Olen kyllästynyt masentuneisiin ja kuormittuneisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, koska työ voi masentaa. Minä ainakin teen työtä, jota en koe merkitykselliseksi. Sen tekeminen on tylsää ja koen, että elämäni menee vain hukkaan tässä. Vaikutan varmasti laiskalta. En yhtään jaksaisi ryhtyä töihin, pakko kuitenkin saada edes jotain kasaan, että palkka juoksisi.

Yritä nyt kuitenkin löytää jotain mielekkäämpää työtä, koska tarpeeksi monta vuotta tuota altistaa masennukselle. Ja se saattaa olla jo tekeytymässä lievänä. Tee edes vapaa-ajalla jotain mielekästä. 

Sitähän mä tässä jatkuvasti pohdin: "Mitä mä tekisin isona?". En ole löytänyt mitään. Mielestäni suurin osa töistä on turhia ja jopa haitallisia ilmaston, luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta. On myös raskasta enää aloittaa uusia opintoja, jos ei

Kyse on arvoista ja siitä, että en kykenisi tekemään sellaisia töitä, jotka ovat haitallisia. Eihän siinä ole mitään järkeä, että työni aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on masennus. Diagnosoitu vuonna 2017 psykiatrin toimesta. Hakeuduin lääkäriin, koska romahdin työpaikalla totaalisesti. Se oli kaiken huippu. Muistan hetken kun eilisen. Se ei ollut tavallista uupumusta työpäivästä tai laskujenmaksusta. Tai epäonnistuneesta ihmissuhteesta. Nuokin tuntemukset olen kokenut. En kyennyt hallitsemaan itseäni ollenkaan. Paha olo vaan levisi mun sisältä suoraan ulos mun kehosta. Mä itkin ja itkin ja tuntu kun joku söis mua elävältä. En osannut vastata kellekään mikä mulla oli. Jäin saikulle, josta sitten lääkärin eli psykiatrin vastaanoton jälkeen aloitin terapian. 

 

Masennuksen oireet ovat samankaltaisia kuin monessa muussakin mt-ongelmassa. Usein masentuneella on myös muita mt-ongelmia kuten mullakin on traumaperäinen stressihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. 

Masennuksessani pahinta nimenomaan on ollut se että mieliala o

Tiedätsä, että se on ihan normaalia, että ihmiset feikkaa iloista hetken aikaa ja sitten kun menee kotiin onkin tyhjä ja väsynyt. Mäkin olen. Ei muakaan aina huvita. 

Se on ihan normaalia. Välillä itkettää ja välillä naurattaa. Ei kukaan ole duracell pupu aamusta iltaan. Pitää syödä välillä, että jaksaa ja vireystila vähenee iltaa kohden. Yöllä nukutaan ja levätään, että seuraavana päivänä taas jaksaa sen päivän hommat.

Tiedätsä, että sitten on sairas, kun ei enää seuraavana päivänä jaksa tehdä niitä sen päivän hommia. Eikä seuraavana eikä seuraavana ja sitä jatkuu tarpeeksi pitkään. 

Olen ollut työssä, jossa saa todella korkeaa palkkaa ja mahtavia onnistumisen tunteita. Jos vaan pystyisin, olisin riemusta kiljuen töissä. Mutta kun en pysty. En pysty edes mihinkään vähemmän hienoon tällä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat AP niin elämälle katkeralle, että tuskin koskaan tulet olemaan onnellinen.



Eivät ne masentuneet sinun onneasi vie, vaan sinä itse teet sen.

No kuormittavat kyllä työkavereitaan ja esimiestään. Yleensä masentuneet saavat saikkua aina muutaman viikon kerrallan, jolloin muiden pitää jatkuvasti yrittää varautua sekä heidän paluuseensa että poissaolon jatkumiseen. Itse kuormittuneena varsinkin luulisi ymmärtävän tuonkin ylimääräisen stressin. 

Se että teidän tuttunne ja tuttujen tutut oletettavasti vaikka feikkimasentuisi, ei tarkoita että masennusta ei olisi ihan oikeana mt-ongelmana 😅 Hohhoijaa. Aikuiset ihmiset.. Sääliks käy teidän lapsianne kellä niitä on! Toivon etteivät koskaan masennu koska vastaanotto ja tuki on olematonta.

Tunnelman pilaaja tämä ap.

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt, itsellä ei mitään mahiksia masentua. Useampi lapsi ja kaikilla sairauksia aivokasvaimia myöden. Lisäksi tuli puolen miljoonan hnekilökohtainen velka yrityksen konkurssista johon en edes ollut osallinen. Murheita olisi jakaa vaikka sadoille ihmisille. No ehkä se syynä ettei kerkeä masentua. Töitä vaan yötä päivää että saa velat maksettua ja lasten sairaalamaksut maksettua. Ei varmasti masennu ne ihmiset joilla ei aikaa edes miettiä masentumista. Ja nyt kahvitauolla.

Minulla ei ollut mahiksia masentua. Oli sellainen tilanne elämässä vuosia, että oli vain pakko jaksaa. Mutta kun sitä ei voi valita. Masennuin silti. En jaksanut loppuun asti.

Sinä menet vielä tuon todella hirveän tilanteen aiheuttamalla adrenaliinilla, mutta jos ne joku vuosi loppuvat, olet umpiuupunut ja masentunut. Toivon, että vältyt siltä. 

Toivottavasti iskee sinuunkin kaikki kerralla. Avioero, läheisten kuolemat, fyysinen sairaus yms. Jos kuormittaa, tulen sitten nauramaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat AP niin elämälle katkeralle, että tuskin koskaan tulet olemaan onnellinen.



Eivät ne masentuneet sinun onneasi vie, vaan sinä itse teet sen.

No kuormittavat kyllä työkavereitaan ja esimiestään. Yleensä masentuneet saavat saikkua aina muutaman viikon kerrallan, jolloin muiden pitää jatkuvasti yrittää varautua sekä heidän paluuseensa että poissaolon jatkumiseen. Itse kuormittuneena varsinkin luulisi ymmärtävän tuonkin ylimääräisen stressin. 

Ei kai tuo systeemi sen sairastuneen vika ole! Itse sain suoraan 6 kk sairausloman. Tosin KELA hyväksyi vain 4 kk kerralla. 

Asennoitukaa niin, että ei tule takaisin niin paluu onkin mukava yllätys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsen kaveri on just tällainen "masentunut". Ei voi käydä kunnolla koulua, mutta on jatkuvasti minun lapseni huomiota vailla, haluaa shoppailemaan, elokuviin, kahvilaan, olisi koko ajan menossa syömään ravintolaan ja ravaa meillä, järkkää juhlia yms. Sitten valittaa mullekin, kun masentaa niin ja miten masentaa vielä enemmän kun kavereillakaan ei ole aikaa, eikä he ymmärrä hänen masennustaan.

Vertaan ehkä liikaa pahasti masentuneeseen, joka ei jaksanut roskia viedä ulos. Tämä nuori kuitenkin ahdistaa jo muita, koska hän ei opiskele, joten on aikaa kaikkeen muuhun, mutta toiset kuitenkin haluaisivat hoitaa opiskelunsa tietenkin, eikä notkua ostoskeskuksissa. Mutta tämä haluaisi olla kaiken keskipiste koko ajan, ja jos ei onnistu, niin on niin masentunut.

Opetat lastasi siihen, että hänen velvollisuutensa ei ole kan

Siis sinä aikuisena ihmisenä kiukuttelet täällä siitä että lapsesi kaveri sanoo olevansa masentunut ja sen perusteella vähättelet masennusta? Pitäskö sun kasvaa aikuiseksi niiku oikeasti.

Kyllähän se nyt muistakin kuulostaa, että lapsen kaverilla on muutakin "vikaa päässä". 

Vierailija kirjoitti:

Sairaita hyysätään tässä maassa aivan liikaa. Suurinosa sairauksista johtuu kuitenkin omista valinnoista. Suomi on sairaiden paratiisi.

Samaa mieltä. Ja ne kaikki on saatana täällä av:llä uhriutumassa omista valinnoistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Se että teidän tuttunne ja tuttujen tutut oletettavasti vaikka feikkimasentuisi, ei tarkoita että masennusta ei olisi ihan oikeana mt-ongelmana 😅 Hohhoijaa. Aikuiset ihmiset.. Sääliks käy teidän lapsianne kellä niitä on! Toivon etteivät koskaan masennu koska vastaanotto ja tuki on olematonta.

Minun lapsellani on. Ja tukea saa sillä, että teen kaikkeni jotta hänen yleinen mielialansa ja toimintakykynsä paranisi. Otin lainaa, jotta saan maksettua ammattiapua. Olen lukenut aiheesta ymmärtääksni, ettei aivokemia tasaannu ainakaan sillä, että yritän tarjota ryöpsähdyksiä hauskan tekemisen muodossa, jonka jälkeen ollaan taas kaksin verroin sängyn pohjalla.

Kun koulu kuormitti liikaa, eikä vapaalla jaksanut mitään, etsittiin tasapainoa. Ratkaisu ei ollut, että jätetään koulu pois jotta saa vapaa-ajasta irti maksimit. Vaan vähennettiin koulutyötä, jotta jaksoi vähän muutakin. Rutiinit pitävät kuitenkin elämässä kiinni, eikä tavoite voi olla se, ettei kuormitu ollenkaan. 

Suurin osa sairauksista johtuu muiden harjoittaman väkivallan uhrina olemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat AP niin elämälle katkeralle, että tuskin koskaan tulet olemaan onnellinen.



Eivät ne masentuneet sinun onneasi vie, vaan sinä itse teet sen.

No kuormittavat kyllä työkavereitaan ja esimiestään. Yleensä masentuneet saavat saikkua aina muutaman viikon kerrallan, jolloin muiden pitää jatkuvasti yrittää varautua sekä heidän paluuseensa että poissaolon jatkumiseen. Itse kuormittuneena varsinkin luulisi ymmärtävän tuonkin ylimääräisen stressin. 

Ei kai tuo systeemi sen sairastuneen vika ole! Itse sain suoraan 6 kk sairausloman. Tosin KELA hyväksyi vain 4 kk kerralla. 

Asennoitukaa niin, että ei tule takaisin niin paluu onkin mukava yllätys. 

 

No siinä se onkin, kun ei voi sijaiselle tehdä pidempää sopimusta kuin saikku kerrallaan. Ei voi asennoitua niin ja sitten yllättyä iloisesti. 

Osittain totta. On "masentuneita" ja oikeasti masentuneita. Ja ne leikisti masentuneet aiheuttaa sen että helposti ei uskota jonkun olevan oikeasti masentunut. Itselläni keskivaikea diagnoosi joka ilmenee niin että näen kyllä elämässä paljon hyvää, olen kiitollinen ja onnellinen hyvistä asioista. Mutta mieliala vaihtelee rajusti, joinakin päivinä ahdistaa aivan kamalasti eikä mistään tule mitään, ei vain tule vaikka kuinka "ottaisi itseään niskasta kiinni". Ei saa nukuttua, vaikea jopa hengittää. En kykenisi kokopäivätöihin mutta osittaista teen, siihen pystyn ja haluan ehdottomasti tehdä töitä sen mitä jaksan. 

Totta on myös kyllä sekin että itse voi moniin asioihin vaikuttaa, mutta vakavaan masennukseen ei ole poppakonsteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että teidän tuttunne ja tuttujen tutut oletettavasti vaikka feikkimasentuisi, ei tarkoita että masennusta ei olisi ihan oikeana mt-ongelmana 😅 Hohhoijaa. Aikuiset ihmiset.. Sääliks käy teidän lapsianne kellä niitä on! Toivon etteivät koskaan masennu koska vastaanotto ja tuki on olematonta.

Minun lapsellani on. Ja tukea saa sillä, että teen kaikkeni jotta hänen yleinen mielialansa ja toimintakykynsä paranisi. Otin lainaa, jotta saan maksettua ammattiapua. Olen lukenut aiheesta ymmärtääksni, ettei aivokemia tasaannu ainakaan sillä, että yritän tarjota ryöpsähdyksiä hauskan tekemisen muodossa, jonka jälkeen ollaan taas kaksin verroin sängyn pohjalla.

Kun koulu kuormitti liikaa, eikä vapaalla jaksanut mitään, etsittiin tasapainoa. Ratkaisu ei ollut, että jätetään koulu pois jotta saa vapaa-ajasta irti maksimit. Vaan vähennettiin koulutyötä, jotta jaksoi vähän

Riippuu aivokemiasta, minkä aineen suhteen se ongelma on ja onko ongelma puute vai epätasaisuus vai mikä. 

Olet hyvä äiti <3

Onko ADHD poissuljettu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat AP niin elämälle katkeralle, että tuskin koskaan tulet olemaan onnellinen.



Eivät ne masentuneet sinun onneasi vie, vaan sinä itse teet sen.

No kuormittavat kyllä työkavereitaan ja esimiestään. Yleensä masentuneet saavat saikkua aina muutaman viikon kerrallan, jolloin muiden pitää jatkuvasti yrittää varautua sekä heidän paluuseensa että poissaolon jatkumiseen. Itse kuormittuneena varsinkin luulisi ymmärtävän tuonkin ylimääräisen stressin. 

Ei kai tuo systeemi sen sairastuneen vika ole! Itse sain suoraan 6 kk sairausloman. Tosin KELA hyväksyi vain 4 kk kerralla. 

Asennoitukaa niin, että ei tule takaisin niin paluu onkin mukava yllätys. 

 

No siinä se onkin, kun ei voi

Ymmärrän, mutta ajatelkaa niin, että sen joutuu kuitenkin uusimaan. 

Naiset eivät osaa rentoutua seksin avulla kuten miehet, koska vihaavat ovat rupsahtanutta ja rumaa ruumistaan, ja siksi stressaavat ja pakkosuorittavat työntä. Ja sitten ruikutetaan uUpuMuStA. Huoh. 

Miksi ihmeessä ap syyttelee jotain saikun saanutta ihmistä...? Vikahan on siinä saikun määränneessä lääkärissä, jos hän ei osaa arvioida jonkun saikun tarvetta oikein. 😂

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa sairauksista johtuu muiden harjoittaman väkivallan uhrina olemisesta. 

Juu juu, vika ei ole koskaan naisessa itsessään 🤣😂😆