Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kuolevani tähän syömishäiriöön
06.01.2025 |
Pelkään kuolemaa ihan todella paljon. En sinänsä ole hengenvaarallisissa mitoissa, mutta reippaasti jo alipainon puolella. Puoli vuotta itseni näännyttämistä takana ja paino on romahtanut alas tosi nopeasti.
Nyt joulun ja uudenvuoden aikaan niin moni päivä on mennyt "pieleen" runsaampien kalorimäärien takia että tänään en ole uskaltanut syödä kuin 80 kalorin edestä. En ahdistukseltani vaan pysty enempään. Kuitenkin, joulun pyhien jälkeen paino ei ollut noussut vaan tippunut entisestään puoli kiloa. Mutta uudenvuoden jälkeen en ole uskaltanut vaa'alle. Vasta keskiviikkona tarkoitus mennä, kun olen "korjannut" tilannetta useammalla kunnon kituutuspäivällä.
Sairasta. Mulla on ihan helvetin sairas mieli. Nyt yritän huutaa itselleni järjen ääntä, että söisin edes vähän vielä tänään. Se tuntuu mahdottomuudelta.
Voinko kuolla yön aikana jos en vielä tänään yritä syödä? Tai eipä kukaan tuohon varmaan osaa vastata mutta nyt ahdistaa kyllä aivan helvetisti. Käyn pääni sisällä kirjaimellisesti sotaa. Syömishäiriöajatusten ja järjen äänen välillä.
Haukkukaa, ei kiinnosta. Ei ihan oikeesti kiinnosta paskaakaan. Oon naurettava ja säälittävä MÄ TIEDÄN. Pakko purkaa ajatuksia jonnekin. Helvetti mitä paskaa.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Avusta voi saada vielä huonomman ja ontomman olon. Siellä on umpiyksin ilman suojakuoria, kun uskaltautuu kohtaamaan pelkojaan (ruokailemaan jne.).
-ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Pelko valtaa minut yksittäisinä hetkinä. En tunne sitä muuten juuri ollenkaan. Välillä vaan ns havahdun tilanteeseeni ja silloin iskee paniikki. Sairas mieli saa minut ajattelemaan että täytyy olla vielä vähän laihempi, ja sitten vasta haen apua. Tuntuu naurettavalta valittaa tässä kohtaa kun näytän vielä ns normaalilta kuitenkin. Pelkään ettei mua oteta tosissaan kun en ole vielä ihan liian laiha kuitenkaan. Ja samalla myös haluan jatkaa ja olla laihempi. En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman. Ristiriitaista. Ap
Siis ymmärrät itse, että kehonkuva on vääristynyt, ja tiedät olevasi laihtumassa liikaa?
Tuostahan on hyvät mahdollisuudet selviytyä, kunhan pääset irti laihtumisen noidankehästä.
Ota yhteyttä ammattilaisiin, täältä saa liian usein huonoja neuvoja.
Se, että olet aliravittu aiheuttaa jo itsessään ajatusvääristymiä, masennusta ja ahdistusta. Koska olet nääntynyt niin et kykene ajattelemaan selkeästi. Sen tajuaa vasta sitten kun on syönyt säännöllisesti ja riittävästi tarpeeksi kauan, ettei ole enää puutostilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi kai pystyä hyväksymään omat mielihalut normaaliin elämään kuuluvana, vaikka tuossa iässä se johtuu pohjimmiltaan seksuaalisuudesta ja itsenäistymisestä, mahdollisesti kotona ollut jotain ongelmaa jonka seurauksena oman elämänhallinnan kontrollointi tulee tärkeimmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Avusta voi saada vielä huonomman ja ontomman olon. Siellä on umpiyksin ilman suojakuoria, kun uskaltautuu kohtaamaan pelkojaan (ruokailemaan jne.).
-ei ap
Lisäyksenä, mikään käypä hoito tms ei pakota antamaan lääkkeitä pyydettäessä, jolloin tunteet voivat tuntua liian voimakkailta. Lääkitys saattaa myös saatuna sotkea luonnolliset nälkä-kylläisyyssignaalit, mikä vääristää jo vääristynyttä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Avusta voi saada vielä huonomman ja ontomman olon. Siellä on umpiyksin ilman suojakuoria, kun uskaltautuu kohtaamaan pelkojaan (ruokailemaan jne.).
-ei ap
Sinun täytyy nyt ymmärtää, että et tule selviämään tuosta ilman apua. Eikö sinulla ole ketään läheistä, jonka puoleen voisit ensiksi kääntyä, joka auttaisi sinua etsimään ammatti apua ja olisi tukena, jotta et olisi yksin?
Hae apua heti huomenna. Vaikka tuntuu toivottomalta, niin aina on mahdollisuus toipumiseen, jos vain annat sille mahdollisuuden. On hyvä, että tunnistat jo itse, että ongelmasi on vakava. Koita syödä mitä tahansa mikä menee alas eikä tunnu liian uhkaavalta.
Onko sinulla läheisiä, tietääkö kukaan syömishäiriöstäsi? Millaiset suhteet esim. perheeseen? Nyt olisi tärkeää saada myös läheisten tukea avun hankkimiseen.
Itse en ole koskaan ollut alipainoinen enkä siten ole joutunut miettimään ihan samoja kysymyksiä kuin sinä nyt, mutta syömishäiriö on tuttu kyllä, ja tiedän miten raastavaa sen kanssa on elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos syöt, mitä tunnet? Jos syöt ihan pienen annoksen lisää, kestätkö sen tunteen?
Jos lasken kalorit tarkkaan ja tiedän ettei se ylitä päivittäisiä "maksimikaloreita", niin tavallaan nautin kun on "lupa" syödä ja voi olla huoletta. Pieni annos lisää aiheuttaa lievän epäonnistumisen tunteen, mutta jos pysyn sallitussa kalorimäärässä niin kestän. Jos en ihan tasan tarkkaan tiedä, paljonko ruuassa on kaloreita, niin ahdistaa. Siksi vältänkin viimeiseen asti kyläilyitä ja perhelounaita tms. Ap
Käytkö töissä vai oletko muiden elät tinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et onneksi ole vielä sairaalloisen alipainoinen Et siniä yön aikana kuole.
Mutta koita nyt jotain ottaa syötäväksi, niin tulee parempi mieli.
On se kumma, tämä ihmismieli. Itsellä just päinvastoin. Painan lähes 150 kg ja taistelen samanlaisten ajatusten ja ongelmien kanssa, mutta täysin toiiselta kantilta. Ruoka maistuu ja joka suupalalla, eritoten herkkuja, ajattelen, että pian antaa kroppa periksi mutta ei vaan löydy selkärankaa lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et onneksi ole vielä sairaalloisen alipainoinen Et siniä yön aikana kuole.
Mutta koita nyt jotain ottaa syötäväksi, niin tulee parempi mieli.
Ihan totta, mutta syömishäiriöiselle tulee syömisestä paha mieli ja se pitää vaan kestää jotta säilyy hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sullakin ole varaa vielä pari kiloa tiputtaa.. Sen verran silavaa mahassa ja reisissä. Lenkille mars!
Millainen ihminen kirjoittaa näin apua pyytävälle nuorelle? Sielusi on kuin musta aukko, häpeäisit.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sullakin ole varaa vielä pari kiloa tiputtaa.. Sen verran silavaa mahassa ja reisissä. Lenkille mars!
Sairasta. Kommentoit näin psyykkisesti sairaalle alipainoiselle tytölle? Olit sitten kuinka trolli tahansa, niin olet sairas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Avusta voi saada vielä huonomman ja ontomman olon. Siellä on umpiyksin ilman suojakuoria, kun uskaltautuu kohtaamaan pelkojaan (ruokailemaan jne.).
-ei ap
Lisäyksenä, mikään käypä hoito tms ei pakota antamaan lääkkeitä pyydettäessä, jolloin tunteet voivat tuntua liian voimakkailta. Lääkitys saattaa myös saatuna sotkea luonnolliset nälkä-kylläisyyssignaalit, mikä vääristää jo vääristynyttä tilaa.
Olet sekava. Terveydenhuollossa saa kyllä lääkehoitoa kovaan ahdistukseen ynnä muuhun ja hoidon tavoite on korjata vääristynyt tila. Ei se siellä pahene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Pelko valtaa minut yksittäisinä hetkinä. En tunne sitä muuten juuri ollenkaan. Välillä vaan ns havahdun tilanteeseeni ja silloin iskee paniikki. Sairas mieli saa minut ajattelemaan että täytyy olla vielä vähän laihempi, ja sitten vasta haen apua. Tuntuu naurettavalta valittaa tässä kohtaa kun näytän vielä ns normaalilta kuitenkin. Pelkään ettei mua oteta tosissaan kun en ole vielä ihan liian laiha kuitenkaan. Ja samalla myös haluan jatkaa ja olla laihempi. En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman. Ristiriitaista. Ap
Niin. Oman elämän hallinnastahan anoreksiasta on kyse, on edes jotain mitä pystyy hallitsemaan, kun elämä ympärillä ei ole hallittavissa.
Nyt kaiva se rationaalinen puolesi esiin ja varaa aika lääkäriin heti huomenna!
Jospa italialainen poikaystäväsi toisi sinulle kapritsioosapitsan jotta saisit vähän ravintoa. Sitten menisitte taas yhdessä terveyskeskukseen ennenkuin menee ELÄMÄ PILALLE!
Lopultahan siinä käy niin, että sun sydän ei vaan jaksa enää. Se voi olla pian, tai voit riutua hyvinkin huonoksi. Mutta yhtä kaikki; tarvitset psykologista tukea ja lääkärin apua tuohon. Ei sun tarvitse yksin ratkaista syömättömyyttäsi.