Pelkään kuolevani tähän syömishäiriöön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?

Pelko valtaa minut yksittäisinä hetkinä. En tunne sitä muuten juuri ollenkaan. Välillä vaan ns havahdun tilanteeseeni ja silloin iskee paniikki. Sairas mieli saa minut ajattelemaan että täytyy olla vielä vähän laihempi, ja sitten vasta haen apua. Tuntuu naurettavalta valittaa tässä kohtaa kun näytän vielä ns normaalilta kuitenkin. Pelkään ettei mua oteta tosissaan kun en ole vielä ihan liian laiha kuitenkaan. Ja samalla myös haluan jatkaa ja olla laihempi. En halua että tätä viedään multa pois jos myönnän ongelman. Ristiriitaista. Ap

Onko sinulla joku luotettava läheinen, jolle voisit kertoa oireistasi ja peloistasi? Sellainen, joka voisi tulla mukaasi lääkäriin? Olisi hyvä senkin takia, että todennäköisesti vähättelisit lääkärille oireitasi (syistä, jotka kerroit) ja silloin läheinen voisi kertoa oman näkemyksensä tilanteestasi. Tilanteesi kuulostaa erittäin vakavalta ja tulee todennäköisesti pahenemaan ellei siihen puututa.

Vierailija kirjoitti:

Entinen anorektikko täällä terve. Itsekin pelkäsin kuolevani kun olin alimmassa painossani. Heräsin aamulla ja jalat vain petti alta. Tätä tapahtui siis usein. Mun BMI oli tuolloin 13. Nostin painoa muutaman kilon kun tajusin, että terveys pettää muuten. Anoreksian ja bulimian kanssa tuli taisteltua 15 vuotta, mutta nyt olen ollut vuosia terve. Olin tosi tosi laihassa kunnossa vain pari vuotta, mutta alipainossa useamman vuoden. Sitten olin normaalipainoinen syömishäiriöinen monta vuotta. Harrastin kilpaurheilua ja olin hyvässä kunnossa fyysisesti ja normaalipainossa, mutta silti rajoitin syömistäni edelleen. Pahimmasta vaiheesta muistan sen miten paljon vihasin itseäni ja mietin, että haluan lakata olemasta, koska en enää kestä sitä vihan määrää, joka ei lopu. Kaikesta kuitenkin selvisin ja olen nyt perheenäiti.

Jep. Mutta ap ei ole lähelläkään sun mittoja vaan bmi yli 17. Ap:lla ei ole mitään hätää, kunhan huomiota hakee 🙄 Mahtaa olla rasittava ihminen myös läheisilleen.

Rupeehan syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarttet apua aika pian, et nyt välttämättä ihan heti kuole, mutta ei nyt välttämättä montaa viikkoakaan jäljellä. Anoreksia on aika paska sairaus

Anoreksia ei ole sairaus vaan elämäntapa. Turha siis kuormittaa terveydenhoitoa tällaisella.

Ihan tosissaanko väität tällasta? Voin kuule sanoa mitä tyttöystävän sairautta seurannu että sä et tiedä todellakaan mistä puhut nyt

Ota joku motivaatio miksi haluat parantua, minulla oli koira, kuka olisi hoitanut häntä jos minä en?

Monta takapakkia tulee ennen paranemista jossa menee vuosia mutta voit tehdä elämälläsi vielä jotain hyödyllisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Jos pelkäät noin paljon niin miksi et hae apua?

Avusta voi saada vielä huonomman ja ontomman olon. Siellä on umpiyksin ilman suojakuoria, kun uskaltautuu kohtaamaan pelkojaan (ruokailemaan jne.). 

-ei ap

Lisäyksenä, mikään käypä hoito tms ei pakota antamaan lääkkeitä pyydettäessä, jolloin tunteet voivat tuntua liian voimakkailta. Lääkitys saattaa myös saatuna sotkea luonnolliset nälkä-kylläisyyssignaalit, mikä vääristää jo vääristynyttä tilaa. 

Olet sekava. Terveydenhuollossa saa kyllä lääkehoitoa kovaan ahdistukseen ynnä muuhun ja hoidon tavoite on korjata vääristynyt tila. Ei se siellä pahene.

Kuulostat psykoottiselta.

Tila

Höpö höpö. Syömishäiriöön kuuluu vääristynyttä ajattelua ja juuri tuollaista selittelyä, miksi ei voi suostua hoitoon. Muistuttaa riippuvuussairauksia. Molempia käytetään vaikeiden tunteiden hallintaan. Hoidossa opetellaan sitten terveempiä tapoja hallita niitä tunteita.

Vaihdat ton ultraterveelliseen syömiseen. Esim. Body&Mind by Freetox -fb-ryhmä. Tai alat vaikka fitnessmimmiksi. Siinäkin kontrolloidaan ja punnitaan syömisiä, mutta terveellisellä tavalla. Lisäksi saat hyvän kunnon ja kropan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no sun pitää ainakin syödä paljon KALIUMIA (kivennäisvedessä vaikka tai banaanissa) koska sehän se on vaarallista että se arvo romahtaa veressäsi, ja siksi tulee sydämen lyöntihäiriö, syke hidastuu vaarallisen alas, ja sit....hauta. Siis mittaa sykettäsi. Onko se alle 45? Tai alle 50?

Osta verenpainemittari, en tiiä onko matala verenpaine sun ongelma vai korkea mut ettei mee sekään liian alas. Vaarallisen raja saattais olla joku alle 90/ 50. Mua käskettiin lähtee ensiapuun kun oli 88 yläpaine. En sii oo syömishäiriöinen.

mut se syke on tärkee tietää koska nukkuessa se laskee vieläkin alemmas. Samoin mittaa lämpö, jos se on alle 35.4 on alilämpöö,, menisin lääkäriin heti.

Banaani lihottaa. Sitä ei kannata syödä. Hirveesti sokeria.

Kukaan ei ole lihava, koska on syönyt liikaa banaaneja.

Eugenia Cooneykin on vielä elossa. Sinulla on varmasti toivoa siis. Et tule siirtymään hetkestä ikuisuuteen.

Ketään ei kiinnosta painosi kuin sinua itteäs.

Älä lannistu vaikka täällä ilkeitä ihmisiä, hae apua! Tiedän ettei julkinen välttämättä kovin hyvin toimi, mut ensimmäinen askel on tietää olevansa sairas, sillä pääsee jo alkuun. Tiedän millaista taistelua syömishäirö, oli kova työ auttaa oma tyttöystävä siihen pisteeseen, että julkiselta saa terapiaa. ironisesti, pitää olla tarpeeksi hyvässä kunnossa terapiaan

Vierailija kirjoitti:

Vaihdat ton ultraterveelliseen syömiseen. Esim. Body&Mind by Freetox -fb-ryhmä. Tai alat vaikka fitnessmimmiksi. Siinäkin kontrolloidaan ja punnitaan syömisiä, mutta terveellisellä tavalla. Lisäksi saat hyvän kunnon ja kropan!

Tän on pakko olla trolli. Fitness ei todellakaan sovi syömishäiriötä sairastavalle tai sairastaneelle. Ehdottomasti ei. Anoreksian vaihtaminen ortoreksiaan on myös todella surkea ehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdat ton ultraterveelliseen syömiseen. Esim. Body&Mind by Freetox -fb-ryhmä. Tai alat vaikka fitnessmimmiksi. Siinäkin kontrolloidaan ja punnitaan syömisiä, mutta terveellisellä tavalla. Lisäksi saat hyvän kunnon ja kropan!

Luuletko, että aliravitulla on energiaa harrastaa himoliikuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Entinen anorektikko täällä terve. Itsekin pelkäsin kuolevani kun olin alimmassa painossani. Heräsin aamulla ja jalat vain petti alta. Tätä tapahtui siis usein. Mun BMI oli tuolloin 13. Nostin painoa muutaman kilon kun tajusin, että terveys pettää muuten. Anoreksian ja bulimian kanssa tuli taisteltua 15 vuotta, mutta nyt olen ollut vuosia terve. Olin tosi tosi laihassa kunnossa vain pari vuotta, mutta alipainossa useamman vuoden. Sitten olin normaalipainoinen syömishäiriöinen monta vuotta. Harrastin kilpaurheilua ja olin hyvässä kunnossa fyysisesti ja normaalipainossa, mutta silti rajoitin syömistäni edelleen. Pahimmasta vaiheesta muistan sen miten paljon vihasin itseäni ja mietin, että haluan lakata olemasta, koska en enää kestä sitä vihan määrää, joka ei lopu. Kaikesta kuitenkin selvisin ja olen nyt perheenäiti.

Ihanaa, että selvisit <3 Toivottavasti ap saa tästä toivoa. Pitkiäkin aikoja voi olla vaikeaa ja silti elämä lopulta asettua armollisempiin uomiin.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei kiinnosta painosi kuin sinua itteäs.

Tuo ei valitettavasti ole totta. Varsinkin naisten painoa kommentoidaan usein. Pahimmillaan jopa alle kouluikäisellä voi olla syömishäiriö. Jokainen voisikin miettiä kannattaako kenenkään painoa kommentoida. Esim. hyvää tarkoittava kehu kaverin laihtumisesta voi olla todella vahingollinen. Lihavaksi haukkumisesta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä lannistu vaikka täällä ilkeitä ihmisiä, hae apua! Tiedän ettei julkinen välttämättä kovin hyvin toimi, mut ensimmäinen askel on tietää olevansa sairas, sillä pääsee jo alkuun. Tiedän millaista taistelua syömishäirö, oli kova työ auttaa oma tyttöystävä siihen pisteeseen, että julkiselta saa terapiaa. ironisesti, pitää olla tarpeeksi hyvässä kunnossa terapiaan

Tyttöystäväsi on onnekas, että hänellä on sinun kaltaisesi ihminen tukena <3

Vierailija kirjoitti:

Älä lannistu vaikka täällä ilkeitä ihmisiä, hae apua! Tiedän ettei julkinen välttämättä kovin hyvin toimi, mut ensimmäinen askel on tietää olevansa sairas, sillä pääsee jo alkuun. Tiedän millaista taistelua syömishäirö, oli kova työ auttaa oma tyttöystävä siihen pisteeseen, että julkiselta saa terapiaa. ironisesti, pitää olla tarpeeksi hyvässä kunnossa terapiaan

Siihen on hyvä syy. Jos on liian huonossa kunnossa, ei terapia auta. Aliravitsemus vaikuttaa aivojen toimintaan. Silloin ensin tarvitaan muuta hoitoa.

Oletko avun piirissä? Jos et, niin suosittelen hakeutumaan heti huomenna terveyskeskukseen/opiskelijaterveydenhuoltoon/mikä onkaan se sinun hoidosta vastaava taho. Myös Syömishäiriöliiton tukipuhelimeen voi soittaa, numero löytyy heidän nettisivuiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mikä se paino nyt sitten on?

165/47 viimeisimmässä punnituksessa. Jos samaan tahtiin tippunut kuin tähän mennessä, niin voi olla about kilo tippunut vielä. En tiedä enkä uskalla vielä katsoa. Niin kuin sanoin, ei vielä hengenvaaralliset mitat mutta nopea painon tippuminen on saanut menkat jäämään pois, kynnet lohkeilee, hiukset jäätävässä kunnossa, kalpeat kasvot, tummat silmänaluset jne. Näiden takia aloin nyt yliajattelemaan ja alkoi pelottaa että mitä jos en huomenna enää herääkään. Ap

Ihan ensinnäkin: et ole epäonnistujan vaan arvokas ihminen. Ansaitset pitää huolta itsestäsi, ja että sinusta huolehditaan.

Ala syömään päivittäin monivitamiinitabletti ja kalsiumtabletti. Ne eivät henkeä pelasta, mutta voi paikata monia puutteita ruokavaliossa. Niissä ei ole myöskään kaloreita, eikä niillä voi lihoa, joten sitä ei tarvitse pelätä.

Sen jälkeen ota tavoitteeksi syödä jotain 5 kertaa päivässä. Sekin olisi hyvä tavoite, jos pääsisit edes 1500 kcal päivässä. Tuskin sillä normaali painoon pääset. Mutta aloita pienestä..säännölliset ruoka-ajat ja joka kerralla edes pieni haukku jotain. Lisäät vähitellen.