Terapeutin mielestä "ei ole syyllisiä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin sanoo aina se henkisesti väkivaltainen kumppani, että riitaan tarvitaan kaksi ja meissä on molemmissa syytä. Esim. hän huutaa sinulle ja se oli osittain sinun syy, koska aloitit tekemällä normaalin asian x josta hän veti herneen nenään, ja et pyytänyt anteeksi sitä vaan vielä "jatkoit riitelyä" kieltäytymällä myöntämästä syyllisyyttäsi. Näin pakoillaan vastuuta ja kuulostetaan vielä muka jalolta silloin jos ei pysty suoraan väittämään että se oli kumppanin vika. Oikeasti sillä kumppanilla oli vihanpurkamisen tarve ja ihan mikä tahansa mitä olisi tehnyt, ei olisi poistanut raivonpurkausta.

On ihan selvää, että osa ihmisistä on niin hankalia ja häiriintyneitä, ettei heidän kanssaan kukaan pysty olemaan hyvässä läheisessä suhteessa.

 

Ap kuitenkin mitä ilmeisemmin on ollut kauan läheisessä suhteessa väärintekijän kanssa. Luultavasti

Miten kahdesta syyllisestä tulisi lopputuloksena se, ettei kumpikaan ole syyllinen (kuten terapeutti sanoi)? Tuskin ne kumoavat toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaisitko terapeutille olevasi eri mieltä asiasta? Ehkä seuraavalla käynnillä voisit kertoa, miltä nuo terapeutin sanat susta tuntuivat ja että asia jäi vaivaamaan.

 

Kävin itsekin aikoinaan traumaterapiassa, ja kyllä siellä nimenomaan oli tärkeää palauttaa vastuu teoista tekijöille. Minähän niitä siihen asti olin kantanut pienestä pitäen luullen, että minussa oli jotain niin perustavanlaatuista vikaa, että ansaitsin kaltoinkohtelun.

Jäädyin ja tunsin kipua rintakehässä ja en saanut mitään sanottua. Yritin taas manipuloida itseäni siinä tilanteessa, että olisin hiljaa ja "onhan tuo varmaan oikeassa". Sen jälkeen on tuntunut, että minua ei ymmärretä sittenkään.

Sp

Ymmärrän täysin. Hyvä terapeutti kuitenkin haluaa kuulla, millaisia reaktioita yhteistyönne sussa herättää. Se auttaa teitä eteenpäin ja voi olla osa oppimisprosessia, jossa vähän kerrassaan opit ja uskaltaudut toimimaan toisin kuin menneisyydessäsi. Menneisyyden selviytymiskeinot eivät välttämättä toimi nykyhetkessä. Jos esim. aiemmin olet selviytynyt pysymällä hiljaa omista näkemyksistäsi ja ajattelemalla, että muut tietävät paremmin, tässä voisi olla mahdollisuus haastaa sitä toimintatapaa. Terapeutin pitäisi olla turvallinen henkilö tällaiseen harjoitteluun.

Okei, nyt huomasin noita myöhempiä viestejäsi. Olet siis jo haastanutkin terapeuttia tämän sanomisista. Näin täysin ulkopuolisena paha sanoa, mutta terapeuttisi kuulostaa kyllä niin "etäiseltä", että itse en olisi tuollaisesta avusta hyötynyt. Omassa traumaterapiassa menneisyys kohdattiin myös tunteiden tasolla. Välinpitämätöntä suhtautumista olin kohdannut jo ihan tarpeeksi tai siis liikaa. Kannattaa aina pitää mielessä terapeutin vaihtamisen mahdollisuus. On kamalaa välillä lukea ihmisten kokemuksia, että on maksettu monta vuottakin terapiasta, joka ei missään vaiheessa ole auttanut. Kaikki aika ja raha hukkaan. Tässä asiassa täytyy olla itsekäs, kuunnella vaistoaan ja ajaa omaa etuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinun tehdä rikosilmoitus. Tuskin terapeutti pystyy tuossa auttamaan. Ei terapeutti ole mikään syyttäjälaitos.

Jos minua kohtaan ei ole tehty väärin, hänen mielestään, miten voi auttaa? Miksi uhkailemalla kontrolloija ei ole syyllinen tekemisiinsä?

Ap

Tätä just kannattaa kysyä itse terapeutilta. Että mitä tarkoittaa kommentillaan ja miten hän voi auttaa sua, vai voiko? Jos sulle tulee tunne että terapeutti ei tue sua vaan vahvistaa traumaa, niin on parasta vaihtaa terapeuttia. Luottamus on tärkeää. 

Voi hyvin olla että hän ei ole tarkoittanut asiaa ihan tuolla tavalla miten olet sen ymmärtänyt tai on ilmaissut itseään huonosti. Tällaiset kannattaa aina ottaa puheeksi, ei kannata heti vetää omia johtopäätöksiä liian pitkälle. Parhaimmillaan näistä voi aueta ihan uusia oivalluksia ja keskusteluja, kun uskaltaa palata johonkin asiaan joka on jäänyt vaivaamaan.

Olisiko hyvä terapeutti sellainen joka sanoisi, että lähetäänpä opettamaan sille kiusaajalle vähän tapoja! Ota tuosta nurkasta pesismaila niin mennään!

Vierailija kirjoitti:

Olisiko hyvä terapeutti sellainen joka sanoisi, että lähetäänpä opettamaan sille kiusaajalle vähän tapoja! Ota tuosta nurkasta pesismaila niin mennään!

Tämä on hyvin kärjistetty esimerkki, mutta samoilla linjoilla minäkin olen. Miksi terapeutin pitäisi alkaa haukkua sitä toista ap:n mukana? Eihän siitä ole mitään hyötyä ap:n paranemisen kannalta. Eikä terapeutin kuulu vain myötäillä potilastaan vaan haastaa ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Voisit kysyä terapeutilta, miksi tämä henkistä väkivaltaa käyttänyt ihminen ei olisi syyllinen. Onko tässä nyt vaan jotain sellaista, että ap on kokenut tulleensa uhatuksi, vaikka tilanne ei ollut niin radikaali? Toki jos oikeaa uhkailua tms. on tapahtunut, on terapeutin ehdottomasti sanoitettava se, että tapahtunut on väärin uhria kohtaan.

Minua on uhkailtu toistuvasti esim. itse-m monen muun lisäksi. Se on radikaalia. Hajotettu paikkoja ja tavaroita edessäni. Sekin on radikaalia.

Ap

No kyllä silloin tuo tekijä on ilman muuta syyllistynyt törkeään manipulointiin ja henkiseen väkivaltaan. Ja jos tavaroita rikotaan niin onhan se jo fyysistä! Miksei terapeutti voi validoida tätä? Kysy häneltä.

Aion kysyä kyllä. Ja tuo on

Suosittelen, että etsit toisen terapeutin. Voisit ehkä jo ensitapaamisella kertoa, että sinulle on tärkeää, että terapeutti voi validoida uhkailijan toimineen sinua kohtaan radikaalisti väärin. 

 

Oma psykoterapeuttini ei ollut traumaterapiaan erikoistunut, mutta hän oli aina puolellani ja kertoi, mikäli hänen mielestään minulle haasteellinen ihminen oli toiminut väärin. Yksi laiton uhkaus, paljon yöllistä häirintää ja pelottelua muun muassa. 

 

Opin kyllä aivan hyvin löytämään ongelmia myös omissa toimintatavoissani ja parantamaan toimintaani tämän puoliani pitäneen psykoterapeutin kanssa. 

 

Toivotan paljon voimaa Sinulle, ap!

Ai tuliko sulle traumoja siitä että jollain paloi toistuvasti suhun käpy vai olit tekemisissä oikeesti pidempään vaarallisen ja pelottavan ihmisen kanssa

 Ei kannata ehkä tänne kirjoittaa. Se voi olla että terapeutti on joku pyoskari rai ulkonäkösi, taustasi tai muu vaikuttaa nyt asiaan vaikka ei saisi. 

Näitä tapahtuu ja usein myös asianajajissa voi olla röyhkeitä, mutta myös mukavia ihmisiä. Nyt suosittelen vaihtamaan sen terapeutin ensitöikseen. Sanot että et näe järkeä tässä jos et myönnä haavaa joka aiheutettu, eli mitä järkeä terapiassa olisi.

Terapeuttia saa vaihtaa.

Mun mielestä se tyyppi on syyllinen. Kuulostaa,  että terapeutin pointti (toivon) on kuitenkin se että jos uhrina jäät syyttämisen ansaan, niin sinun paraneminen ei etene. Siihen pitää löytää esim joku ajattelu tai jippo, millä sinun mueli oivaltaa jotain uutta. Terapeutin vastuulla olisi johdatella uuteen. Itsellä syttyi lamppu kun olin sellaisessa vaikeassa miessuhteessa ja monettako kymmenettä kertaa juteltiin/ käytiin miehen tekemiä temppuja läpi, niin hän sanoi jotenkin hiljaa että "älä tuomitse mun elämänpolkua". Minä siis sätin ja tuomitsin jänen tekojaan paljon. Mutta tuo sai mut jotenkin etenemään elämässäni. Että sille toisella on oma kulkunsa,  myös asiat jotka on johtaneet tähän kyseiseen käytökseen jne ja en voi loppuelämääni syyttää häntä ja montaa muuta siitä mitä ovat tehneet 

Lyöt sitä kunnolla päin näköä ja sitten sanot, tässä ei ollut yhtään syyllistä. Jos jotain vänkää niin sanot, että hän aloitti sen olemalla vitt*pää.  Voitte sitten purkaa sitä ajatusta. Niin ja oikeasti siinäkin tilanteessa hän on se syyllinen, koska pitkäaikaisesti harjoitti henkistä väkivaltaa sinua kohtaan aiheuttamalla napsahtamisesi.

Syyttämisen osaa kuka vain. Siihen ei tarvitse tuhlata terapeuttia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Voisit kysyä terapeutilta, miksi tämä henkistä väkivaltaa käyttänyt ihminen ei olisi syyllinen. Onko tässä nyt vaan jotain sellaista, että ap on kokenut tulleensa uhatuksi, vaikka tilanne ei ollut niin radikaali? Toki jos oikeaa uhkailua tms. on tapahtunut, on terapeutin ehdottomasti sanoitettava se, että tapahtunut on väärin uhria kohtaan.

Minua on uhkailtu toistuvasti esim. itse-m monen muun lisäksi. Se on radikaalia. Hajotettu paikkoja ja tavaroita edessäni. Sekin on radikaalia.

Ap

No kyllä silloin tuo tekijä on ilman muuta syyllistynyt törkeään manipulointiin ja henkiseen väkivaltaan. Ja jos tavaroita rikotaan niin onhan se jo fyysistä! Miksei terapeutti voi validoida tätä? Kysy häneltä.

 

Samaa mieltä - vaihtaisin terapeuttia. Haluan vielä tuoda julki, että meillä traumatisoituneilla ihmisillä luottamuksen menettäminen on aika totaalista, ja siihen tarvitaan ihan vain kerta. Minä en enää olisi valmis hukkaamaan aikaani ja rahaani _hoitooni_ ja _terapiaani_, jossa sielläkin joudun uudelleenkeräilemään luottamuksen sirpaleita. Minun kohdallani traumaani triggeröitiin, mutta terapeutilla ei ollutkaan enää osaamista vastata seuraamuksista, vaan homma meni täysin puihin. Käytännössä hän vain vahvisti ja alleviivasi traumaani. Kenellekään en toivo tällaista kohtelua edes siinä tapauksessa, että terapeutti toimii väärin ja vahingollisesti tietämättään. Tämä ei ole polku, johon voi lähteä soitellen sotaan ja kusten juosten kokeilemaan; kysessä kun on hyvin usein toisen ihmisen henki ja elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se tyyppi on syyllinen. Kuulostaa,  että terapeutin pointti (toivon) on kuitenkin se että jos uhrina jäät syyttämisen ansaan, niin sinun paraneminen ei etene. Siihen pitää löytää esim joku ajattelu tai jippo, millä sinun mueli oivaltaa jotain uutta. Terapeutin vastuulla olisi johdatella uuteen. Itsellä syttyi lamppu kun olin sellaisessa vaikeassa miessuhteessa ja monettako kymmenettä kertaa juteltiin/ käytiin miehen tekemiä temppuja läpi, niin hän sanoi jotenkin hiljaa että "älä tuomitse mun elämänpolkua". Minä siis sätin ja tuomitsin jänen tekojaan paljon. Mutta tuo sai mut jotenkin etenemään elämässäni. Että sille toisella on oma kulkunsa,  myös asiat jotka on johtaneet tähän kyseiseen käytökseen jne ja en voi loppuelämääni syyttää häntä ja montaa muuta siitä mitä ovat tehneet 

Terapeutilta pitäisi löytyä sen verran pelisilmää, että tunnistaisi sen, milloin asiakas on valmis siirtymään eteenpäin ja laajentamaan näkökulmaansa. Varsinkin traumaterapeutille tämän pitäisi olla ehdoton vaatimus. Käsittelemättömät traumat rikkovat perusturvallisuuden tunteen, mikä johtaa siihen, ettei asiakas pysty ottamaan vastaan liian aikaisessa vaiheessa tapahtuvaa "haastamista". Traumatisoitunutta ihmistä on "haastettu" jo liikaakin, niin paljon, ettei hänellä ole enää käsitystä omista rajoistaan tai uskallusta puolustaa niitä. Ensin terapiassa asiakkaalle pitää onnistua luomaan perusturvallisuuden tunne uudelleen sekä antaa luottamuussuhteen kehittyä ja syventyä. Sitten, kun nämä asiat ovat kunnossa, on asiakaskin valmiimpi kyseenalaistamaan ajattelutapojaan ja löytämään keinoja elämässä eteenpäin menemiseksi.

Terapeutti ei osaa käyttää aivojaan vaan tukeutuu ulkoa opittuun filosofiaan/opinkappaleeseen. Tämä on valitettavan yleistä. Ei kaikki terapeutit ole hyviä, osa on keskivertoja ja osa suoraan huonoja.

Oma terapeuttini sanoi suoraan että minulla on oikeus tuntea vihaa, koska minua kohtaan on tehty väärin (hyväksikäyttö). Saan olla iloinen tekijän kuolemasta, saan tanssia haudalla onnellisena. Ei ole pakko antaa anteeksi. Mutta on katsottava eteenpäin.

Kelatuettu terapeuttisi on suojatyössä oleva ammattitaidoton humpuukkimaakari.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti ei osaa käyttää aivojaan vaan tukeutuu ulkoa opittuun filosofiaan/opinkappaleeseen. Tämä on valitettavan yleistä. Ei kaikki terapeutit ole hyviä, osa on keskivertoja ja osa suoraan huonoja.

Oma terapeuttini sanoi suoraan että minulla on oikeus tuntea vihaa, koska minua kohtaan on tehty väärin (hyväksikäyttö). Saan olla iloinen tekijän kuolemasta, saan tanssia haudalla onnellisena. Ei ole pakko antaa anteeksi. Mutta on katsottava eteenpäin.

Toivoisin, että tätä näkökulmaa tuotaisiin enemmän esiin. Sitä, että eteenpäin meneminen ei edellytä anteeksiantoa. Nyt moni jämähtää paikoilleen siksi, koska meille on niin paljon tolkutettu anteeksiannon välttämättömyyttä ja sitä, kuinka emme voi mennä elämässä eteenpäin, jos emme anna anteeksi. Jälleen kerran yksi esimerkki siitä, kuinka hyvää tarkoittavasta konseptista on saatu väännettyä lyömäase.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se tyyppi on syyllinen. Kuulostaa,  että terapeutin pointti (toivon) on kuitenkin se että jos uhrina jäät syyttämisen ansaan, niin sinun paraneminen ei etene. Siihen pitää löytää esim joku ajattelu tai jippo, millä sinun mueli oivaltaa jotain uutta. Terapeutin vastuulla olisi johdatella uuteen. Itsellä syttyi lamppu kun olin sellaisessa vaikeassa miessuhteessa ja monettako kymmenettä kertaa juteltiin/ käytiin miehen tekemiä temppuja läpi, niin hän sanoi jotenkin hiljaa että "älä tuomitse mun elämänpolkua". Minä siis sätin ja tuomitsin jänen tekojaan paljon. Mutta tuo sai mut jotenkin etenemään elämässäni. Että sille toisella on oma kulkunsa,  myös asiat jotka on johtaneet tähän kyseiseen käytökseen jne ja en voi loppuelämääni syyttää häntä ja montaa muuta siitä mitä ovat tehneet 

Mulla saman tyyppinen kokemus..Mun isä oli henkisesti hyvin väkivaltainen, myös siskojani ja äitiäni kohtaan. Myöskään mitään normaaleja perus asioita ei saanut tehdä kotona. Ei saanut kuluttaa vettä tai sähköä. Sitten kuulen ammattilaisen suusta:``Ei nyt aleta ketään syyttelemään``! Isän vallankäyttö ja kaikki teot ja sanomiset perhettä kohtaan oli siis ihan ok? Hän oli jo nuoruudessaan uhannut tappaa veljensä myös. Kaikki on ihan ok siis? Minua ja siskoja myös kiusattiin koulussa. Sekin on varmaan sitten ihan OK? Minä koin kotikiusaamisen pahemmaksi, mutta molemmat olosuhteet olivat sellaisia joista lapsi ei pääse pois..Olen kyllä onneksi aina tiennyt itse sekä muut uhrit perheessämme ettei toi ollut ok. Yksi jenkki ammattilainen kertoi että mulla on traumoja isän, oliko sana dads abusive behavior, henkistä väärinkäyttöä? Jos oikein muistan!  Onneksi useimmat ammattilaiset sentään puhuvat asiaa! Ei uhrit, lapset tai aikuiset, voi olla itse syyllisiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se tyyppi on syyllinen. Kuulostaa,  että terapeutin pointti (toivon) on kuitenkin se että jos uhrina jäät syyttämisen ansaan, niin sinun paraneminen ei etene. Siihen pitää löytää esim joku ajattelu tai jippo, millä sinun mueli oivaltaa jotain uutta. Terapeutin vastuulla olisi johdatella uuteen. Itsellä syttyi lamppu kun olin sellaisessa vaikeassa miessuhteessa ja monettako kymmenettä kertaa juteltiin/ käytiin miehen tekemiä temppuja läpi, niin hän sanoi jotenkin hiljaa että "älä tuomitse mun elämänpolkua". Minä siis sätin ja tuomitsin jänen tekojaan paljon. Mutta tuo sai mut jotenkin etenemään elämässäni. Että sille toisella on oma kulkunsa,  myös asiat jotka on johtaneet tähän kyseiseen käytökseen jne ja en voi loppuelämääni syyttää häntä ja montaa muuta siitä mitä ovat tehneet 

Mulla saman tyyppinen kokemus..Mun isä oli henkisesti

Saatika *karma* - itse aiheutettu ja ansaittu kärsimys. Osa terapeuteista on oikeasti sadisteja, muuten en voi käsittää tätä henkisen väkivallan ja tyhmyyden määrää ammattiauttajien armeijassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa terapeuteistakin on hurahtanut uushenkisyydestä tuttuun ajatusmaailmaan, jonka mukaan "olemme täällä oppimassa toisiltamme", "vedämme tilanteita puoleemme" ja "olemme vastuussa kaikesta siitä mitä meille tapahtuu". Nämä teesit on yleensä apinoitu suoraan itämaisesta filosofiasta ja henkisyysperinteestä ja yksinkertaistettu niin rajusti, että niistä on tullut sisällöltään silkkaa uhrien syyllistämistä. Sinun terapeuttisi saattaa olla maailmankuvaltaan samanlainen. Uskoo olevansa henkinen ja valaistunut mutta ei ollenkaan tajua sanojensa vahingollisuutta eikä ymmärrä valita sanojaan kontekstin mukaan. Uushenkiset kun eivät aina ole niitä laaja-alaisimpia ajattelijoita.

Kiitos tästä! Minä olen valitettavasti ottanut turpaani juuri tällaiselta terapeutilta, enkä koskaan voinut edes kuvitella, että niin kovia tieteitä opiskelleella ja sisäistäneellä ihmisellä voisi olla ni

Tämä! Minuun ei ns valoterapia ja kaukoenergiahoito - tai mitä helvettiä se nyt ikinä olikaan - tehonnut, koska olen niin karmani peitossa ja rakkaudeton. Ei tätä nyt ihan suoraan sanottu, mutta näin annettiin ymmärtää. Ja kyllä, ihan koulutettu psykoterapeutti kyseessä. Näin jälkikäteen koko touhu tuntuu täysin uskomattomalta, etenkin se, että olin itse siinä vapaaehtoisesti mukana ja maksoin siitä. Epätoivo teettää epätoivoisia tekoja ja päätöksiä.