Jaatteko puolison kanssa kaiken? Onko puolisollasi pääsyä puhelimellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Ystävieni lähettämät viestit ja kuvat on kirjesalaisuutta. Jos tietäisin jonkun ystävän näyttävän ne omalle miehelle loppuisi yhteydenpito saman tien

Millaisia nämä kuvat sitten oikein ovat, jos niitä ei kehtaa miehelle näyttää? Itse saan aika harvoin mitään kuvia ystäviltäni, mutta jos niitä joskus tulee, niin ne ovat aina sellaisia, jotka voisi näyttää kenelle tahansa. Kuvia esimerkiksi jostakin lomakohteesta tai lapsista leikkimässä.

Just tässä on teidän ajatusvirhe. Ei tarvitse olla kyse mistään, mitä ei KEHTAA näyttää - ei niissä kuvissa välttämättä ole mitään ihmeellistä. Mutta miksi kaikki pitäisi näyttää miehelle? Eikö mitään keskusteluja ja ajatuksenvaihtoja ystävän kanssa muka voi pitää vain kahdenvälisinä ilman, että tuntuu, että kyseessä on sala

Tässä meillä on sitten näkemysero. Itsestä se taas kuulostaa todella epäterveeltä tavalta toimia, jos puolisolta pitäisi salata jotain. Toki työasiat on erikseen, kun niissä on usein vaitiolovelvollisuus, mutta yksityiselämän asioissa en salailua ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tule vastausta tähän: Oletko kertonut ystävällesi, että miehesi voi lukea kaikki sinulle tulevat viestit? Kerrotko Marjatalle, että kun kerroit wa:ssa niistä alapään vaivoistasi ja  syöpäepäilystäsi, niin keskusteltiin Kallen kanssa ehtoolla niistä  saunalauteilla, kun Kalle luki sen viestisi? Voiko ystäväsi avautua luottamukselle asioistaan sinulle? Onko sinulla ystäviä?

Ei vieläkään vastausta.

Pitäiskö sun kertoa, keneltä kysyt? Aloittajaltako? Itse olen ainakin jo vastaavanlaisiin, minulle esitettyihin kysymyksiin vastannut, mutta en ole ap. 

Kysymyksiin on vaikea saada vastauksia, jos ei kohdista niitä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

"Meillä ei ole kummallakaan pienintäkään tarvetta penkoa toisen puhelinta."

 

EI meilläkään. Mutta käyttää toisen puhelinta voi aivan yhtä vapaasti, kuin omaansakin. Ei meillä "pengota" omiakaan puhelimia.

Mistä tiedät, ettei puolisosi pengo? Ja jos itse pengot, eihän hän tiedä? Mielestäni tällainen "kaiken" jakaminen on naurettavaa. Tosiaan kun (toivottavasti) teillä molemmilla on omia ystäviä ja sukulaisia, joiden kuulumiset ei kuulu puolisolle v*ttuakaan? 

Onkohan muuten maailmassa miehiä ja naisia, jotka poistelevat viestejä puhelimesta ja sitten ovat ihan OK sen suhteen, että puoliso selaa puhelinta? 

Nyt vähän valoa pimeään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Ystävieni lähettämät viestit ja kuvat on kirjesalaisuutta. Jos tietäisin jonkun ystävän näyttävän ne omalle miehelle loppuisi yhteydenpito saman tien

Millaisia nämä kuvat sitten oikein ovat, jos niitä ei kehtaa miehelle näyttää? Itse saan aika harvoin mitään kuvia ystäviltäni, mutta jos niitä joskus tulee, niin ne ovat aina sellaisia, jotka voisi näyttää kenelle tahansa. Kuvia esimerkiksi jostakin lomakohteesta tai lapsista leikkimässä.

Just tässä on teidän ajatusvirhe. Ei tarvitse olla kyse mistään, mitä ei KEHTAA näyttää - ei niissä kuvissa välttämättä ole mitään ihmeellistä. Mutta miksi kaikki pitäisi näyttää miehelle? Eikö mitään keskusteluja ja ajatuksenvaihtoja ystävän kanssa muka voi pitää vain kahdenvä

 

Moni sarjapettäjä salailee asioita. Ahdistuu jos edes koskee puhelimeen.

"Tässä meillä on sitten näkemysero. Itsestä se taas kuulostaa todella epäterveeltä tavalta toimia, jos puolisolta pitäisi salata jotain. Toki työasiat on erikseen, kun niissä on usein vaitiolovelvollisuus, mutta yksityiselämän asioissa en salailua ymmärrä."

Esim. ystävän lähettämä yksityiselämänsä kriisiä koskeva luottamuksellinen viesti ei todennäköisesti ole tarkoitettu myös puolisollesi. Tiedätkö, miten salaisuudet ja juorut leviävät? "Tästä ei saisi puhua kenellekään, mutta..."

"Tässä meillä on sitten näkemysero. Itsestä se taas kuulostaa todella epäterveeltä tavalta toimia, jos puolisolta pitäisi salata jotain. Toki työasiat on erikseen, kun niissä on usein vaitiolovelvollisuus, mutta yksityiselämän asioissa en salailua ymmärrä."

Tuossahan ei ole kyse sinun ja puolisosi yksityiselämän asioista, vaan esim. sisaruksen tai läheisen ystävän yksityiselämän asioista. Etkö näe eroa?

Vierailija kirjoitti:

"Tässä meillä on sitten näkemysero. Itsestä se taas kuulostaa todella epäterveeltä tavalta toimia, jos puolisolta pitäisi salata jotain. Toki työasiat on erikseen, kun niissä on usein vaitiolovelvollisuus, mutta yksityiselämän asioissa en salailua ymmärrä."

Esim. ystävän lähettämä yksityiselämänsä kriisiä koskeva luottamuksellinen viesti ei todennäköisesti ole tarkoitettu myös puolisollesi. Tiedätkö, miten salaisuudet ja juorut leviävät? "Tästä ei saisi puhua kenellekään, mutta..."

Mikä tällainen kriisi sitten olisi? Perhekriisit, läheisen kuolema ja sairaudet ovat sellaisia, jotka totta kai voisin itse jakaa sekä ystävälleni että hänen puolisolleen. Heistä kumpikaan ei ole tähän mennessä ollut mikään juoruilija. En oikein ymmärrä, miksi ketään valitsisi puolisokseen jonkun juoruilijan, mutta kai jotkut niinkin tekevät.

"

Ei tarvitse olla kyse mistään, mitä ei KEHTAA näyttää - ei niissä kuvissa välttämättä ole mitään ihmeellistä. Mutta miksi kaikki pitäisi näyttää miehelle? Eikö mitään keskusteluja ja ajatuksenvaihtoja ystävän kanssa muka voi pitää vain kahdenvälisinä ilman, että tuntuu, että kyseessä on sala

Tässä meillä on sitten näkemysero. Itsestä se taas kuulostaa todella epäterveeltä tavalta toimia, jos puolisolta pitäisi salata jotain.   "

Mä taas ajattelen että eihän kyse ole _salaamisesta_ vaan mä esim. en näytä jotain kavereiden kuvia puolisolle koska sitä ei kiinnosta. Ei hän tiedä edes millaisia kuvia mä otan omilta tai meidän yhteisiltä reissuilta, joitain tietysti esittelen mitkä on sellaisia joiden tiedän kiinnostavan. 

Vierailija kirjoitti:

"Tässä meillä on sitten näkemysero. Itsestä se taas kuulostaa todella epäterveeltä tavalta toimia, jos puolisolta pitäisi salata jotain. Toki työasiat on erikseen, kun niissä on usein vaitiolovelvollisuus, mutta yksityiselämän asioissa en salailua ymmärrä."

Tuossahan ei ole kyse sinun ja puolisosi yksityiselämän asioista, vaan esim. sisaruksen tai läheisen ystävän yksityiselämän asioista. Etkö näe eroa?

Miksi sisaruksen tai läheisen ystävän yksityiselämän asioita pitäisi jakaa eteen päin jollekin toiselle? Eikö siinä syyllisty juurikin juoruiluun. Itse pyrin siihen, että jaan vain omia asioitani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisoni haluaisi, hän saa vapaasti lukea kaiken mitä puhelimeltani löytyy. Enpä usko, että kiinnostaisi.

Miksi saisi lukea? Äläkä vastaa, että "koska ei ole mitään salaisuuksia", kyse ei ole siitä, vaan miksi suostuisit tuollaiseen kyttäämiseen?

Tjaah, jos se hänen mieltään rauhottaisi, niin miksipä en suostuisi? Sen voisi toki tulkita esim. aiheettomaksi mustasukkaisuudeksi, jota ei kannata ainakaan huvin vuoksi ruokkia.

No kun sehän juuri on ongelma, jos toisen mieli tarvitsee sellaista rauhoittelua, että pitää tutkia toisen puhelin. Eli kehittää epäluuloja ja mustasukkaisuutta tyhjästä.

Avoimuus ja rehellisyys parantaa ja rauhoittaa mustasukkaisen mieltä.

Jos hänelle antaa luvan jos hän haluaa niin eihän hän silloin edes halua tutkia puolisonsa luuria.

Salailu voi tällätavoin ainakin lievästi sairaan ja epävarman epäluuloisuutta ruokkia ja aiheuttaa turhaa draamaa. Psykot on sitten asia erikseen

Vierailija kirjoitti:

"

Ei tarvitse olla kyse mistään, mitä ei KEHTAA näyttää - ei niissä kuvissa välttämättä ole mitään ihmeellistä. Mutta miksi kaikki pitäisi näyttää miehelle? Eikö mitään keskusteluja ja ajatuksenvaihtoja ystävän kanssa muka voi pitää vain kahdenvälisinä ilman, että tuntuu, että kyseessä on sala

Tässä meillä on sitten näkemysero. Itsestä se taas kuulostaa todella epäterveeltä tavalta toimia, jos puolisolta pitäisi salata jotain.   "

 

Mä taas ajattelen että eihän kyse ole _salaamisesta_ vaan mä esim. en näytä jotain kavereiden kuvia puolisolle koska sitä ei kiinnosta. Ei hän tiedä edes millaisia kuvia mä otan omilta tai meidän yhteisiltä reissuilta, joitain tietysti esittelen mitkä on sellaisia joiden tiedän kiinnostavan. 

Ei tietenkään tarvitse näyttää, jos toista ei kiinnosta. Jos toista taas kiinnostaa, niin silloin itse tietysti näyttäisin. 

Meillä vastataankin toisen puhelimeen, kun se soi, eikä luurin omistaja ole paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Ystävieni lähettämät viestit ja kuvat on kirjesalaisuutta. Jos tietäisin jonkun ystävän näyttävän ne omalle miehelle loppuisi yhteydenpito saman tien

Millaisia nämä kuvat sitten oikein ovat, jos niitä ei kehtaa miehelle näyttää? Itse saan aika harvoin mitään kuvia ystäviltäni, mutta jos niitä joskus tulee, niin ne ovat aina sellaisia, jotka voisi näyttää kenelle tahansa. Kuvia esimerkiksi jostakin lomakohteesta tai lapsista leikkimässä.

Just tässä on teidän ajatusvirhe. Ei tarvitse olla kyse mistään, mitä ei KEHTAA näyttää - ei niissä kuvissa välttämättä ole mitään ihmeellistä. Mutta miksi kaikki pitäisi näyttää miehelle? Eikö mitään keskusteluja ja ajatuksenvaihtoja ystävän kanssa muka voi pitää vain kahdenvä

Tässä meillä on sitten näkemysero. Itsestä se taas kuulostaa todella epäterveeltä tavalta toimia, jos puolisolta pitäisi salata jotain. Toki työasiat on erikseen, kun niissä on usein vaitiolovelvollisuus, mutta yksityiselämän asioissa en salailua ymmärrä.

Juuri tämä. Ja etenkin kun niiden ystävienkin kanssa ollaan tekemisissä paljon myös yhdessä, niin olisi erikoista etten kertoisi miehelleni kun ystävä vaihtaa työpaikkaa, että ovat reissussa tai ystävän miehen veli kuolee, tms.

Onhan näissä eroa toki että paljonko pariskunta ylipäätään puhuu keskenään. Me puhumme paljon, jaamme kuulumisia ja ajatuksia. En olisi oma itseni, jos pitäisi alkaa ajatella että tämän asian pidän nyt sisälläni enkä kerro sitä miehelle. 

Pankkitunnuksiani hän ei tiedä, ei myöskään sähköpostin salasanaa - vaikka voi olla, että on nähnyt minun kirjoittavan sen. Myös puhelimeni avauskuvion on todennäköisesti nähnyt. Eipä tuolla ole väliä, mutta pahastuisin/yllättyisin kyllä, jos löytäisin hänet selaamasta esim puhelintani ilman syytä.

Vierailija kirjoitti:

Pankkitunnuksiani hän ei tiedä, ei myöskään sähköpostin salasanaa - vaikka voi olla, että on nähnyt minun kirjoittavan sen. Myös puhelimeni avauskuvion on todennäköisesti nähnyt. Eipä tuolla ole väliä, mutta pahastuisin/yllättyisin kyllä, jos löytäisin hänet selaamasta esim puhelintani ilman syytä.

Eikö teillä ole siis yhteistä tiliä? Aika hankalaksi menee raha-asiat avioliitossa, jos kaikki ostokseet tehdään puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meillä ei ole kummallakaan pienintäkään tarvetta penkoa toisen puhelinta."

 

EI meilläkään. Mutta käyttää toisen puhelinta voi aivan yhtä vapaasti, kuin omaansakin. Ei meillä "pengota" omiakaan puhelimia.

Mistä tiedät, ettei puolisosi pengo? Ja jos itse pengot, eihän hän tiedä? Mielestäni tällainen "kaiken" jakaminen on naurettavaa. Tosiaan kun (toivottavasti) teillä molemmilla on omia ystäviä ja sukulaisia, joiden kuulumiset ei kuulu puolisolle v*ttuakaan? 

Onkohan muuten maailmassa miehiä ja naisia, jotka poistelevat viestejä puhelimesta ja sitten ovat ihan OK sen suhteen, että puoliso selaa puhelinta? 

Nyt vähän valoa pimeään. 

Jos puolisoni nyt kävisi katsomassa puhelintani, ei sekään mitään penkomista olisi. Hänellähän on siihen täysin vapaa pääsy ja lupa. 

Meissä on muuten se ero, että mä olen tyytyväinen omaan suhteeseeni, ja sen tapoihin. Se riittää mulle. Mulla ei ole tarvetta piitata muiden suhteista tai tavoista, ei ole tarvetta ärjyä, haukkua ja kirota ventovieraita ihmisiä, sinuakaan, vain siksi että he omissa suhteissaan ovat erilaisia.

Kun sinä saat rauhassa elää juuri niin kuin sinä haluat. En ole sinulle mikään uhka, vaan voit olla rauhassa. Pääasia on että sinulla on omassa suhteessaan hyvä olla. Ei vaikuta siltä, mutta toivottavasti kuitenkin on. Se kun on pääasia.

No ei taatusti ole pääsyä puhelimeen, eikä minulla puolison puhelimeen. Jotain yksityisyyttä sentään. Tähän tietokoneelle pääsee kyllä. 

Minulla on rakas ystävä, josta tiedän, että hän valitettavasti kertoo kaikki asiat myös puolisolleen. Olen alkanut suodattaa mitä puhun tälle ystävälle. Eli puhun lähinnä hömppää, en mitään vakavia juttuja. Hänen miehensä on oikein mukava, mutta yksityisasiani eivät silti kuulu tyypille, jos ovat mitään henkilökohtaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Haloo. Luottamukselliset työasiat hoidetaan työssä, työaikana, työvälineillä. Ei kotona, itse ostetuilla kännyköillä. Jos olisit niin "sisällä" kuin kuvittelet olevasi, tajuaisit tämän jo ennen kuin vinkaiset sen palstalle.

Haloo itsellesi. Minulla ja miehelläni ei ole itse ostuttuja kännyköitä, on vain työnantajan ostamat kännykät ja liittymät. Meidän puhelimilta on siis pääsy esim. työsähköpostiin ja teamsiin. Mieheni on johtavassa asemassa ja minä olen töissä taloushallinnossa joten me käsittelemme työksemme arkaluonteisia asioita. Tämän takia me emme voi käyttää toistemme puhelimia. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme yksikkö, paita ja peppu. Jaamme ihan kaiken. Naimisissa 25 vuotta.

Itse en jaa ystävieni henkilökohtaisia asioita puolisolle. Minulle se on itsestäänselvää.