Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kuolevani tähän syömishäiriöön
06.01.2025 |
Pelkään kuolemaa ihan todella paljon. En sinänsä ole hengenvaarallisissa mitoissa, mutta reippaasti jo alipainon puolella. Puoli vuotta itseni näännyttämistä takana ja paino on romahtanut alas tosi nopeasti.
Nyt joulun ja uudenvuoden aikaan niin moni päivä on mennyt "pieleen" runsaampien kalorimäärien takia että tänään en ole uskaltanut syödä kuin 80 kalorin edestä. En ahdistukseltani vaan pysty enempään. Kuitenkin, joulun pyhien jälkeen paino ei ollut noussut vaan tippunut entisestään puoli kiloa. Mutta uudenvuoden jälkeen en ole uskaltanut vaa'alle. Vasta keskiviikkona tarkoitus mennä, kun olen "korjannut" tilannetta useammalla kunnon kituutuspäivällä.
Sairasta. Mulla on ihan helvetin sairas mieli. Nyt yritän huutaa itselleni järjen ääntä, että söisin edes vähän vielä tänään. Se tuntuu mahdottomuudelta.
Voinko kuolla yön aikana jos en vielä tänään yritä syödä? Tai eipä kukaan tuohon varmaan osaa vastata mutta nyt ahdistaa kyllä aivan helvetisti. Käyn pääni sisällä kirjaimellisesti sotaa. Syömishäiriöajatusten ja järjen äänen välillä.
Haukkukaa, ei kiinnosta. Ei ihan oikeesti kiinnosta paskaakaan. Oon naurettava ja säälittävä MÄ TIEDÄN. Pakko purkaa ajatuksia jonnekin. Helvetti mitä paskaa.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Sinä hejacci-vajacci joka harmittelit että minfossa ei ole enää mielenkiintoista keskustelua kun kaikki AA:n syyllistäjät, Tara ja kumppanit lopettivat kirjoittelun viimeisen tuomion jälkeen, niin eikö ole tullut mieleen että ne lopetti koska viimeinkin tajusivat että AA on syytön.
Sinä taidat olla ainoa joka edelleen uskoo taustanauhahöpinöihin ja tyttären osallisuuteen. Eikö hävetä?
Tuli väärään ketjuun, sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lannistu vaikka täällä ilkeitä ihmisiä, hae apua! Tiedän ettei julkinen välttämättä kovin hyvin toimi, mut ensimmäinen askel on tietää olevansa sairas, sillä pääsee jo alkuun. Tiedän millaista taistelua syömishäirö, oli kova työ auttaa oma tyttöystävä siihen pisteeseen, että julkiselta saa terapiaa. ironisesti, pitää olla tarpeeksi hyvässä kunnossa terapiaan
Siihen on hyvä syy. Jos on liian huonossa kunnossa, ei terapia auta. Aliravitsemus vaikuttaa aivojen toimintaan. Silloin ensin tarvitaan muuta hoitoa.
Myös psyyken on oltava siinä kunnossa, että kestää kaiken mitä päin naamaa voidaan sanoa. Heikommassa psyykkisessä kunnossa ei kestä ja siksi sinne ei voi vain marssia silloin kun tahtoisi voida paremmin.
Ei hoidossa, mitä tahansa voida päin naamaa sanoa. Toki on myös sairaita työntekijöitä. Sellaisesta kannattaa valittaa ja pyytää työntekijän vaihtoa. Tästä olisi hyvä ohjeistaa potilaita, että mikä on hoidossa ok ja mikä ei. Ihan potilasturvallisuuden näkökulmasta.
Helsingin Syömishäiriökeskus on pelastanut monen hengen. Suomen parasta hoitoa. Tuonne tarvitaan maksusitoumus kunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lannistu vaikka täällä ilkeitä ihmisiä, hae apua! Tiedän ettei julkinen välttämättä kovin hyvin toimi, mut ensimmäinen askel on tietää olevansa sairas, sillä pääsee jo alkuun. Tiedän millaista taistelua syömishäirö, oli kova työ auttaa oma tyttöystävä siihen pisteeseen, että julkiselta saa terapiaa. ironisesti, pitää olla tarpeeksi hyvässä kunnossa terapiaan
Siihen on hyvä syy. Jos on liian huonossa kunnossa, ei terapia auta. Aliravitsemus vaikuttaa aivojen toimintaan. Silloin ensin tarvitaan muuta hoitoa.
Myös psyyken on oltava siinä kunnossa, että kestää kaiken mitä päin naamaa voidaan sanoa. Heikommassa psyykkisessä kunnossa ei kestä ja siksi sinne ei voi vain marssia silloin kun tahtoisi voida paremmin.
Mitä tahansa siellä ei voi pyytää. Työntekijää ei vaihdeta, koska mitään ei ole tapahtunut vastapuolen mukaan. Tämän takia sinne ei mennä heikossa kunnossa saamatta psyykkisiä haavoja.
Potilasturvallisuus on psykiatriassa pelkkä sana muiden joukossa. Normaaleja kanteluita voi totta kai tehdä ja muistutuksia, jos tapahtumissa ei edetä. Mitään ei kuitenkaan kannata odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se paino nyt sitten on?
165/47 viimeisimmässä punnituksessa. Jos samaan tahtiin tippunut kuin tähän mennessä, niin voi olla about kilo tippunut vielä. En tiedä enkä uskalla vielä katsoa. Niin kuin sanoin, ei vielä hengenvaaralliset mitat mutta nopea painon tippuminen on saanut menkat jäämään pois, kynnet lohkeilee, hiukset jäätävässä kunnossa, kalpeat kasvot, tummat silmänaluset jne. Näiden takia aloin nyt yliajattelemaan ja alkoi pelottaa että mitä jos en huomenna enää herääkään. Ap
No ei tuolla painolla vielä henki ole vaarassa, jos et kokonaan ole syömättä
Itse olin kerran trauman jälkeen 51 kg, pituus 171
Osa (sanoitettu vaikeaksi tai hyvin vaikeaksi oireiden tulkitsijasta riippuen) traumatisoitumisista vie kyllä ajoittain nielemiskyvyn eli se on painosta riippumaton asia. Onko silloin kyse katotoniasta vai jostain muusta asiasta? (Anoreksia dg voi olla tuolloinkin voimassa ja lisänä ptsd . Painon ollessa korkeampana kuin anoreksia dg:n kriteerien lukemissa voi nielemisvaikeuksia myöskin olla (eli onko ptsd oire vai dissosiaatiota )
Sinä hejacci-vajacci joka harmittelit että minfossa ei ole enää mielenkiintoista keskustelua kun kaikki AA:n syyllistäjät, Tara ja kumppanit lopettivat kirjoittelun viimeisen tuomion jälkeen, niin eikö ole tullut mieleen että ne lopetti koska viimeinkin tajusivat että AA on syytön.
Sinä taidat olla ainoa joka edelleen uskoo taustanauhahöpinöihin ja tyttären osallisuuteen. Eikö hävetä?