Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä yliymmärtämiseen tottuneet lapset/nuoret pärjäävät myöhemmin työelämässä?
07.02.2025 |
Olen seurannut lasten/nuorten muutosta viimeisen +10 vuoden ajan työelämässä. Aina on ollut erityisempiä oppilaita, mutta yliymmärtämistä ja loputonta joustoa vaativia oppilaita (ja heidän vanhempiaan) on nykyään huomattavasti enemmän. En hetkeäkään usko, että nykyisin noin iso osa olisi erityisoppilaita.
"Jos meidän Liisi-Ilari ei vaan halua pitää luokan edessä esitelmää, niin ei ole pakko pitää."
"Tiina-Julius jännittää ääneen puhumista, joten hänen ei tarvitse sanoa mitään oppitunneilla eikä osallistua puhumista vaativiin paritehtäviin."
"Kerkko-Matildan on vaikea herätä aamuisin, niin jätetään aamun eka tunti väliin."
Jatkuvasti hoetaan, miten jokainen on yksilö ja pitää huomioida omana itsenään. Jatkuvasti tehdään kaikenlaisia isoja mukautuksia, kun kyky sietää epämukavuuden tunnetta on monilla lapsilla ja nuorilla nolla. Koululuokassakin on lohdukkeena isoillakin oppilailla pehmoleluja tai osa oppilaista istuu lattialla nurkassa, kun penkillä istuminen ahdistaa. Mutta kun ei se elämä aikuisena tätä ole. Ei yhteiskunnassa ole erityisoikeuksia aikuisille, vaan aikuisten maailmassa täytyy pärjätä. Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä. Eikä sanota, että on täysin ok jättää pois työtehtävät x, y ja z, jos ei vaan huvita. Iso osa aikuisista joutuu työssään puhumaan edes joidenkin ihmisten kanssa, joten ihan tuppisuuna ei voi olla. Eikä töissä hyväksytä sitä, jos toisille mennään haistattelemaan tai puhutaan muuten epäkunnioittavasti (tätä näkee paljon jo pienten koululaisten keskuudessa).
Yhteiskunta nyt vaan on koneisto, jossa ei ole mahdollisuutta huomioida jokaisen erityispiirteitä ja ahdistusta. Sitä paitsi tuollainen arkinen ahdistuksen kokeminen tekisi hyvääkin. Kun se lapsi/nuori näkee, että selviää kyllä epämukavasta tunteesta ja haastavasta tilanteesta (vaikka se esitelmän pitäminen), niin itsetunto vahvistuu.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Antakaa armoa, nuoren ei tarvitse osata, pystyä ja tehdä kaikkea mitä aikuisena. Tiettyihin rooleihin kasvetaan, myös yhteiskunnan työmyyräksi. Nuorta nimenomaan PITÄÄ ymmärtää. Jos ei itse aikuisena vielä OSAA ymmärtää, on itse aivan väärällä alalla.
En nyt halua vaikuttaa tylyltä tai ymmärtämättömältä, mutta ne aivot saa ottaa käyttöön ennen 25 - ikävuotta.
Toivottavasti et opeta nuoria. Jos opetat, suosittelen sinua uusimaan tai suorittamaan pedagogiset opinnot.
Parit opinnot aivojen kehityksestä sekä nuorten psykologisesta kehityksestä ja tunnetaitokurssi voisi tehdä myös terää.
Miten tämä vasta nyt on alkanut näkyä? Miten aiemmat nuoret hanskasivat hommat keskeneräisillä aivoilla?
T..30+ vuotta opetusalalla ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei työelämässä tulla sanomaan, että nuku vaan aamuisin myöhään, jos et jaksa herätä."
Kyllä minulle on sanottu. Meillä on joustava työaika. Toivotaan eniten, että töitä tehdään virkeänä. Se ja sama, onko se enemmän aamu- vai iltapainotteista.
Teillä onkin joustava työaika. Isossa osassa ammatteja ei ole. Ei sitä lastenhoitaja päiväkodissa/kaupan kassa/sairaanhoitaja voi sanoa, että tulenkin tänään tuntia myöhemmin töihin. Yleensä nuo joustavat työajat ovat lähinnä korkeamman koulutustason/tuloluokan ammateissa, joissa on muutenkin mahdollisuus etätyöhön ja työn muokkaamiseen.
Tiedän, ja minullakin on korkea koulutus ja etätyömahdollisuus. Pointtina oli tuoda ilmi, että kyllä työelämässäkin on erilaisia mahdollisuuksia olemassa, jos niitä tavoittelee.
Niin, jos niitä tavoittelee. Lusmuamalla koko kouluaikansa kaikenlaisia erioikeuksia vaatien ei ole sitä tavoittelemista, tai ainakaan sillä ei tuohon tavoitteeseen pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Antakaa armoa, nuoren ei tarvitse osata, pystyä ja tehdä kaikkea mitä aikuisena. Tiettyihin rooleihin kasvetaan, myös yhteiskunnan työmyyräksi. Nuorta nimenomaan PITÄÄ ymmärtää. Jos ei itse aikuisena vielä OSAA ymmärtää, on itse aivan väärällä alalla.
En nyt halua vaikuttaa tylyltä tai ymmärtämättömältä, mutta ne aivot saa ottaa käyttöön ennen 25 - ikävuotta.
Toivottavasti et opeta nuoria. Jos opetat, suosittelen sinua uusimaan tai suorittamaan pedagogiset opinnot.
Parit opinnot aivojen kehityksestä sekä nuorten psykologisesta kehityksestä ja tunnetaitokurssi voisi tehdä myös terää.
Miten tämä vasta nyt on alkanut näkyä? Miten
Ennen ei haettu niska limassa yläkouluun ja lukioon, koska äiti ja isi haluaa. Lapset kävivät lähikoulua ja -lukiota. 7 ja 8 olivat ihan hyviä numeroita, nykyään kaikilla on pakko olla yli 9,5 keskiarvo, jos mielii minnekään. Toisaalta 9 ja 10 ovat kärsineet inflaation, joka toisella on todistus täynnä kymppejä. Ulkoaopettelusta; sehän oli paljon helpompaa kuin asioiden sisäistäminen. Aineista, joissa riitti ulkoaopettelu sai ennen helposti hyvän numeron. Kaiken kaikkiaan nykyään olet joko 9,5 oppilas tai luuseri, mitään välimuotoa ei ole.
Vaatimustaso ei ole sama, maailma ei todellakaan ole sama. Maailmantilanne on toivoton, ja aikuiset eli vanhemmat uupuvat työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Antakaa armoa, nuoren ei tarvitse osata, pystyä ja tehdä kaikkea mitä aikuisena. Tiettyihin rooleihin kasvetaan, myös yhteiskunnan työmyyräksi. Nuorta nimenomaan PITÄÄ ymmärtää. Jos ei itse aikuisena vielä OSAA ymmärtää, on itse aivan väärällä alalla.
En nyt halua vaikuttaa tylyltä tai ymmärtämättömältä, mutta ne aivot saa ottaa käyttöön ennen 25 - ikävuotta.
Toivottavasti et opeta nuoria. Jos opetat, suosittelen sinua uusimaan tai suorittamaan pedagogiset opinnot.
Parit opinnot aivojen kehityksestä sekä nuorten psykologisesta kehityksestä ja tunnetaitokurssi voisi tehdä myös terää.
Höpö höpö. Pisakin sen todistaa, että taidot on syöksykierteenomaisesti heikentyneet. Nykyään ei osata edes lukea peruskoulun jälkeen. Tämä on juuri sitä asioiden parhain päin selittelyä. Ja ei, nykyään tarvitse sitäkään vähää tehdä mitä ennen. Todistukseen saa monessa kaupungissa numerotkin vasta 5.luokasta etp. Kokeissa ei kaikkialla käytetä numeroita, tulee paha mieli. Käytösnumeronkin voi pyytää poistamaan päättötodistuksesta, mitään vastuuta ei tarvitse ottaa. Luokalle ei jätetä, joten 4 on käytännössä poistunut numero.
Entisajan 8 on nykyajan 9, joskus jopa 10. Entinen 7 on nykyään 8, jopa 9.
Tulisittepa joskus vaikka kuukaudeksi seuraamaan kouluun, älkääkä mutuilko sen perusteella mitä se teini teille selostaa tuohtuneena kun on kehdattu vaatia jopa kokonainen kirja peruskoulun aikana lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoren aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka. Antakaa armoa, nuoren ei tarvitse osata, pystyä ja tehdä kaikkea mitä aikuisena. Tiettyihin rooleihin kasvetaan, myös yhteiskunnan työmyyräksi. Nuorta nimenomaan PITÄÄ ymmärtää. Jos ei itse aikuisena vielä OSAA ymmärtää, on itse aivan väärällä alalla.
En nyt halua vaikuttaa tylyltä tai ymmärtämättömältä, mutta ne aivot saa ottaa käyttöön ennen 25 - ikävuotta.
Toivottavasti et opeta nuoria. Jos opetat, suosittelen sinua uusimaan tai suorittamaan pedagogiset opinnot.
Parit opinnot aivojen kehityksestä sekä nuorten psykologisesta kehityksestä ja tunnetaitokurssi voisi tehdä myös terää.
Miten niin tarvitsee olla yli 9,5 keskiarvo jos mielii minnekään? Aivan älyvapaata liioittelua. Nykyään lukioihin pääsee vielä surkeammilla keskiarvoilla kun aiemmin ja jokaiselle kaiken kukkuraksi taataan toisen asteen paikka, koska se on pakollinen. Ihan samanlaista kilpailua hyvistä lukioista on sina ollut, mutta ei niihin suurin osa hae. Korkeakouluihinkin on jopa 80-90% ensikertalaisuuskiintiöt, jotta nämä curling-tapaukset saadaan sisään. Rehellisessä, osaamiseen, pitkäjänteiseen valmistautumiseen ja kykyihin perustuvassa kilpailussahan he tippuisivat saman tien. Oli pakko keksiä jokin kiertoreitti miten nämä saadaan keploteltua sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, onhan näitä jo työpaikoilla. Ekoja siis. ihan amk- tai yliopistokoulutettuja. Jos työssä on joku sellainen osuus, joka kaikkia tökkii, mutta se on vaan tehtävä. Ajattelisin vaikka, että sairaanhoitajana pitää katetroida. En tiedä, onko se heille vastenmielistä, mutta kuvitellaan, että se olisi se kaikkien inhoama homma. Sitten tulee nuori sh, jää hetken päästä saikulle ja työterveyden kanssa neuvottelu, että töissä ahdistaa tämä katetrointi. Ratkaisuna hänet vapautetaan siitä työstä, koska ei muuten kykene olemaan töissä. Tarkoittaa sitten sitä, että muut tekee enemmän katetrointeja. Näitä meinaan vastaavia on nyt tullut työelämään. Heitä ahdistaa joku yleisesti kaikkien inhoama osa työtä ja sitten vaan kylmästi, vailla mitään ajatusta työkavereista, vaaditaan itseltä se pois tai joutuu masennussaikulle.
En osaa sanoa tuohon, mutta joillain rajoitukset voivat johtua myös ihan fyysisistä syistä. Silloin kun näitä syitä ei avata kaikille (koska terveystietoja ei saa luvatta jakaa), osa voi väärintulkita rajoitteiden syyn. Tällaistakin voi nimittäin tapahtua, että sen sairaanhoitajan on fyysisesti vaikeaa tai mahdotonta suoriutua katetroinnista, esim. koska käsien tarkkuus ei toimi normaalisti tai ne vapisevat (tai mitä vaan, tämä vain esimerkkinä).
Vierailija kirjoitti:
Olen yliopistolla opettajana kohtalaisen korkean sisäänpääsyrajan alalla. Ei lääkis eikä oikis, mutta selkeä hakupaineala. Nyt n.4-5 viime vuotena on todella huomannut ison eron aiempiin vuosikursseihin. Ero on oikeastaan aika häkellyttävä jo kun vertaan vaikka urani alkuaikoihin n. 15 vuoden taakse.
Harjoittelupaikkoja ei osata tai uskalleta hakea itse. Ei uskalleta soittaa ja sähköpostiinkaan ei oikein tiedetä mitä kirjoittaisi.
Tentit haluttaisiin monivalintoina. Esseet ovat aivan kauhistus ja heti ahdistutaan. Osa ei ymmärrä käyttää edes kirjakieltä raporteissa ja tenttivastauksissa. Tästäkin täytyy nykyään joka vuosi fukseja ohjeistaa.
Luennot jos ovat ennen klo 10, vain kourallinen opiskelijoita kykenee saapumaan paikalle. Pakolliset demot klo 8-10 saavat aikaan kauhistelua.
Omatoimisuus ja oma-aloitteisuus on vähentynyt. Oikein mitään ei kyetä itse ratkomaan tai ottamn asioista selvää. Kaikkeen täytyisi
Aallon kauppis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yliopistolla opettajana kohtalaisen korkean sisäänpääsyrajan alalla. Ei lääkis eikä oikis, mutta selkeä hakupaineala. Nyt n.4-5 viime vuotena on todella huomannut ison eron aiempiin vuosikursseihin. Ero on oikeastaan aika häkellyttävä jo kun vertaan vaikka urani alkuaikoihin n. 15 vuoden taakse.
Harjoittelupaikkoja ei osata tai uskalleta hakea itse. Ei uskalleta soittaa ja sähköpostiinkaan ei oikein tiedetä mitä kirjoittaisi.
Tentit haluttaisiin monivalintoina. Esseet ovat aivan kauhistus ja heti ahdistutaan. Osa ei ymmärrä käyttää edes kirjakieltä raporteissa ja tenttivastauksissa. Tästäkin täytyy nykyään joka vuosi fukseja ohjeistaa.
Luennot jos ovat ennen klo 10, vain kourallinen opiskelijoita kykenee saapumaan paikalle. Pakolliset demot klo 8-10 saavat aikaan kauhistelua.
Omatoimisuus ja oma-aloitteisuus on vähentynyt. Oikein mitään ei kyetä itse ratkoma
Kauppiksissa ei ole ennen ainakaan käytetty demo-sanaa...
Ehkä tämän päivän nuoret saavat muutettua yhteiskuntaa ja työelämää. Eihän tällä tavalla voida jatkaa eikä mitään estettä ole sille, että tulevaisuudessa voitaisiin ottaa hieman rennommin. Vähemmän töitä useammalle ja miksi ihmeessä työelämässä ei voisi voida hyvin ja huomioida yksilöllisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kelvannut töihin en edes työharjoitteluun,kun oli 90-luku, sama oli tilanne vielä 2000-luvun alkupuolella. Syy? Olin lapsesta asti arka,syrjäänvetäytyvä,ylikiltti miellyttäjä ja pahasti koulukiusattu. No,siitä seurasi kiusaaminen mm noilla joutavilla harjoittelupaikoilla,virastoissa, jne tahoilla,joiden olisi kuulunut auttaa minua löytämään oma tieni epävarmana nuorena työelämään. Valheellisia ja törkeitä minua haukkuvia lausuntoja,enkä koskaan saanut töitä. Mukavaa elellä tälleen syrjäytyneenä keski-ikäisenä ilman työhistoriaa, koska en sopeutunut vi t tumaisiin,valehteleviin ja ilkeisiin ihmisiin. Ikävä teille,jotka olisitte saaneet minusta erinomaisen sitoutuneen työntekijän,erittäin ahkeran ja pyyteettömän sellaisen. Ilmaiseksi olen tehnyt töitä tosin enemmän,kuin kuin keskiverto yrittäjä,mutta sitähän ei lasketa,koska se ei missään rekisterissä näy. Itkekää nyt sitten täällä,kun kunnollista työvoimaa ei enää ole. Ps.Kotikuntani mm. varasti yritysideani sekä tilan,jossa yritystä oli tarkoitus pyörittää ja kierrättää siellä nyt orjatyöläisiä-itse olisisn palkannut ihmisiä kunnollisilla työsopimuksilla. Näin se Suomi makaa enkä koskaan tue tukemaan tätä valtiota omalla työlläni sentilläkään, otan kaiken mikä irti lähtee ja lapsilleni kerron totuuden tästä järjestelmästä,jotta osaavat toimia oikein,kun aika tulee.
Mä olin tuollainen lapsi ja nuori 2000-luvun alkuvuosina. Äiti soitti koululle, että meidän Millaa ei sitten saa pakottaa tekemään sitä ja tätä, joten sitten minun ei tarvinnut. Useimmat opettajat ohittivat yläasteella ja lukiossa täysin mm. sen, etten tehnyt koulutehtäviäni, koska pärjäsin hyvin kokeissa ihan kuuntelemalla tunnilla.
Jatko-opinnot lukion jälkeen olivatkin sitten toinen juttu. Yhtäkkiä niitä erivapauksia ei saanutkaan. Yhtäkkiä olisikin pitänyt tehdä annetut tehtävät ja osallistua ryhmäjuttuihin vaikkei haluaisikaan. Koulu meinasi tyssätä alkuunsa, koska en ollut tottunut siihen että minun täytyisi tehdä muuta kuin tulla paikalle. Jouduin puhutteluun, koska olin opettajan mielestä puhunut hänelle uhkaavaan sävyyn sähköpostissani, jossa ilmoitin etten voi tulla pakolliseen messupäivään.
Samaan aikaan asuin myös ensimmäistä kertaa omillani, ja opettelin tekemään asioita itse, koska kotona minun ei ollut koskaan tarvinnut esim. laittaa ruokaa, siivota ja pestä pyykkiä. Hyvä luoja millaisia ne ensimmäiset vuodet olivat. Valmistuin koulustakin puoli vuotta myöhässä, koska en vain meinannut millään sopeutua siihen että minulta vaaditaan samaa kuin muiltakin, ja aloin lopulta itsekin arvella olevani jollakin tavalla erityistarpeinen ja vajaa. Onneksi työelämään mennessä olin jo nöyrtynyt ja oppinut, että asiat on vain tehtävä. Ja että ne yleensä onnistuvat!
Pahimpia asioita mitä vanhempi voi lapselle tehdä on mielestäni juuri tuollainen helikopterointi, koska lapselle kasvaa oikeasti usko siihen, että hän on perustavanlaatuisesti erilainen kuin muut, ja myös tunne, että hän ei pysty tai osaa. Vaikka oikeasti hänen ei vain anneta yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet näyttelijät ja muusikot ovat kertoneet olevansa ujoja tai introverttejä. Silti he ovat päätyneet ammattiin, jossa ollaan paljon esillä. Miettikääpä sitä.
Minä olen ajatellut, että he ovat siinä omassa vertaisryhmässään eli muihin esiintyviin taiteilijoihin verrattuna ehkä ujoja tai introvertteja, mutta "tavallisiin ihmisiin" verraten ihan muuta.
Meillä töissä näkee nuoria, jotka eivät kykene olemaan koulussa kuin pari tuntia päivässä. Ja koulu itse saattaa ehdottaa tätä, koska pirkkopetteri ei pysty olemaan koululla ahdistuksen,adhd:n tai muun syyn takia pidempään tai ei jaksa herätä aamuisin.
Miten nämä selviävät työelämästä kun eivät pysty olemaan koulussa kuin pari tuntia päivässä ? Kyseessä ammattikoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni koulu on tippunut kelkasta.
Vanhemmat eivät vain ymmärrä että omia lapsiaan he vahingoittavat pelkästään keksimällä mitä kaikkea näiden ei tarvitse tehdä ja mitä kaikkea saavat tehdä. Lasten kasvaessa aikuisiksi ovat ongelmissa ja vain sen takia että vanhemmat halusivat että lapsillaan on mahdollisimman helppoa ja kivaa. Sitähän vanhemmat eivät edes tulevaisuudessa itse ymmärrä vaan syyttävät miten oli ja on yhteiskunnan vika kun lapsi ei pärjääkään aikuisena yhteiskunnassa.
Nyt kun etsin töitä niin ilmoituksessa saattaa olla vaatimuksena itsestäänselvyyksiä tyyliin "töihin tullaan työvuorolistan mukaan" jne. Ei tällaisia listattaisi erikseen ellei niistä olisi aiheutunut ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät vain ymmärrä että omia lapsiaan he vahingoittavat pelkästään keksimällä mitä kaikkea näiden ei tarvitse tehdä ja mitä kaikkea saavat tehdä. Lasten kasvaessa aikuisiksi ovat ongelmissa ja vain sen takia että vanhemmat halusivat että lapsillaan on mahdollisimman helppoa ja kivaa. Sitähän vanhemmat eivät edes tulevaisuudessa itse ymmärrä vaan syyttävät miten oli ja on yhteiskunnan vika kun lapsi ei pärjääkään aikuisena yhteiskunnassa.
Se on toisinpäin.Vanhemmat tuntevat ja tietävät lapsensa ja osaavat hakea tukea lapsilleen.
Nyt on aika koulussa pysähtyä miettimään.
Toivon että jokaisella lapsella ja nuorella olisi edes yksi aikuinen joka ymmärtää ja uskoo häneen.
Valitettavasti usein koulusta ei löydy yhtään tälläistä aikuista.
Valtava huoli nousi aloittajan kirjoituksesta kuinka tuollaista on ajassamme.
"Yhteiskunta nyt vaan on koneisto jossa ei ole mahdollisuutta huomioida jokaisen erityispiirteitä ja ahdistusta"
Järkyttävää!
Olkaa vanhemmat lastenne tuki ja turva.
Kirjoitit myös tuppisuuna olemisesta.Tuollahan sinä syyllistät.
Kyllä ne pärjää. Onhan työelämäkin muuttunut ja muuttuu lisää nuorempien myötä. Ihan tervetullut kehityssuunta että työelämässä on aiempaa enemmän tilaa erilaisille persoonille ja tiukoista hierarkioista ja autoritäärisistä johtamistavoista jo luovuttu.
Onko kyse yliymmärtämisestä vai yliymmärtymisestä? Olen itse tottunut yliymmärtämään.