Lue keskustelun säännöt.
Käyttekö te yksinäiset, kaverittomat sinkut koskaan missään tapahtumissa?
06.01.2025 |
Oletan, että tätäkin lukee sellaiset sinkut, joilla ei ole kavereita.
Mitä te teette vapaa-ajalla? Käyttekö baareissa, pubeissa, tansseissa, festareilla, risteilyillä tai vaikka seurakunnan tilaisuuksissa? Vai oletteko kaiken vapaa-aikanne kotona?
Uskotteko löytävänne rakkautta vai oletteko jo luovuttaneet sen suhteen?
Kommentit (156)
En ole poistunut kotipaikkakunnaltani 20 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen vaan neljän seinän sisällä kännissä..ei muuta elämää
Ei täällä järjestetä mitään tapahtumia, jotka kiinnostaisi. Ainoa baarikin on aika surkea mesta, kävin viimeksi toissa kesänä. Tanssia en osaa, mutta ei täällä mitään tansseja edes järjestetä. Keikat jotka kiinnostaa on Stadikalla tai Nokia-arenalla, en viitsi matkustaa niiden takia 1000 km. Risteilukään ei kiinnosta, saati sitten seurakunnan tapahtumat.
Ulkomailla voisin käydä hyvin yksinkin, mutta se ei tällä hetkellä ole taloudellisesti mahdollista. Olen siis pääsääntöisesti kotona.
En etsi enää rakkautta, joten senkään vuoksi ei tarvitse mennä mihinkään.
En käy baareissa enkä bubeissa, liian kalliiksi tulisi matkojen kera. En etsi rakkautta, oli muutama suhde, ei toiminut, sen jälkeen vaihdevuodet joten nou nou, ei jaksa. On onneksi samantyylisiä kavereita ja ystäviä, ja kävelemässä käyn rannalla kun huvittaa :)
MOI LAITA VIESTI MINULLE OLEN 55 VUOTIAS NAINEN T MARITA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MOI LAITA VIESTI MINULLE OLEN 55 VUOTIAS NAINEN SAIKO VIESTIN MINULTA T MARITA2
käyn keikoilla baareissa, konserttisaleissa ja joskus jopa kirkossa. elokuvissa myös, joskin silloin pitää olla joku aika spesiaali tapaus. keikoilla saattaa tulla jopa juteltua tuntemattomien kanssa.
en etsi enää kumppania, eli käyn kyllä ihan vaan sen kulttuurin takia.
m42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereita on, mutta tapaamisten sopiminen ex tempore on niin hankalaa, että käyn mielelläni yksin paikoissa.
Vähemmän enää nykyisin, mutta kyllä mä nuorena liikuin paljonkin ihmisten ilmoilla ihan yksinkin. Silloin toki oli vielä kavereitakin, mutta kun en koskaan ole ollut kenellekään se "bestis" niin usein kaikilla oli jotain muuta tekemistä jonkun muun / joidenkin toisten kanssa. Etenkin siis kaikenlaisina virallisina biletyspäivinä ja harvemmin niihin mukaan kutsuttiin vaikka yritinkin vihjata, että hei tuohan kuulostaa tosi kivalta ja itsekin tulisin mieluusti mukaan. Ei sitä montaa kertaa kehdannut yrittää tuppautua.
Nykyisin alkaa olla kiintiö yksinolemista ja yksintekemistä aivan tapissa eli enää ei vaan jaksa eikä huvita. Eikä varsinkaan enää jaksa mitään baarielämää ja korkeintaan vappuna ja kerran-kaksi kesällä tulee käytyä jossain terassilla, mutta tylsä sielläkään on yhtä juomaa pidempään yksinään istuskella.
Tosin sellaista olen kyllä miettinyt, että lähtisin risteilylle ja panostaisin oikein sellaiseen hienoon hyttiin missä olisi oma parveke. Voisin sitten siellä istua ihan itsekseni ihailemassa merta ja sellaisiin vissiin saa ns huonepalvelun kautta ruuatkin ettei tarvise mennä yksinään syömään ravintolaan. Ei siinä siis mitään pahaa ole (ja jonkin verran on tullut yksin käytyäkin) mutta jotenkin tulee supersurkea ja yksinäinen olo kun vierestä saa seurata ja kuunnella iloista puheensorinaa muissa pöydissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin pari vuosikymmentä silloin, kun olin vielä yksinäinen ja ei ollut kavereita ja jos olikin, eivät lähteneet mun kanssa mihinkään.
Nyt on sitten keski-iässä hyvä fiilistellä kaikkia konsertteja ja muita menoja, jotka olis kaikki menneet ohi jos olisin seuraa jäänyt oottelemaan. Ei tarvitse harmitella ja surkutella.
Ja sillä tavoin, yksin menemällä, lopulta tapasin puolisonikin jonka kanssa ollaan oltu yhdessä kohta vuosikymmen.
Kukaan ei tule kotoa hakemaan, on tarinan opetus.
Nainen 40v ja risat. Tai ei mulla oikeastaan risoja ole, vaan iällä.
Yksin liikkuvalle naiselle usein riittää pelkästään se että menee johonkin niin aina joku kumminkin lähestyy, yksin liikkuvaa miestä ei lähesty kukaan.
Konserteissa käyn, jos joku suosikkiartistini saapuu Suomeen. Kerran viidessä vuodessa ehkä. Elokuvissa käyn yksin, mutta niitä ei ehkä tapahtumiksi lasketa. Jotain paikallisia tapahtumia tai tempauksia saatan käydä katsomassa, jos ne sopivat aikatauluuni. Siellä yksin olen muiden ihmisten keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baareissa, keikoilla, elokuvissa käyn yksin. Ei ongelmaa 👍
M38
Todellakin käyn. Teen pitkiä reissuja ja koluan kaikki kiinnostavat tapahtumat ja konsertit niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Ikinä en ole halunnut parisuhdetta, enkä oikein kavereitakaan. Yksin just paras. On monta hyvää hetkeä mennyt aikoinaan pilalle kun joku seurassa halunnut vaikka jutella just sillä hetkellä, joten en edes huolisi ketään mukaani minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin pari vuosikymmentä silloin, kun olin vielä yksinäinen ja ei ollut kavereita ja jos olikin, eivät lähteneet mun kanssa mihinkään.
Nyt on sitten keski-iässä hyvä fiilistellä kaikkia konsertteja ja muita menoja, jotka olis kaikki menneet ohi jos olisin seuraa jäänyt oottelemaan. Ei tarvitse harmitella ja surkutella.
Ja sillä tavoin, yksin menemällä, lopulta tapasin puolisonikin jonka kanssa ollaan oltu yhdessä kohta vuosikymmen.
Kukaan ei tule kotoa hakemaan, on tarinan opetus.
Nainen 40v ja risat. Tai ei mulla oikeastaan risoja ole, vaan iällä.
Yksin liikkuvalle naiselle usein riittää pelkästään se että menee johonkin niin aina joku kumminkin lähestyy, yksin liikkuvaa miestä ei lähesty kukaan.
Olispa siis mies. Todella rasittavia nuo lähestyjät! Olen tarkoituksella yksin siellä enkä todellakaan kaipaa seuraa. Eri
TeEn tietenkin asioita, jotka ei houkuta vastakkaista sukupuolta, koska olen N1In RumA mörkö. <3
Ei niinkuin oikeasti. Viikonloppuna teen jopa jotakin niin jännää, että menen katselemaan uusia kirjoja yhteen tapahtumaan. :D
Baareja en harrasta, eilen mene katsomaan keikkoja. Ei ole tarvetta.
Jospa siinä on syynsä, miksi Muskilla on mustaa yllään, eikä tule etikettivirhettä pukeutumisessa... Musta MAGA-lippiskin sallitaan...
-winner-
En ole käynyt missään 20 vuoteen. En edes pizzalla. T: kiltti mies
En ole aikoihin yrittänyt mennä mihinkään ns porukoihin. Olisipa joskus joku tapahtuma jonne pääsisi ainoastaan yksin. Mikä hyvänsä tapahtuma kun on, niin siellä ollaan kaverin kanssa, tai puolison tms. Yksinäisen ihmisen on vaikea mennä sellaiseen, ihmisjoukossa on kaikkein pahinta olla yksin
En käy. Kotona olen vapaa-aikani. Teen asioita joista eniten pidän eli saunon,katon leffoja ja pelailen. En halua enään rakkautta koska olen onnellisempi yksin.
Näin talvella käyn töiden lisäksi vain lenkillä ja kerran viikkoon ohjatussa jumpassa, mutta vaikka ryhmä on käytännössä sama joka viikko niin ei siellä kukaan tule tutuksi. Suurin osa tulee ja lähtee kauhealla kiireellä ja osalla sitten on ystävä tai oma vanhempi kaverina samassa harrastuksessa ja näillä kyllä tuntuu keskenään juttua riittävän, mutta ei hekään seuraa kaipaa.
Kesällä sitten tulee liikuttua enemmän tapahtumissa ja välillä ihan vaan huvikseenkin ihmisten ilmoilla, mutta on se vähän tylsää olla aina yksin tai sitten saa riesakseen jonkun vahvasti päihtyneen jankkaajan :(
En mä enää usko löytäväni rakkautta enkä edes ystävää tai kavereita, mutta kyllä mä silti aika useinkin haaveilen siitä että olisi jotenkin normaalia sosiaalista elämääkin ainaisen yksinolon vastapainoksi. Ja usein tulee kausia jolloin haaveilee siitä rakkaudesta ja elämänkumppanista ihan hirveästi ja suree kun sellaista ei ole. Etenkin nämä juhlapyhät on sellaisia, että vaikka sitä ihan tietoisesti välttelee ajattelemasta kuinka yksin sitä on ja kuinka ihanaa se olisi olla parisuhteessa, niin silti se tulee uniin.
N49