lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam

Vierailija kirjoitti:

Onpa järkyttävä kokemus. Minulla oli myös lapsi virheasennossa, ja synnytys oli järkyttävää kidutusta. Yli vuorokauden ajan sitä kesti, ja kohdunkaulaa runnottiin vähän väliä, kun se ei virheasennon vuoksi mahtunut aukeamaan. Runnomisen aiheuttama kipu oli aivan sanoinkuvaamatonta, mutta lohdutukseksi tuli vain tiuskimista.

Onneksi pääsin lopulta sektioon, niin sekä minä että vauva vältyimme vammautumiselta. Minua lohdutettiin sillä, että seuraava synnytys on sitten helpompi. Ei ole kyllä käynyt mielessäkään hankkia toista tuon kokemuksen jälkeen. Synnytysosastollakin sai itse hakea ruoat ja lakanat.

Kun mies kävi vasektomiassa, hänet puudutettiin hyvin ja siliteltiin kättä. Operaation jälkeen tuotiin ruoat vuoteeseen. Aika eri kohtelu kuin naisilla synnytyksessä tai vaikka kierukan laitossa.

Tuohon vikaan lauseeseen liittyen. Kävin itse (nainen) strerilisaatiossa. Kohtelu oli tosiaan ihan toista, kuin nuo synnytyskertomukset (en ole itse synnyttänyt). 

Hyvä esilääkitys, hymyilevät hoitajat ja lekuri leikkurissa. Lempeää käsittelyä ja heräämisen jälkeen lisää kipulääkettä, ruoka ja juoma vuoteeseen ja hoitaja halusi ehdottomasti taluttaa vessaan, etten vaan pyörry. Kivut pienen tähystysleikkauksen vuoksi eivät todellakaan tässä tapauksessa olisi vaatineet moista prinsessakohtelua, josko en tietenkään pahastunutkaan.

Toiset sitten marssivat tulisen renkaan läpi elämää luodessaan ja saavat paskan kohtelun. Ehkä täällä toivotaan, että kaikki naiset älyäisivät sterkata itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa siihen että kaikki pelokkaat leikattaisiin. 

Leikkaus ei ole niin kallis etten sitä omalle naiselleni maksaisi vaikka yksityisellä. Jenkkilässä ilman vakuutuksia taitaa maksaa 20 000 - 40 000 taalaa.

Mieluummin ehjä vaimo ja julkisella töihin kuin rikkinäinen eukko ja auto.

Sitten vielä fysioterapeutti joka on erikoistunut synnytyksen jälkeiseen kuntoutukseen. Ranskassa kuuluu hoitoon automaattisesti.

Sekin auttaisi naisia, jos joku ammattilainen auttaisi käymään läpi alapääjumpat, auttaisi löytämään vatsalihakset uudestaan jne. Osaisi arvioida, onko lääkäriin meno aiheellista. Varmasti auttaisi pääsemään yli myös siitä traumasta joka synnytys kuitenkin voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa suurinta osaa ei-synnyttäneitä huolettaa se, että pipari menee rikki vauvan myötä. Syy se on sekin olla hankkimatta lapsia. Älkää hankkiko. Mitä sitä muita turhaan pelottelemaan. 

Sektio lihavalle on muuten todellinen riski. Lisäksi sektiosta jää ruma arpi. Mitä lihavampi äiti, sitä rumempi arpi. 

Synnytys ei tosiasiassa ole sen parempi kokemus, kuin oikein kunnolla pskalla käyminen. Sattuu toki, mutta lääkkeitä asiaan on. Epiduraali poistaa kehon kyvyn synnyttää se lapsi. Sitten kiskotaan ja painetaan jne.  Naisen kroppa on tosiasiassa tehty lapsentekoa ajatellen. Luottakaa siihen, että keho tietää. Yleensä ongelmia tulee, jos hommaa joudutaan jouduttamaan syystä tai toisesta. Ja sitten keho ei kestä, kun se ei ole saanut rauhassa mukautua asiaan. 

Supistuksissa lohdullista on se, että ne kestävät vain hetken. Alkaa ja loppuu. Ei se synnytyksiin mitään tuntien tuskassa kieriskelyä ole. Omaa

Aika monella synnytys nimenomaan on useita tunteja, jopa yli vuorokauden, tuskissa kieriskelyä. Ole onnellinen jos sulla oli poikkeuksellisen nopea synnytys. Mietityttää kyllä oletko edes nainen kun puhut jostain piparista. Toisekseen kyllä esim. virtsan- ja ulosteenpidätuskyky on monelle aika tärkeää. "Rikkinäinen pipari" ei ole mikään pikkuasia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta raapimisesta ja potkimisesta. En muista olenko itse tehnyt niin, mutta ystävissäni on monia kätilöitä, joten olen nähnyt heidän kädet ja kyljet useasti ja tiedän heidän kertomuksia. Ei ole kovin ilmeisesti kovinkaan tavatonta, että kivun sokaisemana raavitaan, huudetaan ja potkitaan. Ei siihen voi kun sanoa napakasti. 

Heillä on siis kyljet usein mustelmilla ja kädet naarmuilla. 

Eli kun ihminen on kivun sokaisema, niin auttaa kun tiuskitaan ja käsketään käyttäytyä?

Ja meinaatko, että sen kivun sokaisemana saa potkia ja raapia, eikä asiasta edes pidä sanoa. Jos nätisti ei mene perille, niin kyllä silloin pitää sanoa napakammin. Ainakin mulle saisi sanoa, en kai mä nyt siitä loukkaantuisi, jos en tajuadi raapivani tai potkivani. En minä halua ketään satuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta raapimisesta ja potkimisesta. En muista olenko itse tehnyt niin, mutta ystävissäni on monia kätilöitä, joten olen nähnyt heidän kädet ja kyljet useasti ja tiedän heidän kertomuksia. Ei ole kovin ilmeisesti kovinkaan tavatonta, että kivun sokaisemana raavitaan, huudetaan ja potkitaan. Ei siihen voi kun sanoa napakasti. 

Heillä on siis kyljet usein mustelmilla ja kädet naarmuilla. 

Eli kun ihminen on kivun sokaisema, niin auttaa kun tiuskitaan ja käsketään käyttäytyä?

Olisiko tuohonkin hommaan henkilökunnalle hankittava piston- ja raapimisensuojavarusteet niin kuin joissakin päiväkodeissa ja kouluissa on jo tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta raapimisesta ja potkimisesta. En muista olenko itse tehnyt niin, mutta ystävissäni on monia kätilöitä, joten olen nähnyt heidän kädet ja kyljet useasti ja tiedän heidän kertomuksia. Ei ole kovin ilmeisesti kovinkaan tavatonta, että kivun sokaisemana raavitaan, huudetaan ja potkitaan. Ei siihen voi kun sanoa napakasti. 

Heillä on siis kyljet usein mustelmilla ja kädet naarmuilla. 

Eli kun ihminen on kivun sokaisema, niin auttaa kun tiuskitaan ja käsketään käyttäytyä?

Ja meinaatko, että sen kivun sokaisemana saa potkia ja raapia, eikä asiasta edes pidä sanoa. Jos nätisti ei mene perille, niin kyllä silloin pitää sanoa napakammin. Ainakin mulle saisi sanoa, en kai mä nyt siitä loukkaantuisi, jos en tajuadi raapivani tai potkivani. En minä halua ketään satuttaa. 

Kivuissaan potkiva ihminen ei tee sitä potkimista pahuuttaan ja ilkeyttään.

Itselläni on joskus ollut niin paha kiputilanne (ei synnytys), että olen potkinut ja huutanut, tehnyt jotain liikettä koska tuntunut sen liikkeen edes vähän helpottavan.

Tietty mietityttää, että synnytykseen kun nykyään on vaikka mitä kipulääkkeitä, niin miksi ne kivut päästetään siihen asti, että toinen kirkuu ja potkii ilmaa tuskissaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi näyttöä siitä, että naisen pelko ja pahat aavistukset korreloivat sektion tarpeen kanssa, olisi järkevää leikata ne naiset, jotka niin haluavat synnyttää. Tällaista korrelaatiota ei vaan taida olla, joten ei lääketieteellisiä päätöksiä voi sen mukaan tehdä. Se, ennakoiko suvun naisten vaikeat synnytykset vaikeita synnytyksiä onkin mielenkiintoinen kysymys, josta voisi kaivaa tutkittua tietoa. Huom, ei mitään kumminkaimannaapurin kokemuksia keräiltynä. Itse jos pitäisi arvat, väittäisin, ettei tässäkään ole yhteyttä, paitsi joidenkin sairauksien tai perinnöllisten rakenteiden (vaikka lyhytkasvuisuus) osalta. Tämä siis vain valistumaton arvaus.

Omalla kohdallani äitini on aina muistuttanut, kuinka ei voinut imettää, maitoa ei vaan tullut. Pelkäsin, että sama toistuisi kohdallani, mutta onneksi ennen ensimmäisen lapsen synt

Ei naisen tule saada päättää synnytystapaansa. Se homma kuuluu naista hoitavalle synnytyslääkärille. Hänellä on koulutus synnytyksiin, niiden hoitoon ja riskiarvioon. Toki lääkärin pitää potilaan kanssa yhteystyössä päättää synnytykseen kuuluvista asioista, mutta koska lääkäri kantaa kuitenkin vastuun, niin hänellä täytyykin olla enemmän valtaa päättää asiasta.

Itselle tehtiin juuri gynekologinen leikkaus ja sitä ennen oli hoidettu samaa vaivaa muutamalla eri toimenpiteellä. Juuri kun oli sovittu, että tehdään se ja se toimenpide siten ja siten, niin ilmeni asia x, y tai z, jonka vuoksi piti muuttaa suunnitelmia. Kerran jopa kesken toimenpiteen. Mitä siitäkin olisi tullut, jos minä olisin alkanut vaatimaan, että kun minä haluan, että tehdään niin ja niin. Siitä olisi tullut suurempia ongelmia. Luotin lääkäreihin, he nyt kuitenkin olivat aiheeseen minua enemmän perehtyneitä.

Sama synnytyksen suhteen. niin moni asia voi muuttua vaikka kesken synnytyksen, ettei sitten voikaan tehdä niin kuin alunperin mietittiin ja mihin valmistauduttiin. Siitä on yhdenkään naisen turha sitten uhriutua, että luvattiin sektio, mutta en saanutkaan. Tai luvattiin puudutus, mutta pitikin sitten ilman synnyttää. Sellaista se on. Pitää ymmärtää ettei synnytyksiä, tai ylipäätään leikkauksia ja toimenpiteitä voi suunnitella kovin tarkasti etukäteen. On kiva, jos kaikki menee suunnitellusti, mutta sen varaan ei kannata korttejaan laittaa.

Ja edelleen, oletko sitä mieltä, ettei hoitohenkilökunta saa sanoa, jos potkit ja raavit kivuissasi? Siis sitä mieltä, että heidän täytyy vain ottaa ne mustelmat ja raapimat vastaan ilman, että asiasta saa mitään sanoa? Et ole tosissasi? Ihmeellisiä asenteita joillakin! En ymmärrä alkuunkaan. Ihmekös, jos kaikki tuntuu teistä kamalalta, koska teistä hoitajien ja lääkäreiden tulee kestää vaikka mitä. Kipulääkkeissä on synnytyksessä rajansa, ihan syystä. Vai tuliko siitä huutoa, jos vauva menehtyisi, kun sai liikaa kipulääkettä. Ja fakta on myös se, kaikilla ebiduraali ei toimi, eikä se myöskään yleensä vie ponnistusvaiheen kipua pois. Toisilla se taas toimii, liiankin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleen, oletko sitä mieltä, ettei hoitohenkilökunta saa sanoa, jos potkit ja raavit kivuissasi? Siis sitä mieltä, että heidän täytyy vain ottaa ne mustelmat ja raapimat vastaan ilman, että asiasta saa mitään sanoa? Et ole tosissasi? Ihmeellisiä asenteita joillakin! En ymmärrä alkuunkaan. Ihmekös, jos kaikki tuntuu teistä kamalalta, koska teistä hoitajien ja lääkäreiden tulee kestää vaikka mitä. Kipulääkkeissä on synnytyksessä rajansa, ihan syystä. Vai tuliko siitä huutoa, jos vauva menehtyisi, kun sai liikaa kipulääkettä. Ja fakta on myös se, kaikilla ebiduraali ei toimi, eikä se myöskään yleensä vie ponnistusvaiheen kipua pois. Toisilla se taas toimii, liiankin hyvin. 

Siis epiduraali... ;)

Tuosta kivun kokemuksesta. Pitää ottaa aina huomioon, että se on subjektiivinen kokemus, jollain korkeampi kipukynnys kuin toisella. Itse neljä synnytystä kokeneena voin sanoa, ettei sitä kipua saa kokonaan pois alatiesynnytyksessä, sillä jos sinut puudutetaan kokonaan navasta alaspäin häviää myös tunne ponnistamisen tarpeesta. Ne viimeiset avaavat supistukset on pahimpia ja toki itse vauvan syntymä sattuu eniten, mutta olen hengissä selvinnyt ja nähtävästi se kipu aika nopeasti unohtuu kun olen useamman kerran uskaltanut moiseen ryhtyä. Sektiota en ole ikinä halunnut enkä tarvinnut. Onnistuneella alatiesynnytyksellä on hyötyä myös syntyvälle vauvalle.

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleen, oletko sitä mieltä, ettei hoitohenkilökunta saa sanoa, jos potkit ja raavit kivuissasi? Siis sitä mieltä, että heidän täytyy vain ottaa ne mustelmat ja raapimat vastaan ilman, että asiasta saa mitään sanoa? Et ole tosissasi? Ihmeellisiä asenteita joillakin! En ymmärrä alkuunkaan. Ihmekös, jos kaikki tuntuu teistä kamalalta, koska teistä hoitajien ja lääkäreiden tulee kestää vaikka mitä. Kipulääkkeissä on synnytyksessä rajansa, ihan syystä. Vai tuliko siitä huutoa, jos vauva menehtyisi, kun sai liikaa kipulääkettä. Ja fakta on myös se, kaikilla ebiduraali ei toimi, eikä se myöskään yleensä vie ponnistusvaiheen kipua pois. Toisilla se taas toimii, liiankin hyvin. 

Sanominen ja tiuskiminen kuitenkin on eri asioita. Ihan omista kokemuksista muistan, kuinka minulle tiuskittiin joka asiasta, ja ystävällisin kohtelu tuli puudutuksen laittaneelta lääkäriltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi näyttöä siitä, että naisen pelko ja pahat aavistukset korreloivat sektion tarpeen kanssa, olisi järkevää leikata ne naiset, jotka niin haluavat synnyttää. Tällaista korrelaatiota ei vaan taida olla, joten ei lääketieteellisiä päätöksiä voi sen mukaan tehdä. Se, ennakoiko suvun naisten vaikeat synnytykset vaikeita synnytyksiä onkin mielenkiintoinen kysymys, josta voisi kaivaa tutkittua tietoa. Huom, ei mitään kumminkaimannaapurin kokemuksia keräiltynä. Itse jos pitäisi arvat, väittäisin, ettei tässäkään ole yhteyttä, paitsi joidenkin sairauksien tai perinnöllisten rakenteiden (vaikka lyhytkasvuisuus) osalta. Tämä siis vain valistumaton arvaus.

Omalla kohdallani äitini on aina muistuttanut, kuinka ei voinut imettää, maitoa ei vaan tullut. Pelkäsin, että sama toistuisi kohd

Sama synnytyksen suhteen. niin moni asia voi muuttua vaikka kesken synnytyksen, ettei sitten voikaan tehdä niin kuin alunperin mietittiin ja mihin valmistauduttiin. Siitä on yhdenkään naisen turha sitten uhriutua, että luvattiin sektio, mutta en saanutkaan. Tai luvattiin puudutus, mutta pitikin sitten ilman synnyttää. Sellaista se on. Pitää ymmärtää ettei synnytyksiä, tai ylipäätään leikkauksia ja toimenpiteitä voi suunnitella kovin tarkasti etukäteen. On kiva, jos kaikki menee suunnitellusti, mutta sen varaan ei kannata korttejaan laittaa.

Kuinkahan monessa muussa toimenpiteessä voisi vaan olla, että joo ei nyt voida puuduttaa, semmosta se nyt vaan välillä on 🤔

"Sekin auttaisi naisia, jos joku ammattilainen auttaisi käymään läpi alapääjumpat, auttaisi löytämään vatsalihakset uudestaan jne."

Tuota tarkoitat varmaan lantionpohjanlihaksia? Synnytyksen jälkeen ei saa heti mitään vatsalihaksia alkaa treenaamaan, sillä raskauden aikana vatsalihakset erkanevat toisistaan, joka mahdollistaa mahan kasvamisen. Synnytyksen jälkeen on tärkeää antaa vatsalihasten väliin tulleen raon palautua (noin 5-8 viikkoa), ennen treenaamisen aloittamista. Mulla kyllä kätilö on pyytänyt ennen kotiutumista kokeilemaan varovasti saanko lantionpohjanlihaksia jännitettä ja myös lääkäri jälkitarkastuksessa on tarkastanut asian ja antanut tarvittaessa lisäohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa suurinta osaa ei-synnyttäneitä huolettaa se, että pipari menee rikki vauvan myötä. Syy se on sekin olla hankkimatta lapsia. Älkää hankkiko. Mitä sitä muita turhaan pelottelemaan. 

Sektio lihavalle on muuten todellinen riski. Lisäksi sektiosta jää ruma arpi. Mitä lihavampi äiti, sitä rumempi arpi. 

Synnytys ei tosiasiassa ole sen parempi kokemus, kuin oikein kunnolla pskalla käyminen. Sattuu toki, mutta lääkkeitä asiaan on. Epiduraali poistaa kehon kyvyn synnyttää se lapsi. Sitten kiskotaan ja painetaan jne.  Naisen kroppa on tosiasiassa tehty lapsentekoa ajatellen. Luottakaa siihen, että keho tietää. Yleensä ongelmia tulee, jos hommaa joudutaan jouduttamaan syystä tai toisesta. Ja sitten keho ei kestä, kun se ei ole saanut rauhassa mukautua asiaan. 

Supistuksissa lohdullista on se, että ne kestävät vain hetken. Alkaa ja loppuu. Ei se synnytyksiin mitään tuntien tuskassa kieriskelyä ole. Omaa

Anteeksi mutta miksi nainen ei saisi olla huolissaan miten piparille käy synnytyksessä? Jos kysymyksessä olisi miehen seksuaalinen nautinto, niin kaikkensa tehtäisiin, että se saataisiin säilymään....

Minä haluan nauttia seksistä, ja jos piparin vauriot voi jotenki ehkäistä niin haluan todellakin tietää miten ja että näin myös tehdään eikä vaan vähätellä!

Kai te ootte tehneet aina valituksen huonosta kohtelusta? 

Vierailija kirjoitti:

"Sekin auttaisi naisia, jos joku ammattilainen auttaisi käymään läpi alapääjumpat, auttaisi löytämään vatsalihakset uudestaan jne."

Tuota tarkoitat varmaan lantionpohjanlihaksia? Synnytyksen jälkeen ei saa heti mitään vatsalihaksia alkaa treenaamaan, sillä raskauden aikana vatsalihakset erkanevat toisistaan, joka mahdollistaa mahan kasvamisen. Synnytyksen jälkeen on tärkeää antaa vatsalihasten väliin tulleen raon palautua (noin 5-8 viikkoa), ennen treenaamisen aloittamista. Mulla kyllä kätilö on pyytänyt ennen kotiutumista kokeilemaan varovasti saanko lantionpohjanlihaksia jännitettä ja myös lääkäri jälkitarkastuksessa on tarkastanut asian ja antanut tarvittaessa lisäohjeita.

https://yle.fi/a/3-10014921

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa suurinta osaa ei-synnyttäneitä huolettaa se, että pipari menee rikki vauvan myötä. Syy se on sekin olla hankkimatta lapsia. Älkää hankkiko. Mitä sitä muita turhaan pelottelemaan. 

Sektio lihavalle on muuten todellinen riski. Lisäksi sektiosta jää ruma arpi. Mitä lihavampi äiti, sitä rumempi arpi. 

Synnytys ei tosiasiassa ole sen parempi kokemus, kuin oikein kunnolla pskalla käyminen. Sattuu toki, mutta lääkkeitä asiaan on. Epiduraali poistaa kehon kyvyn synnyttää se lapsi. Sitten kiskotaan ja painetaan jne.  Naisen kroppa on tosiasiassa tehty lapsentekoa ajatellen. Luottakaa siihen, että keho tietää. Yleensä ongelmia tulee, jos hommaa joudutaan jouduttamaan syystä tai toisesta. Ja sitten keho ei kestä, kun se ei ole saanut rauhassa mukautua asiaan. 

Supistuksissa lohdullista on se, että ne kestävät vain hetken. Alkaa ja loppuu. Ei se synnytyksi

Naisen keho on toki luotu synnyttämään, mutta on silti fakta, että vaaratonta se ei ole. Eikä "luontoäitiä" v*ttuakaan kiinnosta, millaiseen epäkuntoon naaraan keho ja pipari touhussa menee: riittää, että lisääntymiskyky säilyy ja halu päästää uros niskaansa. Sillä ei ole väliä, tuntuuko se hyvältä, kunhan siemen saadaan sisälle. Näin evolutiivisesta näkökulmasta. Valitettavasti. Siksi en luota pelkän "luontoäidin" voimaan.

Jännä, että ennen sektiota se on "valtavan iso hja vaarallinen keikkaus", mutta sen jälkeen se on pikkujuttu, josta ei tarvitse toipua. Heti vaan pystyyn, suihkuun ja lakanoita vaihtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hän vastasi tähän, jossa siis sanotaan muiden valehtelevan, olevan laiskoja ja hemmottelua odottavia, väitti että mies kyllä saa olla lähes koko päivän mukana, hoitajat auttaa. Eikö tässä väheksyä?"

 

Niin no tekstihän alkoi sillä, että uskoo kertomusten olevan liioiteltuja. Niin uskon minäkin. Vastaili ihmisten valituksiin, mitä ketjuissa lukenut, omalla kokemuksella. Asenne täällä tosiaan joillain sellainen, että odottaa suunnilleen oman piian seisovan osastolla nurkassa jolta odottaa ympärivuorokautista palvelua. Ehkä odotuksiaan pitäisi laskea vähän realistisemmalle tasolle.

 Ja jatkan vielä, että eihän tässä valehdellut vaan kyllä osastolla saa olla se mies mukana vierailuajan puitteissa ihan niin paljon kuin haluatte. Valheitako te nyt haluatte kuulla?

No, 2 vuotta sitten ei saanut olla. Ja minä en valehtele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sekin auttaisi naisia, jos joku ammattilainen auttaisi käymään läpi alapääjumpat, auttaisi löytämään vatsalihakset uudestaan jne."

Tuota tarkoitat varmaan lantionpohjanlihaksia? Synnytyksen jälkeen ei saa heti mitään vatsalihaksia alkaa treenaamaan, sillä raskauden aikana vatsalihakset erkanevat toisistaan, joka mahdollistaa mahan kasvamisen. Synnytyksen jälkeen on tärkeää antaa vatsalihasten väliin tulleen raon palautua (noin 5-8 viikkoa), ennen treenaamisen aloittamista. Mulla kyllä kätilö on pyytänyt ennen kotiutumista kokeilemaan varovasti saanko lantionpohjanlihaksia jännitettä ja myös lääkäri jälkitarkastuksessa on tarkastanut asian ja antanut tarvittaessa lisäohjeita.

https://yle.fi/a/3-10014921

 

"Ranskassa valtio korvaa jokaiselle naiselle vähintään kymmenen tuntia lantionpohjatreenejä synnytyksen jälkeen. Käytäntö on poikkeuksellinen maailmassa."