Olen kyllästynyt masentuneisiin ja kuormittuneisiin

Vierailija kirjoitti:

Oma kuormitukseni väheni, kun tajusin tarkastella ruutuaikaani kriittisemmin. Käyttö oli laitettava aivan minimiin työn ulkopuolella. Telkkarista annoin itselleni luvan katsoa ohjelman illalla, mutta kännykkä pysyi poissa kädestä. Kyllä oli tuskaisa alku, mikä kertoi karua kieltään riippuvuudesta. Ei ihme, että tuntui ettei mikään oikein kiinnosta eikä jaksaminen riitä mihinkään. Ruudun ääressä istumiseen se kuitenkin riitti, enkä tajunnut että se kuormittaa hermostoani enemmän kuin mikään muu. Minähän luulin rentoutuvani ja latautuvani, kun olin niin kuormittunut.

Ihan vain vinkkinä, jos joku muukin ei oikein jaksa mitään muuta kuin selata vaikka av:ta. Pidä kunnon tauko. Täällä ei ole mitään, minkä jättämällä jäisi jostain paitsi.

Poistin älylaitteelta pelin, koska huomasin sen imevän hermostosta voimaa. En katso mitään tv-ohjelmia tai elokuvia, kun ei riitä keskittyminen tai voimat. Youtubesta kuuntelen/ katselen jotain. AV:lta seuraan korkeintaan kolmea tai neljää ketjua päivän aikana. Tämä on tämän päivän ainut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin ketjun jeesustelijat ansaitsisivat edes yhden päivän ajan kokeilla elää sitä elämää, jossa mikään ei kertakaikkiaan tunnu miltään. Sitä vaan makaa sängyssä ja miettii, menisikö veskiin vai paskoisiko housuun kun millään ei ole mitään väliä. Aina sinne veskiin ei jaksa raahautua.

Jos kerran kuukaudessa saa pitkällisen taistelun jälkeen kammettua itsensä ihmisten ilmoille ja esitettyä iloista, niin se ei tarkoita että masennus olisi parantunut.

Olen varmaan sellainen jeesustelija, joka ei ihan ymmärrä miten jaksaa mennä ja tehdä. Ja paljon useamminkin kuin kerran kuukaudessa. Olen tosiaan kokeillut tuota elämää aivan saakelin monta päivää ja kuukautta, kun mikään ei tunnu miltään. Siksi olisi ollut tosi kummallista ladata someen nauravaisia kuvia ja täyttää se niillä menopäivän raporteilla. Kun ne menotkaan eivät oikeasti tuntuneet miltään

Fake it till you make it?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin ketjun jeesustelijat ansaitsisivat edes yhden päivän ajan kokeilla elää sitä elämää, jossa mikään ei kertakaikkiaan tunnu miltään. Sitä vaan makaa sängyssä ja miettii, menisikö veskiin vai paskoisiko housuun kun millään ei ole mitään väliä. Aina sinne veskiin ei jaksa raahautua.

Jos kerran kuukaudessa saa pitkällisen taistelun jälkeen kammettua itsensä ihmisten ilmoille ja esitettyä iloista, niin se ei tarkoita että masennus olisi parantunut.

Olen varmaan sellainen jeesustelija, joka ei ihan ymmärrä miten jaksaa mennä ja tehdä. Ja paljon useamminkin kuin kerran kuukaudessa. Olen tosiaan kokeillut tuota elämää aivan saakelin monta päivää ja kuukautta, kun mikään ei tunnu miltään. Siksi olisi ollut tosi kummallista ladata someen nauravaisia kuvia ja täyttää se niillä menopäivän raporteilla. Kun ne menotkaan eivät oikeasti tuntuneet miltään

Kannattaa rajoittaa tuota somen käyttöä, jos on vaikea ymmärtää sen pinnallista luonnetta elämän kuvaajana. Sama tyyppi joka viettää aikaa kavereiden kanssa iloisesti kuvan perusteella voi kärsiä univaikeuksista ja nukkua saman päivän aikana 0-16 tuntia, kärsiä muistivaikeuksista ja erilaisista fyysisistä oireista. Masennus ei tarkoita pelkkää madaltunutta mielialaa. 

Oletteko koskaan kukaan olleet töissä jota rakastatte, mutta se on erittäin fyysistä, suurimmaksi osaksi ulkotyötä, arvaamatonta ja tapaturmariski suuri (eläimet ja ihmiset), sosiaalisesti kuormittavaa varsinkin kun olet introvertti, mutta olet oppinut työn kautta tulemaan sujuvasti toimeen muiden ihmisten kanssa töissä ja kaikki asiakkaat niin aikuiset, vanhemmat ja lapset pitävät sinusta. Paljon lapsia jotka rakastavat sinua ja vaikka et ole lapsi-ihminen niin haluat opettaa heille taitoja ja tapoja vaikka se ei kuulu työhösi. Et saa lisiä viikonlopusta etkä yölle menevästä osuudesta. Tulet aina myöhässä kotiin koska työt venyvät asiakkaiden takia. Kotona et enää jaksa mitään. Jaksatko suihkuun? Pesetkö hampaat? Kyllä, pakko koska olet asiakaspalvelu työssä kuitenkin. Käytätkö pitkälti samoja vaatteita melkein viikon putkeen koska et jaksa vetää niitä pyykkiin. Ruoka? Vain pakollinen. Ei somea millään mittapuulla eikä tapaamisia oikeassakaan elämässä koska en jaksa enkä halua. Tätä kahdeksan vuotta niin tuloksena oli burnout ja masennus. Olen pitkässä parisuhteessa ja puolisoni on aina tukenut minua ja olen tsempannut häntä aina kyetessäni koska masennus on hirveä taakka toiselle. Joku sanoi aiemmin että masentunutta ei masenna enää mikään ja voin kyllä kompata.  Tsemppiä teille kaikille, olette tilanteessa tai ette. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan kukaan olleet töissä jota rakastatte, mutta se on erittäin fyysistä, suurimmaksi osaksi ulkotyötä, arvaamatonta ja tapaturmariski suuri (eläimet ja ihmiset), sosiaalisesti kuormittavaa varsinkin kun olet introvertti, mutta olet oppinut työn kautta tulemaan sujuvasti toimeen muiden ihmisten kanssa töissä ja kaikki asiakkaat niin aikuiset, vanhemmat ja lapset pitävät sinusta. Paljon lapsia jotka rakastavat sinua ja vaikka et ole lapsi-ihminen niin haluat opettaa heille taitoja ja tapoja vaikka se ei kuulu työhösi. Et saa lisiä viikonlopusta etkä yölle menevästä osuudesta. Tulet aina myöhässä kotiin koska työt venyvät asiakkaiden takia. Kotona et enää jaksa mitään. Jaksatko suihkuun? Pesetkö hampaat? Kyllä, pakko koska olet asiakaspalvelu työssä kuitenkin. Käytätkö pitkälti samoja vaatteita melkein viikon putkeen koska et jaksa vetää niitä pyykkiin. Ruoka? Vain pakollinen. Ei somea millään mittapuulla eikä tapaamisia oikeassaka

Millainen lapsuutesi oli? Pitikö sinun laittaa omat tarpeesi syrjään? Osaatko pitää huolen muista, mutta et itsestäsi? Oletko itse aina oman huomiosi jonon viimeinen ja oma vuorosi ei tule koskaan?

Työholismi sekä itsensä ja tarpeidensa laiminlyöminen ja yli voimiensa muiden auttaminen ovat lapsuusaikaisen kehityksellisen trauman oireita ja yleensä johtavat burn outeihin ja masennuksiin. 

 

Samassa veneessä olen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin ketjun jeesustelijat ansaitsisivat edes yhden päivän ajan kokeilla elää sitä elämää, jossa mikään ei kertakaikkiaan tunnu miltään. Sitä vaan makaa sängyssä ja miettii, menisikö veskiin vai paskoisiko housuun kun millään ei ole mitään väliä. Aina sinne veskiin ei jaksa raahautua.

Jos kerran kuukaudessa saa pitkällisen taistelun jälkeen kammettua itsensä ihmisten ilmoille ja esitettyä iloista, niin se ei tarkoita että masennus olisi parantunut.

Olen varmaan sellainen jeesustelija, joka ei ihan ymmärrä miten jaksaa mennä ja tehdä. Ja paljon useamminkin kuin kerran kuukaudessa. Olen tosiaan kokeillut tuota elämää aivan saakelin monta päivää ja kuukautta, kun mikään ei tunnu miltään. Siksi olisi ollut tosi kummallista ladata someen nauravaisia kuvia ja täyttää se niillä menopäivän raporteilla.

Jokuhan voi yrittää rakentaa someen kulissia itselleen niin, että muut kuvittelisivat hänellä menevän hyvin. Jopa, että hän itsekin kuvittelisi itsellään menevän hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäisi sitten vaan yksinkertaisesti pois töistä kuluttamasta työyhteisöä. Ei meillä muillakaan ole energiaa pois jaettavaksi. Kun tekee tämän yhden työt omiensa lisäksi ja katselee somesta miten hän jaksaa kaikkea muuta iloisella mielellä paitsi töitä, ei meinaa ymmärrys riittää. Kyllä se on vaan itsekästä hyväksikäyttöä ja välinpitämättömyyttä toisten jaksamisesta. Jotkut ihmiset osaa käyttää systeemiä hyväksi, pilaavat tuolla touhullaan meidän muiden toimivan työyhteisön. 

Sulle ei kuulu pätkääkään toisten sairauslomat ja niiden syyt. Pomo on vastuussa, valita sille.

Kyllä ne itseasiassa kuuluu, kun kerran sitten teen näitten saikkulaisten työt heidän ollessaan vaellusretkilllä laavulla ja tanssilavoilla pitämässä hauskaa.

Vois kyllä tosiaan kysyä pomolta jatkuuko homma samanlaisena vai aikooko järkätä vaikka jonkun kolmikantakeskustelun. Sen vastauksen perusteella sitten tekee päätökset nostaako kytkintä vai jääkö vielä odottelemaan tuleeko tilanteeseen muutos. Uskoisin, että pomokin on aika loppu siihen peliin. 

Ei edelleenkään kuulu sinulle. Ei myöskään pomon tekemiset. 

Elämä opettaa teillekkin, odottakaapa vain, senkin ylimieliset ilopillerit.