Käyttekö te yksinäiset, kaverittomat sinkut koskaan missään tapahtumissa?

Mitä nyt laskee "tapahtumaksi"... 2024 kävin Tallinnan joulumarkkinoilla. Muuta tapahtumaksi luokiteltavaa ei tule mieleen viime vuodelta.

Vierailija kirjoitti:

Käyn. Miksi en kävisi? M25

Moni ei halua tai ei pääse yksin minnekään. He kaipaavat potkijaa joka saa heidät liikkeelle. Tai heitä ei kiinnosta käydä yksin missään. Kun ei käy missään, niin kynnys lähteä kasvaa eikä sitten lähde senkään vuoksi.

Viimeisin tapahtuma oli joululauluja kirkossa, ei siis mitään hihhulointia, vaan ihan tavallisia joululauluja. Mitä muka olisi pitänyt tehdä? Istua kotona? M25

Mä saatan käydä näyttelyissä. Jos leffaan menen, niin se on päivänäytös, koska silloin ihmisiä on vähemmän. Olisi mukavaa matkustella kotimaassa, mutta ajatuskin tekee surulliseksi, koska ei ole ketään kenen kanssa jakaa kokemaansa. Viihdyn kyllä aika paljon kotona, sillä en välitä ihmispaljoudesta. Eli festarit, keikat ym. jätän mielelläni väliin.

Rakkautta en usko löytäväni. Toki en ole sitä etsinytkään. Ihanne parisuhde olisi sellainen, jossa asutaan erillään ja ollaan enemmänkin romanttisia kumppaneita. S*ksiä en kaipaa.

Päivät menee melko pitkälti töissä ja illalla yrittää liikkua sekä musisoida kotona. Viikonloppuisin tulee käytyä leffassa usein ja vietettyä aikaa yksin. En tarvitse ihmisiä, kun töissä saa ihan tarpeeksi sosiaalisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn. Miksi en kävisi? M25

Moni ei halua tai ei pääse yksin minnekään. He kaipaavat potkijaa joka saa heidät liikkeelle. Tai heitä ei kiinnosta käydä yksin missään. Kun ei käy missään, niin kynnys lähteä kasvaa eikä sitten lähde senkään vuoksi.

Kuulostaa mt-ongelmalta tuollainen erakoituminen. Japanissa tuollaisia kutsutaan hikikomoriksi. M25

Käyn paljonkin tapahtumissa ja matkustelen. Käyn esim. Konserteissa ja teatterissa jne.

Outo kysymys.... miksi kaveriton ei kävisi missään? kaikki eivät tarvitse esiliinaa tai henkistä tukea käydäkseen tapahtumissa!

Yksin kun käy niin voi vaikka tavata jonkun kun antautuu jutuille muidenkin kuin sen oman kamun kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn. Miksi en kävisi? M25

Moni ei halua tai ei pääse yksin minnekään. He kaipaavat potkijaa joka saa heidät liikkeelle. Tai heitä ei kiinnosta käydä yksin missään. Kun ei käy missään, niin kynnys lähteä kasvaa eikä sitten lähde senkään vuoksi.

Kuulostaa mt-ongelmalta tuollainen erakoituminen. Japanissa tuollaisia kutsutaan hikikomoriksi. M25

En kutsuisi kaikkien osalta mt-ongelmaksi. Osa tottuu yksinäisyyteen ja siihen etteivät käy missään. Osa voi jopa nauttia siitä. Silloin se ei ole mt-ongelma. Mt-ongelmaisilla on muitakin ongelmia kuin kotona oleminen.

Töissä, lounaalla, marketissa, ostoskeskuksessa, luontopolulla ja ehkä jossain museossa.

ei koskaan. miksi pitäisi olla pönttöpäisten ihmisten lähelläkään? metsä on se paikka. sudet ja karhut ja ilvekset siellä seurana. koronaaika pilasi ison osan metsiä kun sinne urpåt hakeutui luonnosta nauttimaan ja roskan määrä moninkertaistui. siksi vihaan ihmisiä vieläkin enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys.... miksi kaveriton ei kävisi missään? kaikki eivät tarvitse esiliinaa tai henkistä tukea käydäkseen tapahtumissa!

Yksin kun käy niin voi vaikka tavata jonkun kun antautuu jutuille muidenkin kuin sen oman kamun kanssa

Voi ja voi. Monesti kaverittomat ovat sosiaalisesti rajoittuneita. He eivät mene noin vain kenenkään juttusille eikä heidän kanssaa jutella pitkään koska kehonkieli kertoo etteivät he nauti siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mä saatan käydä näyttelyissä. Jos leffaan menen, niin se on päivänäytös, koska silloin ihmisiä on vähemmän. Olisi mukavaa matkustella kotimaassa, mutta ajatuskin tekee surulliseksi, koska ei ole ketään kenen kanssa jakaa kokemaansa. Viihdyn kyllä aika paljon kotona, sillä en välitä ihmispaljoudesta. Eli festarit, keikat ym. jätän mielelläni väliin.

Rakkautta en usko löytäväni. Toki en ole sitä etsinytkään. Ihanne parisuhde olisi sellainen, jossa asutaan erillään ja ollaan enemmänkin romanttisia kumppaneita. S*ksiä en kaipaa.

Jos kotimaassa reissaaminen kiinnostaa, niin kokeile ihmeessä. Yksin matkustelu on toki erilaista, kuin seurassa, mutta kannattaa silti kokeilla ihan avoimin mielin. Ei sen tarvitse olla surullista, yksinkin voi nauttia asioista! Todennäköisesti törmää myös muihin yksin matkusteleviin tai sosiaalisiin porukassa reissaajiin, joiden kanssa voi ainakin hetken ajan vaihtaa ajatuksia ja jakaa kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys.... miksi kaveriton ei kävisi missään? kaikki eivät tarvitse esiliinaa tai henkistä tukea käydäkseen tapahtumissa!

Yksin kun käy niin voi vaikka tavata jonkun kun antautuu jutuille muidenkin kuin sen oman kamun kanssa

Voi ja voi. Monesti kaverittomat ovat sosiaalisesti rajoittuneita. He eivät mene noin vain kenenkään juttusille eikä heidän kanssaa jutella pitkään koska kehonkieli kertoo etteivät he nauti siitä.

Siihen kaverittomuuteen voi olla aika monta syytä. Jo pelkkä keski-ikä riittää siihen, kun kaverit ovat menneet parisuhteisiinsa jo vuosia sitten, ja yleensä siihen se kaveruus on päättynyt. Ylipäätään kun 30 vuotta tulee mittariin, niin ihmiset linnoittautuvat koteihinsa, eikä yhteisiä tapahtumia ole kuin harvoin. Olihan niitä kavereita vaikka miten parikymppisenä, mutta hiljalleen ne ovat menneet omiin elämiinsä.

Myös uuteen kaupunkiin muuttaminen myöhemmällä iällä voi vaikuttaa paljonkin Suomessa sosiaalisiin suhteisiin. Täällä on pienet piirit, eivätkä ihmiset halua tutustua lapsuuden jälkeen yhtään kenenkään. Ja korona-ajan jälkeen vielä vähemmän, kun nyt pitäisi saada tehdä etätöitäkin, ettei vaan tarvitse olla muiden ihmisten seurassa.

Matkustan yksin. Muuten aina yksin kotona, työtkin etätyötä. Miestä ei ole ollut koskaan ja aina ollut miehille näkymätön. Ikisinkkuna hautaan valitettavasti. N36

En ihan kaveriton ole mutta monesti pitää mennä yksin jos haluaa ylipäätään mennä. Tosi vähän ihmiset juttelee tuntemattomille, useimmat ovat liikkeellä omien kavereiden kanssa. Juttelen kyllä mielelläni uusien ihmisten kanssa. Toivon löytäväni kumppanin vielä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys.... miksi kaveriton ei kävisi missään? kaikki eivät tarvitse esiliinaa tai henkistä tukea käydäkseen tapahtumissa!

Yksin kun käy niin voi vaikka tavata jonkun kun antautuu jutuille muidenkin kuin sen oman kamun kanssa

Voi ja voi. Monesti kaverittomat ovat sosiaalisesti rajoittuneita. He eivät mene noin vain kenenkään juttusille eikä heidän kanssaa jutella pitkään koska kehonkieli kertoo etteivät he nauti siitä.

Siihen kaverittomuuteen voi olla aika monta syytä. Jo pelkkä keski-ikä riittää siihen, kun kaverit ovat menneet parisuhteisiinsa jo vuosia sitten, ja yleensä siihen se kaveruus on päättynyt. Ylipäätään kun 30 vuotta tulee mittariin, niin ihmiset linnoittautuvat koteihinsa, eikä yhteisiä tapahtumia ole kuin harvoin. Olihan niitä kavereita vaikka miten parikymppisenä, mutta hiljalleen ne ovat menneet omiin elämiinsä.

Myös uuteen kaupunkiin muuttaminen myöhemmällä iällä voi vaikuttaa paljonkin Suomessa sosiaalisiin suhteisiin. Täällä on pienet piirit, eivätkä ihmiset halua tutustua lapsuuden jälkeen yhtään kenenkään. Ja korona-ajan jälkeen vielä vähemmän, kun nyt pitäisi saada tehdä etätöitäkin, ettei vaan tarvitse olla muiden ihmisten seurassa.

Kuten kirjoitin. Monesti joka tarkoittaa sitä, ettei tämä ole yleistys. Syitä on muitakin, mutta melko usein kaverittomat ovat sosiaalisesti taitamattomampia kuin ne kenellä on kavereita.

Tiedän ihmisiä ketkä ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle vanhempina ja kaverit ovat parisuhteissa. Silti he pitävät yhteyttä parisuhteissa oleviin ja hankkivat uusia kavereita uusilta paikkakunnilta. He ovat helposti lähestyttäviä ja heillä on sosiaalisia taitoja.

Tiedän myös heitä jotka eivät saa uusia kavereita eivätkä osaa pitää yhteyttä vanhoihin. He ovat olleet mukavia mutta vaikeasti lähestyttäviä. He ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja he ovat arkoja tekemään tuttavuutta muiden kanssa.

Olen käynyt musiikkifestareilla joskus aikaisemmin, mutta vuonna 2013 jumiuduin kuudeksi vuodeksi omaishoitajaksi sairaalle perheenjäsenelle, ja sen jälkeen alkoi korona. En siis hiljan ole käynyt missään. 

Vierailija kirjoitti:

ei koskaan. miksi pitäisi olla pönttöpäisten ihmisten lähelläkään? metsä on se paikka. sudet ja karhut ja ilvekset siellä seurana. koronaaika pilasi ison osan metsiä kun sinne urpåt hakeutui luonnosta nauttimaan ja roskan määrä moninkertaistui. siksi vihaan ihmisiä vieläkin enemmän. 

Totta. Se oli ihan helvettiä. Edes metsässä ei saanut olla yksin kun sieltäkin löytyi se perinteinen keski-ikäinen terrierin kusettaja huutamassa puelimeen. Eikä välttämättä ollut yhtä, samalla reissulla saattoi löytyä useampi. Siellä oli nuoriso, koululaisia tekemässä läksyjään, kaikki urheili ihan hitosti joten ne oli siellä suunnistamassa, polkujuoksemassa, henkistymässä ja mitä perkelettä ne siellä toimittikin. Ihan kamalaa aikaa.

"Kuten kirjoitin. Monesti joka tarkoittaa sitä, ettei tämä ole yleistys. Syitä on muitakin, mutta melko usein kaverittomat ovat sosiaalisesti taitamattomampia kuin ne kenellä on kavereita.

Tiedän ihmisiä ketkä ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle vanhempina ja kaverit ovat parisuhteissa. Silti he pitävät yhteyttä parisuhteissa oleviin ja hankkivat uusia kavereita uusilta paikkakunnilta. He ovat helposti lähestyttäviä ja heillä on sosiaalisia taitoja.

Tiedän myös heitä jotka eivät saa uusia kavereita eivätkä osaa pitää yhteyttä vanhoihin. He ovat olleet mukavia mutta vaikeasti lähestyttäviä. He ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja he ovat arkoja tekemään tuttavuutta muiden kanssa."

No eikö se elämä mene vähän noin? Toiset ovat parempia jossain kuin toiset. Jotkut ekstroverttierkit tykkäävät avata keskusteluja ja olla kaikkialla äänessä. Yksin viihtyvät viihtyvät yksin, eivätkä välttämättä voisi edes ajatella tuollaista elämää, missä kavereita on koko ajan ja joka puolella. Enkä suoraan sanottuna usko, että kovin moni +35-vuotias (varsinkaan mies) viettää tuollaista elämää sinkkuna ja normaalina työssäkäyvänä.