lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Kalliiksi se vammojen hoitaminenkin tulee.

Serkulleni oli luvattu sektio, sillä vauva oli arvioitu niin suureksi ettei mahtuisi syntymään alateitse.

Synnytystä hoitanut lääkäri kuitenkin päätti toisin. "Vauva mahtuu, ei tarvita sektiota", oli hänen päätöksensä.

Vauva ei kuitenkaan mahtunut syntymään. Hän kärsi hapenpuutteesta ja hänellä murtui solisluu. Käteen jäi pysyvä vamma ja hapenpuutteen seurauksien takia hän ei koskaan kykene itsenäiseen elämään. 

Hän on nyt aikuinen ja elää laitoksessa. Sektio olisi tullut halvemmaksi. Aika monta sektiota olisi tehty sillä rahalla mikä on mennyt ja tulee menemään tämän miehen hoitoihin ja laitoskuluihin.

Tuo kertomasi tilanne on tapahtunut vuosikymmeniä sitten, ainakin yli 20 vuotta sitten. Nykyään se menee niin, että jos synnyttäjän kanssa sovitaan sektiosta, niin sektioaika varataan ajoissa. Ei niin, että odotetaan rauhassa että synnytys alkaa spontaanisti, sitten raskaana oleva lähtee sairaalaan ja kuka lääkäri nyt onkaan silloin vuorossa niin tekee sektion siinä kun nainen sinne sairaalaan saapuu. 

Noin se on mennyt jo 20 vuotta sitten. Tosin minulle on käynyt niinkin, että vauvan koko ultrattiin juuri ennen käynnistystä, mutta koko arvio meni silti pieleen, ja vauva oli 800grammaa arvioitua isompi. Kaikkea ei vain voi tietää varmaksi, koskaan. 

Synnytys on siitä pelottavaa, että ihan oikeasti siinä voi vammautua tai kuolla, niin äiti kuin lapsikin. Kaikkea riskiä ei saada koskaan pois. Synnytys myös sattuu, ihan väistämättä, kaikkea kipuakaan ei saada pois. Siinä myös täytyy uskaltaa luottaa siihen ammattimaiseen ja hänen näkemyksensä. 

Monella on kauhukokemuksia sairaalasta, mutta itse en koskaan uskaltaisi synnyttää kotona. En uskaltaisi luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, tai ylipäätään olla ilman mahdollisuutta puudutteisiin.

Sitä en tiedä, voiko sektion tehdä, jos vaiva jää esimerkiksi synnytyskanavaan jumiin. Siis varmaan voi, mutta vauvan irrottaminen voi silti olla vaikeaa? 

Minulla oli yksi lapsi perätilassa, ja hän oli jo laskeutunut syvälle lantioon takapuoli edellä. Sain suunnitellun sektion, ja vauvaa irrotettiin todella pitkään, minä vain hytkyin pöydällä toimenpiteen ajan.

Ja se oli kuitenkin vain vauvan takapuoli, minkä luulisi olevan helpompi -ja vaarattomampi- irrottaa kuin syvällä oleva vauvan pää. 

"Jos mietin omaa työtäni, niin todellakin on paljon rutiineja joita ei hoksaa uudelle työntekijälle erikseen kertoa.  Varmaan hoitoalalla on sama. Keskittyvät siihen tärkeimpään, eli vauvan turvallisuuteen"

Sekä vauva että äiti ovat osaston potilaita ja heidän molempien turvallisuus on tärkeintä. Varmastikaan kukaan äiti ei valita ruuanpuutteesta, jos se johtuu siitä että henkilökunta hoitaa vauvan hätätilannetta. Normaalioloissa resursseja pitäisi olla molempien hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt pääse yli siitä, että jos synnyttää kuolleen vauvan, eikö edes siinä vaiheessa kuunneltaisi äidin toiveita? Edes silloin?

Jos ei sektio onnistu monista syistä, niin miksi pitää antaa kokea hirveät määrät kipua? Ja vielä turhaan. Kärsimys ei kaunista, eikä jalosta.

Miten tällaista voi tapahtua??, kaikki mahdolliset tropit tuossa vaiheessa kehiin. Henkinen kipu on niin hirveä, ettei fyysistä tarvita enää yhtään lisäksi. Miksi ei lääkitty??? Kärsiikö kuollut vauva kenties lääkkeistä vai mitä helvettiä???

 

Minä luulen, että hänet on kyllä lääkitty.vauvan kuoleman aiheuttama trauma on niin syvä, että hän ei ehkä ole ymmärtänyt, tai  osannut pyytää lisää lääkettä. Hän ei myöskään missään kohtaa suoraan sanonut että lääkäri olisi sanonut vauvan olevan palkinto kivuista, eli koko juttu voi olla ihan omaa tarinaakin

 Tai sitä, kun aina hoetaan että vauva on se palkinto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miä  heitin kätilön ulos. Tai ukko heitti.

Sanoin etten helvetti sentään synnytä jos tuo noita-akka on samassa huoneessa. 

Onneksi vuoro vaihtyi kohta ja seuraava kätilö oli aivan ihana.

Lääkäriä en nähnyt ennenkuin tuli laittamaan pari tikkiä.

Minä jouduin sanomaan aika tiukasti että nyt suut kiinni ja antakaa mun synnyttää rauhassa. Huoneessa oli kolme kätilöä ja sellainen chear leading show että meinasin seota. Pää näkyy! Taas näkyy!! Ponnista, hienoa, Wohoo! 

Itse siinä kuoleman tuskissa, ei paljon piristänyt.

Minä jouduin pariin kertaan sanomaan miehelleni ja kätilölle, että olkaa hiljaa. He lörpöttelivät iloisesti, kun minä siinä vieressä yritin kestää kovia tuskiani. Supistuksia tuli lähes tauotta, joten oli pakko yrittää rentoutua

Myöhemmin mies sitten naureskeli minulle, kun olin hänestä ollut koominen ja nolo, kun käskin heidän olla hiljaa.

Mun mies valitteli, että tuli niin aika pitkäksi synnytyksessä, tuolikin oli epämukava. Ja mulla on ollut nopeat synnytykset, mies parka joutui vaan pari tuntia kärsimään tylsyyttään.

Oikeasti ne jännityksessään möläyttelee ihan mitä sattuu. Ja onhan se toisen kipujen seuraaminen turhauttavaa, kun ei voi asialle tehdä mitään. Varmasti on avuton olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en nyt pääse yli siitä, että jos synnyttää kuolleen vauvan, eikö edes siinä vaiheessa kuunneltaisi äidin toiveita? Edes silloin?

Jos ei sektio onnistu monista syistä, niin miksi pitää antaa kokea hirveät määrät kipua? Ja vielä turhaan. Kärsimys ei kaunista, eikä jalosta.

Miten tällaista voi tapahtua??, kaikki mahdolliset tropit tuossa vaiheessa kehiin. Henkinen kipu on niin hirveä, ettei fyysistä tarvita enää yhtään lisäksi. Miksi ei lääkitty??? Kärsiikö kuollut vauva kenties lääkkeistä vai mitä helvettiä???

 

Minä luulen, että hänet on kyllä lääkitty.vauvan kuoleman aiheuttama trauma on niin syvä, että hän ei ehkä ole ymmärtänyt, tai  osannut pyytää lisää lääkettä. Hän ei myöskään missään kohtaa suoraan sanonut että lääkäri olisi s

Toki sinun luulosi on relevantimpi kuvaus tapahtuneesta.

Kuka oikeastaan on tästä yllättynyt?

Suomessa hallintoalamaisen elämä ja varallisuus ovat olemassa vain valtiota varten. Valtio saa näitä käyttää miten parhaaksi katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin liittyy niitä ja äitikuolleisuutta vähintään neljä kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen. "

 

Ihan mielenkiinnosta, miksi mennä vaaralliseen kiireelliseen sektioon, jos se vaan nostaa komplikaatioiden riskejä. Kun senhän se tekee,  jos todennäköisyydet ovat nuo. Onko tämä jotain mitä en ymmärrä koska olen mies. Vaikka olen matemaatikko.

Kysytkö tosissasi? Kiireelliseen sektioon mennään silloin, jos ilman sitä äiti tai vauva kuolee. Kiireellisen sektion tarkoitus on pelastaa äidin ja/tai vauvan henki. 

Sen ymmärsin kyllä. Tarkoitin että jos yhdellä prosentilla tulee komplikaatioita, miksi kiireellisiä sektioita tehdään yli kymmenen prosenttia. 

Et todellakaan ole neurotyypillinen. Voi luoja mitä jankutusta. 

Etkö ymmärrä lukemaasi?kai olet lukenut miksi kiireellisiä sektioita tehdään? 

Siinä on jo sana KIIREELLINEN voi olla myös Hätä sektio, jossa kirjaimellisesti on hätä. 

Suunniteltu sektio on se, joka sovitaan etukäteen. 

Kiireelliseen sektioon päädytään synnytyksen jo käynnistyttyä, esimerkiksi sydänäänien vuoksi, tai synnytyksen pitkityttyä, tai huomataan vauvan olevan väärässä asennossa. 

Hätä sektioon kuuluu sitten ne isot verenvuodot, vaikeat sydänäänien heikkenemiset, ja monet muut henkeä uhkaavat tilanteet. 

Kiireelliseen sektioon on varmaan tietyt perusteet, jotka on riskien mukaan arvioitu. Noiden riski arvioiden mukaan sitten päädytään kiireelliseen sektioon, jotta vältetään niitä vammautumisia ja kuolemia.

Se on tavallaan se vakuutus siinä, vaikka onnettomuus ei sitten kaikkia sektioituja kohtaakaan. Ne päätökset vaan on tehtävä sillä hetkellä, sen hetkisen tiedon ja tilanteen pohjalta. 

En oikeasti ymmärrä, miten et nyt ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikivaa lehmääkin kohdellaan paremmin kuin synnyttävää naista.

Poikiva lehmä tuo lisää rahaa. Joko maidontuotantoa tai uuden lypsylehmän. Synnyttävästä naisesta on pelkkiä kuluja.

Tämä on absoluuttinen fakta. Yksikään veronmaksaja ei ole koskaan ollut naisen synnyttämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin liittyy niitä ja äitikuolleisuutta vähintään neljä kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen. "

 

Ihan mielenkiinnosta, miksi mennä vaaralliseen kiireelliseen sektioon, jos se vaan nostaa komplikaatioiden riskejä. Kun senhän se tekee,  jos todennäköisyydet ovat nuo. Onko tämä jotain mitä en ymmärrä koska olen mies. Vaikka olen matemaatikko.

Kysytkö tosissasi? Kiireelliseen sektioon mennään silloin, jos ilman sitä äiti tai vauva kuolee. Kiireellisen sektion tarkoitus on pelastaa äidin ja/tai vauvan henki. 

Sen ymmärsin kyllä. Tarkoitin että jos yhdellä prosentilla tulee komplikaatioita, miksi kiireellisiä sektioita tehdä

Sä vastasit asian vierestä. 

Ohis

Et todellakaan ole neurotyypillinen. Voi luoja mitä jankutusta. 

Etkö ymmärrä lukemaasi?kai olet lukenut miksi kiireellisiä sektioita tehdään? 

Siinä on jo sana KIIREELLINEN voi olla myös Hätä sektio, jossa kirjaimellisesti on hätä. 

Suunniteltu sektio on se, joka sovitaan etukäteen. 

Kiireelliseen sektioon päädytään synnytyksen jo käynnistyttyä, esimerkiksi sydänäänien vuoksi, tai synnytyksen pitkityttyä, tai huomataan vauvan olevan väärässä asennossa. 

Hätä sektioon kuuluu sitten ne isot verenvuodot, vaikeat sydänäänien heikkenemiset, ja monet muut henkeä uhkaavat tilanteet. 

Kiireelliseen sektioon on varmaan tietyt perusteet, jotka on riskien mukaan arvioitu. Noiden riski arvioiden mukaan sitten päädytään kiireelliseen sektioon, jotta vältetään niitä vammautumisia ja kuolemia.

Se on tavallaan se vakuutus siinä, vaikka onnettomuus ei sitten kaikkia sektioituja kohtaakaan. Ne päätökset vaan on tehtävä sillä hetkellä, sen hetkisen tiedon ja tilanteen pohjalta. 

En oikeasti ymmärrä, miten et nyt ymmärrä.

Ei se tota kysynyt, jurpå.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miä  heitin kätilön ulos. Tai ukko heitti.

Sanoin etten helvetti sentään synnytä jos tuo noita-akka on samassa huoneessa. 

Onneksi vuoro vaihtyi kohta ja seuraava kätilö oli aivan ihana.

Lääkäriä en nähnyt ennenkuin tuli laittamaan pari tikkiä.

Minä jouduin sanomaan aika tiukasti että nyt suut kiinni ja antakaa mun synnyttää rauhassa. Huoneessa oli kolme kätilöä ja sellainen chear leading show että meinasin seota. Pää näkyy! Taas näkyy!! Ponnista, hienoa, Wohoo! 

Itse siinä kuoleman tuskissa, ei paljon piristänyt.

Minä jouduin pariin kertaan sanomaan miehelleni ja kätilölle, että olkaa hiljaa. He lörpöttelivät iloisesti, kun minä siinä vieressä yritin kestää kovia tuskiani. Supistuksia tuli

Minun rakas puolisoni soitti heti synnytyksen jälkeen onnen huumassa omille ja minun vanhemmille syntyneestä vauvasta ja kertoi että ihan helposti se sieltä pulpahti.

Kuuntelin vieressä silmät pystyssä. Joo ei ollut pitkä tai vaikea synnytys mutta ei nyt ihan helposti pulpahtanut kuitenkaan. Toki hänelle oli helppo ja kivuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

synnytyksen kulkuun voi todellakin itse vaikuttaa. Voi opetella rentouttamaan oman kehonsa. Voi opetella hengittämään eri tavoilla. Voi opetella kommunikoimaan. Esimerkiksi miettii miten voi ilmaista liian kovaa kipua, kun puhuminenkin tuntuu liian vaikealta ja niin edelleen. Kaikki nämä tehdään jo raskausaikana. Se on sitä valmistautumista. Voi pitää kuntonsa hyvänä. voi kokeilla etukäteen erilaisia synnytysasentoja.

Ai, mulle kätilö sanoi, että menet makuulle ja ponnistat. Että se siitä suunnittelusta.

SItäpä se oli loppuvaiheessa: menet puoliksi istuvaan, puoliksi makaavaan asentoon, otat käsillä kiinni nilkoista ja ponnistat. Niin käskettiin.

Tiedätkö miksi. Jos vauvan syntymi

Osaa naisetkin miesselittää 🤣🤣🤣

Se ei ollut selitys. Kätilö minulle tämän sanoi. Kutakuinkin niillä sanoin, kun tutki, paljonko olen auki, ja että pääsee ponnistamaan. Hän sitten lisäsi, että nyt on valitettavasti ponnistettava puoli-istuvassa asennossa, koska hän voi siten auttaa vauvaa syntymään. Vauva oli korva olkapäätä vasten, ja se tarvitsi tilaa lisää mahtuakseen ulos. 

Oli siinä jalkopäässä mies ja toinen kätilö, joiden kylkiin tuin jalkani ja ponnistin kun käskettiin. Välillä piti olla ponnistamattakin, jotta kätilö teki käsillään tilaa vauvalle, etten repeäisi niin pahasti. Lopulta hänen täytyi leikata välilihan lisäksi viilto, joka ohjaa repeämän sivuun, kuten tapahtuikin

Repeämä oli iso, mutta se ei ollut kätilön vika, päin vastoin, hän oli todella ammattitaitoinen ja säästi minut isommilta vaurioilta. 

Repeämä toki ommeltiin, puudutus suihke ei tehonnut ja totesin että ompele vain menemään. Se itse puuduttaminen olisi vaatinut pistämistä kuitenkin, ehkä ompelun leikkurissa. Sain ihan itse valita, joten päätin antaa tikata ilman puudutusta, vaikka tikkejä oli paljon ja useammassa kerroksessa, myös emättimen sisällä. 

Repeämä parani aikanaan, ja lapsiakin syntyi vielä lisää. 

Sääli, jos heti, kun vastaus ei ole mieleisesi, se on "mies selittämistä."

Suurin riski synnytysten ja lapsivuodeajan hoidossa on se, että äideillä olisi vahingossa liian hyvät oltavat. Siksi kohtelu joskus väistämättä menee liian brutaaliksi, kun haetaan sopivaa epämukavuustasoa. Pienet ylilyönnit ovat ymmärrettäviä, kun niillä kuitenkin saadaan estettyä isoimpien riskien toteutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

synnytyksen kulkuun voi todellakin itse vaikuttaa. Voi opetella rentouttamaan oman kehonsa. Voi opetella hengittämään eri tavoilla. Voi opetella kommunikoimaan. Esimerkiksi miettii miten voi ilmaista liian kovaa kipua, kun puhuminenkin tuntuu liian vaikealta ja niin edelleen. Kaikki nämä tehdään jo raskausaikana. Se on sitä valmistautumista. Voi pitää kuntonsa hyvänä. voi kokeilla etukäteen erilaisia synnytysasentoja.

Ai, mulle kätilö sanoi, että menet makuulle ja ponnistat. Että se siitä suunnittelusta.

SItäpä se oli loppuvaiheessa: menet puoliksi istuvaan, puoliksi makaavaan asentoon, otat käsillä kiinni nilkoista ja ponnistat. Niin käskettiin.

Vastauksesi on varmasti ihan totta. Se ei ole siinä mielessä selitys, että olisi pelkkää tarinaa. Se oli silti miesselitys. Miesselitys on termi jolla kuvaillaan itsestään selvän asian selittämistä yleensä seikkaperäisesti.

Lähes jokainen synnyttäjä tietää että ainoa syy puoli-istuvaan synnytysasentoon on avustamisen helppous.

Eri

Vierailija kirjoitti:

"Jos mietin omaa työtäni, niin todellakin on paljon rutiineja joita ei hoksaa uudelle työntekijälle erikseen kertoa.  Varmaan hoitoalalla on sama. Keskittyvät siihen tärkeimpään, eli vauvan turvallisuuteen"

Sekä vauva että äiti ovat osaston potilaita ja heidän molempien turvallisuus on tärkeintä. Varmastikaan kukaan äiti ei valita ruuanpuutteesta, jos se johtuu siitä että henkilökunta hoitaa vauvan hätätilannetta. Normaalioloissa resursseja pitäisi olla molempien hoitamiseen.

Minä en vastannut mihinkään ruokaa koskevaan kysymykseen. 

Olen synnyttänyt useamman kerran, myös sektiolla, ja olen ihan varma, että jos ei pystyisi itse hakemaan ruokaa, hoitaja sitä kyllä pyydettäessä toisi. Sektion jälkeen pyysin esimerkiksi antamaan vauvan minulle, koska en pystynyt heti nousemaan. Hoitajat myös itse ehdottivat, että ottavat vauvan eka yöksi kansliaan ja tuovat syömään. He myös kiertävät öisin tarkistamassa, että vauvat ovat syöneet.

Kieltämättä olisi kiva tietää, mistä sairaalasta nämä huonot kokemukset ovat peräisin? Jostain pk-seudultako? 

Vierailija kirjoitti:

Jos miehet synnyttäisivät, niin sektio tehtäisiin aina. Eikä edes lähdettäisi puhumaankaan mistään että "alatie on luonnollista, leikkauksessa on aina riskejä" jada jada jada. Aivan taatusti oltaisiin sitä mieltä, ettei miehen tarvitse ottaa sitä riskiä että repeäisi peniksestä peräaukkoon asti auki ja kärsisi loppuikänsä pidätyskyvyttömyydestä ja kivuliaasta/toimimattomasta seksistä.

Mutta kun vain miehen seksi, nautinto ja kivuttomuus ovat tärkeitä asioita, naisen kuuluukin kärsiä ja kärsimysten lievitys on vain tyhmää ja turhaa resurssien hukkaa, mitäs prinsessoja oikein olette olevinanne häh?

Tämä! Kulttuuriin iskostettua! Eikä tämä kulttuuri muutu ennen kuin naiset itse muuttuvat, eivätkä kilpaile kärsimyksellä ja uhrautumisella vaan vaativat kivuttomuutta ja nautintoa kuten miehet! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta mitä vatkaamista. Ihan yksinkertaisesti se fakta että kun vedetään maha auki lisää komplikaatioiden riskiä. 

Täällä yritetään jo laittaa alatiesynnytyksen piikkiin sektiossa syntyneet komplikaatiot kun ei muka voida nähdä oisko ne voineet syntyä ilman tehtyä sektiota. Eiköhän ne lääkärit osaa päätellä mistä esim. se massiivinen verenvuoto, vakava infektio tai kohdunpoisto johtuu...

 

No jos alatiesynnytyksessä kohtu repeää ja henget pelastetaan sektiolla, niin ei se siitä sektiosta johdu. Sektioita tehdään juuri siksi että ne pelastavat henkiä. Siksi kotisynnytyksiä vastustetaan, kun kotona ei voida tehdä sektioita.

 

Ai niinkö. Asiaan ei varmaan liity mitenkään sairaalassa saatava kivunhoito ja kätilön apu? En minä ainakaan sairaalaan synnyttämään sektion pelossa ole mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta mitä vatkaamista. Ihan yksinkertaisesti se fakta että kun vedetään maha auki lisää komplikaatioiden riskiä. 

Täällä yritetään jo laittaa alatiesynnytyksen piikkiin sektiossa syntyneet komplikaatiot kun ei muka voida nähdä oisko ne voineet syntyä ilman tehtyä sektiota. Eiköhän ne lääkärit osaa päätellä mistä esim. se massiivinen verenvuoto, vakava infektio tai kohdunpoisto johtuu...

 

No jos alatiesynnytyksessä kohtu repeää ja henget pelastetaan sektiolla, niin ei se siitä sektiosta johdu. Sektioita tehdään juuri siksi että ne pelastavat henkiä. Siksi kotisynnytyksiä vastustetaan, kun kotona ei voida tehdä sektioita.

 

Ai niinkö. Asiaan ei varmaan liity mitenkään sairaalassa saatava kivunhoito ja kätilön apu? En minä ainakaan sairaalaan s

Luuleeko joku tosissaan että lääkärit ovat huolissaan kotona synnyttävien kivunlievityksestä? Ja kotona yleensä on kätilö enemmän läsnä kuin sairaalassa. Hämmentävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos mietin omaa työtäni, niin todellakin on paljon rutiineja joita ei hoksaa uudelle työntekijälle erikseen kertoa.  Varmaan hoitoalalla on sama. Keskittyvät siihen tärkeimpään, eli vauvan turvallisuuteen"

Sekä vauva että äiti ovat osaston potilaita ja heidän molempien turvallisuus on tärkeintä. Varmastikaan kukaan äiti ei valita ruuanpuutteesta, jos se johtuu siitä että henkilökunta hoitaa vauvan hätätilannetta. Normaalioloissa resursseja pitäisi olla molempien hoitamiseen.

Minä en vastannut mihinkään ruokaa koskevaan kysymykseen. 

Olen synnyttänyt useamman kerran, myös sektiolla, ja olen ihan varma, että jos ei pystyisi itse hakemaan ruokaa, hoitaja sitä kyllä pyydettäessä toisi. Sektion jälkeen pyysin esimerkiksi antamaan vauvan minulle, koska en pystynyt heti nousemaan. Hoitajat myös itse ehdottivat, että ottavat vauvan eka yöksi kansliaa

Kyllä, Pk-seudulta. Usko tai älä. En meinannut minäkään uskoa, kun ekan kerran koin osastolla olon vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos mietin omaa työtäni, niin todellakin on paljon rutiineja joita ei hoksaa uudelle työntekijälle erikseen kertoa.  Varmaan hoitoalalla on sama. Keskittyvät siihen tärkeimpään, eli vauvan turvallisuuteen"

Sekä vauva että äiti ovat osaston potilaita ja heidän molempien turvallisuus on tärkeintä. Varmastikaan kukaan äiti ei valita ruuanpuutteesta, jos se johtuu siitä että henkilökunta hoitaa vauvan hätätilannetta. Normaalioloissa resursseja pitäisi olla molempien hoitamiseen.

Minä en vastannut mihinkään ruokaa koskevaan kysymykseen. 

Olen synnyttänyt useamman kerran, myös sektiolla, ja olen ihan varma, että jos ei pystyisi itse hakemaan ruokaa, hoitaja sitä kyllä pyydettäessä toisi. Sektion jälkeen pyysin esimerkiksi antamaan vauvan minulle, koska en pystynyt heti nousemaan. Hoitajat myös itse

Kyllä, Pk-seudulta. Usko tai älä. En meinannut minäkään uskoa, kun ekan kerran koin osastolla olon vauvan kanssa

Tämä vaikuttaa olevan ihan pk-seudun, ja ehkä jonkin tietyn sairaalan ongelma. En ole muualta Suomesta moista kuullut. 

Siksi tuntuu oudolta, että tähänkään ketjuun ei "saa" kertoa niitä omia, hyviä kokemuksia. Heti teilataan. 

Ongelmanahan ei ole Suomen synnytyskulttuuri yleisesti,vaan tietyn alueen ongelmat, ja jos ongelma on noin laaja ja näkyvä, se kyllä kertoo myös työyhteisöstä ja työhyvinvoinnista -tai sen puutteesta.