lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehet synnyttäisivät, niin sektio tehtäisiin aina. Eikä edes lähdettäisi puhumaankaan mistään että "alatie on luonnollista, leikkauksessa on aina riskejä" jada jada jada. Aivan taatusti oltaisiin sitä mieltä, ettei miehen tarvitse ottaa sitä riskiä että repeäisi peniksestä peräaukkoon asti auki ja kärsisi loppuikänsä pidätyskyvyttömyydestä ja kivuliaasta/toimimattomasta seksistä.

Mutta kun vain miehen seksi, nautinto ja kivuttomuus ovat tärkeitä asioita, naisen kuuluukin kärsiä ja kärsimysten lievitys on vain tyhmää ja turhaa resurssien hukkaa, mitäs prinsessoja oikein olette olevinanne häh?

Tämä! Kulttuuriin iskostettua! Eikä tämä kulttuuri muutu ennen kuin naiset itse muuttuvat, eivätkä kilpaile kärsimyksellä ja uhrautumisella vaan vaativat kivuttomuutta ja nautintoa kuten miehet! 

No niin. Jospa rauhoitut vähän kiihkostasi ja ymmärrät muutaman faktan. Kaikkea kipua ei synnytyksestä saa lääkittyä pois. Ihmisiä ei myöskään "turhaan" aleta altistamaan leikkauksen riskeille ja leikkauksesta aiheutuville kivuille. Kivunlievitystä on eri muodoissa saatavana niin alatiesynnytyksen kuin sektion aikana sekä niiden jälkeen. Mitään täysin kivutonta vaihtoehtoa ei ole, paitsi se, ettet tee yhtään lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hätä-, kiireellinen ja suunnitellulla sektiolla synnyttäneiden välillä on eroja komplikaatioiden todennäköisyydessä, niin tällöin on mielekkäämpää verrata näitä sitten keskenään. Näistä ryhmistä ei kuitenkaan yhtään synnyttäjää voida tilastoida alatiesynnyttäjiksi.

Ne joiden alatiesynnytys epäonnistuu ja se johtaa sektioon, pitää tilastoida erikseen. He eivät ole samassa tilanteessa kuin suunnitellulla sektiolla synnyttäneet.

Näinhän jokainen täysjärkinen ajattelee. Se, että nämä tilastoidaan samaan sektiot-sarakkeeseen, täytyy olla tarkoituksellista. Kysymys lyhyesti: Miksi?

 Tässä on varmaan joku suuri salaliitto taustalla saada naiset synnyttämään alateitse! Kannattaa täällä kilpaa kehua sitä, miten hyvä vaihtoehto se iso leikkaus on. Siinähän ei mitään riskejä ole, kun ne riskiprosentit komplikaatioille on pelkkä tilastointivirhe 😏

"Minun rakas puolisoni soitti heti synnytyksen jälkeen onnen huumassa omille ja minun vanhemmille syntyneestä vauvasta ja kertoi että ihan helposti se sieltä pulpahti.

Kuuntelin vieressä silmät pystyssä. Joo ei ollut pitkä tai vaikea synnytys mutta ei nyt ihan helposti pulpahtanut kuitenkaan. Toki hänelle oli helppo ja kivuton."

Mun mies tokaisi kanssa synnytyksen jälkeen, että "ei se niin kamalaa ollutkaan!". Katsoin häntä kyllä aika murhaavasti. Itse en ajatellut hetkeen mennä uudestaan, niin kovasti se sattui. Missään muussa tilanteessa en ole kokenut niin musertavaa kipua ja hallinnanmenettämisen tunnetta. Keho vie ja minä vikisen... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset hoidetaan aina vähän sinnepäin. Niin se vaan on eikä se tule mihinkään muuttumaan. Lapsia en tätä menoa halua. Naistenklinikalla olen joutunut gynekologisten vaivojen takia asioida ja tuli tunne että kohdellaan kuin esinettä. Mitään halua olla raskaana ja synnyttää ei ole eikä tulekaan tätä menoa. Toisaalta julkisen resurssit ei myöskään riitä naisten hyvään hoitoon. Ilmeisesti miehet valittaa enemmän niin miesten hoidosta ollaan tarkempia? Ihmetyttää vaan kun esim oma ex poikaystävä sai heti ajan julkiselle kun peniksessa oli jotain vaivaa.

Ei kyllä saa aikaa julkiselle kovin nopeasti jos peniksessä on jotain paitsi ehkä jos se olisi poikki tms. 

Ei varmaan saakaan heti, mutta tuskin pitää odottaa että perheen lapsiluku on täynnä.&n

Eli vaihdevuosiin pitää odottaa, jotta lapset on kaikki varmasti jo tehty? Siihen asti saa kärvistellä jonkun vaivan kanssa. Empä yhtäkään lasta tekisi, jos asia on näin. Minä haluan, että elämänlaatuni on parhaalla mahdollisella tolalla. Eikä vasta joskus tulevaisuudessa ehkä.

Eli vaihdevuosiin pitää odottaa, jotta lapset on kaikki varmasti jo tehty? Siihen asti saa kärvistellä jonkun vaivan kanssa. Empä yhtäkään lasta tekisi, jos asia on näin. Minä haluan, että elämänlaatuni on parhaalla mahdollisella tolalla. Eikä vasta joskus tulevaisuudessa ehkä.

Juuri näin se on. Mulla korjattiin revennyt väliliha 42-vuotiaana, 16-vuotta synnytyksen jälkeen. Moneen kertaan toisteltiin että ei me yleensä näin nuoria leikata. 

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää sektiolla synnyttävät. Makaavat liikuntakyvyttöminä toisten armoilla alapää paljaana pöytään sidottuna. Tärisevät myrkyistä, oksentavat, eivätkä saa vastasyntyneen kanssa koskaan kahdenkeskistä aikaa oksitosiinihöyryissä. Maito ei nouse ja suuremman verenhukan vuoksi pystyssä pyörryttää. Kipujen vuoksi tarvitsevat opiaatteja vuodeosastolla ja niitäkin saa vain rajallisesti koska muuten vauvalle tulee hengityslama.

 

T. Anestesiahoitaja

Just näin! Olen läpikäynyt sekä sektion että alatiesynnytyksen ja valitsisin jälkimmäisen ehdottomasti jos se omasta valinnasta on kiinni. Sektion jälkeen toipumisessa kesti todella pitkään ja leikkaushaava oli paljon kipeämpi kuin  alatiesynnytyksen jälkeen muutaman tikin vaatinut alapää. Vauvaakin oli paljon vaikeampi ja kivuliaampi hoitaa ja syöttää kun ei sitä kipua tosiaan voi kovin hyvin lääkitä mikäli imettää haluaa.

Synnyttäjien lakisääteunen tiedonsaantioikeus ei toteudu. Synnyttäjille mm. väitetään että sellaiset repeämät, joita ei voi korjata, on todella harvinaisia. Sitten ku meet hakemaan hoitoa, niin naureskellaan että kaikillehan näitä tulee eikä näitä voida korjata. Se vaan on sellaista, kun on alateitse synnyttänyt. 

Itselleni tuli toisessa synnytyksessä iso repeämä jota ei huomattu ja siten tietenkään myös korjattu. Oli siis itsessään sellainen että olisi korjattu synnytyksen yhteydessä jos olisi huomattu. Korjausleikkausta vitkuteltiin kaikenmaailman verukkeilla. Korjattiin sitten monen vuoden päästä siltä osin kuin voitiin. Levatorvauriota ei voitu korjata. Koomista oli, kun halusin kolmannen synnyttää suunnitellulla sektiolla, niin taas vakuuteltiin että repeämät ovat harvinaisia ja korjataan tietysti heti huolellisesti synnytyksessä. Ja jos jotain jäisi, ne tietenkin korjattaisiin heti.

Sanoin että kiva kuulla. Kirjoita se myös sinne potilaskertomukseen, koska mun levatorvauriota edellisestä synnytyksestä ei muka voi korjata, mutta ilahduttavaa kuulla että voikin. Ja mistä voin hakea korvauksia kun viimeksi piti leikkausta odottaa yli neljä vuotta. Meni vähän vaikeeksi ja mutisi jotain epämääräistä että näin on käsketty sanoa.

Kolmas syntyi sektiolla suunnitellusti. Myös lapsivuodeaika meni hyvin, kun olin varautunut selviämään ihan itse. Mulla oli omat opiaatit ja virtsakatetrit mukana. En onneksi tarvinnut tällä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjien lakisääteunen tiedonsaantioikeus ei toteudu. Synnyttäjille mm. väitetään että sellaiset repeämät, joita ei voi korjata, on todella harvinaisia. Sitten ku meet hakemaan hoitoa, niin naureskellaan että kaikillehan näitä tulee eikä näitä voida korjata. Se vaan on sellaista, kun on alateitse synnyttänyt. 

Itselleni tuli toisessa synnytyksessä iso repeämä jota ei huomattu ja siten tietenkään myös korjattu. Oli siis itsessään sellainen että olisi korjattu synnytyksen yhteydessä jos olisi huomattu. Korjausleikkausta vitkuteltiin kaikenmaailman verukkeilla. Korjattiin sitten monen vuoden päästä siltä osin kuin voitiin. Levatorvauriota ei voitu korjata. Koomista oli, kun halusin kolmannen synnyttää suunnitellulla sektiolla, niin taas vakuuteltiin että repeämät ovat harvinaisia ja korjataan tietysti heti huolellisesti synnytyksessä. Ja jos jotain jäisi, ne tietenkin korjattaisiin heti.

Sanoin että kiva kuulla. Kirjoi

Vai että oikein omat opiaatit ja virtsakatetrit mukana. Sori mutta tässä vaiheessa jokainen jo ymmärtää tarinasi totuusarvon...

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää sektiolla synnyttävät. Makaavat liikuntakyvyttöminä toisten armoilla alapää paljaana pöytään sidottuna. Tärisevät myrkyistä, oksentavat, eivätkä saa vastasyntyneen kanssa koskaan kahdenkeskistä aikaa oksitosiinihöyryissä. Maito ei nouse ja suuremman verenhukan vuoksi pystyssä pyörryttää. Kipujen vuoksi tarvitsevat opiaatteja vuodeosastolla ja niitäkin saa vain rajallisesti koska muuten vauvalle tulee hengityslama.

 

T. Anestesiahoitaja

No en tärissyt, oksentanut tai ollut pyörryksissä suunniteltujen sektioiden jälkeen. Ihan omin jaloin menin ruokailemaankin. Ei tullut tulehduksia haavaan eikä muutenkaan minkäänlaisia ongelmia. Molemmilla kerroilla kotiuduin parissa päivässä ja vallan mainiosti pystyin hoitamaan vauvaa. Että voisiko tätä vähän vähemmän dramatisoida, kiitos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäjien lakisääteunen tiedonsaantioikeus ei toteudu. Synnyttäjille mm. väitetään että sellaiset repeämät, joita ei voi korjata, on todella harvinaisia. Sitten ku meet hakemaan hoitoa, niin naureskellaan että kaikillehan näitä tulee eikä näitä voida korjata. Se vaan on sellaista, kun on alateitse synnyttänyt. 

Itselleni tuli toisessa synnytyksessä iso repeämä jota ei huomattu ja siten tietenkään myös korjattu. Oli siis itsessään sellainen että olisi korjattu synnytyksen yhteydessä jos olisi huomattu. Korjausleikkausta vitkuteltiin kaikenmaailman verukkeilla. Korjattiin sitten monen vuoden päästä siltä osin kuin voitiin. Levatorvauriota ei voitu korjata. Koomista oli, kun halusin kolmannen synnyttää suunnitellulla sektiolla, niin taas vakuuteltiin että repeämät ovat harvinaisia ja korjataan tietysti heti huolellisesti synnytyksessä. Ja jos jotain jäisi, ne tietenkin korjattais

Vai että oikein omat opiaatit ja virtsakatetrit mukana. Sori mutta tässä vaiheessa jokainen jo ymmärtää tarinasi totuusarvon...

Kai sillä nyt oli skalpellikin mukana, että voi tarvittaessa itse suorittaa sektion.

Vierailija kirjoitti:

Eli vaihdevuosiin pitää odottaa, jotta lapset on kaikki varmasti jo tehty? Siihen asti saa kärvistellä jonkun vaivan kanssa. Empä yhtäkään lasta tekisi, jos asia on näin. Minä haluan, että elämänlaatuni on parhaalla mahdollisella tolalla. Eikä vasta joskus tulevaisuudessa ehkä.

 

Juuri näin se on. Mulla korjattiin revennyt väliliha 42-vuotiaana, 16-vuotta synnytyksen jälkeen. Moneen kertaan toisteltiin että ei me yleensä näin nuoria leikata. 

Nauroin ääneen. Kyllä ne sen välilihan korjaa heti synnytyksen jälkeen, mutta kiva kun täällä joku jaksaa viihdyttää ihmisiä tällaisilla saduilla.

Vierailija kirjoitti:

 

Vai että oikein omat opiaatit ja virtsakatetrit mukana. Sori mutta tässä vaiheessa jokainen jo ymmärtää tarinasi totuusarvon...

Siis mikä sun mielestä tässä on mahdotonta? Mullekin kirjoitettiin keskiraskaudessa Panacodia ja niitä on vielä jäljellä.  En ole edes harkinnut ottaa niitä mukaan mutta olisi se mahdollista. Katetreja saa ostaa apteekista kuka tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua säälittää sektiolla synnyttävät. Makaavat liikuntakyvyttöminä toisten armoilla alapää paljaana pöytään sidottuna. Tärisevät myrkyistä, oksentavat, eivätkä saa vastasyntyneen kanssa koskaan kahdenkeskistä aikaa oksitosiinihöyryissä. Maito ei nouse ja suuremman verenhukan vuoksi pystyssä pyörryttää. Kipujen vuoksi tarvitsevat opiaatteja vuodeosastolla ja niitäkin saa vain rajallisesti koska muuten vauvalle tulee hengityslama.

 

T. Anestesiahoitaja

No en tärissyt, oksentanut tai ollut pyörryksissä suunniteltujen sektioiden jälkeen. Ihan omin jaloin menin ruokailemaankin. Ei tullut tulehduksia haavaan eikä muutenkaan minkäänlaisia ongelmia. Molemmilla kerroilla kotiuduin parissa päivässä ja vallan mainiosti pystyin hoitamaan vauvaa. Että voisiko tätä vähän vähemmän dramatisoida, kiitos?

Ai sanotko samoin myös aloituksen artikkelissa esitellylle tapaukselle? Miksi ihmeessä kuvittelet, että koska kokemukseksi sektiosta oli tietynlainen on se totuus myös kaikkien muiden kohdalla. Melko itsekeskeinen asenne, sanoisin.

"Mua säälittää sektiolla synnyttävät. Makaavat liikuntakyvyttöminä toisten armoilla alapää paljaana pöytään sidottuna."

Ootteko te sun mielestä niin sadisteja että teidän armoille joutuvia pitää sääliä? 

Kai sillä nyt oli skalpellikin mukana, että voi tarvittaessa itse suorittaa sektion.

Av-mammalle kaikki vastaa aivokirurgiaa vaativuudeltaan. Katetrointi on pieni toimenpide jonka moni suorittaa useita kertoja päivässä ihan omin pikku kätösin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli vaihdevuosiin pitää odottaa, jotta lapset on kaikki varmasti jo tehty? Siihen asti saa kärvistellä jonkun vaivan kanssa. Empä yhtäkään lasta tekisi, jos asia on näin. Minä haluan, että elämänlaatuni on parhaalla mahdollisella tolalla. Eikä vasta joskus tulevaisuudessa ehkä.

 

Juuri näin se on. Mulla korjattiin revennyt väliliha 42-vuotiaana, 16-vuotta synnytyksen jälkeen. Moneen kertaan toisteltiin että ei me yleensä näin nuoria leikata. 

 

Nauroin ääneen. Kyllä ne sen välilihan korjaa heti synnytyksen jälkeen, mutta kiva kun täällä joku jaksaa viihdyttää ihmisiä tällaisilla saduilla.

Kiva että mun vammoista oli iloa edes sulle. Mua ei naurattanut yhtään. Luuletko tosiaan että korjausleikkaukset ovat vaan urbaania legendaa? Jos luulet, olet valitettavasti väärässä. Jos tiedät että korjausleikkauksia faktisesti on olemassa, mitä luulet että niissä korjataan? No niitä synnytysrepeämiä, joita ei ole synnytyksessä huomattu.

Huhhuh, meillä suvussa myös pelkkiä sektioita jo kahdessa polvessa, nyt kolmannessa. En itse edes halunnut lähteä yrittämään alakautta koska pelkäsin juurikin jotain tälläistä mitä Outille kävi. Tai vielä pahempaa, että vauvalle kävisi huonosti niin kuin mummini ensimmäiselle lapselle kävi, kuoli hoitovirheen seurauksena.

Sain suunnitellun sektion ilman sen kummempaa vääntöä. Kaikki meni ihan hyvin ja imetys lähti loistavasti käyntiin. 

Noissa sektioiden riskeistä kertovissa tilastoissa on mukana kiireelliset ja hätäsektiot, ei minusta ihan vertailukelpoista. Pitäisi olla omat tilastot suunnitelluille sektioille! Siinä on monenlaista haittoja ehkäisevää valmistelua mitkä kaikki jää pois jos leikkaussaliin mennään kiireellä. 

Jos Suomeen oikeasti halutaan lisää vauvoja pitää tuo alatiesynnytyksiin painostaminen lopettaa ja alkaa kohdella synnyttäjiä ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama juttu. Peloteltiin sektiolla ja koin että painostettiin alatiesynnytykseen. Ilokaasusta ei ollut apua,oksensin vain. Epiduraalia en ehtinyt saada. Menin kivusta sokkiin ja käperryin itseeni,kätilö huusi ettei nyt voi jäädä haaveilemaan! Repeämät ommeltiin ennenkuin ehdin puutua. Kätilö ei koskaan tullut keskustelemaan vaikka luvattiin.

Lapsi on  nyt  teini ja ainoaksi jäi. 

Mulle sanottiin että lapsi kuolee kun pelleilet etkä viitsi ponnistaa. Ainoaksi jäi myös, lapsi nyt 24v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli vaihdevuosiin pitää odottaa, jotta lapset on kaikki varmasti jo tehty? Siihen asti saa kärvistellä jonkun vaivan kanssa. Empä yhtäkään lasta tekisi, jos asia on näin. Minä haluan, että elämänlaatuni on parhaalla mahdollisella tolalla. Eikä vasta joskus tulevaisuudessa ehkä.

 

Juuri näin se on. Mulla korjattiin revennyt väliliha 42-vuotiaana, 16-vuotta synnytyksen jälkeen. Moneen kertaan toisteltiin että ei me yleensä näin nuoria leikata. 

 

Nauroin ääneen. Kyllä ne sen välilihan korjaa heti synnytyksen jälkeen, mutta kiva kun täällä joku jaksaa viihdyttää ihmisiä tällaisilla saduilla.

Kiva että mun vammoista oli iloa edes sulle. Mua ei naurattanut yhtään. Luuletko tosiaan että korjausleikkaukset ovat vaan urbaania legendaa? Jos luulet, olet valite

Miten hel ve tis sä välilihan repeämä jäisi keneltäkään huomaamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pitäisi ottaa teininä tai lapsena synnytusvakuutus, jolla voi synnyttää yksityisellä min tavalla haluaa. 

Missä yksityisellä? Suomessa voi synnyttää vain julkisessa sairaalassa. 

 

 

Siksi uusi systeemi. Saa valita vapaasti siihen kaikessa ollaan menossa. Synnytyksiä ei ole yksityisellä, koska ihmiset ei niistä halua maksaa. 

Ei onnistu. Vaikka sektiot olisivat suunniteltuja, voi vauvalla olla odottamattomia ongelmia ja niiden hoito yksityisellä olisi järkyttävän kallista. Ja kuten joku totesi, julkinen puoli ei tässä suostu joustavaan yhteistyöhön. Ihmiset maksaisivat mielellään sektiosta, mutta esteenä tieto siitä, että vauvan ripeä jatkohoito jumittuisi byrokratiaan.

Onko tähän jotain linkkiä?