Olen kyllästynyt masentuneisiin ja kuormittuneisiin

Vierailija kirjoitti:

Osittain totta. On "masentuneita" ja oikeasti masentuneita. Ja ne leikisti masentuneet aiheuttaa sen että helposti ei uskota jonkun olevan oikeasti masentunut. Itselläni keskivaikea diagnoosi joka ilmenee niin että näen kyllä elämässä paljon hyvää, olen kiitollinen ja onnellinen hyvistä asioista. Mutta mieliala vaihtelee rajusti, joinakin päivinä ahdistaa aivan kamalasti eikä mistään tule mitään, ei vain tule vaikka kuinka "ottaisi itseään niskasta kiinni". Ei saa nukuttua, vaikea jopa hengittää. En kykenisi kokopäivätöihin mutta osittaista teen, siihen pystyn ja haluan ehdottomasti tehdä töitä sen mitä jaksan. 

Totta on myös kyllä sekin että itse voi moniin asioihin vaikuttaa, mutta vakavaan masennukseen ei ole poppakonsteja.

Olisi kyllä hyvä, jos olisi työ, jota voisi tehdä voimiensa ja aivokapasiteettinsa mukaan (kognitiivinen tasoni on nyt alentunut). Itsellä valitettavasti ei ole työpaikkaa, johon palata eikä tässä tilanteessa kykyä etsiä (ja etenkään saada) uuttta. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuollainen vakava masennus. Se on epätyypillinen, joita on ihan reilu osuus masentuneista. Epätyypillinen pystyy reagoimaan positiivisiin asioihin. Ja minusta tuntuu, että omalla kohdallani koko masennus saattaisi olla mennyttä, jos elämässä olisi riittävästi oikeanlaisia positiivisia asioita, jotta pääsisin eroon masennuksesta. 

Toinen juttu on sitten se, että masennuspotilailla on kyllä usein jotain muutakin: ahdistusta, psykoosia, skitsoaffektiivista, nepsyjuttuja, dissosiaatiota jne. 

Elämässä on jonkin muututtavan, ainakin oman asenteen, jos on jatkuvasti masentuneena. Varsinkin tuo epätyypillinen muoto on sellainen, että niillä omilla valinnoilla voisi hyvin vaikuttaa siihen omaan elämään. Hyvää terapeuttia kannattaa etsiä, jos tarvitsee apua elämän lankojensa ohjaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa sairauksista johtuu muiden harjoittaman väkivallan uhrina olemisesta. 

Juu juu, vika ei ole koskaan naisessa itsessään 🤣😂😆

Voihan se nainenkin olla, joka harjoittaa väkivaltaa. Ja moni äiti on alkoholisti ja lapset sitten aikuisina masentuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ap syyttelee jotain saikun saanutta ihmistä...? Vikahan on siinä saikun määränneessä lääkärissä, jos hän ei osaa arvioida jonkun saikun tarvetta oikein. 😂

 

On fakta että naisille lyödään kuukauden burn out loma HETI kun työterveydessä vähän itkua tihrustavat. Monilla on sipulia käsilaukussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuollainen vakava masennus. Se on epätyypillinen, joita on ihan reilu osuus masentuneista. Epätyypillinen pystyy reagoimaan positiivisiin asioihin. Ja minusta tuntuu, että omalla kohdallani koko masennus saattaisi olla mennyttä, jos elämässä olisi riittävästi oikeanlaisia positiivisia asioita, jotta pääsisin eroon masennuksesta. 

Toinen juttu on sitten se, että masennuspotilailla on kyllä usein jotain muutakin: ahdistusta, psykoosia, skitsoaffektiivista, nepsyjuttuja, dissosiaatiota jne. 

 

Elämässä on jonkin muututtavan, ainakin oman asenteen, jos on jatkuvasti masentuneena. Varsinkin tuo epätyypillinen muoto on sellainen, että niillä omilla valinnoilla voisi hyvin vaikuttaa siihen omaan elämään. Hyvää terapeuttia kannattaa etsiä, jos tarvitsee apua elämän lankojensa ohjaamiseen.

 

Muuten asiaa mutta työnnä se TERAPEUTTI sinne vìttuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuollainen vakava masennus. Se on epätyypillinen, joita on ihan reilu osuus masentuneista. Epätyypillinen pystyy reagoimaan positiivisiin asioihin. Ja minusta tuntuu, että omalla kohdallani koko masennus saattaisi olla mennyttä, jos elämässä olisi riittävästi oikeanlaisia positiivisia asioita, jotta pääsisin eroon masennuksesta. 

Toinen juttu on sitten se, että masennuspotilailla on kyllä usein jotain muutakin: ahdistusta, psykoosia, skitsoaffektiivista, nepsyjuttuja, dissosiaatiota jne. 

 

Elämässä on jonkin muututtavan, ainakin oman asenteen, jos on jatkuvasti masentuneena. Varsinkin tuo epätyypillinen muoto on sellainen, että niillä omilla valinnoilla voisi hyvin vaikuttaa siihen omaan elämään. Hyvää terapeuttia kannattaa etsiä, jos tarvitsee apua elämän lankojensa ohjaamiseen.

Omaan elämään ei aina pysty vaikuttamaan. Siitähän se masennus tuleekin. Niin kauan kuin on edes jotain pieniä keinoja vaikuttaa, saa lamaavan masennuksen pidettyä poissa. Kun tulee tilanne, että on kiviseinä edessä, tarvitsee apua sen kanssa selviämiseen. 

Olen 45 vuotta ohjannut elämäni lankoja niin, että olen sinnittellyt ja etsinyt keinoja, joilla pysyn pinnalla. Nyt vaan ei löydy enkä jaksa. Keinovalikoima on tässä tilanteessa loppu ja voimat samaten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuollainen vakava masennus. Se on epätyypillinen, joita on ihan reilu osuus masentuneista. Epätyypillinen pystyy reagoimaan positiivisiin asioihin. Ja minusta tuntuu, että omalla kohdallani koko masennus saattaisi olla mennyttä, jos elämässä olisi riittävästi oikeanlaisia positiivisia asioita, jotta pääsisin eroon masennuksesta. 

Toinen juttu on sitten se, että masennuspotilailla on kyllä usein jotain muutakin: ahdistusta, psykoosia, skitsoaffektiivista, nepsyjuttuja, dissosiaatiota jne. 

 

Elämässä on jonkin muututtavan, ainakin oman asenteen, jos on jatkuvasti masentuneena. Varsinkin tuo epätyypillinen muoto on sellainen, että niillä omilla valinnoilla voisi hyvin vaikuttaa siihen omaan elämään. Hyvää terapeuttia kannattaa etsiä, jos tarvitsee apua elämän lankojensa ohjaamiseen.<

 

Voi kyynel 😢. 

Ainakin omalla osallani aika pienikin apu olisi auttanut todella paljon, mutta kun sellaista apua ei ole saatavilla, koska yhteiskunta mieluummin maksaa päivärahoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen niin kuormittunut, etten millään jaksa tehdä gradua. Aina on väärä hetki ja vireystila. Sen sijaan jaksan imuroida, järjestää kaappeja, tyhjentää varastoa, pestä ikkunoita, kirjoittaa blogia, kommentoida av:lla, tehdä vapaaehtoistyötä ja sijaisuuksia, leipoa, harrastaa, käydä tapahtumissa, pelata pelejä, katsella sarjoja, käydä kylässä, lenkillä ja salilla... Ihan tosi paljon kaikkea.

Mutta nyt tiedän, että voin selitellä ne tärkeiksi tekemisiksi jaksamistani parantaakseni. Tämä oli iloinen uutinen!

Jos ihan oikeasti olet niin kuormittunut, ettet pysty tekemään gradua, suosittelisin terveydenhuollon puoleen kääntymistä. Ja jos energiaa on kaikkeen muuhun enemmän kuin tarpeeksi, etkä tosiaan pysty graduun, olisiko ADHD tai joku muu keskittymishäiriö?

Tai jos on vain prokrastinaatio. Gradun aloittamisessa on perinteisesti monille henkinen kynnys. Aikoinaan omalla laitoksella oli gradun ohjaajasta iso apu, kun hänelle sai viedä luettavaksi muutaman sivun kerrallaan.

 

👩🏻: YYHYY OLEN NIIN AHISTUNUT JA KUORMITTUNUT KOSKA SUORITAN TYÖNI HAMPAAT IRVESSÄ ENKÄ OSAA ANTAA PALAUTETTA ESIMIEHILLE YYYHYYY😫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että teidän tuttunne ja tuttujen tutut oletettavasti vaikka feikkimasentuisi, ei tarkoita että masennusta ei olisi ihan oikeana mt-ongelmana 😅 Hohhoijaa. Aikuiset ihmiset.. Sääliks käy teidän lapsianne kellä niitä on! Toivon etteivät koskaan masennu koska vastaanotto ja tuki on olematonta.

Minun lapsellani on. Ja tukea saa sillä, että teen kaikkeni jotta hänen yleinen mielialansa ja toimintakykynsä paranisi. Otin lainaa, jotta saan maksettua ammattiapua. Olen lukenut aiheesta ymmärtääksni, ettei aivokemia tasaannu ainakaan sillä, että yritän tarjota ryöpsähdyksiä hauskan tekemisen muodossa, jonka jälkeen ollaan taas kaksin verroin sängyn pohjalla.

Kun koulu kuormitti liikaa, eikä vapaalla jaksanut mitään, etsittiin tasapainoa. Ratkaisu ei ollut, että jätetään koulu pois jotta saa vapaa-ajasta irti maksimit. Vaan vähennettiin koulutyötä, jotta jaksoi vähän

Kuka on väittänyt että ei saisi kuormittua ollenkaan?

Täällähän masentuneet, oikeita diagnoosejakin saaneet ovat kertoneet masennuksesta. Siitä kuinka rutiinit auttaneet. Mitä et siinä ymmärrä?  

Olen itse saikuttajan sijainen. Työ jatkuu aina kolme kuukautta kerrallaan. Työpaikka on mukava, muuten olisin jo lopettanut tämän pelleilyn ja etsinyt pidempiaikaista muualta. Ja toki pitää katsellakin, jo siltä varalta että hän palaakin. Ihan veitsenterällähän siinä aina ollaan, kun tieto jatkosta tulee muutamaa päivää ennen. Ei todella käy esimiestä kateeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ap syyttelee jotain saikun saanutta ihmistä...? Vikahan on siinä saikun määränneessä lääkärissä, jos hän ei osaa arvioida jonkun saikun tarvetta oikein. 😂

 

On fakta että naisille lyödään kuukauden burn out loma HETI kun työterveydessä vähän itkua tihrustavat. Monilla on sipulia käsilaukussa. 

Heitäppäs todisteita tästä pöytään! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ap syyttelee jotain saikun saanutta ihmistä...? Vikahan on siinä saikun määränneessä lääkärissä, jos hän ei osaa arvioida jonkun saikun tarvetta oikein. 😂

 

On fakta että naisille lyödään kuukauden burn out loma HETI kun työterveydessä vähän itkua tihrustavat. Monilla on sipulia käsilaukussa. 

Heitäppäs todisteita tästä pöytään! 

Tunnetko yhden, joka ei ole lomaa saanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa sairauksista johtuu muiden harjoittaman väkivallan uhrina olemisesta. 

Juu juu, vika ei ole koskaan naisessa itsessään 🤣😂😆

Aika harvoin olen kuullut masentuneiden sanovan ettei heidän päässään viiraisi. Mitä sitten? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen niin kuormittunut, etten millään jaksa tehdä gradua. Aina on väärä hetki ja vireystila. Sen sijaan jaksan imuroida, järjestää kaappeja, tyhjentää varastoa, pestä ikkunoita, kirjoittaa blogia, kommentoida av:lla, tehdä vapaaehtoistyötä ja sijaisuuksia, leipoa, harrastaa, käydä tapahtumissa, pelata pelejä, katsella sarjoja, käydä kylässä, lenkillä ja salilla... Ihan tosi paljon kaikkea.

Mutta nyt tiedän, että voin selitellä ne tärkeiksi tekemisiksi jaksamistani parantaakseni. Tämä oli iloinen uutinen!

Jos ihan oikeasti olet niin kuormittunut, ettet pysty tekemään gradua, suosittelisin terveydenhuollon puoleen kääntymistä. Ja jos energiaa on kaikkeen muuhun enemmän kuin tarpeeksi, etkä tosiaan pysty graduun, olisiko ADHD tai joku muu keskittymishäiriö?

Tai jos on vain prokrastinaatio. Gra

No eikö sieltä laitokselta voi pyytää apua tai virittää jonkun läheisen kanssa "vastuullisuusasetelman"? 

Mitä, jos prokrastinaatio on niin suuri, että opinnot kaatuu, ei pysty töihin, menettää suuret summat rahaa jne., eikö se silloin jo ole mielenterveydellinen ongelma eikä "vain" prokrastinaatio?

Vierailija kirjoitti:

👩🏻: YYHYY OLEN NIIN AHISTUNUT JA KUORMITTUNUT KOSKA SUORITAN TYÖNI HAMPAAT IRVESSÄ ENKÄ OSAA ANTAA PALAUTETTA ESIMIEHILLE YYYHYYY😫

Katotaan missä kunnnossa sä olisit kun sut olis per s e rais ka ttu ja hak a ttu. Tuu sitten kertomaan. Aika moni mt-ongelmista on kokenu vastaavaa.

Siinä vaiheessa tietää, että asiat eivät ole hyvin, kun ei ole työssä ja silti saa huomattavasti vähemmän tehtyä asioita kuin normaalisti työltä jäävältä vapaa-ajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ap syyttelee jotain saikun saanutta ihmistä...? Vikahan on siinä saikun määränneessä lääkärissä, jos hän ei osaa arvioida jonkun saikun tarvetta oikein. 😂

 

On fakta että naisille lyödään kuukauden burn out loma HETI kun työterveydessä vähän itkua tihrustavat. Monilla on sipulia käsilaukussa. 

Heitäppäs todisteita tästä pöytään! 

Tunnetko yhden, joka ei ole lomaa saanut?

Heitäppä todisteita että kun vainnvähän itkua tuhrustavat niin tulee saikkua. Mistä sä muiden saikuista tiedät? 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse saikuttajan sijainen. Työ jatkuu aina kolme kuukautta kerrallaan. Työpaikka on mukava, muuten olisin jo lopettanut tämän pelleilyn ja etsinyt pidempiaikaista muualta. Ja toki pitää katsellakin, jo siltä varalta että hän palaakin. Ihan veitsenterällähän siinä aina ollaan, kun tieto jatkosta tulee muutamaa päivää ennen. Ei todella käy esimiestä kateeksi. 

Tuo sana saikuttaja on todella loukkaava, jos kyseessä on ihan vaan sairas ihminen eikä tahallaan töitä pakoileva yksilö.