lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Neljäs lapsi, synnytys alkoi verenvuodolla kotona, sitten sairaalassa pysähtyi, oksitosiinia, synnytys eteni nopeasti, lääkäri mukana, kätilö kylmän oloinen, puhumaton, Napanuora vauvalla kaulan ympäri kahdesti.

Synnytyksen jälkeen kun vauva oli pesty, puettu ja tuotiin minulle, huomasin että hengitys vaikeaa. mainitsin kätilölle tästä, niin sanoi,että kuvittelen vain.

Aikaa kului, vauvan hengitys aina vaikeampaa, vinkui, hinkui,oli vetämätön ja aina kun aina kun liikutin häntä, niin parkaisi Kun pidin häntä kapaloissa vain ihan paikallaan,ei parkaissut mutt hengitys oli hyvin vinkuvaa. Kun mainitsin tästä kätilölle useaan kertaan, hän vähätteli, kävi villkaisemassa, kuunteli hetken, sanoi, että ihan normaalisti vauva hengittää.Sanoi että olen yliherkkä.

Kului 1,5h, sanoin, että haluan lääkärin paikalle vauvalla on joku hätä hengittää vaikeasti, Kätilö sanoi, että ei tääll ole lääkäreitä öiseen aikaan, kaikilla kiire, Tiuskaisin, että minä tiedän, että vauvalla on joku hätä kun hengittää huonosti. Ja minä olen ammattilainen, sinä et, tiuskaisi kätilö.

Jaahas, ajattelin, nousin ylös, painoin oven vieressä olevaa hätäsummeria, hoitajia paikalle, kuin myös lääkäri, kerroin hänelle huoleni, kätilö selitti jotain yliherkästä äidistä, lääkäri kuunteli vauvan, koppas syliinsä ja lähti vauhdilla vauvalan teholle, minä perässä.

Vauvalla keuhkon repeämä, keuhko painunut kasaan. Nukutettiin akuutin hoidon ajaksi, joka kesti 3 vrk. Se on myös hyvin kipeä. Nenämahaletkulla maitoa, jota lypsin. Useita kertoja päivässä vauvalta kokeita. Kolmantena päivänä tuli ylilääkäri pahoittelemaan. Sanoin, ettei pahoittelut auta. minä sain neljännen lapseni, joten kokemusta oli.Jos kyseessä olisi ollut ensisynnyttäjä, ei olisi välttämättä hokannut niin kuin minä.Kerroin myös, että kätilöni oli tullut kesälomalta töihin, olin hänen eka synnytäjänsä ja kuulin kun hän sanoi toiselle kätilölle näin, että vituttaa tulla töihin, taas sitä samaa saamarin kitinää saa kuulla..Totesin, että jos kätilölle ei työt maistu, niin joutaa jäädä pysyvästi lomille. Ei ole kiva synnyttäjän tällaista kuulla.

Lopulta kun pääsin.  vauvan kanssa osastolle, niin kätilö tuli naama punaisena ja hyvin vaivautuneena luokseni. Meitä 4 äitiä samassa huoneessa, Sanoi, että on pahoillaan ja haluanko käydä synnytyksen läpi hänen kanssaan, En vastannut heti, tahallani annoin hänen punoittaa, Sitten sanoin, että en halua käydä hänen kanssaan mitään läpi. että ammattilaiseksi olet pirun ammattitaidoton, välinpitämätön ja ylimielinen. Sinä vaaransit tuolla asenteella vauvan hengen ja aiheutit hänelle ylimääräisiä kipuja ja hoitoja. Toivottavasti saat asiaankuuluvat sanktiot, etkä mokaa enää toiste. Ja vain sen takia kun sua vitutti tulla töihin loman jälkeen. Naama punoitti, soperteli jotain ja vapisi. En säälinyt yhtään, tiuskaisin vain että ala vetää siitä en halua nähdä sinua enää koskaan. ähti hyvin nopeasti. Muut äidiit ihan hiljaa, kunnes yksi sanoi, että eiköhän se oppinut.

Kätilö sai kirjallisen varoituksen, sekä vein asian polilasvahinkolautakunnalle, josta tuli korvauksia. Rahat on talletettu vauvan säästötilille, hänhän siinä kärsi, joten rahat ovat hänen.

Kyllä kätilö on ratkaiseva tekijä koko synntyksen ajan.Hän saattaa kirjaimellisesti päättää äidin ja vauvan elämästä. Siksi kannattaa äitien ja isien olla tarkkana ja nostaa tarvittaessa meteli jos huomaa että kätilö tunaroi. Kannattaa myös luottaa omaan vaistoon, ja vaatia parempaa palvelua jos kaikki ei ole hyvin.

Poikani on terve lapsi, ei jäänyt mitään pysyvää haittaa. Itseäni vieläkin ärsyttää tuon kätilön touhut, en anna koskaan anteeksi. 

Kuuleeko hallitus. Jos halutaan perheitä joissa on useampia lapsia, olisiko tässä hyvä paikka kohentaa asioita. 

Vauvan saaminen on naisen elämässä yksi suurimpia mullistuksia. Varsinkin esikoisen saaminen.

"Ei ole päässä vikaa, tosin kommentistasi päätellen et näytä olevan pensselin terävin kynä."

Matti Nykänen, oletko se sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä minä haluaisi sektion, sen vuoksi, että vauvalla on hyvä olla vain yhdessä asennossa. Sitten ollaan siinä ja odotetaan, että vauva liikkuu, koska tilanne voi muuttua sen myötä. Eli ei se ole sektion syy. Napanuora voi vain hetken olla sellaisessa kohtaa, että lapsi saa happea vain yhdessä asennossa. 

Okei. Eli kun ollaan alatiesynnytyksessä, niin kaiken saa tehdä saadakseen vauvan ulos, ja tästä ei voi valittaa, koska hyvä äiti ajattelee aina ensin vauvaa. Mutta tuossa kohtaa on ok, ettei halua sektion, vaikka voihan se tilanne huonontukin ihan hetkessä. Itse ainakin haluaisin vauvan mahdollisimman nopeasti ulos, jos on jo hapenpuutetta.

Kun sitä hapenpuutetta ei ole, jos on tietyssä asennossa. Mikä tässä nyt on vaikea ymmärtää. Monella on synnytyksessä sellaisia vaiheita, ettei vauva kestä kun yhtä tai kahta asentoa. Se on aivan normaalia, mutta ei näköjään kaikkien mielestä ole. 

Toisekseen, kyllä minulla saisi tehdä ihan mitä vain jos on esim. Hartiadystokia. Loppu viimein on pakkokin, esim. koittaa murtaa luita, jos mikään muu ei auta. Mieluummin murtunut luu, kuin kuollut vauva ja mahdollisesti myös äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ajatteli minun olevan kätilö, kun kysyin, että mitä he ajattelivat, että pitäisi tehdä, jos vauva kärsii hapen puutteesta ja jne. 

Empaattisuus ei maksa mitään, se on totta, mutta miten sen empatian halua näkyvän, kun on hätä. Itse ainakin haluan, että kätilö keskittyy tekemään kaikkensa, että saa lapsen ulos. Se on parasta empatiaa. Ja kyllä minä ymmärrän, että jos raavin, huudan ja potkin minulle saa sanoa napakasti. Tuskin siinä pöydässä muuten asiaa edes tajuaa. 

Enkä minä haluaisi sektion, sen vuoksi, että vauvalla on hyvä olla vain yhdessä asennossa. Sitten ollaan siinä ja odotetaan, että vauva liikkuu, koska tilanne voi muuttua sen myötä. Eli ei se ole sektion syy. Napanuora voi vain hetken olla sellaisessa kohtaa, että lapsi saa happea vain yhdessä asennossa. 

Aika monesti ihmisillä on synnytkseen niin paljon toiveita, että ne

Oletko raapinut ja potkinut kätilöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin päävikainen? Jälkivuoto on tietysti suurimmillaan heti synnytyksen jälkeen. Ei sitä samaa tahtia enää viikkojen päästä tule. Siivoavatko potilaat muillakin osastoilla wc:n toisten jäljiltä? Ja tuohon 10-21 ulkopuolelle jää aika paljon tunteja kun mies ei ole paikalla. Vai meinasitko, että vastasyntynyt nukkuu nätisti koko yön?

 

Ei ole päässä vikaa, tosin kommentistasi päätellen et näytä olevan pensselin terävin kynä.

On toki jälkivuoto suurinta synnytyksen jälkeen. Mitä sitten? Etkö osaa käyttää sidettä? Voit toki odottaa, että siivooja käy jonkun veritipan pöntön reunalta putsaamassa. Itse en kokenut tästä nyt olevan niin isoa vaivaa, että olisin viitsinyt asiasta numeroa tehdä.  Mikäli sinulla itselläsi lapsia edes olisi tietäisit, että vastasyntynyttä syötetään noin 3 tunnin välein. Ja en ole niin päävikainen, etten selv

Miksi et poistunut vessasta jos se oli verinen, ja sanonut, ettet voi sinne mennä ja hekeutunut toiseen vessaan. ei ne laitoshuoltajatkaan ehdi joka potilaan väliä putsaamaan-

Kuin myös jollain toisella on voinut tulla huono olo eikä siksi ole voinut siivota jälkiään. 

Kyllä on uusavutonta touhua. joka hetki pitäisi oll palkollinen auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuuleeko hallitus. Jos halutaan perheitä joissa on useampia lapsia, olisiko tässä hyvä paikka kohentaa asioita. 

Vauvan saaminen on naisen elämässä yksi suurimpia mullistuksia. Varsinkin esikoisen saaminen.

Juuri niin. Pistäkää ne yksityisiin hedelmöityshoitoklinikoihin käytettävät hulppeat Kela-korvaukset niihin julkisiin hedelmöityshoitoihin ja  synnytyssairaaloihin, että saadaan ihmiset oikeasti tekemään tekemään lisää lapsia. Pakkoko se Lohjakin oli sulkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan Outi ollut iloisempi jos vauva olisi kuollut? Hyvähän se on jos on saanut saman tien kirurgin kursimaan alapäänsä kokoon, nopeammin parantuu ja on entistä ehompi. Itse en tunne ketään, jolle olisi jäänyt pysyviä vaivoja synnytyksistä, mutta varmasti heitä on. Yleensä lehdissä haastatellaan naisia, joiden synnytysvaurioita ei ole suostuttu korjaamaan, esim. lantionpohjan laskeumat, virtsankarkailut yms.

Suomessa on erinomainen hoito synnyttäjille, vaikka osastolla voikin sitten olla melkoisen ankeaa.

Ei todellakaan ole entistä ehompi, ja mistä olet keksinyt että hoito olisi erinomaista? Se on olematonta verrattuna moneen muuhun maahan. Kohtelu on surkeaa ja äitiä syyllistävää. 

Minut esimerkiksi yritettiin väkisin ommella ilman puudutusta kun sen kuulemma kestää hyvin sitä edeltäneen koitoksen jälkeen. Ei saisi olla niiiin vaativa, äitinä pit

Ei tosiaan ole entistä ehompi, vaikka itselläni ei mitään hirveitä ongelmia ollut. Pystyin jopa istumaan synnytyksen jälkeen sairaalassa ilman kohtuutonta kipua. Mutta ei sitä entistä ehommaksi tule. Vatsalihakset heikentyivät raskauden aikana ja muutama muukin fyysinen kohta muuttui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysosasto on naisen häpäisyn viimeinen linnake. Yhteen kertaan jäi itsellänikin, minua ei stna toista kertaa kiduteta ja nöyryytetä - ja lähetetä siitä "ilosta" vielä lasku kotiin. Terveisiä Keski-Suomen keskussairaalaan: haistakaa pitkä paska!

Tismalleen sama kokemus samasta puljusta. Silloin vielä kärsivät hometiloista ja ainoa huolenaihe tuntui olevan että muistan valittaa sisäilmasta jotta remontti nopeutuu. 

 

Mitä nyt unohtivat sektion jälkeen vauvan nukkumaan täysin lääkepöllyisen äidin viereen (hätäsektio), meinasi kuolla ravinnon puutteeseen sillä maitoa ei tullut ja taju kankaalla äidillä. Edes kipulääkettä ei saanut ja imetysohjaus oli tissin runnomista ja itkua. Apua ei tietenkään saanut, vaikka ei kävelemään pystynyt, ruoka olisi jäänyt hakematta ellei isä olisi ollut paikalla. Pahat leikkauskivut, mutta hei kun vatsa revit

Nova on loistava. Mulla oli pitkä ja hankala synnytys niin sain kyllä sen aikana ja jälkeen kaiken mahdollisen avun. Ruuat tuotiin huoneeseen (luulin että näin tehdään kaikille, tai sitten johtui siitä että en pystynyt vielä liikkumaan?) ja hoitajat tukivat tosi hyvin ja olisivat kädestä pitäen auttaneet vessaan/suihkuun, mutta en tosiaan verenhukan takia pysynyt pystyssä edes hoitajan avulla, mutta kyllä se siitä sitten lähti lutviutumaan, kun sain punasoluja lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen osan kirjoituksia. 

Miten esimerkiksi se olis pitänyt hoitaa, jos vauva ei saa happea kuin äidin ollessa yhdessä asennossa? Tässä kritisoitiin, ettei äitiä huomioitu yhtään. Olisiko se aidosti kirjoittajan mielestä parempi, että äiti saisi liikkua ja vauva kärsisi hapen puutteesta? 

Toinen, mitä ihmettelen on se, että miksi teille ei saisi sanoa, että ole hiljaa/ älä huuda. Se nimittäin vain häiritsee ponnistamista ja riippuen äänen korkeudesta, estää kohdunkaulan rentoutumista  

Tai jos raavitte ja potkitte kätilöä, hän varmasti asiasta napakasti sanoo! 

Sitäjään en ihan ymmärrä, että miksi silloin kun on hartiabystokia, niin oikeasti, että haluaisi kätilön vain toimivan. Ei minulle tulisi mieleenkään, että siinä tilanteessa tarvitsisi ketään muuta miettiä, kun sitä vauvan irrotusta. Kyse on minuuteista, että se vauva selviää. Mulle on ainakin aivan sama

Tuosta huutamisesta: huusin, koska tunsin sen helpottavan ponnistusvaiheessa.

Huutavathan jotkut urheilijatkin esim. tenniksessä tai heittäessään moukaria. Pitäisikö heidätkin komentaa olemaan hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen osan kirjoituksia. 

Miten esimerkiksi se olis pitänyt hoitaa, jos vauva ei saa happea kuin äidin ollessa yhdessä asennossa? Tässä kritisoitiin, ettei äitiä huomioitu yhtään. Olisiko se aidosti kirjoittajan mielestä parempi, että äiti saisi liikkua ja vauva kärsisi hapen puutteesta? 

Toinen, mitä ihmettelen on se, että miksi teille ei saisi sanoa, että ole hiljaa/ älä huuda. Se nimittäin vain häiritsee ponnistamista ja riippuen äänen korkeudesta, estää kohdunkaulan rentoutumista  

Tai jos raavitte ja potkitte kätilöä, hän varmasti asiasta napakasti sanoo! 

Sitäjään en ihan ymmärrä, että miksi silloin kun on hartiabystokia, niin oikeasti, että haluaisi kätilön vain toimivan. Ei minulle tulisi mieleenkään, että siinä tilanteessa tarvitsisi ketään muuta miettiä, kun sitä vauvan irrotusta. Kyse on minuuteista, e

Tai vuoristoradassa: "Älkää huutako, se voi häiritä työntekijöitä ja kanssamatkustajia."

Tuosta raapimisesta ja potkimisesta. En muista olenko itse tehnyt niin, mutta ystävissäni on monia kätilöitä, joten olen nähnyt heidän kädet ja kyljet useasti ja tiedän heidän kertomuksia. Ei ole kovin ilmeisesti kovinkaan tavatonta, että kivun sokaisemana raavitaan, huudetaan ja potkitaan. Ei siihen voi kun sanoa napakasti. 

Heillä on siis kyljet usein mustelmilla ja kädet naarmuilla. 

Joku kertoi huutavansa, koska helpotti kipua. Niin varmasti tekee kaikki, mutta se vaikeuttaa ponnistamista, eli sitä kipua olisi luvassa huomattavasti pidempää, jos huudat. Ja tosiaan, tietyt äänen taajudet estää rentoutumista. Siihen perustuu synnytyslaulu. Eli haluatko huutaa ja mitään ei tapahdu, vai haluatko ponnistaa niin, että vauva liikkuu? 

Aivan kamalalle kätilö kun ajattelee teitä molempia! 

Äitini oli vaistomaisesti potkaissut hoitajan vastakkaiseen seinään, kun tämä oli yhtäkkiä varoittamatta ja ilman puudutusta viiltänyt välilihan auki. 80-luvulla tuo. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset availevat jalkojaan sitten? Ja valitetaan kun synnytys sattuu? Jalat kiinni niin jää tämäkin valitus pois. Naisissa se vika kun niin helpolla pääsee kettu koloon. 

Ja sitten itketään, kun kiltti incel ei saa naisia. xD

Mun mielestä näistä raskauden ja synnytyksen aiheuttamista riskeistä ja haitoista pitäisi puhua terveystiedossa tai viimeistään perheneuvolassa. 

Ne, jotka lapsia haluavat, tekevät niitä kyllä riskeistä huolimatta. Mutta haitat ja niiden oireet auttaisivat tunnistamaan ongelmia, milloin nainen tarvitsee apua. Liian moni jää vaan yksin ihmettelemään, että näin kävi ja luulee, että oireet kuuluvat asiaan.

Itse pääsin sikäli "helpolla", että lähinnä jäi virtsankarkailua ja laskeumaa ja lisäksi emätin tuntuu väljemmältä ja tunnottomammalta nykyään. Seksin aikana menee helposti ilmaa. Hyvin sujunut nopea alatiesynnytys 10v sitten, yksi repeämä.

Minulle jäi myös laskeumaa. Mikä siinäkin on, ettei näitä hoideta.

Vierailija kirjoitti:

Neljäs lapsi, synnytys alkoi verenvuodolla kotona, sitten sairaalassa pysähtyi, oksitosiinia, synnytys eteni nopeasti, lääkäri mukana, kätilö kylmän oloinen, puhumaton, Napanuora vauvalla kaulan ympäri kahdesti.

Synnytyksen jälkeen kun vauva oli pesty, puettu ja tuotiin minulle, huomasin että hengitys vaikeaa. mainitsin kätilölle tästä, niin sanoi,että kuvittelen vain.

Aikaa kului, vauvan hengitys aina vaikeampaa, vinkui, hinkui,oli vetämätön ja aina kun aina kun liikutin häntä, niin parkaisi Kun pidin häntä kapaloissa vain ihan paikallaan,ei parkaissut mutt hengitys oli hyvin vinkuvaa. Kun mainitsin tästä kätilölle useaan kertaan, hän vähätteli, kävi villkaisemassa, kuunteli hetken, sanoi, että ihan normaalisti vauva hengittää.Sanoi että olen yliherkkä.

Kului 1,5h, sanoin, että haluan lääkärin paikalle vauvalla on joku hätä hengittää vaikeasti, Kätilö sanoi, että ei tääll ole lääkäreitä öiseen aikaa

Minulla olisi varmaan puhjennut virtsarakko, jos mies ei olisi älynnyt pyytää kätilöä paikalle. Oli laitettu epiduraali, itse en tuntenut mitään. Mies oli havahtunut alavatsallani läpikuultavaan valtavaan palloon. Itse en nähnyt mahan takaa. Varmaan 2l virtsaa katetroitiin kätilön saavuttua miehen kutsumana paikalle.

En sinällään syytä kätilöä, koska tiedän, että sairaalassa on usein resurssipulaa. Se ei ole työntekijöiden vika, usein tekevät niska limassa töitä.

Kolme lasta synnyttänyt alateitse ja aina ollut turvallinen olo synnyttää.

 

Viimeisimmässä synnytyksessä sama tilanne kuin lehtijutun naisella. Suuri vauva 4,3kg tulossa avosuin eli kasvot ylöspäin. Kätilö huomasi heti ponnistusvaiheessa ettei kaikki ole kunnossa. Pyysi lääkärin paikalla ja ultralla varmistettiim väärätarjonta. Leikkaussali varattiin valmiiksi sektiota varten ja sain yhden mahdollisuuden yrittää alakautta. Kaksi kätilöä neuvoi miten ponnistetaan liinavedolla ja lääkäri avitti imukupilla. Saatiin lapsi maailmaan ehjin nahoin. Itse lähdin suoraan kaavintaan suuren verenvuodon vuoksi (atoninen kohtu)  vuoksi ja  hb laski alle 70.

Kiitos ammattitaitoisten kätilöiden ja lääkärin tilanne voisi olla toinen. Vaikeassa tilanteessa tuli peloista huolimatta tunne että olen turvallisissa käsissä. Mikäli olisin synnyttänyt 100-vuotta sitten saunassa oltaisiin molemmat kuoltu vauvan kanssa. Jätän tämän tähän kenenkään  kauhukokemuksia vähättelemättä muistuttamaan että synnytykset voivat mennä myös hyvin.

 

Terveiset Hyvinkään sairaalan kätilöille ja lääkäreille olette huippuja

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole päässä vikaa, tosin kommentistasi päätellen et näytä olevan pensselin terävin kynä."

Matti Nykänen, oletko se sinä?

Niin. Ilmeisesti hänellä pieni kirjoitusvirhe sattunut. Te jotka täällä huutavat sen perään, että synnyttäjiä ja synnyttäneitä pitäisi kohdella paremmin...

Onko oma käytöksenne näitä paremman kokemuksen läpikäyneitä kohtaan empaattinen ja ymmärtäväinen vai tuomitseva/ylimielinen ja suorastaan ilkeä?