Pelkään kuolevani tähän syömishäiriöön
Pelkään kuolemaa ihan todella paljon. En sinänsä ole hengenvaarallisissa mitoissa, mutta reippaasti jo alipainon puolella. Puoli vuotta itseni näännyttämistä takana ja paino on romahtanut alas tosi nopeasti.
Nyt joulun ja uudenvuoden aikaan niin moni päivä on mennyt "pieleen" runsaampien kalorimäärien takia että tänään en ole uskaltanut syödä kuin 80 kalorin edestä. En ahdistukseltani vaan pysty enempään. Kuitenkin, joulun pyhien jälkeen paino ei ollut noussut vaan tippunut entisestään puoli kiloa. Mutta uudenvuoden jälkeen en ole uskaltanut vaa'alle. Vasta keskiviikkona tarkoitus mennä, kun olen "korjannut" tilannetta useammalla kunnon kituutuspäivällä.
Sairasta. Mulla on ihan helvetin sairas mieli. Nyt yritän huutaa itselleni järjen ääntä, että söisin edes vähän vielä tänään. Se tuntuu mahdottomuudelta.
Voinko kuolla yön aikana jos en vielä tänään yritä syödä? Tai eipä kukaan tuohon varmaan osaa vastata mutta nyt ahdistaa kyllä aivan helvetisti. Käyn pääni sisällä kirjaimellisesti sotaa. Syömishäiriöajatusten ja järjen äänen välillä.
Haukkukaa, ei kiinnosta. Ei ihan oikeesti kiinnosta paskaakaan. Oon naurettava ja säälittävä MÄ TIEDÄN. Pakko purkaa ajatuksia jonnekin. Helvetti mitä paskaa.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Tuo 47 kg ei ole hälyyttävä mutta kyllä se jo alkaa olla sellainen paikka josta ei saisi enää hirveästi paino tippua. Mulla on ollut 2020 keväällä koronan yhteydessä 4 viikkoa sellainen että ei pysynyt mitään sisällä niin laihduin tuohon 167/47 painoon. Oli pelottavaa katsella itseään peilistä.
Mä laitoin ripulijuomajauhetta päivittäin veteen ja sekoitin. Ja sitten söin keitettyä riisiä. Joskus nuolaisin suolaa ranteesta.
Tässä hyviä neuvoja ap:lle.
Mä olen huolissani vaimon syömishäiriöstä. Noita joulukonvehteja se on alkanut syömään varmaan jo marraskuussa ja edelleen mussuttaa niitä. Tuntuu, että laatikko per päivä on vähättelyä.
Lene Fossen surullisen kuuluisa.Hanki apua nopeasti, on sairaus mt-häiriö. Pienin askelin kohti uusia seikkailuja. Monta nuorta turhaa kuolee, surua ja huolta myös läheisille.
Et todellakaan ole naurettava etkä säälittävä. Olet ihminen, jolla on paha olo eikä juuri nyt parempia keinoja käsitellä tilannettasi. Se, että kirjoitit tänne ja pelkäät näin paljon kuolemaa, kertoo siitä, että sussa on vielä myös taistelutahtoa, halua parantua ja elää. Voisitko nyt aloittaa ensimmäiseksi siitä, että varaat lääkäriajan ja kerrot siellä rehellisesti tilanteestasi? Olisko sulla ketään ystävää/sukulaista, joka voisi tulla kanssasi vastaanotolle, niin että varmasti menet ja olisi siellä sun tukena?
Kaikkea hyvää sulle, ap! Rohkeasti eteenpäin hakemaan apua!
Mulla oli tommosta pakkomielteistä käyttäytymistä e-pillereiden syönnin aikaan. Olen muutenkin hoikka ollut aina ihan luonnostaankin ja noihin aikoihin laihduin ihan älyttömästi valmiiksi hoikassa rungossa. Kun lopetin e-pillerit, loppui tuo pakkomielteinen käyttäytyminenkin. Mitään hoitoa en koskaan hankkinut, tuo on se ainoa johon yhdistän silloisen käytöksen. En aio syyttää e-pillereitä asiasta, mutta oma kokemukseni silti on se, että käytös alkoi niiden syönnin alettua ja loppui niiden syönnin lopetettua. Hoikka olen edelleenkin ja ihan kuten luonnostaan ja tuosta 10v jo aikaa, mutta mieli on terve.
Tsemppiä aloittaja, toivottavasti saat apua.
Nainen ei voi koskaan olla liian laiha! Vanha viisaus, joka pätee etenkin näin kehopositiivisellä ajalla.
Mene opiskeluterkkarin puheille, jos opiskelet. Tarvitset apua! Olet arvokas! Sinut täytyy saada kuntoon!
Vierailija kirjoitti:
Todellakin siis varaa pudottaa vielä useampikin kilo noilla mitoilla! Sähän oot pikku porsas! Eugenia Cooneyn bmi on 13.8.. Siinä sulle tavoite!
Tee kaikille palvelus, vedä alaleuka pääsi yli ja nielaise. Tai kävele vaikka sulaan kohtaan jäällä, oot aivan v'tun idari kun tollasta sanot.
Vierailija kirjoitti:
Tarttet apua aika pian, et nyt välttämättä ihan heti kuole, mutta ei nyt välttämättä montaa viikkoakaan jäljellä. Anoreksia on aika paska sairaus
Anoreksia ei ole sairaus vaan elämäntapa. Turha siis kuormittaa terveydenhoitoa tällaisella.
Järki nyt käteen. Laske kalorisi, mutta syö vähintään 1500 kcal, jotta et enää laihdu. Sydän ja lihakset eivät pärjää pyhällä hengellä.
no sun pitää ainakin syödä paljon KALIUMIA (kivennäisvedessä vaikka tai banaanissa) koska sehän se on vaarallista että se arvo romahtaa veressäsi, ja siksi tulee sydämen lyöntihäiriö, syke hidastuu vaarallisen alas, ja sit....hauta. Siis mittaa sykettäsi. Onko se alle 45? Tai alle 50?
Osta verenpainemittari, en tiiä onko matala verenpaine sun ongelma vai korkea mut ettei mee sekään liian alas. Vaarallisen raja saattais olla joku alle 90/ 50. Mua käskettiin lähtee ensiapuun kun oli 88 yläpaine. En sii oo syömishäiriöinen.
mut se syke on tärkee tietää koska nukkuessa se laskee vieläkin alemmas. Samoin mittaa lämpö, jos se on alle 35.4 on alilämpöö,, menisin lääkäriin heti.
Vierailija kirjoitti:
no sun pitää ainakin syödä paljon KALIUMIA (kivennäisvedessä vaikka tai banaanissa) koska sehän se on vaarallista että se arvo romahtaa veressäsi, ja siksi tulee sydämen lyöntihäiriö, syke hidastuu vaarallisen alas, ja sit....hauta. Siis mittaa sykettäsi. Onko se alle 45? Tai alle 50?
Osta verenpainemittari, en tiiä onko matala verenpaine sun ongelma vai korkea mut ettei mee sekään liian alas. Vaarallisen raja saattais olla joku alle 90/ 50. Mua käskettiin lähtee ensiapuun kun oli 88 yläpaine. En sii oo syömishäiriöinen.
mut se syke on tärkee tietää koska nukkuessa se laskee vieläkin alemmas. Samoin mittaa lämpö, jos se on alle 35.4 on alilämpöö,, menisin lääkäriin heti.
Banaani lihottaa. Sitä ei kannata syödä. Hirveesti sokeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarttet apua aika pian, et nyt välttämättä ihan heti kuole, mutta ei nyt välttämättä montaa viikkoakaan jäljellä. Anoreksia on aika paska sairaus
Anoreksia ei ole sairaus vaan elämäntapa. Turha siis kuormittaa terveydenhoitoa tällaisella.
Tarkoitit anoreksiaa, joka ei liity lääkkeeseen eikä muihin sen normaaleihin syihin eikä ole anoreksia nervosa tai sen epätyypillinen muoto?
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei helposti ravinnon puutteeseen kuole, mutta juomatta ei kauan kestä..
Ei nyt ihan noinkaan. Esim. sydän voi pettää kaliumin puutteen takia. Ei ole leikin asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no sun pitää ainakin syödä paljon KALIUMIA (kivennäisvedessä vaikka tai banaanissa) koska sehän se on vaarallista että se arvo romahtaa veressäsi, ja siksi tulee sydämen lyöntihäiriö, syke hidastuu vaarallisen alas, ja sit....hauta. Siis mittaa sykettäsi. Onko se alle 45? Tai alle 50?
Osta verenpainemittari, en tiiä onko matala verenpaine sun ongelma vai korkea mut ettei mee sekään liian alas. Vaarallisen raja saattais olla joku alle 90/ 50. Mua käskettiin lähtee ensiapuun kun oli 88 yläpaine. En sii oo syömishäiriöinen.
mut se syke on tärkee tietää koska nukkuessa se laskee vieläkin alemmas. Samoin mittaa lämpö, jos se on alle 35.4 on alilämpöö,, menisin lääkäriin heti.
Banaani lihottaa. Sitä ei kannata syödä. Hirveesti sokeria.
Aina voi ostaa kaliumia suoraan apteekista tai netistä, jos rahat riittävät.
Banaanin korvikkeena voi myös olla peruna.
Sykkeen vertailu kannattaa tehdä varovasti. Normaalin alapää on vain luku, josta nostaminen on eräs päämäärä, johon kilpailuttaa itsensä. Jos on sinne asti ehtinyt pudota puolitiedottomassa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Avusta voi saada vielä huonomman ja ontomman olon. Siellä on umpiyksin ilman suojakuoria, kun uskaltautuu kohtaamaan pelkojaan (ruokailemaan jne.).
-ei ap
Hyvä apu on sellaista, että koet auttajan (hoitaja, psykologi tms.) olevan sinun kanssasi ja puolellasi sairautta vastaan.
Sinun tilanteessasi voit soittaa suoraan hätänumeroon. Kannustan sinua tekemään sen tänään.
Sano, että et pärjää yksin, ja kun hoitohenkilökunta näkee sinut, varmaan vievät hoitoon.
Voit myös suoraan mennä päivystävään sairaalaan hakemaan apua.
Ei ole kiva, jos joku tärkeä sisäelin pettää, vaikka haluat parantua ja kuntoutua.
Mieti, mitä terveellistä voit syödä, että elimistö saa tarvitsemiaan ravintoaineita. Se voisi kannustaa syömään.
Entinen anorektikko täällä terve. Itsekin pelkäsin kuolevani kun olin alimmassa painossani. Heräsin aamulla ja jalat vain petti alta. Tätä tapahtui siis usein. Mun BMI oli tuolloin 13. Nostin painoa muutaman kilon kun tajusin, että terveys pettää muuten. Anoreksian ja bulimian kanssa tuli taisteltua 15 vuotta, mutta nyt olen ollut vuosia terve. Olin tosi tosi laihassa kunnossa vain pari vuotta, mutta alipainossa useamman vuoden. Sitten olin normaalipainoinen syömishäiriöinen monta vuotta. Harrastin kilpaurheilua ja olin hyvässä kunnossa fyysisesti ja normaalipainossa, mutta silti rajoitin syömistäni edelleen. Pahimmasta vaiheesta muistan sen miten paljon vihasin itseäni ja mietin, että haluan lakata olemasta, koska en enää kestä sitä vihan määrää, joka ei lopu. Kaikesta kuitenkin selvisin ja olen nyt perheenäiti.
Nehän nauraa Syömishäiriöliitossa ap:n ulos noilla mitoilla. Sinne hakeutuu ihmiset joilla on ihan oikea syömishäiriö ja oikeasti alipainoa. Ap:n bmi oli lähes 18 eli normaalipainossa ja pehmeyttä varmaan löytyy. Ei kannata mennä sinne itseään nolamaan.