Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kuolevani tähän syömishäiriöön
06.01.2025 |
Pelkään kuolemaa ihan todella paljon. En sinänsä ole hengenvaarallisissa mitoissa, mutta reippaasti jo alipainon puolella. Puoli vuotta itseni näännyttämistä takana ja paino on romahtanut alas tosi nopeasti.
Nyt joulun ja uudenvuoden aikaan niin moni päivä on mennyt "pieleen" runsaampien kalorimäärien takia että tänään en ole uskaltanut syödä kuin 80 kalorin edestä. En ahdistukseltani vaan pysty enempään. Kuitenkin, joulun pyhien jälkeen paino ei ollut noussut vaan tippunut entisestään puoli kiloa. Mutta uudenvuoden jälkeen en ole uskaltanut vaa'alle. Vasta keskiviikkona tarkoitus mennä, kun olen "korjannut" tilannetta useammalla kunnon kituutuspäivällä.
Sairasta. Mulla on ihan helvetin sairas mieli. Nyt yritän huutaa itselleni järjen ääntä, että söisin edes vähän vielä tänään. Se tuntuu mahdottomuudelta.
Voinko kuolla yön aikana jos en vielä tänään yritä syödä? Tai eipä kukaan tuohon varmaan osaa vastata mutta nyt ahdistaa kyllä aivan helvetisti. Käyn pääni sisällä kirjaimellisesti sotaa. Syömishäiriöajatusten ja järjen äänen välillä.
Haukkukaa, ei kiinnosta. Ei ihan oikeesti kiinnosta paskaakaan. Oon naurettava ja säälittävä MÄ TIEDÄN. Pakko purkaa ajatuksia jonnekin. Helvetti mitä paskaa.
Kommentit (146)
Tämä palsta on ehkä huonoimmasta päästä hakea apua tuohon tilanteeseen. Trollit haluaa kiusata heikossa jamassa olevaa ihmistä. No, eipä toisaalta mene hyvin heilläkään.
Eli vastauksen kysymykseen: tänään tai viimeistään huomenna terveydenhoitoon yhteyttä. Ole rehellinen tilanteesta ja kerro, että et pärjää yksin ja mitkä pelot on. Terveydenhoitoon EI PÄÄSE jos yhtään kaunistelee tilannettaan tai on reipas ja pärjäävän oloinen. On oltava rehellinen siitä, millainen tilanne on. Eikä saa luovuttaa ennen kuin on apua saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sullakin ole varaa vielä pari kiloa tiputtaa.. Sen verran silavaa mahassa ja reisissä. Lenkille mars!
Sairasta. Kommentoit näin psyykkisesti sairaalle alipainoiselle tytölle? Olit sitten kuinka trolli tahansa, niin olet sairas ihminen.
Totuus sattuu. Ap vois ottaa mallia Eugene Cooneystä. Hoikka ja kaunis. Suomalaiset on pullakoita,.eikä pääse tolle tasolle. Toki aina voi yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Avusta voi saada vielä huonomman ja ontomman olon. Siellä on umpiyksin ilman suojakuoria, kun uskaltautuu kohtaamaan pelkojaan (ruokailemaan jne.).
-ei ap
Lisäyksenä, mikään käypä hoito tms ei pakota antamaan lääkkeitä pyydettäessä, jolloin tunteet voivat tuntua liian voimakkailta. Lääkitys saattaa myös saatuna sotkea luonnolliset nälkä-kylläisyyssignaalit, mikä vääristää jo vääristynyttä tilaa.
Olet sekava. Terveydenhuollossa saa kyllä lääkehoitoa kovaan ahdistukseen ynnä muuhun ja hoidon tavoite on korjata vääristynyt tila. Ei se siellä pahene.
Kuulostat psykoottiselta.
Tila voi pahentua siinä missä johtaa kuolemaan. Googlaa vaikka. Kuolemia tapahtuu terveydenhuollossa harva se päivä. Myös tänään on joku kuollut.
Mitään ei ole pakollista antaa. Ei mitään. Syömishäiriöisen, alipainoisen ihmisen lääke on ruoka. Kukaan ei pakota yhteenkään ahdistukseen antamaan yhtäkään hiiren klikkausta resrptin suuntaan.
Mikä on se mekanismi on, ettei syö, henkensä uhalla? En tunne sairautta niin hyvin?
Kyseessä on sairaus, ja siihen on hoitoa. Ei tarvitse yksin sinnitellä.
https://syomishairioliitto.fi/tukea-sairastuneelle/uskalla-hakea-apua-s…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se mekanismi on, ettei syö, henkensä uhalla? En tunne sairautta niin hyvin?
Sitä kutsutaan Naisen Logiikaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?
Pelko valtaa minut yksittäisinä hetkinä. En tunne sitä muuten juuri ollenkaan. Välillä vaan ns havahdun tilanteeseeni ja silloin iskee paniikki. Sairas mieli saa minut ajattelemaan että täytyy olla vielä vähän laihempi, ja sitten vasta haen apua. Tuntuu naurettavalta valittaa tässä kohtaa kun näytän vielä ns normaalilta kuitenkin. Pelkään ettei mua oteta tosissaan kun en ole vielä ihan liian laiha kuitenkaan. Ja samalla myös haluan jatkaa ja olla laihempi. En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman. Ristiriitaista. Ap
Kuinka lihava olet? Paljonko painat? BMI? Kysyn ihan siksi että monesti luonnevikaiset huomio#uorat yrittävät neuroottisesti vinkua sairastavansa anoreksiaa ja samalla ovat sairaalloisen ylipainoisia. Mitä tahansa tehdäkseen itsens
Kerroin aiemmin mitat. Viimeisen mittauksen mukaan BMI 17,8 ja suunta alaspäin. En tiiä miksi sulle ees vastaan, outo kommentti :D onneksi tiiän sen itsekin eikä toi mene mulla ihon alle mutta jollain voisi mennä. Siksi ehkä kannattaa miettiä mitä kirjoittelee... joo, ei mulla muuta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, tämä ihmismieli. Itsellä just päinvastoin. Painan lähes 150 kg ja taistelen samanlaisten ajatusten ja ongelmien kanssa, mutta täysin toiiselta kantilta. Ruoka maistuu ja joka suupalalla, eritoten herkkuja, ajattelen, että pian antaa kroppa periksi mutta ei vaan löydy selkärankaa lopettaa.
Tsemppiä paljon sullekin! Kyllä me molemmat tästä suosta vielä noustaan <3 Ap
Mulla oli aikoinaan anorektikkona, suunnilleen samanikäisenä samat mitat.
Paraneminen alkoi kun rakastuin ja se sai ja pakotti miettimään muutakin kuin omia syömishäiriöisiä pakkoajatuksia ja sai syömään, jotta olisin rakkaani sylissä muutakin kuin luuta ja nahkaa. Jotta lihoisin, menkat alkaisi taas ja gyne suostuisi kirjoittamaan e-pilleri-reseptin. Tiesin myös vanhempieni olevan valtavan huolissaan ja surullisia sairauteni vuoksi.
En tiedä onko tästä viestistä mitään apua. Mutta olet arvokas, varmasti jollekin rakas ja elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä luovuta. Sulla on toivoa. Tiedän koska oma tyttöystävä kärsii anoreksiasta ja julkisella tuki on mitä on. Mutta ollaan yhdessä n. 1v aikana saatu melkein voitettua se
olen itse käynyt tuon läpi parikymppisenä, en syönyt mitään ja treenasin kuin hullu, ahdistus ruokaan oli paha; oksensin kaiken ulos ( bulimia Seuraava)
pahimmillaan painoin 44 kg ja hiukset lähti tukkoina päästä ja kuukautisia ei ollut.
silloin lähdin lääkäriin myönsi että tarvitsen apua.
Hae apua itsellesi; saat elämän takaisin ja uuden alun. 🍀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua kun voit! Tahdotko todellakin siihen kuolla, aivot tilttaa. Sisäelimet. Elämässä muut arvot tulee esiin, selviät jos tahtoa riittää.
Rakas ystävä, sinä olet tärkeä!!!!
Asutko pääkaupunkiseudulla? Jos asut, voit ottaa yhteyttä Syömishäiriökeskukseen.
Tiedän, että sinua pelottaa, tiedän että sinua ahdistaa ihan järkyttävästi. Haluaisit vain olla terve, onnellinen ja irti tuosta pelosta ja ahdistuksesta, joka hautaa sinut alleen. Pelkäät kuollaksesi sairastua pahemmin, samaan aikaan mielesi huutaa yhä kovempaa: "älä syö!!!".
Hae apua, kerro vanhemmillesi. He rakastavat sinua ja ovat jo todennäköisesti huolissaan sinusta. Älä jää yksin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sullakin ole varaa vielä pari kiloa tiputtaa.. Sen verran silavaa mahassa ja reisissä. Lenkille mars!
Sairasta. Kommentoit näin psyykkisesti sairaalle alipainoiselle tytölle? Olit sitten kuinka trolli tahansa, niin olet sairas ihminen.
Totuus sattuu. Ap vois ottaa mallia Eugene Cooneystä. Hoikka ja kaunis. Suomalaiset on pullakoita,.eikä pääse tolle tasolle. Toki aina voi yrittää.
Pahasti sairaan anorektikon tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sullakin ole varaa vielä pari kiloa tiputtaa.. Sen verran silavaa mahassa ja reisissä. Lenkille mars!
Sairasta. Kommentoit näin psyykkisesti sairaalle alipainoiselle tytölle? Olit sitten kuinka trolli tahansa, niin olet sairas ihminen.
Totuus sattuu. Ap vois ottaa mallia Eugene Cooneystä. Hoikka ja kaunis. Suomalaiset on pullakoita,.eikä pääse tolle tasolle. Toki aina voi yrittää.
Pahasti sairaan anorektikon tekstiä.
Palstan trollin iltavuoro..ei muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se paino nyt sitten on?
165/47 viimeisimmässä punnituksessa. Jos samaan tahtiin tippunut kuin tähän mennessä, niin voi olla about kilo tippunut vielä. En tiedä enkä uskalla vielä katsoa. Niin kuin sanoin, ei vielä hengenvaaralliset mitat mutta nopea painon tippuminen on saanut menkat jäämään pois, kynnet lohkeilee, hiukset jäätävässä kunnossa, kalpeat kasvot, tummat silmänaluset jne. Näiden takia aloin nyt yliajattelemaan ja alkoi pelottaa että mitä jos en huomenna enää herääkään. Ap
Oman kokemukseni mukaan huoli kuolemisesta on turha. Minulla oli aikanaan tulehdus elimistössä vuosia ja laihduin haluamattani. Lääkäri punnitsi ja koska olen 174cm pitkä, niin pelkäsin kun hän ilmoitti tuon saman 47kg tulokseksi. Vanha lääkärinainen sanoi, että "Et sinä minusta mitenkään kuihtuneelta näytä". Sanat oli julmat, koska itse koin voivani erittäin huonosti ja kuolevani ravinnon puutteeseen. Eikähän tilanteesi ole korjattavissa vielä.
Tarttet apua aika pian, et nyt välttämättä ihan heti kuole, mutta ei nyt välttämättä montaa viikkoakaan jäljellä. Anoreksia on aika paska sairaus
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, tämä ihmismieli. Itsellä just päinvastoin. Painan lähes 150 kg ja taistelen samanlaisten ajatusten ja ongelmien kanssa, mutta täysin toiiselta kantilta. Ruoka maistuu ja joka suupalalla, eritoten herkkuja, ajattelen, että pian antaa kroppa periksi mutta ei vaan löydy selkärankaa lopettaa.
Lääkäriin mars sinäkin, apua on saatavilla!
Tuo 47 kg ei ole hälyyttävä mutta kyllä se jo alkaa olla sellainen paikka josta ei saisi enää hirveästi paino tippua. Mulla on ollut 2020 keväällä koronan yhteydessä 4 viikkoa sellainen että ei pysynyt mitään sisällä niin laihduin tuohon 167/47 painoon. Oli pelottavaa katsella itseään peilistä.
Mä laitoin ripulijuomajauhetta päivittäin veteen ja sekoitin. Ja sitten söin keitettyä riisiä. Joskus nuolaisin suolaa ranteesta.
Sinun täytyy hakea apua itsellesi. Soita vaikka sosiaali ja kriisipäivystykseen ja kysy että mitä sä voit tehdä ja mistä sä voit saada apua. Mä toivon että sä löydät voimia hakea itsellesi apua. Olo alkaa jo pian helpottaa kun saat jotakin apua. Vaikka nykyään kaikki sanoo että apua olisi vaikea saada niin itse en usko että apua ei olisi saatavilla, kyllä sitä vielä on kun vaan menee sinne ja kertoo että nyt minä tarvitsen apua, en pärjää enää yksin.
Sulla on vielä monta kiloa matkaa siihen että on oikeasti hengenvaara. Sitten kun painat jotain 42-43, tulee varmaan jo joku interventio läheisiltä.