lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hätä-, kiireellinen ja suunnitellulla sektiolla synnyttäneiden välillä on eroja komplikaatioiden todennäköisyydessä, niin tällöin on mielekkäämpää verrata näitä sitten keskenään. Näistä ryhmistä ei kuitenkaan yhtään synnyttäjää voida tilastoida alatiesynnyttäjiksi.

Ne joiden alatiesynnytys epäonnistuu ja se johtaa sektioon, pitää tilastoida erikseen. He eivät ole samassa tilanteessa kuin suunnitellulla sektiolla synnyttäneet.

Näinhän jokainen täysjärkinen ajattelee. Se, että nämä tilastoidaan samaan sektiot-sarakkeeseen, täytyy olla tarkoituksellista. Kysymys lyhyesti: Miksi?

Kyllä noilla kaikilla on ihan omat tilastonsa olemassa. On yleisesti tiedossa, että jos normaalipainoinen perusterve nuori äiti synnyttää sektiolla omasta toiveestaan suunnitellusti, komplikaatioriski on siinä synnytyksessä ja toipumisessa pieni äidille. Ongelmia voi tulla enemmän sitten seuraavissa raskauksissa. Jos suunnittelee enemmän lapsia, ei ehkä kuitenkaan paras vaihtoehto.

Jälkipyykki on toisaalta hankalaa, jos kaikki ei menekään suunnitellusti, vaan äiti saa henkeä uhkaavan komplikaation tai pysyviä vammoja. Silloin on ihan perusteltua miettiä, olisiko ne olleet vältettävissä alatiesynnytyksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noilla kaikilla on ihan omat tilastonsa olemassa. On yleisesti tiedossa, että jos normaalipainoinen perusterve nuori äiti synnyttää sektiolla omasta toiveestaan suunnitellusti, komplikaatioriski on siinä synnytyksessä ja toipumisessa pieni äidille. Ongelmia voi tulla enemmän sitten seuraavissa raskauksissa. Jos suunnittelee enemmän lapsia, ei ehkä kuitenkaan paras vaihtoehto.

 

Jälkipyykki on toisaalta hankalaa, jos kaikki ei menekään suunnitellusti, vaan äiti saa henkeä uhkaavan komplikaation tai pysyviä vammoja. Silloin on ihan perusteltua miettiä, olisiko ne olleet vältettävissä alatiesynnytyksessä. 

Tai toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noilla kaikilla on ihan omat tilastonsa olemassa. On yleisesti tiedossa, että jos normaalipainoinen perusterve nuori äiti synnyttää sektiolla omasta toiveestaan suunnitellusti, komplikaatioriski on siinä synnytyksessä ja toipumisessa pieni äidille. Ongelmia voi tulla enemmän sitten seuraavissa raskauksissa. Jos suunnittelee enemmän lapsia, ei ehkä kuitenkaan paras vaihtoehto.

 

Jälkipyykki on toisaalta hankalaa, jos kaikki ei menekään suunnitellusti, vaan äiti saa henkeä uhkaavan komplikaation tai pysyviä vammoja. Silloin on ihan perusteltua miettiä, olisiko ne olleet vältettävissä alatiesynnytyksessä. 

Tai toisin päin.

Voi toki kaikkea spekuloida. Ajatusmalli kuitenkin tässä on se, että sektiolla on todennäköisempää saada vaikea komplikaatio, kun taas alatiesynnytyksessä on todennäköisempää saada jokin vähemmän hankala komplikaatio. Esim alatiesynnytyksessä voi tulla elämänlaatuun vaikuttavat asia, kuten virtsankarkailu, kun taas sektiosta voi päätyä teholle. Kummastakin synnytystavasta voi saada tietenkin molempia vaivoja. Miten näitä sitten vertailee toisiinsa, jos virtsankarkailu on useammin esiintyvää, mutta teholle päätyminen harvinaista mutta ihan järkyttävää?

Olen työskennellyt hoitajana mm kirurgian osastoilla, mutta en siis naistentaudeilla. Olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse, joten potilasnäkökulmaa on siitä. Tosiasia on, ettei millään muulla osastolla joudu itse vaihtamaan lakanoita tai hakemaan edes ruokaa itse operaation jälkeen. Ruoka tulee automaattisesti nenän eteen, eikä sitä tarvitse pyytää. Yhtälailla kaikilla vuodeosastoilla ymmärretään, ettei sinne sängyn pohjalle jäädä makaamaan, mutta vain naistentaudeilla pitää pyykkejä ja ruokaa hoitaa itse. Muilla osastoilla riittää, että nousee ylös sängystä, kävelee itsekseen, jumppaa sängyssä ja niin edelleen. On siis aivan hevonpazkaa väittää, että kuntoutuksen nimissä pitäisi synnytyksen jälkeen tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvaa ja liikkua. Kyse on siitä, että muilla osastoilla on myös miehiä hoidettavana ja kulttuurissamme on edelleen ajatus siitä, että synnytyksen jälkeen pitää painella navettaan hoitamaan hommia. Kaikki muu on prinsessakohtelun odottamista.

Vierailija kirjoitti:

Joku kertoi huutavansa, koska helpotti kipua. Niin varmasti tekee kaikki, mutta se vaikeuttaa ponnistamista, eli sitä kipua olisi luvassa huomattavasti pidempää, jos huudat. Ja tosiaan, tietyt äänen taajudet estää rentoutumista. Siihen perustuu synnytyslaulu. Eli haluatko huutaa ja mitään ei tapahdu, vai haluatko ponnistaa niin, että vauva liikkuu? 

Aivan kamalalle kätilö kun ajattelee teitä molempia! 

Toisessa synnytyksessä ärsytti, kun kätilö moneen kertaan käski ulista matalammalla äänellä. Hirveät kivut, enkä kertakaikkiaan saanut tehtyä äänelläni matalemmalta. Tuli todella epäonnistunut olo, kun kaikkeni yritin, enkä vaan saanut matalempaa tehtyä. Jäin myös ilman kivunlievitystä (panadolia lukuunottamatta), koska kätilön mielestä niin aikaisin ei voinut vielä antaa mitään, että riittää sitten kovempiin kipuihin jotain. En tiedä, mitä ne vielä kovemmat kivut ovat, kun 15min myöhemmin vauva oli pihalla. Ponnistusvaiheessa yritti myös käskyttää ilokaasun käyttöön, mutta yrjö olisi lentänyt. Millään ei uskonut, kun sanoin, että en halua. Paremmin en toki ehtinyt perustella, kun yritin ponnistaa.

Aivan erilainen synnytys kuin ensimmäinen, jossa tulin kuulluksi. Niin paljon on kiinni kätilöstä.

-Kahden lapsen äiti, 1,5v ja 3v

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt hoitajana mm kirurgian osastoilla, mutta en siis naistentaudeilla. Olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse, joten potilasnäkökulmaa on siitä. Tosiasia on, ettei millään muulla osastolla joudu itse vaihtamaan lakanoita tai hakemaan edes ruokaa itse operaation jälkeen. Ruoka tulee automaattisesti nenän eteen, eikä sitä tarvitse pyytää. Yhtälailla kaikilla vuodeosastoilla ymmärretään, ettei sinne sängyn pohjalle jäädä makaamaan, mutta vain naistentaudeilla pitää pyykkejä ja ruokaa hoitaa itse. Muilla osastoilla riittää, että nousee ylös sängystä, kävelee itsekseen, jumppaa sängyssä ja niin edelleen. On siis aivan hevonpazkaa väittää, että kuntoutuksen nimissä pitäisi synnytyksen jälkeen tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvaa ja liikkua. Kyse on siitä, että muilla osastoilla on myös miehiä hoidettavana ja kulttuurissamme on edelleen ajatus siitä, että synnytyksen jälkeen pitää painella navettaan hoitamaan hommia. Kaikk

Kysymys on myös rahasta. Jos joku toisi sinne ruuat ja vaihtaisi lakanat, sille jollekin pitäisi maksaa palkkaa. Naisille ja lapsille ja vammaisille sitä tunnetusti vain vaalilupauksissa.

Virossa saa muuten kunnallisessa synnyttäessä valita huoneen. Jos haluaa oman huoneen ja jääkaapin, se maksaa enemmän. Halvimmalla pääsee jos menee monen hengen huoneeseen.

Mä ehdottaisin, että sama otettaisiin käyttöön Suomessa. Jos haluaa "mukavuussektion" ja oman huoneen, maksaa sen itse. Perustaksaan kuuluisi alatiesynnytys ja monen hengen huone. Ihan julkisella hammaslääkärilläkin eritellään mistä hinta koostuu, miksei siis synnytyksissäkin. Koska perimmiltään rahasta ja resursseista tässä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt hoitajana mm kirurgian osastoilla, mutta en siis naistentaudeilla. Olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse, joten potilasnäkökulmaa on siitä. Tosiasia on, ettei millään muulla osastolla joudu itse vaihtamaan lakanoita tai hakemaan edes ruokaa itse operaation jälkeen. Ruoka tulee automaattisesti nenän eteen, eikä sitä tarvitse pyytää. Yhtälailla kaikilla vuodeosastoilla ymmärretään, ettei sinne sängyn pohjalle jäädä makaamaan, mutta vain naistentaudeilla pitää pyykkejä ja ruokaa hoitaa itse. Muilla osastoilla riittää, että nousee ylös sängystä, kävelee itsekseen, jumppaa sängyssä ja niin edelleen. On siis aivan hevonpazkaa väittää, että kuntoutuksen nimissä pitäisi synnytyksen jälkeen tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvaa ja liikkua. Kyse on siitä, että muilla osastoilla on myös miehiä hoidettavana ja kulttuurissamme on edelleen ajatus siitä, että synnytyksen jälkeen pitää painella navettaan hoitamaan hommia. Kaikk

Olin juuri kirurgian osastolla ja han itse piti hakea ruoka ja koko ajan patisteltiin ihmisiä liikkeelle. Niin mies- kuin naisoletettuja. Osalle tuotiin ruoka eteen: heillä oli vuoteesta poistumiskielto.

Mua säälittää sektiolla synnyttävät. Makaavat liikuntakyvyttöminä toisten armoilla alapää paljaana pöytään sidottuna. Tärisevät myrkyistä, oksentavat, eivätkä saa vastasyntyneen kanssa koskaan kahdenkeskistä aikaa oksitosiinihöyryissä. Maito ei nouse ja suuremman verenhukan vuoksi pystyssä pyörryttää. Kipujen vuoksi tarvitsevat opiaatteja vuodeosastolla ja niitäkin saa vain rajallisesti koska muuten vauvalle tulee hengityslama.

T. Anestesiahoitaja

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt hoitajana mm kirurgian osastoilla, mutta en siis naistentaudeilla. Olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse, joten potilasnäkökulmaa on siitä. Tosiasia on, ettei millään muulla osastolla joudu itse vaihtamaan lakanoita tai hakemaan edes ruokaa itse operaation jälkeen. Ruoka tulee automaattisesti nenän eteen, eikä sitä tarvitse pyytää. Yhtälailla kaikilla vuodeosastoilla ymmärretään, ettei sinne sängyn pohjalle jäädä makaamaan, mutta vain naistentaudeilla pitää pyykkejä ja ruokaa hoitaa itse. Muilla osastoilla riittää, että nousee ylös sängystä, kävelee itsekseen, jumppaa sängyssä ja niin edelleen. On siis aivan hevonpazkaa väittää, että kuntoutuksen nimissä pitäisi synnytyksen jälkeen tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvaa ja liikkua. Kyse on siitä, että muilla osastoilla on myös miehiä hoidettavana ja kulttuurissamme on edelleen ajatus siitä, että synnytyksen jälkeen pitää painella navettaan hoitamaan hommia. Kaikk

Niin. Kun äänestää ja uskoo tuohon systeemiin, saa varmasti kummallisia kuntoutusohjeita silloinkin kun joku ei niitä tarvitse. Ei ole normaalia että synnytyksen jälkeen osa ponnistelee vaarallisesti. Lepo on lepoa. Samoin vanhusten tila ei ole aina terve tai hyvä, heitähän myös väkisin "kuntoutetaan". Mennyt hulluksi koko homma. Ihmisillä yksilöllisiä erojakin terveydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noilla kaikilla on ihan omat tilastonsa olemassa. On yleisesti tiedossa, että jos normaalipainoinen perusterve nuori äiti synnyttää sektiolla omasta toiveestaan suunnitellusti, komplikaatioriski on siinä synnytyksessä ja toipumisessa pieni äidille. Ongelmia voi tulla enemmän sitten seuraavissa raskauksissa. Jos suunnittelee enemmän lapsia, ei ehkä kuitenkaan paras vaihtoehto.

 

Jälkipyykki on toisaalta hankalaa, jos kaikki ei menekään suunnitellusti, vaan äiti saa henkeä uhkaavan komplikaation tai pysyviä vammoja. Silloin on ihan perusteltua miettiä, olisiko ne olleet vältettävissä alatiesynnytyksessä. 

Tai toisin päin.

Voi toki kaikkea spekuloida. Ajatusmalli kuitenkin tässä on se, että sektiolla on todennäköisempää saada vaikea komplikaatio, kun taas alatiesynnytyksessä on todennäköisempää saada jokin vähemmän hankala komplikaatio. Esim alatiesynnytyksessä voi tulla elämänlaatuun vaikuttavat asia, kuten virtsankarkailu, kun taas sektiosta voi päätyä teholle. Kummastakin synnytystavasta voi saada tietenkin molempia vaivoja. Miten näitä sitten vertailee toisiinsa, jos virtsankarkailu on useammin esiintyvää, mutta teholle päätyminen harvinaista mutta ihan järkyttävää?

Ei pidä paikkaansa. Alatiesynnytys voi johtaa siihen, että vauva vammautuu vakavasti tai pahimmillaan kuolee, äiti repeää pahasti ja saa elinikäiset elämää haittaavat vammat tai pahimmillaan kuolee. Näitä lapsen vammautumisia ja äidin repeämisiä tapahtuu ihan liikaa vielä nykypäivänä, kun sektiota ei haluta tehdä, vaikka synnytys on venynyt ja tilanne on jo vakava.

Varmaan osaat kertoa lähteen tälle tiedolle?

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt hoitajana mm kirurgian osastoilla, mutta en siis naistentaudeilla. Olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse, joten potilasnäkökulmaa on siitä. Tosiasia on, ettei millään muulla osastolla joudu itse vaihtamaan lakanoita tai hakemaan edes ruokaa itse operaation jälkeen. Ruoka tulee automaattisesti nenän eteen, eikä sitä tarvitse pyytää. Yhtälailla kaikilla vuodeosastoilla ymmärretään, ettei sinne sängyn pohjalle jäädä makaamaan, mutta vain naistentaudeilla pitää pyykkejä ja ruokaa hoitaa itse. Muilla osastoilla riittää, että nousee ylös sängystä, kävelee itsekseen, jumppaa sängyssä ja niin edelleen. On siis aivan hevonpazkaa väittää, että kuntoutuksen nimissä pitäisi synnytyksen jälkeen tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvaa ja liikkua. Kyse on siitä, että muilla osastoilla on myös miehiä hoidettavana ja kulttuurissamme on edelleen ajatus siitä, että synnytyksen jälkeen pitää painella navettaan hoitamaan hommia. Kaikk

Jännä, että vielä ysärillä äidit ansaitsi prinsessakohtelua. Omakin äitini on kertonut, että synnytyksen jälkeen sai levätä rauhassa ja vauvakin oli ison osan ajasta vauvalassa hoidettavana. Miksi nykyäiti rääkätään väsyksiin ennen kuin lähetetään  kotiinsa hoitamaan uutta vauvaansa? Kenen edun mukaista se on?

Synnytys ei olekaan sairaus. Tulevaisuudessa synnytykset hoidetaan polikliinisesti: äiti lähtee aika lailla heti synnytyksen jälkeen kotiinsa toipumaan, koska koti on aina parempi ympäristö sekä vastasyntyneelle, että äidille (sairaaloissa on kaikenlaisia tauteja liikkellä). Äiti jää sairaalaan, vain jos on jotain tarkkailtavaa äidin tai lapsen voinnissa.

Nykyisinhän leikkauspotilaatkin pyritään kotiuttaa heti sen jälkeen, kun virtsaaminen onnistuu ja potilas pysyy jaloillaan tai jaksaa istua pyörätuolissa. Kotona pitää tietenkin olla joku seurana ensimmäisen vuorokauden ajan ja ennen kotiinlähtöä annetaan ohjeet missä tilanteissa on tultava heti takaisin sairaalaan. Eilen minut leikattiin aamulla ja kotiin palasin iltapäivällä, nyt sitten toivun kotona ja teen kaikki hommat itse mitä voin tehdä, kumppani sitten katsoo vähän perään ja soittelee taksia, jos pyörryn tai leikkausalue alkaa vuotaa verta tai jotain muuta. Ensi viikolla kontrollikäynti sitten polilla. Ja paljon mieluummin näin. Ei tarvitse kuunnella pillittävää naapurisängyn potilasta tai kipuja voivottelevaa ja kipulääkkeitä anelevaa toista potilasta tai joutua rupattelemaan, kun toinen ei osaa yhtään olla yksin. Tosin nykyisin taitaa olla monessa paikkaa yksityishuoneet, en tiedä olisiko meidän sairaalassa, kun en osastolle päässyt makoilemaan.

Teillä on kaikki oikeus tapella itsellenne sektio. Älkää kuitenkaan yrittäkö väittää että se on tilastollisesti turvallisempi synnytystapa.

(Muuten, on olemassa perheitä jotka haluaa enemmän kuin 1 tai 2 lasta) 

Vierailija kirjoitti:

Synnytys ei olekaan sairaus. Tulevaisuudessa synnytykset hoidetaan polikliinisesti: äiti lähtee aika lailla heti synnytyksen jälkeen kotiinsa toipumaan, koska koti on aina parempi ympäristö sekä vastasyntyneelle, että äidille (sairaaloissa on kaikenlaisia tauteja liikkellä). Äiti jää sairaalaan, vain jos on jotain tarkkailtavaa äidin tai lapsen voinnissa.

 

Nykyisinhän leikkauspotilaatkin pyritään kotiuttaa heti sen jälkeen, kun virtsaaminen onnistuu ja potilas pysyy jaloillaan tai jaksaa istua pyörätuolissa. Kotona pitää tietenkin olla joku seurana ensimmäisen vuorokauden ajan ja ennen kotiinlähtöä annetaan ohjeet missä tilanteissa on tultava heti takaisin sairaalaan. Eilen minut leikattiin aamulla ja kotiin palasin iltapäivällä, nyt sitten toivun kotona ja teen kaikki hommat itse mitä voin tehdä, kumppani sitten katsoo vähän perään ja soittelee taksia, jos pyörryn tai leikkausalue alkaa vuotaa verta tai jotain muuta. Ens

No minä lähtisin sairaalasta heti kun mahdollista. Ihan hanurista. Ruoka vaihtelevaa, ihmisiä mahdollisesti laukkaa yöllä huoneeseen, mahdollinen huonekaveri ja tämän vieraat, vauvat heräilee eri tahtia jne. Kaikki huoneessa kuulee kun jutellaan esim synnytyksestä. Yksinäistä. 

Ollaan 1-3 vuorokautta olemaan (sokeriseuranta, yksi myös hapettuu huonosti). 

Mä myös olisin lähtenyt polikliinisesti jos vaan olisi annettu. Ihan hirveä ajatuskin olisi maata sairaalassa pidemmän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt hoitajana mm kirurgian osastoilla, mutta en siis naistentaudeilla. Olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse, joten potilasnäkökulmaa on siitä. Tosiasia on, ettei millään muulla osastolla joudu itse vaihtamaan lakanoita tai hakemaan edes ruokaa itse operaation jälkeen. Ruoka tulee automaattisesti nenän eteen, eikä sitä tarvitse pyytää. Yhtälailla kaikilla vuodeosastoilla ymmärretään, ettei sinne sängyn pohjalle jäädä makaamaan, mutta vain naistentaudeilla pitää pyykkejä ja ruokaa hoitaa itse. Muilla osastoilla riittää, että nousee ylös sängystä, kävelee itsekseen, jumppaa sängyssä ja niin edelleen. On siis aivan hevonpazkaa väittää, että kuntoutuksen nimissä pitäisi synnytyksen jälkeen tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvaa ja liikkua. Kyse on siitä, että muilla osastoilla on myös miehiä hoidettavana ja kulttuurissamme on edelleen ajatus siitä, että synnytyksen jälkeen pitää painella navettaan hoitamaan hommia. Kaikk

Kiitos tästä. Olisi aika alkaa vaatia muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Mä myös olisin lähtenyt polikliinisesti jos vaan olisi annettu. Ihan hirveä ajatuskin olisi maata sairaalassa pidemmän aikaa.

Minä sain onneksi keskimmäisen kanssa lähteä yhden yön jälkeen. Kotona on todellakin sata kertaa parempi olla, vaikka hoitajat tosiaan kailottavat että ei sinua siellä kotonakaan kukaan palvele. Paitsi että palvelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myös olisin lähtenyt polikliinisesti jos vaan olisi annettu. Ihan hirveä ajatuskin olisi maata sairaalassa pidemmän aikaa.

Minä sain onneksi keskimmäisen kanssa lähteä yhden yön jälkeen. Kotona on todellakin sata kertaa parempi olla, vaikka hoitajat tosiaan kailottavat että ei sinua siellä kotonakaan kukaan palvele. Paitsi että palvelee.

Jep, meillä myös oli otettu isyysloma just sen vuoksi, jos vaikka tarvitsisi apua. Mutta mä olinkin niin hyväkuntoinen etten tarvinnut apuja itselleni. Sen sijaan oli kiva kun joku muu välillä huolehti vauvasta.