Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kuolevani tähän syömishäiriöön
06.01.2025 |
Pelkään kuolemaa ihan todella paljon. En sinänsä ole hengenvaarallisissa mitoissa, mutta reippaasti jo alipainon puolella. Puoli vuotta itseni näännyttämistä takana ja paino on romahtanut alas tosi nopeasti.
Nyt joulun ja uudenvuoden aikaan niin moni päivä on mennyt "pieleen" runsaampien kalorimäärien takia että tänään en ole uskaltanut syödä kuin 80 kalorin edestä. En ahdistukseltani vaan pysty enempään. Kuitenkin, joulun pyhien jälkeen paino ei ollut noussut vaan tippunut entisestään puoli kiloa. Mutta uudenvuoden jälkeen en ole uskaltanut vaa'alle. Vasta keskiviikkona tarkoitus mennä, kun olen "korjannut" tilannetta useammalla kunnon kituutuspäivällä.
Sairasta. Mulla on ihan helvetin sairas mieli. Nyt yritän huutaa itselleni järjen ääntä, että söisin edes vähän vielä tänään. Se tuntuu mahdottomuudelta.
Voinko kuolla yön aikana jos en vielä tänään yritä syödä? Tai eipä kukaan tuohon varmaan osaa vastata mutta nyt ahdistaa kyllä aivan helvetisti. Käyn pääni sisällä kirjaimellisesti sotaa. Syömishäiriöajatusten ja järjen äänen välillä.
Haukkukaa, ei kiinnosta. Ei ihan oikeesti kiinnosta paskaakaan. Oon naurettava ja säälittävä MÄ TIEDÄN. Pakko purkaa ajatuksia jonnekin. Helvetti mitä paskaa.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarttet apua aika pian, et nyt välttämättä ihan heti kuole, mutta ei nyt välttämättä montaa viikkoakaan jäljellä. Anoreksia on aika paska sairaus
Anoreksia ei ole sairaus vaan elämäntapa. Turha siis kuormittaa terveydenhoitoa tällaisella.
Ihan tosissaanko väität tällasta? Voin kuule sanoa mitä tyttöystävän sairautta seurannu että sä et tiedä todellakaan mistä puhut nyt
Osa hoidossa olevista on näitä elämäntapailijoita. Eivät vain sano sitä ihan jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta painosi kuin sinua itteäs.
Ei edes hoitotahoa. Siellä saa olla täysin rauhassa, ilman puuttumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Avusta voi saada vielä huonomman ja ontomman olon. Siellä on umpiyksin ilman suojakuoria, kun uskaltautuu kohtaamaan pelkojaan (ruokailemaan jne.).
-ei ap
Hyvä apu on sellaista, että koet auttajan (hoitaja, psykologi tms.) olevan sinun kanssasi ja puolellasi sairautta vastaan.
Kokemus voi vaihtua varoittamatta. Ei voi sitoutua hoitoon ellei ole valmis kokemaan tuskaa, joka on suurempi kuin sairauden aiheuttama tuska. Siellä ei pehmoilla vaan ollaan riippumatta siitä, mitä potilas itse kokee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lannistu vaikka täällä ilkeitä ihmisiä, hae apua! Tiedän ettei julkinen välttämättä kovin hyvin toimi, mut ensimmäinen askel on tietää olevansa sairas, sillä pääsee jo alkuun. Tiedän millaista taistelua syömishäirö, oli kova työ auttaa oma tyttöystävä siihen pisteeseen, että julkiselta saa terapiaa. ironisesti, pitää olla tarpeeksi hyvässä kunnossa terapiaan
Siihen on hyvä syy. Jos on liian huonossa kunnossa, ei terapia auta. Aliravitsemus vaikuttaa aivojen toimintaan. Silloin ensin tarvitaan muuta hoitoa.
Myös psyyken on oltava siinä kunnossa, että kestää kaiken mitä päin naamaa voidaan sanoa. Heikommassa psyykkisessä kunnossa ei kestä ja siksi sinne ei voi vain marssia silloin kun tahtoisi voida paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Älä lannistu vaikka täällä ilkeitä ihmisiä, hae apua! Tiedän ettei julkinen välttämättä kovin hyvin toimi, mut ensimmäinen askel on tietää olevansa sairas, sillä pääsee jo alkuun. Tiedän millaista taistelua syömishäirö, oli kova työ auttaa oma tyttöystävä siihen pisteeseen, että julkiselta saa terapiaa. ironisesti, pitää olla tarpeeksi hyvässä kunnossa terapiaan
Painon nostaminen normaalipainon ei riitä terapiaan pääsyyn kaikkien kohdalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarttet apua aika pian, et nyt välttämättä ihan heti kuole, mutta ei nyt välttämättä montaa viikkoakaan jäljellä. Anoreksia on aika paska sairaus
Anoreksia ei ole sairaus vaan elämäntapa. Turha siis kuormittaa terveydenhoitoa tällaisella.
Ihan tosissaanko väität tällasta? Voin kuule sanoa mitä tyttöystävän sairautta seurannu että sä et tiedä todellakaan mistä puhut nyt
Kyllä tätä näkee. Jopa erikoistuneessa hoidossa ollaan sitä mieltä, että oma hoito on vain toimenpide, jossa itse saa pitää sairautensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lannistu vaikka täällä ilkeitä ihmisiä, hae apua! Tiedän ettei julkinen välttämättä kovin hyvin toimi, mut ensimmäinen askel on tietää olevansa sairas, sillä pääsee jo alkuun. Tiedän millaista taistelua syömishäirö, oli kova työ auttaa oma tyttöystävä siihen pisteeseen, että julkiselta saa terapiaa. ironisesti, pitää olla tarpeeksi hyvässä kunnossa terapiaan
Painon nostaminen normaalipainon ei riitä terapiaan pääsyyn kaikkien kohdalla
Ei riitäkään vaan on täysin tuurista kiinni. Julkinen terapia on myös eri asia kuin yksityisen terapia. Ellei ole julkisessa psykoterapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei voi koskaan olla liian laiha! Vanha viisaus, joka pätee etenkin näin kehopositiivisellä ajalla.
Todellakin voi, tässä ketjussa mainittu Eugenia Cooney on niin laiha (kirjaimellisesti luuranko) että voi k*olla ihan milloin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarttet apua aika pian, et nyt välttämättä ihan heti kuole, mutta ei nyt välttämättä montaa viikkoakaan jäljellä. Anoreksia on aika paska sairaus
Anoreksia ei ole sairaus vaan elämäntapa. Turha siis kuormittaa terveydenhoitoa tällaisella.
Katos, joko olet sairas trolli tai pahempaa, pro-ana -henkilö. Tarvitset hoitoa ja nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta painosi kuin sinua itteäs.
Tuo ei valitettavasti ole totta. Varsinkin naisten painoa kommentoidaan usein. Pahimmillaan jopa alle kouluikäisellä voi olla syömishäiriö. Jokainen voisikin miettiä kannattaako kenenkään painoa kommentoida. Esim. hyvää tarkoittava kehu kaverin laihtumisesta voi olla todella vahingollinen. Lihavaksi haukkumisesta puhumattakaan.
Osassa niistäkin alle kouluikäisenä oireilun alkamisis tilanteista saattaa tilanne tulla tietoon aikuisille vasta ihmisen ollessa teini-ikäinen, kun on riittävän vakava tilanne ulkonäön, painon perusteella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarttet apua aika pian, et nyt välttämättä ihan heti kuole, mutta ei nyt välttämättä montaa viikkoakaan jäljellä. Anoreksia on aika paska sairaus
Anoreksia ei ole sairaus vaan elämäntapa. Turha siis kuormittaa terveydenhoitoa tällaisella.
Katos, joko olet sairas trolli tai pahempaa, pro-ana -henkilö. Tarvitset hoitoa ja nopeasti.
Pro ana ei halua parantua. Turha mennä koska pakolla ei toivuta tuottavaksi veronmaksajaksi. Sitten vasta kun luovuttaa pro statuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasta vahan lisaa jarjen aanta: et ole huono. Syomishairio on sairaus siina missa syopakin, ei se sinun syysi ole. Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua pian, mutta et sina yon yli kuole.
Ne pelkotilat tulee elimistöltä, että olisi aihetta kuunnella. Ihmisen keho on yllättävän viisas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se paino nyt sitten on?
165/47 viimeisimmässä punnituksessa. Jos samaan tahtiin tippunut kuin tähän mennessä, niin voi olla about kilo tippunut vielä. En tiedä enkä uskalla vielä katsoa. Niin kuin sanoin, ei vielä hengenvaaralliset mitat mutta nopea painon tippuminen on saanut menkat jäämään pois, kynnet lohkeilee, hiukset jäätävässä kunnossa, kalpeat kasvot, tummat silmänaluset jne. Näiden takia aloin nyt yliajattelemaan ja alkoi pelottaa että mitä jos en huomenna enää herääkään. Ap
AP, minä olen nelikymppinen nainen, kolmen äiti. Olen mitoiltani (raskauksia lukuunottamatta) ollut koko aikuisikäni samoissa mitoissa; 167, 48. Et siis ole vielä kuin hieman alipainoinen, mutta tuohon painoosi sinun nyt kannattaa tosissaan homma pysäyttää. Olin siis aikoinani samassa tilanteessa, päätin kylmästi syödä ja unohtaa!!! laihduttamisen. Ja tahdonvoimalla onnistuin. Sinäkin onnistut, älä nyt pilaa tulevaa pelleilemällä safkan kanssa. Syö alkuun ns turvallisia ruokia: kasviksia, vihanneksia, marjoja, rahkaa, raejuustoa, kalaa, hyvälaatuista öljyä lusikallinen. Onnistut takuulla. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Pelko valtaa minut yksittäisinä hetkinä. En tunne sitä muuten juuri ollenkaan. Välillä vaan ns havahdun tilanteeseeni ja silloin iskee paniikki. Sairas mieli saa minut ajattelemaan että täytyy olla vielä vähän laihempi, ja sitten vasta haen apua. Tuntuu naurettavalta valittaa tässä kohtaa kun näytän vielä ns normaalilta kuitenkin. Pelkään ettei mua oteta tosissaan kun en ole vielä ihan liian laiha kuitenkaan. Ja samalla myös haluan jatkaa ja olla laihempi. En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman. Ristiriitaista. Ap
Ap,
miksi sinä haluat olla laiha?
Mitä laihuus sinulle merkitsee? Mistä laihuus kertoo? Haluatko olla laiha itsesi vuoksi, vai ajatteletko, että olisit muiden silmissä parempi, hyväksyttävämpi ja viehättävämpi, jos olisit laiha? Tunnetko voivasi kontrolloida elämääsi, jos painosi on xx kiloa? Pystytkö hallitsemaan ja vaikuttamaan elämääsi muilla tavoin, vai onko paino ainoa asia johon tunnet voivasi vaikuttaa? Haluatko olla nimenomaan laiha (käytännössä vain luuta ja nahkaa) vai hoikka, elinvoimainen ja terve nuori, jolla on myös sopivasti lihasta ja naisellisiakin muotoja?
Sekä elimistösi että mielesi tarvitsevat riittävästi ravintoaineita kyetäkseen voimaan hyvin. Syöminen ja syömättömyys vaikuttavat sekä kehosi että mielesi jaksamiseen. Huomaat jo nyt esim hiuksistasi, että kaikki ei ole hyvin. Kokemasi pelko ja paniikki ym kielivät siitä, että elät pitkittyneessä, voimakkaassa stressitilassa, jolloin kehosi ja mielesi eivät pysty keskittymään itsensä korjaamiseen. Myöskään aivosi eivät nyt saa niitä ravintoaineita, jotka auttavat sinua voimaan hyvin. Siksi tuo paha olo ja pelot.
Hyvä että olet havahtunut nyt tässä vaiheessa. Kaikki on korjattavissa, etkä suinkaan ole yksin vastaavien ongelmien kanssa. Toipumisesi etenee nopeimmin, kun hakeudut saamaan ammattiapua lääkärin, psykologin ja ravitsemusterapeutin avulla.
Toivon että opit rakastamaan itseäsi ja pitämään hyvää huolta kehostasi ja mielestäsi. Muistathan, että olet arvokas omana itsenäsi, ja sinulla on vielä pitkä ja merkityksellinen elämä edessäsi. Kaikkea hyvää sinulle! <3 <3
Vierailija kirjoitti:
Et onneksi ole vielä sairaalloisen alipainoinen Et siniä yön aikana kuole.
Mutta koita nyt jotain ottaa syötäväksi, niin tulee parempi mieli.
Tämä. AP, kannattaa nyt pysyä tuossa painossa, tuohon et tosiaan kuole. Mutta ennenkuin tilanne menee siihen, että olet pakkoruokinnassa 35 kiloisena (joka on aivan kaameaa), yritä lopettaa kierre ajoissa. Et liho, kun et käytä alkoholia etkä mässää makealla tai liialla rasvalla. Tiedät varmaan tarkkaan, paljonko kaloreita on esim. 2dl kauravelliä. Tee säännöllinen ruokarytmi, vaikka aloittaisit vain kasviskeitolla. Jos et selviä hommasta yksin, käänny ravitsemusterapeutin puoleen (terkkareissa on). Tiedät ilmeisen hyvin olevasi hoikka, luurankomainen tuskin tahdot olla. Jos laihdutat alle 40 kiloiseksi, saat aikaan kenties pysyviä vaurioita. Kyllä sinä pärjäät.
1500 kcal on aika paljon...Tarvii harrastaa kunnolla liikuntaa päivän aikana, jos sen meinaa kuluttaa..