Olen kyllästynyt masentuneisiin ja kuormittuneisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsen kaveri on just tällainen "masentunut". Ei voi käydä kunnolla koulua, mutta on jatkuvasti minun lapseni huomiota vailla, haluaa shoppailemaan, elokuviin, kahvilaan, olisi koko ajan menossa syömään ravintolaan ja ravaa meillä, järkkää juhlia yms. Sitten valittaa mullekin, kun masentaa niin ja miten masentaa vielä enemmän kun kavereillakaan ei ole aikaa, eikä he ymmärrä hänen masennustaan.

Vertaan ehkä liikaa pahasti masentuneeseen, joka ei jaksanut roskia viedä ulos. Tämä nuori kuitenkin ahdistaa jo muita, koska hän ei opiskele, joten on aikaa kaikkeen muuhun, mutta toiset kuitenkin haluaisivat hoitaa opiskelunsa tietenkin, eikä notkua ostoskeskuksissa. Mutta tämä haluaisi olla kaiken keskipiste koko ajan, ja jos ei onnistu, niin on niin masentunut.

Opetat lastasi siihen, että hänen velvollisuutensa ei ole kannatella ketään muuta. Hän voi olla seurana tälle

Tottakai, olen sanonut tälle masentuneellekin, että sinä et voi syyllistää muita ihmisiä sinun "sairaudesta" tai siitä, että muut haluavat hoitaa koulunsa, ja muut ei ole vastuussa hänen terveydestään. Olen sanonut tämän omalle lapselleni ja muillekin porukan kavereille, että he on ensisijaisesti vastuussa omista opinnoistaan ja heillä ei ole koulutusta käsitellä masentunutta tai parantaa häntä, eikä tarvikaan olla.

Minusta tämä masentunut vain yrittää manipuloida muita,  mutta varmasti siellä jotain taustalla on siihen huomion tarpeeseen. Onko se masennusta, en osaa diagnosoida, mutta hän itse mainostaa sairastavansa masennusta. 

Se että joskus asiat masentaa, on normaalia! Ei siitä pidä tehdä numeroa !   Laiskuutta on liikenteessä . 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on masennus. Diagnosoitu vuonna 2017 psykiatrin toimesta. Hakeuduin lääkäriin, koska romahdin työpaikalla totaalisesti. Se oli kaiken huippu. Muistan hetken kun eilisen. Se ei ollut tavallista uupumusta työpäivästä tai laskujenmaksusta. Tai epäonnistuneesta ihmissuhteesta. Nuokin tuntemukset olen kokenut. En kyennyt hallitsemaan itseäni ollenkaan. Paha olo vaan levisi mun sisältä suoraan ulos mun kehosta. Mä itkin ja itkin ja tuntu kun joku söis mua elävältä. En osannut vastata kellekään mikä mulla oli. Jäin saikulle, josta sitten lääkärin eli psykiatrin vastaanoton jälkeen aloitin terapian. 

 

Masennuksen oireet ovat samankaltaisia kuin monessa muussakin mt-ongelmassa. Usein masentuneella on myös muita mt-ongelmia kuten mullakin on traumaperäinen stressihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. 

Masennuksessani pahinta nimenomaan on ollut se että mieliala on hyvin vaihteleva. Kun menen näkemään perhettä,

Tiedätsä, että se on ihan normaalia, että ihmiset feikkaa iloista hetken aikaa ja sitten kun menee kotiin onkin tyhjä ja väsynyt. Mäkin olen. Ei muakaan aina huvita. 

Se on ihan normaalia. Välillä itkettää ja välillä naurattaa. Ei kukaan ole duracell pupu aamusta iltaan. Pitää syödä välillä, että jaksaa ja vireystila vähenee iltaa kohden. Yöllä nukutaan ja levätään, että seuraavana päivänä taas jaksaa sen päivän hommat.

Samaa miettinyt, itsellä ei mitään mahiksia masentua. Useampi lapsi ja kaikilla sairauksia aivokasvaimia myöden. Lisäksi tuli puolen miljoonan hnekilökohtainen velka yrityksen konkurssista johon en edes ollut osallinen. Murheita olisi jakaa vaikka sadoille ihmisille. No ehkä se syynä ettei kerkeä masentua. Töitä vaan yötä päivää että saa velat maksettua ja lasten sairaalamaksut maksettua. Ei varmasti masennu ne ihmiset joilla ei aikaa edes miettiä masentumista. Ja nyt kahvitauolla.

Jaa. Olin juuri pitkällä sairauslomalla masennuksen takia. Koti on edelleen täysin siivoton, en jaksa tehdä ruokaa ja töissä käyminen vie kaikki voimat. Teen työni kuitenkin hyvin, koska mielestäni on parempi roikkua kynsin ja hampain kiinni työelämässä kuin joutua sen ulkopuolelle. 

Juuri mitään omaa elämää minulla ei ole, ei harrastuksia, laavuretkiä yms. Muutaman kerran kuussa pakotan itseni näkemään muita pari tuntia kerrallaan, etten jäisi ihan yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on masennus. Diagnosoitu vuonna 2017 psykiatrin toimesta. Hakeuduin lääkäriin, koska romahdin työpaikalla totaalisesti. Se oli kaiken huippu. Muistan hetken kun eilisen. Se ei ollut tavallista uupumusta työpäivästä tai laskujenmaksusta. Tai epäonnistuneesta ihmissuhteesta. Nuokin tuntemukset olen kokenut. En kyennyt hallitsemaan itseäni ollenkaan. Paha olo vaan levisi mun sisältä suoraan ulos mun kehosta. Mä itkin ja itkin ja tuntu kun joku söis mua elävältä. En osannut vastata kellekään mikä mulla oli. Jäin saikulle, josta sitten lääkärin eli psykiatrin vastaanoton jälkeen aloitin terapian. 

 

Masennuksen oireet ovat samankaltaisia kuin monessa muussakin mt-ongelmassa. Usein masentuneella on myös muita mt-ongelmia kuten mullakin on traumaperäinen stressihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. 

Masennuksessani pahinta nimenomaan on ollut se että mieliala o

Tiedätsä, että se on ihan normaalia, että ihmiset feikkaa iloista hetken aikaa ja sitten kun menee kotiin onkin tyhjä ja väsynyt. Mäkin olen. Ei muakaan aina huvita. 

Se on ihan normaalia. Välillä itkettää ja välillä naurattaa. Ei kukaan ole duracell pupu aamusta iltaan. Pitää syödä välillä, että jaksaa ja vireystila vähenee iltaa kohden. Yöllä nukutaan ja levätään, että seuraavana päivänä taas jaksaa sen päivän hommat.

- Ja tiedätsä, että kyllä sen eron normaalin ja masentuneen väsymyksen välillä huomaa. Minulla äiti ei ymmärtänyt masennusta, vaan sanoi, ettei häntä masenna koskaan ja ettei hän ymmärrä, mitä masennus tarkoittaa tai miltä se tuntuu. Silti hänkin oli välillä väsynyt. Mutta ne voimavarat, joita hänellä oli, olivat ihan eri tasoa kuin minulla. Hänellä ei ollut sellaista toivottomuuden tunnetta, mikä itsellä liittyy masennukseen olennaisesti. Se tunne, että on itse jotenkin viallinen ja kelvoton, vaikka selviytyisi arjesta päällisin puolin normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt, itsellä ei mitään mahiksia masentua. Useampi lapsi ja kaikilla sairauksia aivokasvaimia myöden. Lisäksi tuli puolen miljoonan hnekilökohtainen velka yrityksen konkurssista johon en edes ollut osallinen. Murheita olisi jakaa vaikka sadoille ihmisille. No ehkä se syynä ettei kerkeä masentua. Töitä vaan yötä päivää että saa velat maksettua ja lasten sairaalamaksut maksettua. Ei varmasti masennu ne ihmiset joilla ei aikaa edes miettiä masentumista. Ja nyt kahvitauolla.

Tarpeeksi pahaksi kun menee masennus, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tunnustaa tosiasiat. Mutta kyllähän jotkut tappavatkin itsensä yhtäkkiä, ilman varoitusta, se on ensimmäinen merkki ulospäin sairaudesta. Monet yhä vähättelevät mielen sairauksia vaikka oikeastihan ne ovat fyysisiä siinä kuin muutkin muka oikeat sairaudet, aivoissa se vika on loppujen lopuksi.

Minullakin on vapaa-ajan jaksaminen todella rajallinen. Työ vie mehut ja paljon on pakko jättää tosi mukavia menoja ja tekemisiä väliin vain siksi, etten kuormittaisi itseäni liikaa. Mutta sen tiedän, etten todellakaan ole ainut. Sellaista se elämä on, jos patteri kuluu menoista enemmän kuin täyttyy. Sentään meillä Suomessa on edes vapaa-aikaa, eikä ainakaan vielä ole normaalia tehdä töitä 12 tuntia päivässä 7 päivää viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt, itsellä ei mitään mahiksia masentua. Useampi lapsi ja kaikilla sairauksia aivokasvaimia myöden. Lisäksi tuli puolen miljoonan hnekilökohtainen velka yrityksen konkurssista johon en edes ollut osallinen. Murheita olisi jakaa vaikka sadoille ihmisille. No ehkä se syynä ettei kerkeä masentua. Töitä vaan yötä päivää että saa velat maksettua ja lasten sairaalamaksut maksettua. Ei varmasti masennu ne ihmiset joilla ei aikaa edes miettiä masentumista. Ja nyt kahvitauolla.

Tuota sukulainenkin sanoi: jos on tarpeeksi tekemistä ja ajateltavaa, niin ei ehdi masentua.

En kommentoi.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Olin juuri pitkällä sairauslomalla masennuksen takia. Koti on edelleen täysin siivoton, en jaksa tehdä ruokaa ja töissä käyminen vie kaikki voimat. Teen työni kuitenkin hyvin, koska mielestäni on parempi roikkua kynsin ja hampain kiinni työelämässä kuin joutua sen ulkopuolelle. 

Juuri mitään omaa elämää minulla ei ole, ei harrastuksia, laavuretkiä yms. Muutaman kerran kuussa pakotan itseni näkemään muita pari tuntia kerrallaan, etten jäisi ihan yksin. 

Sama. Kyllä työ on se, mihin vähät voimani käytän. Ensin se, sitten huvi jos joskus jaksaa. Sairauslomalla olin pari kuukautta, kun en kerta kaikkiaan jaksanut enää töitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt, itsellä ei mitään mahiksia masentua. Useampi lapsi ja kaikilla sairauksia aivokasvaimia myöden. Lisäksi tuli puolen miljoonan hnekilökohtainen velka yrityksen konkurssista johon en edes ollut osallinen. Murheita olisi jakaa vaikka sadoille ihmisille. No ehkä se syynä ettei kerkeä masentua. Töitä vaan yötä päivää että saa velat maksettua ja lasten sairaalamaksut maksettua. Ei varmasti masennu ne ihmiset joilla ei aikaa edes miettiä masentumista. Ja nyt kahvitauolla.

Tuota sukulainenkin sanoi: jos on tarpeeksi tekemistä ja ajateltavaa, niin ei ehdi masentua.

En kommentoi.

Sen aika voi tulla sitten myöhemmin. Varoituksen sana vain. 

Vaikutat AP niin elämälle katkeralle, että tuskin koskaan tulet olemaan onnellinen.



Eivät ne masentuneet sinun onneasi vie, vaan sinä itse teet sen.

Vierailija kirjoitti:

Sairaita hyysätään tässä maassa aivan liikaa. Suurinosa sairauksista johtuu kuitenkin omista valinnoista. Suomi on sairaiden paratiisi.

Mitä vittua? Omista valinnoista?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen niin kuormittunut, etten millään jaksa tehdä gradua. Aina on väärä hetki ja vireystila. Sen sijaan jaksan imuroida, järjestää kaappeja, tyhjentää varastoa, pestä ikkunoita, kirjoittaa blogia, kommentoida av:lla, tehdä vapaaehtoistyötä ja sijaisuuksia, leipoa, harrastaa, käydä tapahtumissa, pelata pelejä, katsella sarjoja, käydä kylässä, lenkillä ja salilla... Ihan tosi paljon kaikkea.

Mutta nyt tiedän, että voin selitellä ne tärkeiksi tekemisiksi jaksamistani parantaakseni. Tämä oli iloinen uutinen!

Jos ihan oikeasti olet niin kuormittunut, ettet pysty tekemään gradua, suosittelisin terveydenhuollon puoleen kääntymistä. Ja jos energiaa on kaikkeen muuhun enemmän kuin tarpeeksi, etkä tosiaan pysty graduun, olisiko ADHD tai joku muu keskittymishäiriö?

Asuuko tämä kuvaamasi henkilö Nokialla ja työskentelee Tampereella hoitoalalla? Taidan tuntea hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsen kaveri on just tällainen "masentunut". Ei voi käydä kunnolla koulua, mutta on jatkuvasti minun lapseni huomiota vailla, haluaa shoppailemaan, elokuviin, kahvilaan, olisi koko ajan menossa syömään ravintolaan ja ravaa meillä, järkkää juhlia yms. Sitten valittaa mullekin, kun masentaa niin ja miten masentaa vielä enemmän kun kavereillakaan ei ole aikaa, eikä he ymmärrä hänen masennustaan.

Vertaan ehkä liikaa pahasti masentuneeseen, joka ei jaksanut roskia viedä ulos. Tämä nuori kuitenkin ahdistaa jo muita, koska hän ei opiskele, joten on aikaa kaikkeen muuhun, mutta toiset kuitenkin haluaisivat hoitaa opiskelunsa tietenkin, eikä notkua ostoskeskuksissa. Mutta tämä haluaisi olla kaiken keskipiste koko ajan, ja jos ei onnistu, niin on niin masentunut.

Opetat lastasi siihen, että hänen velvollisuutensa ei ole kan

Tottakai, olen sanonut tälle masentuneellekin, että sinä et voi syyllistää muita ihmisiä sinun "sairaudesta" tai siitä, että muut haluavat hoitaa koulunsa, ja muut ei ole vastuussa hänen terveydestään. Olen sanonut tämän omalle lapselleni ja muillekin porukan kavereille, että he on ensisijaisesti vastuussa omista opinnoistaan ja heillä ei ole koulutusta käsitellä masentunutta tai parantaa häntä, eikä tarvikaan olla.

Minusta tämä masentunut vain yrittää manipuloida muita,  mutta varmasti siellä jotain taustalla on siihen huomion tarpeeseen. Onko se masennusta, en osaa diagnosoida, mutta hän itse mainostaa sairastavansa masennusta. 

Siellä voi olla narsismia ja/tai epävakautta. Kannattaa kannustaa lasta myös etsimään tasapainoista seuraa ja neuvoa pysymään mahdollisimman kaukana manipuloijista, heitä ei kannata pitää elämässään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen niin kuormittunut, etten millään jaksa tehdä gradua. Aina on väärä hetki ja vireystila. Sen sijaan jaksan imuroida, järjestää kaappeja, tyhjentää varastoa, pestä ikkunoita, kirjoittaa blogia, kommentoida av:lla, tehdä vapaaehtoistyötä ja sijaisuuksia, leipoa, harrastaa, käydä tapahtumissa, pelata pelejä, katsella sarjoja, käydä kylässä, lenkillä ja salilla... Ihan tosi paljon kaikkea.

Mutta nyt tiedän, että voin selitellä ne tärkeiksi tekemisiksi jaksamistani parantaakseni. Tämä oli iloinen uutinen!

Jos ihan oikeasti olet niin kuormittunut, ettet pysty tekemään gradua, suosittelisin terveydenhuollon puoleen kääntymistä. Ja jos energiaa on kaikkeen muuhun enemmän kuin tarpeeksi, etkä tosiaan pysty graduun, olisiko ADHD tai joku muu keskittymishäiriö?

 

Prokrastinaatiota tuo ainakin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsen kaveri on just tällainen "masentunut". Ei voi käydä kunnolla koulua, mutta on jatkuvasti minun lapseni huomiota vailla, haluaa shoppailemaan, elokuviin, kahvilaan, olisi koko ajan menossa syömään ravintolaan ja ravaa meillä, järkkää juhlia yms. Sitten valittaa mullekin, kun masentaa niin ja miten masentaa vielä enemmän kun kavereillakaan ei ole aikaa, eikä he ymmärrä hänen masennustaan.

Vertaan ehkä liikaa pahasti masentuneeseen, joka ei jaksanut roskia viedä ulos. Tämä nuori kuitenkin ahdistaa jo muita, koska hän ei opiskele, joten on aikaa kaikkeen muuhun, mutta toiset kuitenkin haluaisivat hoitaa opiskelunsa tietenkin, eikä notkua ostoskeskuksissa. Mutta tämä haluaisi olla kaiken keskipiste koko ajan, ja jos ei onnistu, niin on niin masentunut.

Opetat lastasi siihen, että hänen velvollisuutensa ei ole kan

Tottakai, olen sanonut tälle masentuneellekin, että sinä et voi syyllistää muita ihmisiä sinun "sairaudesta" tai siitä, että muut haluavat hoitaa koulunsa, ja muut ei ole vastuussa hänen terveydestään. Olen sanonut tämän omalle lapselleni ja muillekin porukan kavereille, että he on ensisijaisesti vastuussa omista opinnoistaan ja heillä ei ole koulutusta käsitellä masentunutta tai parantaa häntä, eikä tarvikaan olla.

Minusta tämä masentunut vain yrittää manipuloida muita,  mutta varmasti siellä jotain taustalla on siihen huomion tarpeeseen. Onko se masennusta, en osaa diagnosoida, mutta hän itse mainostaa sairastavansa masennusta. 

Itse puhun masennuksesta, vaikka on kaksi muutakin diagnoosia. Ihan kaikki ei kaikille kuulu.  

Aika moni työ tai työpaikka on ihan hanurista, joten ei siinä mitään kummaa ole, jos muuten on iloinen, mutta työ kuormittaa ja saa elämästä kurjaa.

Olen itsekin ollut sellaisessa työpaikassa, jonne meneminen ahdisti ja toisinaan jopa itkin ennen töihin menoa, mutta kun pääsin sieltä työstä pois, koin aina valtavan helpotuksen. Ja tämä kaava toistui päivittäin. Muu elämä ei ahdistanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on masennus. Diagnosoitu vuonna 2017 psykiatrin toimesta. Hakeuduin lääkäriin, koska romahdin työpaikalla totaalisesti. Se oli kaiken huippu. Muistan hetken kun eilisen. Se ei ollut tavallista uupumusta työpäivästä tai laskujenmaksusta. Tai epäonnistuneesta ihmissuhteesta. Nuokin tuntemukset olen kokenut. En kyennyt hallitsemaan itseäni ollenkaan. Paha olo vaan levisi mun sisältä suoraan ulos mun kehosta. Mä itkin ja itkin ja tuntu kun joku söis mua elävältä. En osannut vastata kellekään mikä mulla oli. Jäin saikulle, josta sitten lääkärin eli psykiatrin vastaanoton jälkeen aloitin terapian. 

 

Masennuksen oireet ovat samankaltaisia kuin monessa muussakin mt-ongelmassa. Usein masentuneella on myös muita mt-ongelmia kuten mullakin on traumaperäinen stressihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. 

Masennuksessani pahinta nimenomaan on ollut se että mieliala o

Kyllä luettelemasi asiat ovat normaaleja. Masennus ei silti ole normaali mielentila. Onneksi masentuneet voivat oppia elämään masennuksen kanssa. Minäkin joka päivä sitä teen. Ja onneksi masennuksen diagnosoi psykiatrit, terveydenalan ammattilaiset, ei palstapäsmärit.