Lue keskustelun säännöt.
Käyttekö te yksinäiset, kaverittomat sinkut koskaan missään tapahtumissa?
06.01.2025 |
Oletan, että tätäkin lukee sellaiset sinkut, joilla ei ole kavereita.
Mitä te teette vapaa-ajalla? Käyttekö baareissa, pubeissa, tansseissa, festareilla, risteilyillä tai vaikka seurakunnan tilaisuuksissa? Vai oletteko kaiken vapaa-aikanne kotona?
Uskotteko löytävänne rakkautta vai oletteko jo luovuttaneet sen suhteen?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Te jotka käytte yksin tapahtumissa (esim leffassa, konsertissa, baarissa), tuleeko teille kiusaantunut olo siitä että olette yksin liikenteessä? Minulla on se ongelma että tunnen kaikkien miettivän olenko yksin paikalla ja se tuntuu jotenkin nololta. Yritän keksiä tapaa päästää siitä tunteestä ylitse, kaipaisin siihen vinkkejä. Pahoin pelkään että minulle tulisi sen verran tukala/hätäänynyt olo että lähtisin paikalta aika nopeasti.
Itse olen ollut yksinäinen jo niin kauan, että tiedän ihan kokemuksesta, ettei kukaan edes huomaa läsnäoloani joten kukaan ei myöskään mieti tekemisiäni tai olemisiani. Yksin meneminen ei siis siinä mielessä ole ongelma. Sen sijaan kaikki ne hetket jolloin kaverin kanssa / porukalla olevat täyttävät juttelulla, yhdessä naureskelulla jne on hankalia koska mitä ihmettä se yksinään oleva silloin tekee tai siis voi tehdä? Millä nuo hetket voi täyttää? Ihan vielä en ole siinäkään vaiheessa, että puhuisin yksinäni ja nauraisin omille jutuilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin Pomoa katsomassa Stadikalla. Musa oli hyvää, kokemus jees, mutta onhan se sellaista hieman outoa, kun yksin odottelee keikkaa ja sitten yksin nauttii - vaikka vieressä on tuhansia muita.
Leffassa käyn monesti yksin, mihin siellä ees kaveria tarttee. Muuten en käy missään paitsi viime syksynä vietin toisessa kaupungissa huvikseni viikonlopun.
Ei sellaisia täydellisiä kavereita mistään tule. Parempi mennä vaan kiinnostaviin tapahtumiin, niin on jotain vaihtelua.
Tottunut yksin menemään, niin ei ajattele enää että joku pitäisi olla mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minne haluaisit kesällä mennä, jos olisi kaveri tai kumppani?
Olisi mukava istua yhdessä iltaa jollain kivalla terassilla tai käydä jossain kahvilla, yksillä tai jätskillä ja jutella samalla ihan vaikka niitä näitä. Puolituttua en uskaltaisi kotiini päästää enkä myöskään mennä itse vieraisille, mutta kunnon kaverin tai oikein ystävän saati elämänkumppanin kanssa voisin tietenkin vaikka grillata yhdessä jomman kumman kotona.
Ja olisihan se kiva lähteä yhdessä vaikka risteilylle tai tehdä joku päiväreissu johonkin lähikaupunkiin tai vaikka ihan tähän kotikaupunginkin keskustaan. Voisi mennä vaikka kaivariin istuskelemaan tai lähteä suomenlinnaan ihmettelemään. Olla ihan vaan meren ääressä ja käydä vaikka pizzalla.
Tietenkin sitä voisin tehdä jotain pidempääkin reissua yhdessä ystävän / elämänkumppanin kanssa. Itse lähtisin mielelläni niin Ahvenanmaalle kuin pohjois-suomeenkin enkä pahastuisi länsi- tai itä-suomenkaan kiertelystä yhdessä. Voisi vaikka käydä Kolilla ja tehdä jonkun vaellusretken lapissa. Tai miksei vaikka keski-euroopassakin. Mökkeilykin on mukavaa vaikka omaa mökkiä en omistakaan, mutta sellainen voitaisiin vaikka vuokrata yhdessä. Sama juttu veneilyn kanssa, että omaa venettä ei ole enkä osaa kipparoidakaan mutta kyllä minusta seuraa sellaiseen saisi jos tahtoisi.
Mä olen aika joustava näissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy enkä usko löytäväni. Olen kotona, tietokoneella, luen tai katselen videoita Youtubesta/sarjoja/leffoja.
Vierailija kirjoitti:
Leffassa käyn monesti yksin, mihin siellä ees kaveria tarttee. Muuten en käy missään paitsi viime syksynä vietin toisessa kaupungissa huvikseni viikonlopun.
Jos menee yksin, saa varmasti tutustua kaupunkiin juuri siten, kuin haluaa. Toisen kanssa menemisellä on ehkä vähän eri funktio kuin vain turistina oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moi laita minulle olen 55 vuotias nainen ja rehelinen t marita
Minusta olisi kiva käydä esimerkiksi kesäkahviloissa mutta en viitsi yksin mennä. Voin kyllä shoppailun lomassa käydä jossain kahvilla yksin, mutta jotenkin ei tee mieli mennä yksin tuollaisiin paikkoihin joissa kaikki on viettämässä lomapäivää pareittain tai porukassa. Brunssillakin olisi kiva käydä testailemassa eri paikkoja mitä Hesarikin mainostaa, mutta yksin en kehtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moi laita viesti olen 55 vuotias nainen saiko viestin ota pian yhtyttä t marita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä käyn yksin, eihän muuten elämässä olisi mitään järkeä jos vain kotona nyhjöttäisi. Harmittaa toki kun ei yhtään sellaista ihmistä ole elämässä jota voisi pyytää mukaan.
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kiinnostunut ihmisistä. Koitin hetken aikaa, mutta on niin väkinäistä.
Luulen, että sinäkin olet ihminen.
Kuljen ja matkustan usein yksin, käyn esim. Musiikkitalon konserteissa. Kavereita on, mutta heitä kiinnostavat eri asiat.
Juominen ei kiinnosta, joten pubeissa jne. en käy ainakaan Suomessa.
No enpä minä ainakaan ole ikinä kumppania niiltä reissuilta löytänyt vaikka olen käynyt tapahtumissa, keikoilla, festareilla, teatterissa ja baareissa kaverien kanssa.
Nykyään käyn lähinnä omissa harrastuksissani kun ei jaksa enää missään riekkua. Sinkkuna mennään niin kuin on aina menty.
N
Kausittaista tuo meneminen minulla. Välillä kun menee yhtäkyytiä tapahtumasta toiseen, niin sen jälkeen pidän taukoa. Ehkä silloin, kun tuntuu seinät kaatuvan päälle, niin tosiaan käyn teatterit, konsertit, kirkot ja mitkä vaan kekkerit. Mutta kun se ei oikeastaan auta muuta kuin sen hetken kun siellä tapahtumassa on, siihen pitkästymiseen ja yksinoloon, niin ei ehkä kannata sitä rahaa koko ajan käyttää noihin. Toisaalta mennyt täysin ohi se olo, että ei yksin voisi mennä vaan sen takia, että joutuu menemään yksin, ilman muuta menen jos joku esitys kiinnostaa.
En poistu kotoa muualle kuin kauppaan ja lenkille. Työt etänä kotona. Olen luovuttanut jo toivoni että saisin kumppania, kavereita en edes halua. 18 v asti yksin ja ikää nyt 37 v.
Sama paitsi ilman känniä. Monesti mietin, että varmaan elinkautisvankikin elää virikkeellisempää ja mukavampaa elämää kuin tämä omani joka on oikeasti kuin vankila.
Koskaan ei ole ketään kenen kanssa voisi jutella, viettää aikaa tai tehdä jotain vaan ihan kaikki on viitsittävä tehdä yksin. Lopulta se mihinkään lähteminen alkaa tuntua niin turhalta, koska mikään ei muutu eikä lopulta ole edes kivaa vaan kaikki mukava ja itseä kiinnostavakin menee pilalle ainaisen yksinolon takia. Se jotenkin musertaa kaiken alleen eikä sitä pääse lopulta pakoon mihinkään. Ei edes nukkumalla vaan unissakin sitä on joko yksin tai sitten näkee jonkun tutun ketä iloisena moikkaa mutta saa vain yrmeän mulkaisun takaisin.
Lisäksi kaikki tuntuu jäävän pelkäksi aikomiseksi eli aina sitä suunnittelee kuinka kesällä menen ja teen vaikka yksin, mutta sitten se kesä yhtäkkiä onkin eikä huvita mikään eikä jaksa vaan tekee mieli vetää vain verhot ikkunoiden eteen ja nukkua.