Lue keskustelun säännöt.
Yllätyttekö muut välillä siitä, miten paljon teistä pidetään?
25.10.2026 |
Ehkä vähän kummallinen aihe, mutta kuitenkin.
Elän itse pitkälti omissa oloissani 24/7 ja joskus olo on tosi yksinäinen. Itseluottamus laskee ja tuntuu, että olen yksin koko maailmassa, ja mahtaako kukaan välittää. Sitten tulee joku työpaikan pakollinen tapahtuma, tai vastaava meno jossa on tuttuja ihmisiä tai sukulaisia. Ja paljon ihmisiä selvästi ilahtuu kun minut näkee, tulevat innoissaan halaamaan, että onpa ihanaa nähdä! Tai kun menee yhden sukulaisen luo ja muut kuulevat että olet siellä, tulee monta muutakin kiireesti paikalle, että ehtivät sinut tavata.
Itse ihmettelen näitä aina jälkeenpäin. Että ympärillä kuitenkin on paljon ihmisiä jotka minusta pitävät, vaikka olin luullut aivan toisin. Kummallista ja yllättävää.
Toinen on se, kun ehtii juuri tuntea itsensä tosi surulliseksi ja yksinäiseksi, ja sitten yhtäkkiä tuleekin monelta ihmiseltä viestiä, että mitä kuuluu, tai että olin tullut mieleen.
Ja joo pidän kyllä itsekin ihmisiin yhteyttä mutten jatkuvasti, etten "häiritse".
Kommentit (13)
Olen yllättynyt koska minusta ei pidetä. Ei minun seurassani kukaan halua olla. Ei pyydetä mihinkään eikä minulla ooikeastaan ole sosiaalista elämää. Sen takia en saa töitäkään koska en osaa enää puhua ihmisille. Näin mennyt 6-7 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni tuhlaa nykyään energiansa ruuduille eikä kyläile ja pyydä ihmisiä näkemään.
Tuosta voi syntyä vaikutelma, ettei ketään kiinnostaisi. Ilahtuvat sitten kun joutuvat pakon edessä johonkin juhliin tai tapahtumaan, jossa näkevät muita rennoissa merkeissä.
Tai sitten riippuu olosuhteista. Itselläni on etätyö, eikä omalla paikkakunnalla juurikaan kavereita ole. Välimatkat ja erilaiset elämäntilanteet taas aiheuttavat sen, ettei kovin usein tavata. Ap
Ei liippaa ihan täysin ap:n aihetta, mutta mä aloitin uudessa vaativammassa = korkeamman statuksen tehtävässä töissä. On kyllä hämmentänyt, kuinka ihmisten suhtautuminen on muuttunut sen myötä. Kylläpä mun vitseille nykyään nauretaan!
Tämä on monesti totta. Monesti koko elämän ajatusmaailma perustuu mielikuviin, joista eivät välttämättä ole suurin osa ollenkaan totta. Pimeän ja harmaan syksyn keskellä voi helposti ajatella, että kukaan ei kaipaa sinua ja kaikki ovat sinut hylänneet, mutta todellisuus voi olla ihan toinen. He voivat ajatella itse ihan samalla tavalla.
Tuo aloitusviesti on kuin käänteinen tilanne minun elämääni verrattuna. Ihmettelen joskus sitä, kuinka vähän ihmiset minusta välittävät.
Olisin todella hämmästynyt ja yllättynyt, jos saisin joltain "mitä kuuluu" -viestin tai -puhelun.
Ja minulla on todella iso suku, molemmat vanhemmat elossa ja paljon sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei liippaa ihan täysin ap:n aihetta, mutta mä aloitin uudessa vaativammassa = korkeamman statuksen tehtävässä töissä. On kyllä hämmentänyt, kuinka ihmisten suhtautuminen on muuttunut sen myötä. Kylläpä mun vitseille nykyään nauretaan!
Tämän takia hain uutta itsenäistä työtä. En halua jatkaa terveydenhuollon asiantuntijalaumassa missä toisten pienentäminen on (työ)elämäntapa. Haluan pois, vuosikymmeniä kestin mutta en enää.
Ja sitten on meitä, joita ei oikeasti kukaan kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monen monta vuotta elänyt sellaisessa tilassa, jossa olen yhdentekevä mies naisille. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut katsomaan naisia silmiin avoimin sydämin, joka saa naisten silmät kostumaan, posket punertamaan ja leveän hymyn. Silti olen edelleen tilassa, jossa kuvittelen olevani yhdentekevä naisille. Kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättyisin jos pidettäisiin. Jostain syystä kukaan ei ota yhteyttä.
Olen yllättynyt siitä kuinka vähän perheeni/vanhempani minusta välittävät ja sitten yllättynyt siitä miten tykätty olen töissä. Tuo ensimmäinen surettaa minua ja jälkimmäistä ihmettelen, koska en itse kovinkaan monesta tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yllättynyt siitä kuinka vähän perheeni/vanhempani minusta välittävät ja sitten yllättynyt siitä miten tykätty olen töissä. Tuo ensimmäinen surettaa minua ja jälkimmäistä ihmettelen, koska en itse kovinkaan monesta tykkää.
Tämä osuu minuun myös. Ja ehkä siksi tuntuukin niin hassulta. Omien sisarusteni kanssa en ole missään tekemisissä, koska he eivät pidä minusta. Isän kanssakin harvoin. Äidin kanssa sentään soitellaan.
Siksi tuntuu hassulta, että jotkut muut ihmiset niin kovasti tykkäävät nähdä. Ap
Moni tuhlaa nykyään energiansa ruuduille eikä kyläile ja pyydä ihmisiä näkemään.
Tuosta voi syntyä vaikutelma, ettei ketään kiinnostaisi. Ilahtuvat sitten kun joutuvat pakon edessä johonkin juhliin tai tapahtumaan, jossa näkevät muita rennoissa merkeissä.