikka soitetaan ystävällisesti toiselle, että hei, oletko vielä työpaikalla ja onko sinulla kansio z helposti saatavissa? ehtisitkö millään tarkistaa yhtä asiaa?"
Tämä on totta kyllä, olen törmännyt samaan. Ihan suoranaista hyväksikäyttöä ja manipulointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä kuvioon loputon jankkaus ja omista tunteista ja niiden analysointi. Oletko nyt pettynyt, voi varmasti olet nyt väsynyt. Miltä tuntuu, tuntuuko pahalta. Tarvitseeko terapiaa? Tunnekortit valtaavat työpaikat päiväkotien ja koulujen lisäksi. On tunnenallea ja varista ja ties mitä, että Pirkko-Petteri ja Alma-Joonatan jaksavat raskaan työpäivän.
Nämä on yliopistossakin. Miltä tänään tuntui? Mitkä on tuntemukset tulevasta harjoittelusta? Miltä se ja tämä tuntuu? Tuntuu, tuntuu, tuntuu, miltä sinusta nyt juuri tällä hetkellä tuntuu? Ei tämä maailma pyöri jos joka välissä pysähdytään tunnustelemaan tuntemuksia ja tuntuuko ehkä epämukavalta joku asia. Sitten ahdistutaan minkä ehditään kun huomataan, että joku asia tuntui ehkä hieman epämukavalta. Piehtaroidaan niissä tuntemuksissa ja päädytään terapiaan. Sitkeys, sisukkuus ja sinnikkyys eivät ku
Voi apua, tämä on niin tuttua. Olen alanvaihtaja ja aivan sarvi otsassa yliopistolla kun kursseilla aikaa käytetään tämmöiseen tyhjänjauhantaan. Todellakin, tunnekortteja valitaan ja sen jälkeen käytetään puoli luentoa kun kuunnellaan mitkä fiilikset 50 opiskelijalla on tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tunteiden ylikorostaminen ei ole sitä etteikö kiusaamiseen puututtaisi. Oikeastaan yhteiskunta pitäsi rakentaa sellaiseksi ettei kiusaamista edes tapahtuisi, ettei olisi kannustavaa kiusata. Siitä huolimatta on menty jo yli tunteiden tulkinnan kanssa. Tunteet tulevat ja menevät, ei niihin saa takertua. Minä en voi sanoittaa sinun tunteitasi koska en voi tietää miltä sinusta tuntuu. Tunteita saa näyttää ja ne pitää tuntea, mutta on todella raskasta olla työkaveri parikymppiselle jonka elämä on yhtä tunnetta. Nyt ahdistaa kun asiakas katsoi pahasti, tuntuu pahalta kun kissa oksenti eikä voi tulla töihin je niin edelleen.
Olen pahoillani ettet ole saanut aikoinasi apua. Apua voit hakea edelleen ja voisi olla hyvä että käyt asiantuntijalla keventämässä kuormaasi, ei ole hyvä katkeroitua ja jäädä vellomaan loppuelämäksi kiusatun kohtaloon."
Miksi sinä takerrut työkaverisi tunteisiin? Anna niiden tulla ja mennä. Sen
En takerru, mutta hänen monologiaan tunteista nyt vain on pakko kuunnella koska yhteinen työhuone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Antakaa armoa, nuoren ei tarvitse osata, pystyä ja tehdä kaikkea mitä aikuisena. Tiettyihin rooleihin kasvetaan, myös yhteiskunnan työmyyräksi. Nuorta nimenomaan PITÄÄ ymmärtää. Jos ei itse aikuisena vielä OSAA ymmärtää, on itse aivan väärällä alalla.
En nyt halua vaikuttaa tylyltä tai ymmärtämättömältä, mutta ne aivot saa ottaa käyttöön ennen 25 - ikävuotta.
Vaikutat kuitenkin, ja tietämättömältä. Kommenttisi on vain näppärä sutkautus, sinun omaa älyäsi kiillottava pisto. Anteeksi nyt vaan.
Totta kai aivoja käytetään, mutta et ilmeisesti tiedä, että esim. nuoren hormonitoiminnan takia tietyt aivoalueet ovat poissa pelistä. Siis nuori ihminen ei voi asialle mitään. Tyypillinen tilanne on tämä: nuori ei löydä edessään olevaa esinettä, ja tämä johtuu siitä, että avaruudellinen hahmottaminen on biologisesti kytketty toissijaisena pois päältä, jotta nuoren aivot saavat keskittyä hormonihuurujen säätelyyn. Kannattaa perehtyä aivojen toimintaan ja ihmisen kasvun eri vaiheisiin, ennen kuin tuomitsee tai edes sutkauttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona-aikakin on vaikuttanut voimakkaasti monen nuoren sosiaalisiin taitoihin.
No, onhan näitä jo työpaikoilla. Ekoja siis. ihan amk- tai yliopistokoulutettuja. Jos työssä on joku sellainen osuus, joka kaikkia tökkii, mutta se on vaan tehtävä. Ajattelisin vaikka, että sairaanhoitajana pitää katetroida. En tiedä, onko se heille vastenmielistä, mutta kuvitellaan, että se olisi se kaikkien inhoama homma. Sitten tulee nuori sh, jää hetken päästä saikulle ja työterveyden kanssa neuvottelu, että töissä ahdistaa tämä katetrointi. Ratkaisuna hänet vapautetaan siitä työstä, koska ei muuten kykene olemaan töissä. Tarkoittaa sitten sitä, että muut tekee enemmän katetrointeja. Näitä meinaan vastaavia on nyt tullut työelämään. Heitä ahdistaa joku yleisesti kaikkien inhoama osa työtä ja sitten vaan kylmästi, vailla mitään ajatusta työkavereista, vaaditaan itseltä se pois tai joutuu masennussaikulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Antakaa armoa, nuoren ei tarvitse osata, pystyä ja tehdä kaikkea mitä aikuisena. Tiettyihin rooleihin kasvetaan, myös yhteiskunnan työmyyräksi. Nuorta nimenomaan PITÄÄ ymmärtää. Jos ei itse aikuisena vielä OSAA ymmärtää, on itse aivan väärällä alalla.
En nyt halua vaikuttaa tylyltä tai ymmärtämättömältä, mutta ne aivot saa ottaa käyttöön ennen 25 - ikävuotta.
Toivottavasti et opeta nuoria. Jos opetat, suosittelen sinua uusimaan tai suorittamaan pedagogiset opinnot.
Parit opinnot aivojen kehityksestä sekä nuorten psykologisesta kehityksestä ja tunnetaitokurssi voisi tehdä myös terää.
Tässä yhteydessä jätetään aina mainitsematta, että koulu- ja työelämäkin on muuttunut. Nykyään otetaan jo alakoulussa tehot irti lapsista. Työelämä on nykyään sellainen lihamylly, että ihmiset uupuvat. Harvaa nuorta sellainen kiehtoo, ja minusta se on terve merkki. Verrattuna entsiaikaan, kun monessa toimistotyösskin kudottiin sukkia työn ohella, tai sairaalassa oli aika tervehtiä toisiaan tai huolehtia potilaista kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä yhteydessä jätetään aina mainitsematta, että koulu- ja työelämäkin on muuttunut. Nykyään otetaan jo alakoulussa tehot irti lapsista. Työelämä on nykyään sellainen lihamylly, että ihmiset uupuvat. Harvaa nuorta sellainen kiehtoo, ja minusta se on terve merkki. Verrattuna entsiaikaan, kun monessa toimistotyösskin kudottiin sukkia työn ohella, tai sairaalassa oli aika tervehtiä toisiaan tai huolehtia potilaista kunnolla.
Oho, oliko toimistoon otettu kangaspuut mukaan?
"En takerru, mutta hänen monologiaan tunteista nyt vain on pakko kuunnella koska yhteinen työhuone."
Ei ole mikään pakko. Sanot, ettet halua kuunnella, tai jos ahdistaa, että sittenhän työilmapiiri voi tulehtua, vetoa siihen, että tarvitset työrauhan. Tai jos et uskalla suoraan työkaverille sanoa mitään, puhu esimiehelle, joka sitten oletettavasti hoitaa asian tämän toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Antakaa armoa, nuoren ei tarvitse osata, pystyä ja tehdä kaikkea mitä aikuisena. Tiettyihin rooleihin kasvetaan, myös yhteiskunnan työmyyräksi. Nuorta nimenomaan PITÄÄ ymmärtää. Jos ei itse aikuisena vielä OSAA ymmärtää, on itse aivan väärällä alalla.
En nyt halua vaikuttaa tylyltä tai ymmärtämättömältä, mutta ne aivot saa ottaa käyttöön ennen 25 - ikävuotta.
Vaikutat kuitenkin, ja tietämättömältä. Kommenttisi on vain näppärä sutkautus, sinun omaa älyäsi kiillottava pisto. Anteeksi nyt vaan.
Totta kai aivoja käytetään, mutta et ilmeisesti tiedä, että esim. nuoren hormonitoiminnan takia tietyt aivoalueet ovat poissa pelistä. Siis nuori ihminen ei voi asialle mitään. Tyypillinen tilanne on tämä: nuori
Ei se hormonitoiminta niin radikaalisti ole muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana. Tämä on malliesimerkki siitä miten kaikkea koitetaan loputtomiin ymmärtää ja kehitellä salonkikelpoista selityksiä. Totuus nyt vaan on se, että nuoriso on läpeensä passattua ja avutonta tällä hetkellä kun rimaa on laskettu kaiken aika ettei vaan kukaan pahoittaisi mieltään. Ihan samat hormonit on nuorilla ollut esim. 2000-luvun alussa ja silloin onnistui koulussa käyminen, vastuun ottaminen, joka pikkuasiaan ei romahdettu, uskallettiin soittaa vieraille, kyettiin tervehtimään ja keskittymään. Lukiolaisetkin ulisee kaiken aikaa, vaikka kurssit on nykyään helpompia, korottaa saa vaikka aivan loputtomiin ja ei tarvitse kerralla pakertaa montaakaan yo-kirjoitusta.
Liika kannattelu passivoi. Mitä enemmän helpotetaan, sitä löysemmästä tekemisestä tulee uusi normaali ja kohta siitäkin jo valitetaan...
Vierailija kirjoitti:
Tässä yhteydessä jätetään aina mainitsematta, että koulu- ja työelämäkin on muuttunut. Nykyään otetaan jo alakoulussa tehot irti lapsista. Työelämä on nykyään sellainen lihamylly, että ihmiset uupuvat. Harvaa nuorta sellainen kiehtoo, ja minusta se on terve merkki. Verrattuna entsiaikaan, kun monessa toimistotyösskin kudottiin sukkia työn ohella, tai sairaalassa oli aika tervehtiä toisiaan tai huolehtia potilaista kunnolla.
Tehot irti koulussa😂? Eihän nykyään joudu opettelemaan juuri yhtään mitään verrattuna aiempiin ikäluokkiin. Juuri vertasimme varastoa raivatessamme vanhoja ympäristöopin kirjoja nykyisiin. Jo tokaluokalla oli silloin samat vaatimukset mitä nelosilla nyt. Joka aineeseen löytyy helpotettua kirjaa, ulkoaopettelu on aivan minimissään. Esseitä ei osata eikä vaadita kun olisi ylivoimaista.
Niin ja jos koulussa kiusattu oppilas välillä jäi kotiin vaikka lukemaan kirjoja, siitä ei tehty suurta numeroa niin kuin nykyään. Kouluun on pakko mennä lasun uhalla, mutta väkivallattomuutta ei pystytä takaamaan.