Lue keskustelun säännöt.
Terapeutin mielestä "ei ole syyllisiä"
11.01.2025 |
Eli käyn traumaterapiassa erään läheisen minuun kohdistuneen henkisen v"ki"llan takia. Olen sinne hakeutunut sen takia, psykiatri on minut sinne osoittanut, kela on siihen minulle tukea myöntänyt. Terapeutti sanoi viimeksi minulle, että eihän meistä kumpikaan ole syyllinen.
Nyt tuntuu, että tuhlaan aikaa ja rahaa siellä. Miten niin ei ole syyllinen, jos toinen on kontrolloinut ja terrorisoinut, pelotellut ja uhkaillut? Jos tekisin itse niin, olisin syyllinen, ei mitään epäilystä.
Voinko hyötyä terapiasta, jos koen näin?
Kommentit (183)
Elämässä tapahtuu ikäviä asioita ja joskus traumaattisiakin kokemuksia.
Psykoterapian kontekstissa syyllisyys ei ole kaikista keskeisintä, koska koko terapiassa yritetään vaikuttaa itseen ja selviytyä menneisyyden kanssa, jotta voimavarat voisivat kohdistua nykyhetkeen. Muita ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseen voi vaikuttaa.
Noita herääviä tunteita on oleellista käsitellä terapiassa sopivassa määrin. Hyvä kuitenkin huomioida, ettei jää kiinni liikaa menneisyyteen, koska sitä ei voi muuttaa.
Kyllä niinkin voi joskus käydä, että ihminen löytää tilanteelleen "syylliset" ja jää sitten loppuelämäkseen jumiin tilanteeseen, jossa ei kykene etenemään mihinkään suuntaan, vaan ulkoistaa asian lopulta muiden vastuulle. Terapian haitoista puhutaan vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ajanjakso, kun olin toipunut edellisestä episodista, ei saanut koskaan kestää "liian kauan". Siihen oli tuotava jotain draamaa vaikka väkisin. Tasapainoinen minä en kelvannut, vaan piti horjuttaa vaikka väkisin, kovin keinotekoisen oloisilla skenaarioilla. Olin korvaamaton ja elinehto vain silloin, kun olin rikottu ja yrittämässä irti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta ei ole rikos eikä edes väkivaltaa. Lisäksi tuo on kovin subjektiivista.
Veikkaisin että olet terapiassa juuri sen takia, että hyväksyisit sen, ettei sinua vastaan ole tehty mitään rikollista eikä väärin ja että olet vain tyhmä.
Öö itseasiassa kyllä henkinen väkivalta on Suomessa rikos.
Jep, mutta kuten kaikki rikokset, se pitää oikeuden edessä todistaa. Omat fiilikset harvoin jos koskaan riittävät todisteeksi mistään.
Ja se, että joku uhkaa tekevänsä itsarin, on vahva näyttö siitä, ettei se henkilö ole terve. Mikään laiton uhkaus se ei ole vaan enintään manipulointia.
Jos ei ole terve, ei ole täysin syyntakeinen.
Ap:lle on yritetty sanoa, että muillakin voi olla ongelmia, ei ainoastaan hänellä, ja että kannattaa syyttelyn sijaan keskittyä hoitamaan itsensä.
Koska: jos vain syyttelet muita, poistat vastuusi omien tunteidesi käsittelystä. Vajoat omien tunteidesi tahdottomaksi uhriksi. Silloin ei parane kun ei koe siihen tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Noin sanoo aina se henkisesti väkivaltainen kumppani, että riitaan tarvitaan kaksi ja meissä on molemmissa syytä. Esim. hän huutaa sinulle ja se oli osittain sinun syy, koska aloitit tekemällä normaalin asian x josta hän veti herneen nenään, ja et pyytänyt anteeksi sitä vaan vielä "jatkoit riitelyä" kieltäytymällä myöntämästä syyllisyyttäsi. Näin pakoillaan vastuuta ja kuulostetaan vielä muka jalolta silloin jos ei pysty suoraan väittämään että se oli kumppanin vika. Oikeasti sillä kumppanilla oli vihanpurkamisen tarve ja ihan mikä tahansa mitä olisi tehnyt, ei olisi poistanut raivonpurkausta.
On ihan selvää, että osa ihmisistä on niin hankalia ja häiriintyneitä, ettei heidän kanssaan kukaan pysty olemaan hyvässä läheisessä suhteessa.
Sinulla on olettama, että uhriksi tekeytyvä on tehnyt vain normaaleja asioita. Näinhän ei aina ole, vaan uhriksi tekeytyvä on saattanut kaikin keinoin manipuloida ja provosoida. Ja kun tämä provosoitu reagoi terveellä tavalla, niin siitä manipuloija saa aseen, jonka turvin uhriutuu.
Esimerkiksi manipuloija valehtelee, toinen hermostuu siitä ja korottaa ääntään, ja tästä hermostumisesta manipuloija uhriutuu, kun sinä aina karjut ja raivoat (pientä väritystä, joka korostaa hänen uhriuttaan).
Joten uhriksi tekeytyvä saattaa tehdä muitakin kuin normaaleja ja kunniallisia asioita. Aina kyseessä ei ole kuvailemasi tilanne, vaikka sekin on yhtä mahdollinen. Ap:n tilanteesta emme voi tietää kummasta todellisuudessa on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Terapian tarkoitus on laajentaa sinun yksipuolista näkökulmaa ja ajattelua. Eli asiakkaan pitää olla valmis muutokseen.
Trauma vinouttaa persoonallisuutta, ja tavallaan tämä "persoonallisuushäiriö" eli kapea ajattelu on se elämää häiritsevä asia, ei sinänsä se trauma.
Trauman perusteella käytöksensä muuttaminen on adaptaatio, ei "häiriö". Tuollainen leimaaminen kuten about kaikki psyk.diagnoosit muutenkin ovat itsessään psykologista väkivaltaa ja uhrin maalittamista. Pahimmillaan tuo on kuin yrittäisi parantaa kirveellä naarmua
Koko ala on täysin skitsahtanut rahantekokone, joka perustuu alhaiseen manipulaatioon, sisältäen sekä rakkausmanipulaatiota että neggaamista. Asiakasta usein tuhotaan enemmän kuin autetaan, ja samalla tyhjennetään lompakko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kymmenen vuotta alustalla jankuttanut samasta aiheesta. Usein otsikolla "Elämäni ollaan pilattu" ja "Traumoista".
Ja edelleen näköjään likoaa omassa liassaan samoissa ihmussuhteissa.
Jotkut rakastaa olla uhreja ja sekaisin.
Mun käy sääliksi tämän Hennan (?) läheiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin sanoo aina se henkisesti väkivaltainen kumppani, että riitaan tarvitaan kaksi ja meissä on molemmissa syytä. Esim. hän huutaa sinulle ja se oli osittain sinun syy, koska aloitit tekemällä normaalin asian x josta hän veti herneen nenään, ja et pyytänyt anteeksi sitä vaan vielä "jatkoit riitelyä" kieltäytymällä myöntämästä syyllisyyttäsi. Näin pakoillaan vastuuta ja kuulostetaan vielä muka jalolta silloin jos ei pysty suoraan väittämään että se oli kumppanin vika. Oikeasti sillä kumppanilla oli vihanpurkamisen tarve ja ihan mikä tahansa mitä olisi tehnyt, ei olisi poistanut raivonpurkausta.
On ihan selvää, että osa ihmisistä on niin hankalia ja häiriintyneitä, ettei heidän kanssaan kukaan pysty olemaan hyvässä läheisessä suhte
Toki näinkin voi olla ja normaali on täysin subjektiivinen asia. Esimerkiksi yhdessä perheessä jopa vauvan nöyryyttäminen ja haukkuminen on normaalia, siinä missä toisessa tuollaien on vakavaa, lapsen psyykkeen pysyvästi tuhoavaa henkistä väkivaltaa viattomaan kohteeseen. Joidenkin mielestä raskaana olevien naisten pelottelu ja r aiskaaminen on normaalia, sekä vauvojen mutilointi, toisten mielestä nuo ovat äärimmäisen vakavaa seksuaalista väkivaltaa. Suomalaisiin mahtuu erilaisia kulttuureja ja käsityksiä "normaalista" riippuen omasta viiteryhmästä ja lapsuuden kasvuympäristöstä, eikä ns. "virallinen totuus" ole ollenkaan sieltä kauniimmasta päästä (esim. tuon raskaana olevien terrorisoinnin ja r aiskailun suhteen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapian tarkoitus on laajentaa sinun yksipuolista näkökulmaa ja ajattelua. Eli asiakkaan pitää olla valmis muutokseen.
Trauma vinouttaa persoonallisuutta, ja tavallaan tämä "persoonallisuushäiriö" eli kapea ajattelu on se elämää häiritsevä asia, ei sinänsä se trauma.
Trauman perusteella käytöksensä muuttaminen on adaptaatio, ei "häiriö". Tuollainen leimaaminen kuten about kaikki psyk.diagnoosit muutenkin ovat itsessään psykologista väkivaltaa ja uhrin maalittamista. Pahimmillaan tuo on kuin yrittäisi parantaa kirveellä naarmua
Koko ala on täysin skitsahtanut rahantekokone, joka perustuu alhaiseen manipulaatioon, sisältäen sekä rakkausmanipulaatiota että neggaamista. Asiakasta usein tuhotaan enemmän kuin autetaan, ja samalla tyhjennetään lompakko
Myönnä pois, Henna: sinä nautit uhriutumisesta.
Jos sun ongelmat olisi lähtöisin lähipiiristäsi, sinä irrottautuisit siitä.
Mutta koska ongelmasi ovat itsestäsi lähtöisin, hakeudut aina takaisin kiusaamaan läheisiäsi ja sitten uhiutumaan taas.
Ja samasta syystä mariset täällä. Aina joku uusi haksahtaa uskomaan sinua raukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap on kymmenen vuotta alustalla jankuttanut samasta aiheesta. Usein otsikolla "Elämäni ollaan pilattu" ja "Traumoista".
Ja edelleen näköjään likoaa omassa liassaan samoissa ihmussuhteissa.
Jotkut rakastaa olla uhreja ja sekaisin.
Mun käy sääliksi tämän Hennan (?) läheiset.
Jos lähisuhteet ovat väkivaltaisia, usein ainoa tie pois niistä on täysi yksinäisyys. Tämä on ihmiselle luonnotonta ja todella vaikea loikka tehdä, suurin osa ei pysty siihen millään tasolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa, että miten terapeutti suhtautuu, jos terapiassa on ihminen, joka on oikeasti tehnyt väärin? On vaikja vaimoa hakannut mies, joka sanoo, että "mutta kun se vaimo koko ajan vain nalkutti". Niin sanooko terapeutti sillekin, että kyllä vaimo teki väärun tuossa? Onko hakkaajakin terapuassa uhri?
Ohi aiheen, mutta tuli tästä keskustelusta mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun oma näkemyksesi tilanteesta ei ole kovinkaan objektiivinen eikä realistinen? Välillä ihmetyttää se hirveä määrä ihmisiä, jotka omasta mielestään ovat täysin 100% vain ja ainoastaan uhreja.
Mistä nämä alapeukut tulevat? Miksi ihmiset automaattisesti olettavat, että vauvapalstalle kirjoittavan ihmisen omat sanat ovat koko totuus asiasta? Jos ammattilainen sanoo noin, niin kai sille joku syy on olemassa.
Kyllä minäkin ihmettelen. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että ei ole realismia, että uhriutujat osaisivat aina kertoa asiasta absoluuttisen totuuden.
Niin, mutta onko kyseessä toisen teko vai ihmisen oikeus omaan tunne- ja kokemusmaailmaansa? Eli kumpi on totuus, se mitä ihmiselle on tehty vai se, mitä ihminen on kokenut tehdyn? Olemmeko oikeudessa vai onko meillä murtunut ihminen, joka tarvitsee apua? Auttaako se ihmistä, että hänet taas kerran teilataan tässä ketjussakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun oma näkemyksesi tilanteesta ei ole kovinkaan objektiivinen eikä realistinen? Välillä ihmetyttää se hirveä määrä ihmisiä, jotka omasta mielestään ovat täysin 100% vain ja ainoastaan uhreja.
Mistä nämä alapeukut tulevat? Miksi ihmiset automaattisesti olettavat, että vauvapalstalle kirjoittavan ihmisen omat sanat ovat koko totuus asiasta? Jos ammattilainen sanoo noin, niin kai sille joku syy on olemassa.
Kyllä minäkin ihmettelen. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että ei ole realismia, että uhriutujat osaisivat aina kertoa asiasta absoluuttisen totuuden.
Niin, mutta onko kyseessä toisen teko vai ihmisen oikeus omaan tunne- ja kokemusmaailmaansa? Eli kumpi on totuus, se mitä ihmiselle on tehty vai se, mitä ihminen on kok
Tämä, sekä se, että terapiassahan keskitytään _asiakkaan_ elämään ja ongelmiin. Aivan tuo ja sama mitä joku ulkopuolinen siitä on mieltä. Myös totuus on tuossa kontekstissa vain trauman kokoinen, ja siihen tuskin puree syyllistäminen ja uhriutumisesta syyttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapian tarkoitus on laajentaa sinun yksipuolista näkökulmaa ja ajattelua. Eli asiakkaan pitää olla valmis muutokseen.
Trauma vinouttaa persoonallisuutta, ja tavallaan tämä "persoonallisuushäiriö" eli kapea ajattelu on se elämää häiritsevä asia, ei sinänsä se trauma.
Trauman perusteella käytöksensä muuttaminen on adaptaatio, ei "häiriö". Tuollainen leimaaminen kuten about kaikki psyk.diagnoosit muutenkin ovat itsessään psykologista väkivaltaa ja uhrin maalittamista. Pahimmillaan tuo on kuin yrittäisi parantaa kirveellä naarmua
Koko ala on täysin skitsahtanut rahantekokone, joka perustuu alhaiseen manipulaatioon, sisältäen sekä rakkausmanipulaatiota että neggaamista. Asiakasta usein tuhotaan enemmän kuin autetaan, ja samalla tyhjennetään lompakko
Aika karua, mutta minä alan olla samaa mieltä. Tämä aikansa lapsi voisi pikku hiljaa vetäytyä parempien hoitokeinojen edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapian tarkoitus on laajentaa sinun yksipuolista näkökulmaa ja ajattelua. Eli asiakkaan pitää olla valmis muutokseen.
Trauma vinouttaa persoonallisuutta, ja tavallaan tämä "persoonallisuushäiriö" eli kapea ajattelu on se elämää häiritsevä asia, ei sinänsä se trauma.
Trauman perusteella käytöksensä muuttaminen on adaptaatio, ei "häiriö". Tuollainen leimaaminen kuten about kaikki psyk.diagnoosit muutenkin ovat itsessään psykologista väkivaltaa ja uhrin maalittamista. Pahimmillaan tuo on kuin yrittäisi parantaa kirveellä naarmua
Koko ala on täysin skitsahtanut rahantekokone, joka perustuu alhaiseen manipulaatioon, sisältäen sekä rakkausmanipulaatiota että neggaamista. Asiakasta usein tuhotaan enemmän kuin autetaan, ja samalla tyhjennetään lompakko
Aika karua, mutta minä alan olla
Mikä olisi mielestänne hyvä tilalle? Tässä omassa keisissäni menin sinne emdr takia, mutta sitä ei ole muutamassa kuukaudessa edes aloitettu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun tehdä rikosilmoitus. Tuskin terapeutti pystyy tuossa auttamaan. Ei terapeutti ole mikään syyttäjälaitos.
Jos minua kohtaan ei ole tehty väärin, hänen mielestään, miten voi auttaa? Miksi uhkailemalla kontrolloija ei ole syyllinen tekemisiinsä?
Ap
Miten hän voi auttaa, vaikka uhkailija olisikin syyllinen? Hän ei voi ottaa pahaa oloasi pois, ja nimenomaan koittaa auttaa sinua, aloittamalla siitä, että pääset irti uhrin roolisatsi, ja otat vastuun itsestäsi ja omasta toipumisestasi.
Tapahtunut on tapahtunut, keskity tulevaisuuteen, itseesi ja toipumiseen. Nyt keskityt syylliseen ja olemaan uhri. Et saa tehtyä tekemättömäksi, ja sinun on vain opittava elämään asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tapahtuu ikäviä asioita ja joskus traumaattisiakin kokemuksia.
Psykoterapian kontekstissa syyllisyys ei ole kaikista keskeisintä, koska koko terapiassa yritetään vaikuttaa itseen ja selviytyä menneisyyden kanssa, jotta voimavarat voisivat kohdistua nykyhetkeen. Muita ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseen voi vaikuttaa.
Noita herääviä tunteita on oleellista käsitellä terapiassa sopivassa määrin. Hyvä kuitenkin huomioida, ettei jää kiinni liikaa menneisyyteen, koska sitä ei voi muuttaa.
Kyllä niinkin voi joskus käydä, että ihminen löytää tilanteelleen "syylliset" ja jää sitten loppuelämäkseen jumiin tilanteeseen, jossa ei kykene etenemään mihinkään suuntaan, vaan ulkoistaa asian lopulta muiden vastuulle. Terapian haitoista puhutaan vähemmän.
Mitä ihminen tarvitsee tässä kohtaa on empatia, eikä syyllistämistä siitä että altistui väkivallalle. Olen itse ollut pariterapiassa minun kohdistuneen pitkäjatkoisen henkisen väkivallan takia. Pariterapeutti etsi vain minusta vikoja, että täytyyhän minunkin olla syylliinen saamaani kohteluun.
Minun tapauksessa henkinen väkivalta alkoi esimerkiksi, jos pyysin vaimoani kuorimaan perunoita, koska minulla oli työpäivä menossa ja hänellä oli vapaapäivä. Vaimo hakkui minua tunnin, koska hänen suunnitelmat päivän osalta voivat mennä pieleen. Pyysin vielä ystävällisesti mistä ei kenenkään pitäisi luokkaantua.
Tai toinen esimerkki, kävin kuvaamassa luontokuvia suolla ja olin 2h poissa. Oli sunnuntai. Vaimo syytti minua, kuinka pilasin hänen koko päivänsä olemalla poissa kotona.
Ikinä en tiennyt mistä vaimo saa raivarit, joten yritin olla mahdollisimman hiljaa ja pyytämättä vaimolta mitään. Tein lisäksi suurimman osan kotitöistä ja hoidin lasten asiat. En ole koskaan sanonut vaimolle pahasti.
Oman avioliiton ongelmien takai olen olut tekemisissä 13 eri terapeutin, sosiaalityöntekijän ja ps. sairaanhoitajan kanssa tekemisissä. 5 näistä eivät ole ymmärtäneet ongelmaa ollenkaan. kuusi on vähätelklyt ongelmia ja etsinyt minusta vikaa. vain kaksi on suhtautunut minuun asiallisesti ja lähtenyt auttamaan minua. Toinen näistä oli sosiaaliohjaaja, joka neuvoi minua hakemaan apua oikeasta kohteesta. Ainut henkilö, josta välittyi suuri ammattitaito.
Olen sitä mieltä että suurin osa terapeuteista ei ole päteviä ja katsovat asioita vain heidän omasta kapeasta näkökulmastaan. Terapiaan hakeudutaan, kun on suuria ongelmia. En miehenä sinne mene, jos en ole jo kokeillut itse kaikkea mahdollista miten pelastaa oma avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tästä terapeutille, että jäit miettimään mitäköhän mahtoi tarkoittaa. Kyse voi olla väärinymmärryksestä. Jotkut terapeutit voivat ajatella, että ihminen on ensisijaisesti olosuhteiden uhri ja jos on kokenut esim. henkistä väkivaltaa oman äidin taholta, niin terapeutti voi ajatella ettei tuo äiti ole syyllinen vaan että hän on vain siirtänyt ylisukupolvista traumaa eteenpäin sinulle, kun hänellä ei ollut työkaluja katkaista sitä tms., eli tämä väkivallan tekijäkin on tilanteessa tavallaan uhri. Suosittelen ottamaan tämän puheeksi, meistä kukaan ei tiedä mitä terapeuttisi tarkoittaa.
Mun mielestä tekijä on kyllä voinut hyvinkin olla uhri silloin kun häntä on pahoinpidelty. Sen sijaan nyt hän ei ole uhri vaan tekijä. Nämä pitäisi kyetä erottamaan kun puhutaan tietystä tilanteesta. Jos minä teen väärin lapselleni niin en ole uhri silloin kun teen hänelle
Niinpä niin. Aloittajan terapeutin sanat on samaa paskaa kuin erään terapeutin sanat raiskatulle: "tämä on elämää".
Varmaan helpotti uhria!
Näissä terapioissa on ihan sekaisin olevia sammakoita päästäviä "auttajia". Tekevät hallaa vaan kun uhri ei tule kuulluksi/ymmärretyksi. Se lienee se ensimmäinen etappi.
PS. Raiskattu lopetti terapian pian tämän jälkeen. Ei halunnut tulla uudestaan satutetuksi, ei edes sanoilla.
Terapeutin tarkoitus on auttaa sinua parantumaan. Ystävät on sitä varten että niistä haetaan se kuuntelija ja myötäilijä mitä sinä selvästikin haet terapeutista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinun tehdä rikosilmoitus. Tuskin terapeutti pystyy tuossa auttamaan. Ei terapeutti ole mikään syyttäjälaitos.
Jos minua kohtaan ei ole tehty väärin, hänen mielestään, miten voi auttaa? Miksi uhkailemalla kontrolloija ei ole syyllinen tekemisiinsä?
Ap
Sinua kohtaan on ehkä tehty väärin, mutta terapeutin (ja minun) näkökulmasta se väärintekijäkin on sairas myös ja sillä tavoin syyntakeeton.
Se, että sulla on ongelmia, ei poistu syyttämällä ongelmistasi muita ihmisiä vaan keskity parantamaan itsesi, Henna pieni.
Vain itseä voi muuttaa ja parantaa.
Jos kokee tai tietää faktuaalisestikin olevansa lähisuhdeväkivallan uhri niin ensimmäinen askel on sen lähisuhteen katkaisemine
En halua vähätellä lähisuhde väkivaltaa mutta siinäkin pitäisi miettiä mikä johti tuohon lopputulokseen eikä pitäisi keskittyä pelkästään siihen lopputulokseen. Niin monessa tapauksessa olen ollut mukana ammattinipuolesta missä nainen on käyttänyt fyysistä ja henkistä väkivaltaa miestä kohtaan jo vuosia mutta jos yhden kerran mies puolustaa itseään niin heti aletaan syyttämään vain miestä
Jos kokee tai tietää faktuaalisestikin olevansa lähisuhdeväkivallan uhri niin ensimmäinen askel on sen lähisuhteen katkaiseminen ja pahoinpitelijän elämästään poistaminen. R aiskauksistakin on kautta aikojen syytetty naisia, lapsia, ja jopa vaippaikäisiä. Jos elämästä löytyy tällainen psykopaatti, joka tekee pahaa ja syyttää uhria, kaikki vuorovaikutus tällaisen henkilön kanssa on tuhoisaa ja negatiivista