Lue keskustelun säännöt.
Jos nyt saisin valita, en ikinä hankkisi lapsia
25.02.2007 |
Meillä oli ihana ja rakastava parisuhde ennen lapsia. Juttelimme kaikesta mahdollisesta: päivän politiikasta, elokuvista, margariinirasiasta, ihan mistä vain. Rakastelimme usein, halailimme ja osoitimme kiintymystä. Vapaa-ajan vietimme yhdessä, välillä kotona, välillä matkoilla, välillä vaikka vain elokuvissa. Pidimme ylikaiken toistemme seurasta ja ikävöimme toisiamme suuresti kun olimme erossa. Mailit ja tekstarit alkoivat sanoilla: " muru" , " kultaseni" Meillä oli ihanaa.......... kunnes siinä autuudessa päätimme tehdä lapsen.
Jo odotusaikana välimme alkoivat väljähtyä ja nyt kun kaksikin lasta, meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset! Kaikki aika menee lasten hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen. En edes muista koska olisimme viimeksi vaikka vain halanneet saati sitten rakastelleet.
En todellakaan tajunnut romanttisissa, ruusunpunaisissa kuvitelmissani, että lapset aiheuttavat täydellisen elämän muuttumisen ja sinne huonoon suuntaan. Olemme muuttuneet harmaiksi hahmoiksi puurolautasten ja turvaistuinten keskellä, tuntuu kun mitään muuta ei päässä pyöri kuin, että " Jaaha, kohta pitää taas tehdä ruokaa ja sitten pian iltapesulle."
Ura on varmaan tavallaan jo menetetty, en millään pysty enää olemaan niin varteenotettava työntekijä kuin ne, jotka eivät ole olleet kotona ja joilla ei ole pieniä lapsia. Kaikkihan sen tietävät, että pienten lasten äidit ovat poissa töistä usein lasten sairastelun vuoksi ja usein ajatukset karkailevat kotiasioihin työajalla. Miten raskasta voikaan olla yhdistää täysillä tekemistä vaativa ura ja perhe? Saati siihen päälle kotityöt ja muut askareet. Pitäisi vielä jaksaa liikkua väh. 30 minsaa päivässä ja nukkuakin jos joskus vain saisi.
Jos nyt saisin valita, en ikinä hankkisi lapsia!
Kaduttaa, että uskoin sen joka puolelta pursuavan jutun siitä kuinka ihanaa on kun lapsia ja kuinka jokaisen tulisi niitä hankkia ja kuinka sitä sitten katuisi jos niitä ei hankkisi. Taitaa olla vain valtiovallan taitavasti masinoimaa propagandaa, jotta eivät veronmaksajat loppuisi kesken.
Kommentit (126)
No tässä tapauksessa lusikoit sopan ja teet siitä niin hyvää, kun pystyt. Ala väkisin etsimään hyvää arjestasi, edes murusia. Jos jaksa arjen, lasten uhmat ja rajojen haut, otat lapsesi mukaan elämääsi myös henkisesti ja kasvatat heistä mukavia perheesi jäseniä, teistä tulee vielä onnellisia ja tyytyväisiä. Työtä se vaatii, mutta kannattaa. Usko asian kokenutta.
38 kysyy: miten annan lapseni adoptioon, kun mies ei halua heitä
antaa, enkä minä miehestä luopua? Siispä olen tässä, halusin tai en :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan ei ymmärrä että lapset kakkaa ja pissaa, ne huutaa kylmään, kuumaan, nälkään, janoon, huomioon, tylsyyteen, kasvukipuun, painajaiseen.. Ne tarttee ruokkia, kasvattaa, antaa huomioo.
MUTTA tarttee myös muistaa sitä kumppania. Jos molemmat elää niin että toisen on helpompi olla, jaksaa, kannustaa, kehuu, huomio -ja miksei myös nyt voisi keskustella margariinirasioista tai maailman ja yhteiskunnan ongelmista? Rakastelu on ihana asia! Nautin seksistä nykysin varmaan enempi kun aikaa ennen lapsia.. ;)
Mulla on kaksi alle 3- vuotiasta lasta, intoa seurata lasteni kasvua ja kehitystä. Haluan jatkaa elämää ton mieheni kanssa. Olla hyvässä kunnossa, olla haluttava.
Menen kavereiden kanssa, miehen kanssa, välillä vuorotellaan menoja kumpikin ottaa toisen lapsen ja vuoroa vaihdetaan toisen lapsen kanssa. Välillä ollaan kotona, toisinaan vaan ollaan kotona ja siivotaan, mennään koko perhe jonnekin.
Musta tää on helppoa ja antoisaa. Kolmas lapsi palaa haaveissa!! Neljäs on harkinnassa. Kaikki ajallaan. Pääasia että koko perhe voi hyvin!
Mutta poistun nyt. Menen puuhailemaan lasten kanssa, siivoomaan pyykit ja viettään aikaa sitten miehen kanssa.. ;) Tsemppiä ap jaksamiseen!
ja elokuvissa vauvat eivät itke koskaan ja harvoin edes vaippaa vaihdetaan, kaikissa haastatteluissa äidit ylistävät sitä kuinka heidän elämänsä vasta nyt on niin ihanaa ja täydellistä. Media antaa kuvan, että vasta kun saat lapsia olet oikea nainen ja että ilman lapsia elämä on epätäydellistä. Lapsista annetaan sellainen kuva, että he ovat aina äärimmäisen kilttejä ja fiksuja ja jos jotain riitaa onkin niin joka tapauksessa perhe lopussa ratsastaa toisiaan syleillen kohti auringonlaskua.
Vierailija:
voi jessus
siis aikuiset ihmiset ei osaa itse ajatella millaista on kun lapsi/lapset syntyy!?! " miksi missään ei kerrottu..." voi elämän kevät!!!!!!!!! pitääkö sulle ap kertoa kaikki miltä mikäkin tuntuu tai mitä tapahtuu?? sinä itse et sitten osaa ajatella????????? mistä hemmetistä teitä taukkeja löytyy???
Se kyllä helpottaa, usko huviksesi. Itselläni on kaksi ihanaa lasta, ikää heillä 4v ja 2v7 kk ja elämä on itseasiassa aika ihanaa.
Takana paljon valvottuja öitä, sairastelua, vaipat ja syöttämiset.
Nyt kun lapsista on toisilleen seuraa ja nukkuvat yönsä omissa sängyissään, niin parisuhteelle on jäänyt kummasti aikaa.
En vaihtaisi päivääkään pois, rankkaa se aluksi oli, mutta siitä selvittiin.
Lapset ovat meillä vaan lainassa, joten nauttikaa lapsistanne, heillä on paljon annettavaa meille.
Mikäkö!
Mulle tämä mun 5-henkinen perhe on kaikki kaikissa. Välillä on vaikeaakin, mutta mikään ei ole upeampaa kuin nähdä miten lapset kasvaa, kehittyy ja miten erilaisia he ovat. Jokainen oma ainutlaatuinen yksilönsä.
Ihana olla äiti. Ihana hoitaa heitä ja rakastaa tätä koko perhettä. Me ollaan tiimi, me ollaan me. Joskus tulee hetkiä, että sydämeni ihan sykähtää, koska tunnen niin suurta rakkautta perhettäni kohtaan.
Minua ja miestäni lapset vain lähensi. Mikään ei elämässä ole mukavampaa kuin oman perheen kanssa touhuilu yhdessä, minä, mieheni ja kolme lastamme. Ihana olla tärkeä neljälle ihmiselle. Ihana nähdä, kun lapset hymyilee ja ovat onnellisia. Ihana nähdä, että mies rakastaa, vaikka olisi kuinka ryvettynyt, väsynyt tai äkäinen.
Mikä voisi muka olla tärkeämpää? Ei mikään, ei yhtikäs mikään! Minä viis välitän, jos ei aina aikaa itselle. Vaikeudet kasvattaa! Niistä on vain hammasta purren päästävä läpi. Pistettävä itsensä likoon ja ajateltava perhettä kokonaisuudessaan ei pelkästään, että kun minä en...
Vierailija:
Mikä siinä on sinulle antoisaa?
Kaikki vaan opetettu hokemaan mantraa, että lapset on ihania ja siunaus jne.Vierailija:
Mutta mielestäni kuitenkin kaiken sen arvoista! Ihmettelen syvästi näitä itsekkäitä ihmisiä, jotka uikuttavat täällä eivätkä näe missä todellinen onni piilee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellainen äiti kuin " kaikki muutkin" - muskaria, puuroja, lounaita, päivällisiä, ulkoilua, lasten sievästi pukemista, ojennuksessa olevia koristetyynyjä ja sitä että lapsia kasvatetaan 24/7 olemaan hissun kissun ihmisten ilmoilla...
RELAA!!
Pääasia et lapset ei joudu vaaraan ja saavat jotain ruokaa (vaikka eineksiä) eivätkä joudu palelemaan. Ja että niillä on välillä hauskaakin ;-)
Ei todellakaan kannata kuunnella toisia ja yrittää liikaa suorittaa ja olla sellainen kuin kaikki muutkin. Siitä tulee vaan katkeraksi, kiukkuiseksi ja väsyneeksi eikä lapsetkaan sinua siitä aikuisena kiittele. Välillä jätä siivoaminen väliin, avaa viinipullo ja tanssi vähän!
LAPSET PILAAVAT PARISUHTEEN jo ennen lasten hankintaa. Ja huomasin hyvin pian, että tottahan se on. Toisaaltaan sitä voi ajatella mielenkiintoisena mahdollisuutena ja töitähän täytyy tehdä kaksi kertaa enemmän elämässä ihan kaiken suhteen kun saa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitejään vasta onkin joka tuutissa ja mediassa... Minusta lapsiarki oli paljon helpompaa kuin median ja ihmisten puheiden perusteella kuvittelin. Ja mulla on toinen lapsi koliikkivauva ja toinen astmalapsi, joten varmaan ei edes siitä helpoimmasta päästä.
pienten lasten kanssa on raskasta jne, on mullakin, kun vielä joudun usein olemaan niiden kanssa viikon ihan yksinään, mutta tuommoisia puheita, että lapsi on hullu ym. Mistäköhän mahtaa johtua? Hakekaa ihmiset hyvän sään aikaan apua kasvatukseen ja elämäänne, ennen kuin pilaatte kaiken. Kyllä niistä lapsista on vastuu otettava, vaikka kuinka olisivat vahinkoja tai pöljyyksissään tehtyjä. Ja niin lapsellinen ei pitäisi olla, että 11 vuoden jälkeen rakkauselämä kukoistaisi: ei kukoista, vaikka ei olis lapsia. Lukekaa nyt edes naisten lehtiä sen verran, että opitte sen. Lapsia on turha syyttää. Voi helvetti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kanssa tiedä mitä voisin tehdä. Yritän ajatella, että tämän pitäisi olla hienoa ja mahtavaa, mutta kun se ei ole!
Meillä on vielä ensimmäisellä lapsella vaikea uhmaikä ja viimeksi tänä aamuna häntä haalariin pukiessani hän pukkasi minua takaraivolla niin lujaa nenään, että verta valui puolituntia.
En edes koe tuntevani mitään kovin ihmeellisiä kiintymyksen tunteita lapsiani kohtaan. Asia vaivaa minua, mutta mistä sen suuren äidinrakkauden kaivaisi jos sitä ei ole.
Hoidan lapseni parhaani mukaan, mutta tosiaan haikailen elämääni ennen heitä joka ikinen päivä.
ap
Vierailija:
Ihanaa ap, että tunnet noin! Olen jo ajattelut olevani ainoa, joka ajattelee noin. En ole uskaltanut
asiaa ääneen sanoa, enkä uskalla vieläkään.Täällä on tullut jos minkälaista tsemppaus-viestiä ja vaikka mitä vastalauseita ja ehdotuksia, mutta ei ne auta!
Kärsin oikeasti tilanteesta joka päivä. Olen yrittänyt psyykata itseäni, olen yrittänyt opetella uusille tavoille, mutta en vain jaksa!Päivästä toiseen olen iloton ja väsynyt koko perheellisen elämään!
Jokainen varmaan osaa piirtää itselleen ne kauhuskenaariot huonosti käyttäytyvistä lapsista, unettomista öistä jne. Mutta ainahan kaikki jankkaa, että sitä kestää vain hetken. Aina hehkutetaan sitä, miten ihania lapset on ja kuinka paljon iloa heistä on kaikista vaikeuksista huolimatta.
Kukaan ei vaan muistanut kertoa, että kun yksi epämiellyttävä tapa jää jälkeen, niin toinen tulee tilalle!
Oikeasti tuo kiukuttelu ei ole vain satunnaista, vaan saat kuulla sitä läpi päivän joka ikisestä asiasta. Mitä enemmän lapsia, niin sen enemmän kiukuttelua.
Kiukuttelun muoto vain muuttuu. Uhman muoto muuttuu. En jaksa tätä päivittäistä " itseni kasvattamista" .
Ennen lapsia en saattanut kuvitella, että minulla/meillä ei enää IKINÄ olisi omaa aikaa!
Ei auta isovanhemmat, ei auta sisarukset, etäisempiä sukulaisia ei apuna ole. Olen etsinyt ulkopuolista hoitajaa, mutta joko ne maksavat tolkuttomasti, tai ovat muuten epäpäteviä.
Miksi en saisi olla kunnianhimoinen lapset saatuani? Miksi minun pitäisi luopua unelmistani?
Ja kyllä...minulla on harrastukseni, minulla on ihana mies, lapsetkin on ihania, mutta en vain jaksa tätä jatkuvaa sitoutumista.
Yhden lapsen kanssa oli ihanaa! Olimme maailman onnellisin perhe. Kuvittelin, että elämä kahden lapsen kanssa olisi yhtä ihanaa, vaan kaikkea muuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä meilläkin on arki iskenyt ajat sitten, mutta koitetaan muistaa järjestää myös välillä kahenkeskistä aikaa, leffaan, kylpylää, uimaan jne menoa :) ei arki toimi, jos ei saa myös välillä jotain virkistystä. Ja joo ei sitä seksiä jaksa enää niinkuin ennen, hyvä kun 1-2krt viikossa jaksaa, jos sitäkään.. mutta ehkä sitten taas kun lapset kasvaa ( nyt 2v ja 7kk )
t: äite 22v
te voitte tehdä yksin/kahdestaan miehen kanssa jotakin. Meillä ei ole lasten hoitajia, joten kahdestaan ei päästä tulevaisuudessakaan mihinkään. Yksinkään en pääse mihinkään, koska vauva on täysin tissivauva. Ymmärrän kyllä, että imetys loppuu aikanaan ja 20 vuoden päästä pääsemme taas miehenkin kanssa johonkin, mutta TÄLLÄHETKELLÄ tämä on todella raskasta ja fiilikset usein samat kuin ap:lla. Lisäksi on todella haaste pitää parisuhde kunnossa, kun ei voi tehdä kahdestaan YHTÄÄNMITÄÄN.
t: se 2,5v ja 0,5v lapsien äiti, joka ei kadu lapsiaan, mutta kokee tämän ajan todella raskaaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinhan elämä olisi sellaista kun unelmoitte?
nostanut lukea viestiäsi, kun et osaa kirjoittaa edes auttavaa suomen kieltä.
Tarkoitin, että jos nyt tulisi vaikka aikakoneella mahdollisuus palata menneeseen ja tehdä lastentekopäätös uudestaan; en lapsia hankkisi.
Vierailija:
Eli kaikki te, jotka ette valitsisi lapsia, olisitteko siis onnellisia ja tyytyväisiä jos menettäisitte lapsenne?
Silloinhan elämä olisi sellaista kun unelmoitte?
Vierailija:
Mutta, koettakaa nukkua tarpeeksi. Muuten iskee masennus.
Tiedät varmasti, että toisilla esim. kummit ja mummit hoitaa lapsia ja toisilla taas ei.
Mitä enempi teet sen helpommalla pääset. Uskokaa pois, niin se vain on. Jos uurastat perheessäsi paljon ja yrität tehdä valittamatta parhaasi, niin enempi jää aikaa ominkiin juttuihin.
Ja jos laistat jossain kohti, niin eestäs löydät ja hurjan ison ongelmavyyhdin löydätkin!
asiaa ääneen sanoa, enkä uskalla vieläkään.
Täällä on tullut jos minkälaista tsemppaus-viestiä ja vaikka mitä vastalauseita ja ehdotuksia, mutta ei ne auta!
Kärsin oikeasti tilanteesta joka päivä. Olen yrittänyt psyykata itseäni, olen yrittänyt opetella uusille tavoille, mutta en vain jaksa!
Päivästä toiseen olen iloton ja väsynyt koko perheellisen elämään!