lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Sektioon liittyvät ongelmat; tottakai niitä on tilastollisesti enemmän, koska siihen lasketaan hätäsektiot. Suunniteltu sektio ja suunniteltu slatiesynnytys kun laitetaan samalle viivalle niin sektiossa on VÄHEMMÄN ongelmia. Sektio vaan MAKSAA enemmän, siksi sitä ei haluta tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää sektiolla synnyttävät. Makaavat liikuntakyvyttöminä toisten armoilla alapää paljaana pöytään sidottuna. Tärisevät myrkyistä, oksentavat, eivätkä saa vastasyntyneen kanssa koskaan kahdenkeskistä aikaa oksitosiinihöyryissä. Maito ei nouse ja suuremman verenhukan vuoksi pystyssä pyörryttää. Kipujen vuoksi tarvitsevat opiaatteja vuodeosastolla ja niitäkin saa vain rajallisesti koska muuten vauvalle tulee hengityslama.

 

T. Anestesiahoitaja

 

Just näin! Olen läpikäynyt sekä sektion että alatiesynnytyksen ja valitsisin jälkimmäisen ehdottomasti jos se omasta valinnasta on kiinni. Sektion jälkeen toipumisessa kesti todella pitkään ja leikkaushaava oli paljon kipeämpi kuin  alatiesynnytyksen jälkeen muutaman tikin vaatinut alapää. Vauvaakin oli paljon vaikeampi ja kivuliaampi hoitaa ja syöttää kun ei sitä kipua to

Tokihan se on valinta synnyttää väkisin alateitse, vaikka vauvan ja oma henki menisi. Toisinpäin se ei olekaan enää valinta, että jos haluaisi säilyttää vauvan ja oman hengen ja terveyden.

Miten hel ve tis sä välilihan repeämä jäisi keneltäkään huomaamatta?

Toisen, ja joskus kolmannenkin, asteen repeämiä jää huomaamatta melko usein, jos siinä on ehjä iho/limakalvo päällä ja alta on lihaksia tai sidekudosta revennyt. Todella usein esim. laskeumaleikkauksessa todetaan ensimmäisen kerran vuosikymmeniä vanha synnytysrepeämä välilihassa. 

Kolmannen asteen repeämiä korjataan synnytyksen yhteydessä noin yhdeltä prosentilta. Noin viidelle prosentille niiden lisäksi tulee sulkijalihasvaurio, joka oireilee mutta jää korjaamatta. Lisäksi tulee jonkin verran sulkijarepeämiä, jotka näkyy ultralla,  mutta ei oireile, mutta altistavat oireilulle myöhemmin tulevaisuudessa.

Lkt tri Tarja Pinta on tehnyt väitöstutkimuksen noista kolmannen asteen repeämistä ja niiden korjauksista Suomessa. Suosittelen lämpimästi tuohon väitöskirjaan tutustumista. Suosittelen lämpimästi myös vähän empaattisempaa suhtautumista synnytyksessä vammautuneita kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää sektiolla synnyttävät. Makaavat liikuntakyvyttöminä toisten armoilla alapää paljaana pöytään sidottuna. Tärisevät myrkyistä, oksentavat, eivätkä saa vastasyntyneen kanssa koskaan kahdenkeskistä aikaa oksitosiinihöyryissä. Maito ei nouse ja suuremman verenhukan vuoksi pystyssä pyörryttää. Kipujen vuoksi tarvitsevat opiaatteja vuodeosastolla ja niitäkin saa vain rajallisesti koska muuten vauvalle tulee hengityslama.

 

T. Anestesiahoitaja

No en tärissyt, oksentanut tai ollut pyörryksissä suunniteltujen sektioiden jälkeen. Ihan omin jaloin menin ruokailemaankin. Ei tullut tulehduksia haavaan eikä muutenkaan minkäänlaisia ongelmia. Molemmilla kerroilla kotiuduin parissa päivässä ja vallan mainiosti pystyin hoitamaan vauvaa. Että voisiko tätä vähän vähemmän dramatisoida, kiitos?

Tärinä ja oksentaminen on ihan normaalia sektiossa, johtuu lääkkeistä mitä annetaan. Jonkin verran vauvan syntymisen jälkeen oireet helpottuu, kun voidaan antaa muita lääkkeitä. Toki kaikki ei näitäkään oireita saa. Reaktiot ovat yksilöllisiä.

Harvemmin kukaan sektion _jälkeen_ oksentaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten hel ve tis sä välilihan repeämä jäisi keneltäkään huomaamatta?

Toisen, ja joskus kolmannenkin, asteen repeämiä jää huomaamatta melko usein, jos siinä on ehjä iho/limakalvo päällä ja alta on lihaksia tai sidekudosta revennyt. Todella usein esim. laskeumaleikkauksessa todetaan ensimmäisen kerran vuosikymmeniä vanha synnytysrepeämä välilihassa. 

Kolmannen asteen repeämiä korjataan synnytyksen yhteydessä noin yhdeltä prosentilta. Noin viidelle prosentille niiden lisäksi tulee sulkijalihasvaurio, joka oireilee mutta jää korjaamatta. Lisäksi tulee jonkin verran sulkijarepeämiä, jotka näkyy ultralla,  mutta ei oireile, mutta altistavat oireilulle myöhemmin tulevaisuudessa.

Lkt tri Tarja Pinta on tehnyt väitöstutkimuksen noista kolmannen asteen repeämistä ja niiden korjauksista Suomessa.

Onpa hirveän alhaiset korjausprosentit. Vatsalihasten suuria erkaumiakaan ei oikein hoideta. Suomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hel ve tis sä välilihan repeämä jäisi keneltäkään huomaamatta?

Toisen, ja joskus kolmannenkin, asteen repeämiä jää huomaamatta melko usein, jos siinä on ehjä iho/limakalvo päällä ja alta on lihaksia tai sidekudosta revennyt. Todella usein esim. laskeumaleikkauksessa todetaan ensimmäisen kerran vuosikymmeniä vanha synnytysrepeämä välilihassa. 

Kolmannen asteen repeämiä korjataan synnytyksen yhteydessä noin yhdeltä prosentilta. Noin viidelle prosentille niiden lisäksi tulee sulkijalihasvaurio, joka oireilee mutta jää korjaamatta. Lisäksi tulee jonkin verran sulkijarepeämiä, jotka näkyy ultralla,  mutta ei oireile, mutta altistavat oireilulle myöhemmin tulevaisuudessa.

Lkt tri Tarja Pinta on tehnyt väitöstutkimuksen noista kolmannen asteen repeämistä ja niiden korjauksista Suomessa.

Onpa hirveän alhaiset korjausprosentit.

Mäki kävin lukemassa ton. Tai siis luin vaan tiivistelmän mutta anyways. Koitapa vaikka tällä palstalla väittää että suurin osa kolmannen asteen repeämistä jää korjaamatta. V*ttuilua tulee tuutin täydeltä.

Totuus on joskus tarua kummallisempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Synnytysosasto on naisen häpäisyn viimeinen linnake. Yhteen kertaan jäi itsellänikin, minua ei stna toista kertaa kiduteta ja nöyryytetä - ja lähetetä siitä "ilosta" vielä lasku kotiin. Terveisiä Keski-Suomen keskussairaalaan: haistakaa pitkä paska!

Keski-Suomen keskussairaalasta huonot kokemukset täälläkin. Painajaismainen kokemus, synnytys ja myös lapsivuodeosasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysosasto on naisen häpäisyn viimeinen linnake. Yhteen kertaan jäi itsellänikin, minua ei stna toista kertaa kiduteta ja nöyryytetä - ja lähetetä siitä "ilosta" vielä lasku kotiin. Terveisiä Keski-Suomen keskussairaalaan: haistakaa pitkä paska!

Keski-Suomen keskussairaalasta huonot kokemukset täälläkin. Painajaismainen kokemus, synnytys ja myös lapsivuodeosasto.

tuota sairaalaahan ei enää ole, joten kokemuksenne taitaa olla vuosien takaa. Siellä on sairaala nova nykyisin

Lapsi piti ilmeisesti saada ulos niin nopeasti, että hätäsektioonkaan ei ollut aikaa? Siihenhän menee sektiossa ainakin 5-10 minuuttia leikkauspäätöksestä, vaikka leikkaussali olisi viereisessä huoneessa. Varmaan olisi saanut sektion alunperin, jos lääkäreillä olisi ollut kristallipallo, mutta harmillisesti sellaista ei ole vielä keksitty. 

KHKS yksi pienimpiä synnytysyksiköitä ja siellä saatiin hyvää kohtelua! Vanhat tilat mutta uudet valmistumassa, ruoka erinomaista ja mukavat kätilöt ja hoitajat. Heillä painetta varmasti siinäkin että ylipäätään saadaan pitää synnäri täällä koska synnytysten määrä on niin pieni.

Isot yksiköt ja liian kova kiire varmasti lisää synnyttäjien huonoa kohtelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli nelikiloisen lapsen synnytys on kova koitos kenelle tahansa. Sen jälkeen naiset laitetaan vielä kävelemään osastolle ja katsotaan pyöetyvätkö. No, kyllä varmaan pyörtyy jos synnytys on ollut pitkä ja kivulias. En ymmärrä miksi Suomessa annetaan piikki, mikä estää syntymän jos kyseessä on esim 3 viikkoa ennen laskettua aikaa syntyvä vauva. Aivan varmasti menee yliaikaiseksi ja niin isoksi, että synnytys rikkoo paikat. Vielä ilkeilevä henkilökunta tähän päälle niin kyllä on riemullinen kokemus. 

Käveleminen ehkäisee veritulppia. Tämän takia pyritään saada potilas kävelemään jos se ei ole muuten vaarallista. Näin toimitaan myös muissa toimenpiteissä mukaanlukien lonkkaleikkaus. 

Niin, ja koska ovat äitejä, voivat samalla vaivall

Et taida tietää yhtään mistä puhut. Ei siellä osastolla kukaan kysele oletko syönyt tai miten menee. Esikoisen syntymän jälkeen hoitaja tuli vain jos soitti ja silloinkin sai odottaa kauan. En saanut synnytyksessä kivunlievitystä, mutta pyysin heti synnytyksen jälkeen kipulääkettä, jonka saamiseen meni lopulta kolme tuntia. Pyysin useampaan kertaan ja usealta kätilöltä, mutta johonkin se kipulääke aina jäi. Ruoka-ajat tuli ja meni. Joskus olin vauvassa niin kiinni, että ruoka jäi väliin, kun oli epäselvää milloin ruokaa edes oli tarjolla. Synnyttäneiden osastolla on turha odottaa yhtään mitään tai pyytää, koska vastaukseksi saa pelkkää tiuskimista.

Synnytyksen jälkeen on tärkeää syödä ja juoda hyvin, jotta maito nousisi. Siis todella paljon. Siksi olisi tärkeää, että jo sairaalassa panostettaisiin imettävän äidin ruokavalioon ja säännölliseen ruokavalioon. On aika naurettavaa ajatella, ettei kukaan kuole. Olisihan se kiva päästä sairaalasta hengissä kotiin.

Itselääkitsijät. Panacodia ei saa ottaa raskauden, eikä imetyksen aikana. Osa meistä metaboloi sen niin tehokkaasti, muuttaessaan elimistössä morfiiniiksi, aiheuttaa se hengityslaman vauvalle. Erittyy siis tehokkaasti rintamaitoon

Tämä huomattiin, kun imeväisiä kuoli. Ihan täällä Suomessakin.

*Et taida tietää yhtään mistä puhut. Ei siellä osastolla kukaan kysele oletko syönyt tai miten menee. Esikoisen syntymän jälkeen hoitaja tuli vain jos soitti ja silloinkin sai odottaa kauan. En saanut synnytyksessä kivunlievitystä, mutta pyysin heti synnytyksen jälkeen kipulääkettä, jonka saamiseen meni lopulta kolme tuntia. Pyysin useampaan kertaan ja usealta kätilöltä, mutta johonkin se kipulääke aina jäi. Ruoka-ajat tuli ja meni. Joskus olin vauvassa niin kiinni, että ruoka jäi väliin, kun oli epäselvää milloin ruokaa edes oli tarjolla. Synnyttäneiden osastolla on turha odottaa yhtään mitään tai pyytää, koska vastaukseksi saa pelkkää tiuskimista.

Synnytyksen jälkeen on tärkeää syödä ja juoda hyvin, jotta maito nousisi. Siis todella paljon. Siksi olisi tärkeää, että jo sairaalassa panostettaisiin imettävän äidin ruokavalioon ja säännölliseen ruokavalioon. On aika naurettavaa ajatella, ettei kukaan kuole. Olisihan se kiva päästä sairaalasta hengissä kotiin."

Täysin sama kokemus vuodelta 2018. Paitsi, että olin saanut vauvan sektiolla, toinen sellainen. Tällä kertaa se oli kiireellinen

Vieressäni oli nainen, joka sai esikoisensa ja oli todella kipeä ja huonovointinen. Hän vaikeroi hiljaa kivuissaan ja itkeskeli. Imetys ei meinannut lähteä millään käyntiin ja kätilöiden avustaminen oli mitä oli. Tiuskimista ja kiirettä. Särkylääkettä ei meinattu antaa millään. Mikä kumma siinäkin on. Hän ei päässyt kävelemään, niin rankan kokemuksen kävi läpi.

Lisäksi hänellä oli allergioita ja ruoka jonka sai, oli tyyliin margariinia nappi ja peruna+salaatti. Nam nam. Siinä elimistö alkaa toipua.

Kokemus on ollut hänelle varmasti kammottava. Kipuja ja nälkää. Ensin synnytys jonka takia joutuu osastolle, jossa ollaan vain jos kaikki ei ole sujunut. Apua ei silti saa. Minulle oli sektion takia ohjelmoitu sentään särkylääkettä, mutta ilmeisesti jos vaikka repeää pahasti, se ei ole mikään automaatio.

Joku muuten sanoi, että otti omat särkylääkeet reissuun mukaan. Niin tein minäkin. Ensimmäisestä kerrasta oppineena. Buranaa ja Panadolia. Eväitä ja juotavaa myös 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hel ve tis sä välilihan repeämä jäisi keneltäkään huomaamatta?

Toisen, ja joskus kolmannenkin, asteen repeämiä jää huomaamatta melko usein, jos siinä on ehjä iho/limakalvo päällä ja alta on lihaksia tai sidekudosta revennyt. Todella usein esim. laskeumaleikkauksessa todetaan ensimmäisen kerran vuosikymmeniä vanha synnytysrepeämä välilihassa. 

Kolmannen asteen repeämiä korjataan synnytyksen yhteydessä noin yhdeltä prosentilta. Noin viidelle prosentille niiden lisäksi tulee sulkijalihasvaurio, joka oireilee mutta jää korjaamatta. Lisäksi tulee jonkin verran sulkijarepeämiä, jotka näkyy ultralla,  mutta ei oireile, mutta altistavat oireilulle myöhemmin tulevaisuudessa.

Lkt tri Tarja Pinta on tehnyt väitöstutkimuksen noista kolmannen asteen repeämistä ja niiden korjauksista Suomessa.

Onpa hirveän alhaiset korjausprosentit.

Suomessa ihan tarkoituksella hyssytellään sitä, miten paljon noita synnytysvaurioita tulee ja miten huonosti niitä leikataan, koska pelätään (tai tiedetään), että nykynaiset synnyttäisivät vielä vähemmän, jos tietäisivät totuuden. Nykyään naiset ymmärtävät jo kyseenalaistaa asioita, ei enää vain ajatella että "näin se nyt vaan on" ja alistuta kohtaloon, kun kulttuuri on muuttunut paljon yksilökeskeisemmäksi ja ihmiset osaavat välittää omasta hyvinvoinnistaan paljon enemmän. 

Tosiasiassa repeämät ovat alatiesynnytyksissä niin yleisiä, että lähes jokainen ensisynnyttäjä repeää. Jokainen terveydenhuollon ammattilainen kyllä tietää tämän, mutta sitä ei kerrota koska "naisia ei saa pelotella", jotta nämä eivät ymmärtäisi vaatia sektiota, joka on yhteiskunnalle kalliimpi. Tästä johtuu myös synnytysvaurioista hyssyttely ja suoranainen valehtelu (kuten joku aiemmassa viestissä kertoi, että neuvolantäti tai hoitaja oli ihan myöntänyt, että näin on käsketty sanoa, että vauriot kyllä korjataan, vaikka todellisuudessa ei korjata). Ei haluta, että naiset alkavat vaatia myöskään korjausleikkauksia, jotka maksaisivat yhteiskunnalle julkisen terveydenhuollon kautta, kun niitä terveydenhuollon kuluja koitetaan muutenkin jo karsia. Halutaan, että naiset joutuvat maksamaan korjausleikkaukset omasta pussistaan yksityisellä, ne joilla on siihen varaa.

Minun mielestäni tällainen linjaus pitäisi ainakin rehellisesti kertoa, eikä yrittää peittelyn ja hyssyttelyn kautta pyrkiä päämäärään. Suututtaa, että naisia kohdellaan kuin holhottavia lapsia, joille ei kerrota koko totuutta, vaan pyritään vaikuttamaan asioita kaunistelemalla. Nuo faktat pitäisi saattaa ihaan yleiseen tietoon, jotta naiset voisivat itse tehdä päätökset tosialliseen tietoon pohjautuen.

T. Itsekin terveydenhuollon ammattilainen, tällä hetkellä yksityissektorilla työskentelevä, pian esikoista yrittävä ja itse aion vaatia suunniteltua sektiota. Synnytyspelkoon perustuen, koska se on ainoa keino Suomessa saada itse valita.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ihmetellään kun lapsia ei synny. 

Minua kuvottaa (niin ja ihan sama mitä sanotte, minua KUVOTTAA ja that's it) ajatus ihmisestä sisälläni. Hyi helvetti. Sitten kaikki kropan muutokset ja hyh... Kerran mietin, että jos pitäisin vauveroa sylissä, olisi ensimmäinen reaktioni varmaan paijata sen päätä kuin kissaa ja koiraa paijataan :DDD. Adoptio on käynyt mielessäni, se olisi ajatuksen tasolla ihan kiva asia. Toisaalta lapset kasvavat ja heistä tulee kusipäitä, joten... Ehkä minulle sopii paremmin lemmikit. Katsellaan...

Vierailija kirjoitti:

Sektioon liittyvät ongelmat; tottakai niitä on tilastollisesti enemmän, koska siihen lasketaan hätäsektiot. Suunniteltu sektio ja suunniteltu slatiesynnytys kun laitetaan samalle viivalle niin sektiossa on VÄHEMMÄN ongelmia. Sektio vaan MAKSAA enemmän, siksi sitä ei haluta tehdä.

Siinä taas yksi oman elämänsä tilastotieteilijä.

Tässä on tiivistelmä kahdesta edellisestä viestistäsi koskien tutkimusta peräaukon pidätyskyvyttömyydestä ja sulkijalihaksen korjauksesta:

Tutkimuksessa arvioitiin peräaukon pidätyskyvyttömyyttä, joka vaikuttaa jopa 18 prosenttiin ihmisistä ja lisääntyy iän myötä. Tärkeimmät syyt ovat synnytyksen aikaiset sulkijalihaksen repeämät ja häpyhermon vauriot. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella leikkaustuloksia synnytystrauman jälkeen sekä selvittää salassa olevien sulkijalihasvaurioiden ja pidätyskyvyttömyyden oireiden esiintyvyyttä ensisynnyttäjillä ennen ja jälkeen synnytyksen.

**Keskeiset havainnot:**

- Etummaisen peräaukon sulkijalihaskorjauksen tulokset: Hyvät (31 %), hyväksyttävät (38 %) ja huonot (31 %). Leikkauksen jälkeisessä ultraäänessä havaittiin vikoja 28 %:lla potilaista.

- Primaarisen sulkijalihaskorjauksen tulokset: 61 %:lla oli oireita, joista 20 % ulosteinkontinenssia. EAUS:ssa havaittiin pysyvä vika 75 %:lla repeämäryhmästä verrattuna 20 %:iin kontrolliryhmässä.

- Riskitekijät: Ainoa riskitekijä synnytyksen aikaiselle sulkijalihasrepeämälle oli epänormaali sikiön asento synnytyksessä.

Pyysin tekoälyn suomentamaan ja tiivistämään abstraktin tästä tutkimuksesta: Anal incontinence and anal sphincter rupture during childbirth : prevelence, diagnosis and treatment by Tarja Pinta

http://hdl.handle.net/10138/22854

Toivottavasti meni oikein 

Arvioiden mukaan peräaukon pidätyskyvyttömyys vaikuttaa jopa 18 prosenttiin kaikista ihmisistä, ja sen esiintyvyys kasvaa iän myötä. Sulkijalihaksen repeämä emätinsynnytyksen aikana on tärkeä tekijä sen kehittymisessä, ja toinen mekanismi on häpyhermon vaurioituminen emätinsynnytyksen aikana.

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella etummaisen peräaukon sulkijalihaskorjauksen tai primaarisen sulkijalihaskorjauksen leikkaustuloksia synnytystrauman kokeneilla potilailla. Toinen päätavoite oli tutkia salassa olevien peräaukon sulkijalihasvaurioiden ja peräaukon pidätyskyvyttömyyden oireiden esiintyvyyttä ensisynnyttäjillä ennen ja jälkeen ensimmäisen synnytyksen. Lisäksi arvioitiin mahdollisia riskitekijöitä peräaukon sulkijalihaksen repeämälle synnytyksen aikana. Endoanaalinen ultraäänitutkimus (EAUS) on havaittu hyödylliseksi peräaukon sulkijalihasvaurioiden diagnosoinnissa, ja tässä tutkimuksessa tutkittiin, voisiko endovaginaalinen magneettikuvaus (EVMRI) myös olla hyödyllinen peräaukon sulkijalihasvaurioiden diagnosoinnissa.

Etummaisen peräaukon sulkijalihaskorjaus tehtiin 39 naiselle, joilla oli synnytyshistoria Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Seurantakyselyiden tulokset olivat hyviä 12 potilaalla (31%), hyväksyttäviä 15 potilaalla (38%) ja huonoja 12 potilaalla (31%). Leikkauksen jälkeisessä EAUS:ssa havaittiin sulkijalihaksen päällekkäisyys 28 potilaalla (72%), mutta vika löytyi edelleen 11 potilaalta (28%). Vika leikkauksen jälkeisessä EAUS:ssa korreloi huonon kliinisen tuloksen kanssa Parks'n arviointijärjestelmän mukaan (R=0,8, P<0,01) ja potilaiden kyselytulosten kanssa (R=0,7, P<0,01). Potilaat, joilla oli huonot kliiniset tulokset (Parks III/IV), olivat tilastollisesti merkittävästi vanhempia (mediaani 63 vuotta, vaihteluväli 26-73) kuin ne, joilla oli suotuisat tulokset (Parks I/II) (mediaani 45 vuotta, vaihteluväli 27-79) (P<0,05). Lisäksi pidätyskyvyttömyysoireiden kesto korreloi huonojen toiminnallisten tulosten kanssa (R=0,4, P<0,05).

Primaarisen sulkijalihaskorjauksen tulosten arvioimiseksi tutkittiin yhteensä 52 naista, joilla oli kolmannen tai neljännen asteen välilihan repeämä. Mediaani seurantaaika oli 15 kuukautta (vaihteluväli 2-144) primaarisen sulkijalihaskorjauksen jälkeen. Kontrolliryhmä koostui 51 ensisynnyttäjästä, joilla ei ollut kliinisesti havaittavaa välilihan repeämää synnytyksen jälkeen. Primaarisen sulkijalihaskorjauksen jälkeen 61 prosentilla oli peräaukon pidätyskyvyttömyyden oireita, joista 20 prosenttia oli ulosteinkontinenssia. Potilailla oli vakavampia peräaukon pidätyskyvyttömyysoireita Parks'n ja Wexnerin luokitusten mukaan kuin kontrolliryhmällä (P<0,001 molemmilla luokituksilla). EAUS:ssa havaittiin pysyvä vika ulkoisessa sulkijalihaksessa 75 prosentilla repeämäryhmästä verrattuna 20 prosenttiin kontrolliryhmässä. Ainoa riskitekijä peräaukon sulkijalihaksen repeämälle synnytyksen aikana oli epänormaali sikiön asento synnytyksessä.

--- jatkuu

75 näistä synnytti emättimen kautta ja 24 tehtiin keisarileikkaus. Imukuppi-synnytystä tarvittiin 20 tapauksessa. Peräaukon pidätyskyvyttömyyden oireet, pääasiassa kaasun pidätyskyvyttömyys, lisääntyivät enemmän emätinsynnytyksen jälkeen kuin keisarileikkauksen jälkeen (p<0,032). Endoanaalinen ultraäänitutkimus (EAUS) havaitsi salassa olevia peräaukon sulkijalihasvaurioita 17 naisella 75:stä (23%) emätinsynnytyksen jälkeen ja 9 naisella 20:stä (45%) imukuppi-synnytyksen jälkeen, mutta uusia sulkijalihasvaurioita ei havaittu keisarileikkausryhmässä. Puristumispaineet laskivat merkittävästi potilailla, joilla oli ulkoisen peräaukon sulkijalihaksen (EAS) vaurioita (P=0,0025). Imukuppi-synnytys on riskitekijä peräaukon sulkijalihasvaurioille, mutta se ei merkittävästi lisää peräaukon pidätyskyvyttömyysoireita tai alenna peräaukon sulkijalihaspaineita.

Arvioidaksemme EVMRI:n käyttömahdollisuutta peräaukon sulkijalihasvaurioiden havaitsemisessa, tutkittiin ennakoivasti 19 naista ennen leikkausta EAUS:lla ja EVMRI:llä. Sulkijalihasvauriot vahvistettiin leikkauksessa. EAUS ja EVMRI näyttivät lähes samanlaisen yhteensopivuuden kirurgisten löydösten kanssa; 12:sta 19:stä (63%) vs. 11:sta 19:stä (58%). Sisäisen peräaukon sulkijalihaksen (IAS) vauriot havaittiin yhtä hyvin EAUS:lla ja EVMRI:llä verrattuna kirurgiseen diagnoosiin.

Yhteenvetona, tulokset viittaavat siihen, että etummainen peräaukon korjaus antaa hyväksyttävät lyhytaikaiset kliiniset tulokset. Iäkkäämpi ikä, esiin työntyvät perineumin laskeuman merkit ennen leikkausta, pitkäkestoiset vaikeat pidätyskyvyttömyysoireet ja pysyvä vika leikkauksen jälkeisessä EAUS:ssa näyttävät liittyvän huonoon kliiniseen tulokseen. Pysyvä EAS-vaurio ja peräaukon pidätyskyvyttömyysoireet ovat yleisiä primaarisen sulkijalihaskorjauksen jälkeen. Ensimmäinen emätinsynnytys voi johtaa salassa oleviin sulkijalihasvaurioihin, erityisesti jos imukuppi-synnytystä käytetään. EAUS ja EVMRI ovat yhtä arvokkaita peräaukon sulkijalihasvaurioiden diagnosoinnissa.

Fentanyylin haittavaikutukset löytyy netistä. Kannattaa googlata. Yleinen haittavaikutus on pahoinvointi, oksentelu ja tärinä. Se että jollain yksilöllä ei ole ollut yleistä haittavaikutusta, ei tarkoita etteikö sitä voisi muulla esiintyä.