Lue keskustelun säännöt.
Lähiöstä maaseudulle en kadu päivääkään
19.02.2026 |
Muita, jotka ovat tehneet saman hypyn?
Muutin pois lähiöstä heti kun siihen tuli mahdollisuus, ja voin rehellisesti sanoa, että elämä parani kertaheitolla. Aamut alkavat nyt hiljaisuudessa, ei enää rappukäytävän kolinaa tai liikenteen huminaa. Kahvi maistuu ihan erilaiselta, kun sen juo omassa pihassa ja näkee metsän eikä parkkipaikkaa.
Arki on rauhoittunut muutenkin. Tilaa on enemmän, ilma tuntuu puhtaammalta ja tekeminen on jotenkin konkreettisempaa pihatöitä, pientä puuhastelua, luonnossa liikkumista. Iltaisin väsyttää hyvällä tavalla.
Totta kai tässä on omat haasteensa (etäisyydet, palvelut jne.), mutta ainakin itselle tämä oli selkeä elämänlaadun nousu.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia:
Kaipaatteko koskaan takaisin lähiöelämään?
Mikä muuttui eniten arjessa?
Yllättikö joku maaseudulla asumisessa?
Itse en vaihtaisi enää takaisin.
Kommentit (20)
En ole muuttanut.
Minua häiritsisi palveluiden huono saatavuus, jos tarvitsee.
(Julkinen liikenne eli bussit ja taksit, kauppaan meno, jos iän vuoksi ei kykene enää omaa autoa ajamaa, jos tulee kremppaa ja tarttis kotipalveluja, apteekkiin pitkä matka jne.
Olen tottunut kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopas nyt on taas yksi löytänyt maaseudun autuuden"
Kyllä minäkin olisin muuttanut vaikka kuuhun, jos olisi ollut varaa ja auto pihassa.
Täällä minä olen katsellut tätä samaa lähiön pihaa 30 vuotta, ja tiedätkö mitä? Ei se pelkkä osoitteen vaihto ihmistä autuaaksi tee. Kyllä siellä maallakin naapuri näkee verhot väärässä asennossa ja nurmikon liian pitkänä, usko pois.
Ja kovasti te maalle muuttaneet jaksatte hehkuttaa sitä hiljaisuutta odotapas kun traktori lähtee aamulla viideltä tai joku alkaa polttaa märkää risua. Ei ole enää niin idyllistä.
Mutta hyvä hyvä, jos olet onnellinen. Minä jatkan tästä parvekkeelta tarkkailua kyllä täälläkin elämä kulkee, vaikka ei olisikaan omaa metsää ympärillä.
Joo no onnea vaan sinne lintukotoon. Kaikilla ei ole varaa eikä mahdollisuutta pakata kamppeita ja häipyä maaseudun rauhaan, vaikka kuinka tekisi mieli.
Täällä sitä edelleen katsellaan samaa betonipihaa ja kuunnellaan naapurin möykkää. Tupakka palaa parvekkeella ja tarjouskalja on viikon kohokohta ei siksi että tämä olisi joku unelma, vaan koska tällä mennään. Vähän vaikea samaistua siihen kahvi omassa pihassa metsää katsellen -fiilikseen, kun oma näkymä on lähinnä roskakatos.
Mutta hyvä jos joku pääsee pois ja on tyytyväinen. Kaikille se ei vaan ole mikään nappikauppa. Toiset haaveilee hiljaisuudesta, toiset laskee euroja että riittääkö kuun loppuun.
Ehkä vielä joskus. Tai sitten ei.
Odotan sitä -ei enää kovin kaukana olevaa - päivää, kun muuttoauton nokka on kohti kotiSuomea, joista läksin reilu vuosikymmen sitten. Pelkkä ajatus puilla lämpeävästä saunasta, omasta isosta pihasta, ilahduttaa. Tänne jää tämä kaikki, niin hyvä kuin paha, kehä I:n sisäpuolelle. Aika hienoa.
Olin kaverin luona maaseudulla kylässä pitkän viikonlopun ja hajosin jo siihen :D en pystyisi asumaan kantakaupungin ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin jo reilusti yli 10 v. sitten maaseudulle ja en päivääkään ole katunut. Onnea sulle ap!
Minä myös lähtenyt Espoosta ja päätynyt 2000 hengen pikkupitäjään ja olen tyytyväinen. Lapset lähteneet opiskelemaan suuremmille paikkakunnille ja me miehen ja koirien kanssa jäätiin tänne missä on tilaa hengittää ja ihmiset mukavia ja tunnetaan kaikki naapurit. Ihmiset morjenstaa kävelyllä ja kaupan kassatkin on tuttuja. En muuttaisi takaisin. Vanhempani ja sisarukseni asuvat edelleen Espoossa ja heillä siellä isot asuntolainat yms. meillä halpa talo maksettuna jo kymmenisen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni näin:
Hki-keskustasta Vantaan lähiöön ja sieltä kehyskuntaan maalle.
Muutokset:
Lasten päivähoito/koulun henkilökunta ja ilmapiiri muuttuivat paskasta ihanaksi. Lapset käy teattereissa ja liikunta jutuissa sen sijaan että leikkivät puukkohippaa koulussa.
Naapurit muuttuivat raivoavista narkeista työssäkäyviksi normaaleiksi lapsiperheiksi.
Kadulla ei tarvitse enää kulkea peläten että taas kohtaa väkivaltaa.
Aamulla autolle mennessä ei tartte jännittää onko lasit rikki tai auton katolla kävelty.
Jos naapuri koputtaa ovella, sieltä saattaa tulla korillinen marjoja tai mustikkapiirakkaa eikä naapurin on off poikaystävä kaulatatuoitu nico-jokke joka syyttää raivokkaasti sinua piripussinsa varastamisesta.
Työmatka kestää edelleen ihan saman verran, mutta saat tehdä sen oman auton rauhassa eikä tarvi jännittää kuseeko bussissa vieressäsi istuva alleen vai oksentaako se sun päälle.
Katukuvassa ei yhden ainutta tummaa leikkisää kiharapäätä, kaapuun pukeutuvaa, tai paljettihameessa keikkuvaa. Jos joku mölisee vierasta kieltä niin se on vara Banda bastu på svenska.
Maalle muutto oli ihan parasta. M43
Synnyin maaseudulle 60v sitten. Taajamassa asuin välillä kolme vuotta ja se riitti toistaiseksi. Kolmesti olen muuttanut maaseudulta toiselle töiden perässä. 450km, 150km ja viimeksi 120km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kaverin luona maaseudulla kylässä pitkän viikonlopun ja hajosin jo siihen :D en pystyisi asumaan kantakaupungin ulkopuolella.
Minä asun nykyään landella ja tonttini on melkein saman kokoinen kuin Lauttasaari. Paljonko maksat suisidaaliyksiöstäsi vuodessa?
T. ex stadilainen
Vierailija kirjoitti:
En ole muuttanut.
Minua häiritsisi palveluiden huono saatavuus, jos tarvitsee.
(Julkinen liikenne eli bussit ja taksit, kauppaan meno, jos iän vuoksi ei kykene enää omaa autoa ajamaa, jos tulee kremppaa ja tarttis kotipalveluja, apteekkiin pitkä matka jne.
Olen tottunut kaupunkiin.
Se ikä tulee, jolloin et juuri muuta tarvitse kuin kauppaa ja apteekkia. Lääkäriin et pääse kummassakaan. Maaseudulle jos muutat, tunnet naapurit, ja joku voi auttaa ainakin rahasta. Sitä on harvoin kenelläkään liikaa. Ja rahaa jää sen maksamiseen. Tiedäthän, että maaseudullakin voit asua kaupan ja apteekin vieressä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että muutaman sadan hehtaarin tontti...
Olin kaverin luona maaseudulla kylässä pitkän viikonlopun ja hajosin jo siihen :D en pystyisi asumaan kantakaupungin ulkopuolella.
Minä asun nykyään landella ja tonttini on melkein saman kokoinen kuin Lauttasaari. Paljonko maksat suisidaaliyksiöstäsi vuodessa?
T. ex stadilainen
Hyvä päätös, ap! Parasta haja-asutusalueella asumisessa on, että on vapaa. Voi ottaa ihan rauhassa nakkena ulkona aurinkoa ja elellä ilman naapureita. Syksyllä tuodaan hirvenlihaa. Lumityötraktori auraa tiet ja omalla traktorilla aurataan loput. Ruokien kotiinkuljetus pelaa täällä landellakin. Harrastuksia on paljon, kuten luistelu, hiihto, lenkkeily, pyöräily, oma punttis yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut niin vaatimattomia talvia, ettei puulämmitystä ole tarvinnut juuri harrastusta enempää pyörittää. Tänä talvena on viitsinyt leivinuuniakin lämmittää säännöllisemmin. Kyllähän se retuuttaminen välillä rasittaa, mutta olisin paljon huonommassa kunnossa ilman sitä. Ja huomaan jo kaipaavani pönttöuunin lämmittämistä, kun ihan kohta sitä ei enää tarvita.
Viihdyn maalla koko ajan paremmin. Kaupungissa on hauskaa viikonlopun, jos on jotain täsmämenoa. Ja sekin lähinnä siksi, että vaihtelu virkistää.
Itse haaveilen tuosta, onneksi pääsin jo pois Helsingin keskustasta tähän Espooseen. Mutta tämäkin alkaa olemaan jo turhan täynnä. Seuraavaksi muutto noin 20min ajomatkan päähän, jospa siellä olisi hieman paremmin asiat.
Helsingin keskustasta pikkukaupungin laidalle. En sanoisi tätä ihan maaseuduksi, mutta metsät ja pellot alkavat kivenheiton päästä. Palvelut kuitenkin lähellä, ihan korpeen en kaipaa. Linnunlaulu ja puiden humina vain kuuluvat, kun kesäaamuisin juon kahvia terassilla. Pienen kerrostaloasunnon hinnalla sai ison talon ja kauniin puutarhan. Löysin onneksi myös töitä läheltä. Mies ei, mutta hän pystyy tekemään etätöitä. Stressaannun nykyään, kun menen kauppakeskuksiin tai ihmisvilinään.
Itse asun 60000 asukkaan kaupungin ulkopuolella maaseudun rauhassa. Keskustaan on matkaa 9 km sairaalaan 6 km lähin kauppa 5 km, autolla puhutaan minuuteista. Mutta tämä rauha sitä ei rahassa ja kaupan läheisyydessä voi mitata.
Toteutus käynnissä. Helsingin asunto myyty ja nyt etsin uutta rauhallista pientä paikkakuntaa Uudeltamaalta. Suosituksia otetaan vastaan, alkaa jo hieman olla kiire.
Muuttaisin jos olisi varaa ajokorttiin ja autoon. Olen työtön yh äiti ja lapsen kanssa olemme haaveilleet maalle muutosta mutta en uskalla autottomana.
En kaipaa takaisin. Kehäkolmosen sisäpuolelta lähdin. Ei siellä olisi mimulle enää mitään. On ihan eri mahdollisuudet harrastaa täällä syrjässä. Hinnat halvempia, ihmiset mukavempia. On toki pidemmät matkat mutta tiet eivät ole ruuhkaisia. Parkkipaikkaa löytyy ku on 6 ha tontti. Ei naapuri kattele ikkunasta sisään aamuisin, voi ihan munasillaan olla jos siltä tuntuu.