Jaatteko puolison kanssa kaiken? Onko puolisollasi pääsyä puhelimellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka psyykkisesti vakavasti sairas täytyy aikuisen ihmisen olla tunteakseen pakkomielteistä tarvetta kytätä ja vahtia kaikkea toisen ihmisen tekemistä ja menemistä? Kärsiikö kovinkin pahoista pelkotiloista? Kykenemätön luottamaan toiseen ihmisen ja jolle on jo ruumiinsakin luottanut käyttöön? Ei hele ... 

Sinulla menee puurot ja vellit sekaisin. Se, että tietää toisen salasanat, ei tarkoita sitä, että toisen puhelinta tutkitaan. Ne vain tietää, mutta tietoa ei käytä hyväksi.

Mitä tuolla tiedolla saavutetaan ylipäätään? Joku kiero tapa pitää toinen tietoisena että voin koska vain lukea viestisi vai mikä? Jos ei ole tarvetta tutkia puhelinta, ei ole tarvetta pin-koodeillekaan - luulisi olevan päivänselvää.

J

Ei ole. Älä jaksa, aikuinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut pinkoodini puolisolle, mikä ei tarkoita että hänellä olisi jatkuvasti asiaa minun puhelimeeni. Se on hätätapauksia varten, jos hänen jostain syystä täytyisi käyttää minun puhelinta. 

Tietenkään hän ei lue puhelimestani mitään ystävien viestejä tai mitään muutakaan. Miksi hän tekisi niin?

Tämä on siis niin uskomatonta naivismia että ei mitään rajaa. Jos toinen tietää koodit ja salasanat, mistä SINÄ TIEDÄT, että hän ei käy tutkimassa tilejäsi? No et mistään! Ei kai hän tuollaista tunnustaisi. Kannattaisi vaan pitää nyt omat jutut salaisina ja that's it. Jos toinen rupeaa siitä itkemään, no, tiedät kyllä että ei hyvältä näytä teidän yhteiselämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vaihdettu tunnusluvut hätätilanteita varten mutta tuskimpa tuo muistaa. Ei yleensä ole tarvetta kyylätä toisen luuria, jos haluaa pettää niin sitten pettää. Taidetaan kyllä olla turhankin tiiviisti yhdessä. 

Mitä hätätilanteita? Häkeen saa soitettua toisen puhelimesta, vaikkei tietäisi pääsykoodeja.

No jos toinen makaa koomassa sairaalassa niin saattaa olla tarve hoitaa vaikka pankkijuttuja tai vaikka ilmoitella tapahtumasta johonki, vaikka työnantajalle, perheelle jne. Ei mulla ainakaan ole puolison työnantajan/pomon/sisarusten numeroita tiedossa. 

Et sinä saa hoidella toisen pankkijuttuja ilman valtuuksia, se on laitonta. Jos sulla ois valtuudet, et tarvitsisi siihen toisen puhelinta vaan sulla ois tunnukset itsellänikin. Ja älä huoli, kyllä se työnantaja osaa soittaa sulle päin, samoin kuin se perhe (joka saa soiton jo sairaalasta, jos niin on sovittu). Nämä sun selitykset on nimenomaan pelkkiä selityksiä, ei mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut pinkoodini puolisolle, mikä ei tarkoita että hänellä olisi jatkuvasti asiaa minun puhelimeeni. Se on hätätapauksia varten, jos hänen jostain syystä täytyisi käyttää minun puhelinta. 

Tietenkään hän ei lue puhelimestani mitään ystävien viestejä tai mitään muutakaan. Miksi hän tekisi niin?

Tämä on siis niin uskomatonta naivismia että ei mitään rajaa. Jos toinen tietää koodit ja salasanat, mistä SINÄ TIEDÄT, että hän ei käy tutkimassa tilejäsi? No et mistään! Ei kai hän tuollaista tunnustaisi. Kannattaisi vaan pitää nyt omat jutut salaisina ja that's it. Jos toinen rupeaa siitä itkemään, no, tiedät kyllä että ei hyvältä näytä teidän yhteiselämä. 

Tää on vähän sama kuin kysyä, että mistä tiedät että puolisolla ei ole sivusuhdetta. Jokainen varmaan pystyy halutessaan pettämään, joten kukaan ei sillä logiikalla koskaan tiedä onko oma puoliso petturi. Mutta onko terve lähtökohta että epäilee? En olisi ihmisen kanssa johon en luottaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Tällainen asia ei ole koskaan ollut ajankohtainen. En tosin ole ollut abioliitossa, vain avoliitossa. 

Ellei ole mitään salattavaa, miksi sitten salata mitään? Minun on tosi hankala ajatella, että olisin parisuhteessa ihmisen kanssa, jolta pitäisi salata jotain. 

No ihan tässä joulun alla yksi ystävä kysyi minulta, mistä saisi ostettua tuotetta X, jota hän mietti kumppanilleen joululahjaksi. Kyllähän hänellä oli siinä vaiheessa "salaisuus", jota ei kertonut kumppanilleen.

Mutta tässä ketjussa jotkut lähestyvät asiaa ihan kieroituneesti. Se, että ei ole asioita, joita erikseen täytyisi kumppanilta "salata", ei tarkoita kuitenkaan, etteikö voisi mitään pitää yksityisenä. Ja esimerkiksi toisen ihmisen lähettämät viestit on ihan perusteltua "salata" - ei se ole mikään epäluottamuslause eikä siinä, ettei kerro kaikkia ystävän asioita, ole oman suhteen kannalta mitään raskauttavaa. Kyse on ihan normaalista yksityisyydestä - kaikkea ei myöskään ole tarpeen jakaa toisen kanssa. Ja se, että ei kerro jotain, ei tarkoita, että "salailee" sitä asiaa. Minä en kertonut kumppanille, että näin eilen kaupassa entisen naapurin - ei se tarkoita, että salailin asiaa. Niin joo, ja naapuri oli vanha mummeli, eli kukaan tuskin edes olettaisi, että juuri siitä naapurista mainitsemattomuus tarkoittaisi jotain salamyhkäistä.

En oikein ymmärrä, miksi suhteen edes pitäisi olla kuin jokin ehdonalainen, jossa joka ikinen asia, kontakti, keskustelu pitää raportoida ja selvittää. Ei yhteinen elämä ja elämänkumppanuus sitä tarkoita. Ja kyllä ihmisellä voi olla jotain sellaistakin, jonka vain päättää pitää omana tietonaan. Jos on edellisenä iltana seksin aikana hiukan avittanut orgasmia fantasioimalla toissapäiväisen elokuvan näyttelijästä, niin voi ihan vain päättää, että jättää asian mainitsematta. Tai jos suhteen alkuaikoina koki kumppanin (sittemmin jo roskiin heittämät) pieruverkkarit poikkeuksellisen epäseksikkäinä. Jatkuva kaikesta kertominen voi mennä jopa epähienotunteiseksi töksäyttelyksi, joka lopulta alkaa latistaa suhdetta. Kyllä sitä voi vähän tilannetajua ja hienotunteisuutta olla, sekä ymmärrystä siitä, mikä on olennaista ja missäkin tilanteessa sopivaa.

Jos kumppani kysyy, miten meni tapaaminen ystävän kanssa ja mitä sille kuului, voi ihan vaan sanoa, että hyvin meni, ja ihan hyvää sille kuuluu - sen sijaan, että kertoisi, että ihan hyvää kuuluu, paitsi että sillä oli taas hiivatulehdus. Jos sen ystävän hiivan jättää mainitsematta, niin kuinka moni oikeasti kokee, että siinä "salaillaan" nyt omalta puolisolta jotain?

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisia puuroja ja vellejä on ketjussa. Sitten on vielä sekin tapa joka esim. minulla ja miehelläni on, että toisen puhelimen käyttö on täysin normaalia ja sallittua, koska ne on vaan puhelimia. Tavaroita. Puhelimia voidaan käyttää ristiin aivan kuten halutaan, eikä se ole millään tavalla "tutkimista" eikä "kyttäämistä", vaan tavaroiden käyttöä siinä kuin vaikka kahvinkeittimenkin. Ei sen kummempaa.

Tiedämme ja tunnemme muutenkin toistemme asiat ja kuulumiset, työkuviot ja -kaverit, ystävät ja niiden puolisot puolin ja toisin, joten mitään salaista ei ole. Talossa on lisäksi kaksi läppäriä ja tabletti, nekin yhteisiä.

Mä voin aivan hyvin soittaa miehen puhelimella tai ottaa sillä kuvia, googlettaa jotain tai laittaa lapselle viestiä. Ja mies mun puhelimella. Mies voi pyytää mua katsomaan työporukkansa WA-ryhmästä työvuorolistaa tai mä voin pyytää kaivamaan mun sähköposteista jonkun jutun. Aivan normaalia meillä e

Varmaan sun ja sun miehen työpaikallakin tykkäävät että työasiat, työporukan wa't ja sähköpostit on puolisoiden luettavissa, koska ei ole mitään salattavaa? Ei jumalauta ihmiset, miten pihalla te ootte?

Jaetaan siksi ollaankin parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut pinkoodini puolisolle, mikä ei tarkoita että hänellä olisi jatkuvasti asiaa minun puhelimeeni. Se on hätätapauksia varten, jos hänen jostain syystä täytyisi käyttää minun puhelinta. 

Tietenkään hän ei lue puhelimestani mitään ystävien viestejä tai mitään muutakaan. Miksi hän tekisi niin?

Tämä on siis niin uskomatonta naivismia että ei mitään rajaa. Jos toinen tietää koodit ja salasanat, mistä SINÄ TIEDÄT, että hän ei käy tutkimassa tilejäsi? No et mistään! Ei kai hän tuollaista tunnustaisi. Kannattaisi vaan pitää nyt omat jutut salaisina ja that's it. Jos toinen rupeaa siitä itkemään, no, tiedät kyllä että ei hyvältä näytä teidän yhteiselämä. 

Tää on vähän sama kuin kysyä, että mistä tiedät että puolisolla ei ole sivusuhdetta. Jokainen

Avioehtokin on sitten varmaan sulle aivan käsittämätön konsepti. Ei ole kiellettyä pitää puoliansa ja kiinni yksityisyydestä vaikka kuinka olisi (sillä hetkellä) mahtavassa suhteessa. PS. tilaisuus tekee varkaan. 

En ole naimisissa, mutta mikäli olisin, niin jakaisin kaiken puolisolleni. Kristittynä koen, että naimisissa oltaessa ollaan puolison kanssa yhtä ja samaa yksikköä. Tällöin kaikki omaisuuskin on yhteistä. Raamatun mukaan jopa päätösvalta oman kehon suhteen tulisi luovuttaa puolisolle avioliittoon mentäessä (1. Kor. 7:4). Toki kaiken tulee lopulta perustua rakkauteen, eikä mitään pidä tehdä pakosta.

Ei tietenkään. Ystävieni lähettämät viestit ja kuvat on kirjesalaisuutta. Jos tietäisin jonkun ystävän näyttävän ne omalle miehelle loppuisi yhteydenpito saman tien

Vierailija kirjoitti:

Jaetaan siksi ollaankin parisuhteessa.

Toivottavasti kuitenkin kerrotte lähipiirille, ettei teihin voi muut luottaa.

Kyllä minä saan katsoa vaimon kaikki viestit. Niitä on välillä ihan mukava lukeakin 😀. Varsinkin hänen ystävien naisten draamaa 😁.

Salasuhteilevan puhelinmaanikon ketju.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Ystävieni lähettämät viestit ja kuvat on kirjesalaisuutta. Jos tietäisin jonkun ystävän näyttävän ne omalle miehelle loppuisi yhteydenpito saman tien

Joo, eiköhän tuon jälkeen tämä ystävä olisi pelkkä hyvänpäiväntuttu, jolle ei mitään henkilökohtaista tai luottamuksellista puhuisi/viestisi, jos siis ilman mitään suodatusta kaikki menee eteenpäin, myös arat ja hyvin henkilökohtaiset asiat. 

-Perheellinen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä puhelintaan "vapaasti lainaavilla" "ne on vaan puhelimia"-ihmisillä ole muita luottamuksellisia ihmissuhteita kuin puolisonne? Kukaan ei saa kertoa vain teille luottamuksella esim. vakavasta sairaudesta, surusta, eropohdinnoista tai kokemastaan traumasta? Aloittajan puoliso on kuulemma jopa vastannut yksityiseen viestiin aloittajan ystävälle, mitä voi pitää todella rajattomana käytöksenä. Edellä vastaavaa kokeneet ovat kertoneetkin, mikä voi olla seuraava askel. 

Kyllä mulla on muutamia oikein hyviä ystäviä, sekä sukulaisia. Mutta olen ollut mieheni kanssa niin pitkään, että ystävistä ja sukulaisista on tullut yhteisiä. Voisivat siis yhtä hyvin kertoa suoraan nuo mainitsemasi asiat miehelleni. Ja sama niinkin päin että minulle on selvää että ystäväni kertoo miehelleen minun/meidän kuulumiset. Vakavan sairau

En ole ikinä ymmärtänyt tätä, että suhteessa ihmiset lakkaavat olemasta omia persooniaan vaan muuttuvat kumppanin kanssa kuin henkisesti siamilaisiksi kaksosiksi jopa niin, että läheisetkin mieltävät heidät saman persoonan osiksi. Ei rakkauden ja parisuhteen tarkoitus kuitenkaan ole minuuden katoaminen.

Mä taas en ymmärrä, miksi se että pitkässä parisuhteessa monet ystävät ja sukulaiset tulee luonnollisestikin yhteisiksi, on monelle "olemasta lakkaamista" tai "minuuden katoamista". Eihän ole, vaan pikemminkin päinvastoin! Läheisiä on jopa enemmän kuin ennen, ja kyllä meidän läheiset edelleen näkee kaksi eri ihmistä. Kummallista edes ajatella että läheiset näkisivät meidät samana persoonana, en tajua miten noin voi edes ajatella??! Ei meidän läheiset ainakaan ole päästään niin sekaisin etteivät tietäisi onko meitä parisuhteessa yksi vai kaksi. Tämä nyt vaan on vissiin taas tätä, että kun ei ymmärretä että suhteita on erilaisia, niin pitää vääntää asioista jotenkin äärettömän kummallisia.

Ei, asiat ei ole kummallisia eikä myöskään meidän suhteemme. Ihan tavallinen pitkä parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Ystävieni lähettämät viestit ja kuvat on kirjesalaisuutta. Jos tietäisin jonkun ystävän näyttävän ne omalle miehelle loppuisi yhteydenpito saman tien

Millaisia nämä kuvat sitten oikein ovat, jos niitä ei kehtaa miehelle näyttää? Itse saan aika harvoin mitään kuvia ystäviltäni, mutta jos niitä joskus tulee, niin ne ovat aina sellaisia, jotka voisi näyttää kenelle tahansa. Kuvia esimerkiksi jostakin lomakohteesta tai lapsista leikkimässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut pinkoodini puolisolle, mikä ei tarkoita että hänellä olisi jatkuvasti asiaa minun puhelimeeni. Se on hätätapauksia varten, jos hänen jostain syystä täytyisi käyttää minun puhelinta. 

Tietenkään hän ei lue puhelimestani mitään ystävien viestejä tai mitään muutakaan. Miksi hän tekisi niin?

Kumman aloitteesta annoit pin--koodin?

Omasta. Hän mietti pari päivää ja antoi mulle omansa, mutta ei olisi tarvinnut.

Jos puolisoni yhtäkkiä ilmoittaisi pin koodinsa, niin se herättäisi lähinnä ihmetystä. Mihin käyttöön sitä oikein tarvitsee? 

Testailitko kumppaniani? Halusit hänen pin koodinsa, miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisoni haluaisi, hän saa vapaasti lukea kaiken mitä puhelimeltani löytyy. Enpä usko, että kiinnostaisi.

Miksi saisi lukea? Äläkä vastaa, että "koska ei ole mitään salaisuuksia", kyse ei ole siitä, vaan miksi suostuisit tuollaiseen kyttäämiseen?

Tjaah, jos se hänen mieltään rauhottaisi, niin miksipä en suostuisi? Sen voisi toki tulkita esim. aiheettomaksi mustasukkaisuudeksi, jota ei kannata ainakaan huvin vuoksi ruokkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi työnantajani laittaisi minulle viestejä omaan puhelimeeni? Ei miksikään, sitä varten on työsähköposti. 

Ystävien kanssa asiat on yhteisiä. Minullekin on selvää että heidän miehensä kuulevat tai saavat lukea minun kuulumiseni."

 

Kysymys kuului, kerrotko ystävillesi tai uusille tuttavuuksille, joille annat puhelinnumerosi, että miehesi voi lukea kaikki heiltä tulevat viestit?

Jotkut työnantajat kommunikoivat työntekijöidensä kanssa puhelimitse, joten siksi kysyin työnantajastakin. Mutta sinun työpaikassa ei näemmä toimita niin.

Jos työpaikka viestii salaisuuksia, ne asiat joko viestitään erillisellä laitteella, tai salattuna viestintänä, jolloin työntekijälle ei jää epäselväksi, että salaista on. Jos sinun työnantajasi lähettelee sinu

Työnantajani vaatii puhelimeen erillisen tunnuksen, eli puhelin on aina lukittuna.

Sun oma, henkilökohtainen puhelimesi?? Vai puhutko sittenkin juuri mainitusta erillisestä laitteesta, eli työpuhelimesta? Niinpä niin.

Vierailija kirjoitti:

En ole naimisissa, mutta mikäli olisin, niin jakaisin kaiken puolisolleni. Kristittynä koen, että naimisissa oltaessa ollaan puolison kanssa yhtä ja samaa yksikköä. Tällöin kaikki omaisuuskin on yhteistä. Raamatun mukaan jopa päätösvalta oman kehon suhteen tulisi luovuttaa puolisolle avioliittoon mentäessä (1. Kor. 7:4). Toki kaiken tulee lopulta perustua rakkauteen, eikä mitään pidä tehdä pakosta.

Minä olen naimisissa oleva kristitty, ja ei kyllä tulisi mieleenikään, että henkilökohtaiset viestit olivat yhteisiä. Niissä viesteissä kun on muita osapuolia kuin te kaksi. Teidän kahden väliset viestit ovat teidän yhteisiä, muut eivät.