Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun Suviseurat on ovella, niin tuli mieleen muutamia kysymyksiä:

-Voiko Suviseuroilla mennä naimisiin/kastaa lapsen? Kätevästi olisi suku ja ystävät valmiiksi paikalla, ainakin näin ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna.

-Miten Suviseuroilla pärjää, jos on vaikka 10 lapsinen perhe ja seurojen ajaksi on luvattu kovaa sadetta? Mihin saa mahtumaan ja kuivumaan kaikille sadevaatteet? Miten aika kuluu vaunussa, jos koko porukka on paljon sisällä?

-Onko tavallista, että ihmiset vuokraavat mökkejä seurapaikkakunnalta/lähistöltä? Miten seurat toimivat mökiltä käsin, mennäänkö aamulla paikalle ja illalla mökille nukkumaan?

- Olen ollut ristiäisissä suviseurojen aikana. Kastaminen tapahtui suviseurapaikan lähellä olevassa kappelissa. Mutta on ristiäisiä pidetty myös ihan leiriolosuhteissa. Häistä en ole kuullut.

- Tietysti toivotaan, ettei sada, mutta kyllähän usein tähän aikaan vuodesta sataa. Siltä näyttää ennusteen mukaan tänäkin vuonna. Vanhimmat lapset ovat usein mieluummin kavereiden kanssa vaikka isossa teltassa kuin perheen kanssa asuntovaunussa. Harvoin siellä koko porukka on yhtä aikaa koolla. Kekseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta kun tätä on niin kauan tehty, ovat hyvät rutiinit jo muodostuneet. Muistan kahdet suviseurat, Hankasalmi 1987 ja Maaninka 2002, jolloin olosuhteet olivat lapsiperheille todella vaikeat, kun vettä satoi päiväkausia. 



- Taitavat melko lailla kaikki lähiseudun mökit ja kauempaakin olla vuokrattuina seuraväelle. Tai monet vuokraavat omakotitalonsa ja menevät itse mökille seurojen ajaksi. Mökiltä lähdetään aamulla ja illalla palataan takaisin, jos matka on pitkähkö. Jotkut ovat yöt mökillä ja ovat laittaneet teltan seura-alueelle tukikohdaksi. Monia luovia ratkaisuja näkee.

Eikös hedelmöityshoito ole vastoin vl-opetusta? Siinähän manipuloidaan tapahtumaan asia, jota jumala ei ole nähnyt tarpeelliseksi tapahtua henkilön x ja y välillä eli puututaan jumalan luomistyöhön. Miten tää on väännetty lestadiolaisuudessa hyväksyttäväksi vai onko se? Henkilökohtaisesti toki suhtaudun hedelmöityshoitoihin myönteisesti kaikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen, että on turvallista pysyä Raamatun sanassa mieluummin kuin koko ajan miettiä mihin suuntaan mitäkin ohjetta voisi venyttää ja tulkita.

Mutta mikä on Raamatun sanassa pysymistä? Raamattua on aina tulkittu omasta viitekehityksestä käsin. Ei maailma ole pysynyt samana "aina", tulkinta Raamatustakin on muuttunut.

Opillisissa asioissa. Kuinka ihminen voi pelastua ja päästä taivaaseen. Tarkoitan näitä asioita: https://srk.fi/fi/nain-me-uskomme/

Kaikki ulkonäköön ja muihin tapoihin liittyvät jutut muuttuvat yhteiskunnassa koko ajan. 70 vuotta sitten nainen ei voinut pukea housuja eikä urheilla. Myös vl tapakulttuuri varmasti muuttuu, mutta se ei ole uskon kannalta olennaista.

Vierailija kirjoitti:

Eikös hedelmöityshoito ole vastoin vl-opetusta? Siinähän manipuloidaan tapahtumaan asia, jota jumala ei ole nähnyt tarpeelliseksi tapahtua henkilön x ja y välillä eli puututaan jumalan luomistyöhön. Miten tää on väännetty lestadiolaisuudessa hyväksyttäväksi vai onko se? Henkilökohtaisesti toki suhtaudun hedelmöityshoitoihin myönteisesti kaikille

Käsitykset vaihtelevat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysytkö tätä tosissasi? Jutut sitä, mille tuntuu kun vauvan pää roikkuu jalkojen välissä, eli kohtu on niin laskeutunut, ja suonikohjut "sielä" on niin kipeitä on arkipäivää. Mitä tarkoitat, miten kroppa kestää toistuvat raskaudet? Ei se kestäkään, mutta selviytyy hengissä. Siinä sitten vanhemmat naiset perimätietona kertoo näitä kokemuksiaan ja nuoremmat ei voi tehdä raskautumiselleen mitään, vaikka kuinka komplikaatioita ja raskausajan oireita pelkäisivät. Sitten tullaan siihen, että ei saa järjellä ajatella asioita vaan uskolla ja niin on päiväs kuin on voimas ja jumala ei anna isompaa taakkaa, kuin jaksaa kantaa. Esim. Synnytyksen jälkeinen masennus (jonka riski uusiutua on suuri) tai rasksusajan diabetes eivät ole todellakaan myöskään perusteita ehkäisylle 

Minun käsittääkseni jotkut kyllä pitävät noita nykyään perusteena ehkäisylle.

Mitä merkitystä yksittäisen jäsenen toiminnalla on asian kannalta, säännöt tulee muualta.

Oikea kysymys olisi, hyväksyykö liike tämän tulkinnan ehkäisystä, eli mikä on SRK:n kanta asiaan? Pitäisi varmaan kysyä johtokunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Miten hyvin vl-äidit toipuvat raskauksista ja synnytyksistä ja jääkö miten usein pysyviä tai pitkäaikaisia vaurioita synnytyksistä?              Nuorempien keho palautuu nopeammin, mutta miten monien raskauksien jälkeen 40+ naiset voivat?

Vastaan 50-vuotiaana 9 lapsen äitinä.

Minä voin mielestäni hyvin. Painoindeksi normaali, kunto ainakin samanikäisiin työkavereihin verrattuna tosi hyvä. Liikun paljon miehen kanssa lenkkeillen, hiihtäen, pyöräillen. 

Ei minulla ole mitään vaurioita, vähän raskausarpia mahassa. Lantionpohjaa olen jumpannut vähän nyt vanhempana. Ehkä olen onnekas, mutta samanlaisia näyttävät olevan sisareni ja kälyni.

Varmasti osalla voi olla jotain vaurioita, mutta niitähän voi tulla jo ekassa synnytyksessä.

Tosi monen käsitys vl:iin liittyvissä asioissa on varmasti pelkästään kuulopuheiden varassa. Huomaamattakin alkaa pitää kaikenlaisia somekirjoituksia totena. Olisi kiva, jos mahdollisuuksien mukaan tutustuisitte meihinkin ja kävisitte/kuulisitte seuramenoa, niin tietäisitte mitä siellä puhutaan. Täältä palstalta saa tosi vääristyneen kuvan asioista.

Vierailija kirjoitti:

Tosi monen käsitys vl:iin liittyvissä asioissa on varmasti pelkästään kuulopuheiden varassa. Huomaamattakin alkaa pitää kaikenlaisia somekirjoituksia totena. Olisi kiva, jos mahdollisuuksien mukaan tutustuisitte meihinkin ja kävisitte/kuulisitte seuramenoa, niin tietäisitte mitä siellä puhutaan. Täältä palstalta saa tosi vääristyneen kuvan asioista.

Nimenomaan. Ja sitten vielä syytetään valehtelusta jos joku oikoo käsityksiä. Tämä on kyllä outo ketju.

Joku kyseli synnytysten ja raskauksien vaikutuksesta, jos lapsia on monta.

En ole vl ja minulla on yksi lapsi. Pakko sanoa, että on paljon tuurista ja geeneistä kiinni. Minulla se ainoa raskaus oli vaikea. Olen lyhyt ja mieheni on minua 30 cm pidempi. Raskausvatsa oli valtava ja minulle jäi pysyvä kengurupussi alavatsalle. Toivuin raskaudesta ja synnytyksestä kauan. Synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta laukaisi myös vaikean autoimmuunisairauden, jonka kanssa kärvistelen loppuelämäni. Moni tuntemani ensisynnyttäjä on pärjännyt paljon vähemmillä vaurioilla. Eniten olen törmännyt siihen, että ekan lapsen kohdalla on mennyt hyvin, mutta toisen lapsen kohdalla on tullut ongelmia/toipuminen on ollut hidasta/pysyviä vaurioita on jäänyt.

Eli ei se sitä lasten määrää katso, miten keho kestää ja paljon on myös tuurista kiinni. Ihmisillä on myös erityispiirteitä, jotka vaikuttavat paljon. Tiedän esimerkiksi useamman äidin, joille sektiot ovat olleet ainoa vaihtoehto ja kolmannen lapsen kohdalla on sanottu, että enempää raskauksia ei keho kestä.

Vierailija kirjoitti:

Tosi monen käsitys vl:iin liittyvissä asioissa on varmasti pelkästään kuulopuheiden varassa. Huomaamattakin alkaa pitää kaikenlaisia somekirjoituksia totena. Olisi kiva, jos mahdollisuuksien mukaan tutustuisitte meihinkin ja kävisitte/kuulisitte seuramenoa, niin tietäisitte mitä siellä puhutaan. Täältä palstalta saa tosi vääristyneen kuvan asioista.

Miksi aina kehotetaan tulemaan seuroihin, satapäisen vl-joukon keskelle? Miksi ei tulla toisten luo? Miksi ei tarjouduta juttelemaan kahden kesken? 

Te muut tiedätte mistä meidät löytää. Mutta mihin me voimme voi tulla teitä etsimään? Siellä seuroissa voi helposti jutella kahdestaan. Samoin olen joskus työkavereiden kanssa jutellut. Mutta odotan aina aloitetta muilta.

Ei missään nimessä pidä kysyä yhteisöltä tai yhteisön viralliselta taholta ehkäisykantaa missään tilanteessa. Jokaisen pitäisi ymmärtää ja sisäistää, että se on yksityisasia. Vain sillä on merkitystä, mitä ihminen itse ajattelee asiasta. Jos tarvitsee tukea päätöksen tekemiseen niin kannattaa jutella vaikka lääkärien tai psykologien kanssa. Mikään tarkoituksellinen oman kehon rääkkääminen ei kuulu kristinuskoon. Uskaltakaa arvioida omaa vointianne ja jaksamistanne itse vaikka pitäisittekin lasta lahjana. Sinun elämä on myös kallisarvoinen suojeltava lahja.

Noin siinä käy kun asiat vääristyy ja pahasti. . .

Sillä ei ole merkitystä, kuinka monta tervettä/hyvinvoivaa/onnellista suurperheen äitiä on vl-liikkeessä. (Hyvä jos on.) Vl-liikkeessä ei pitäisi olla yhtään naista, jonka elämä on muuttunut millään tavalla epäinhimilliseksi  kärsimykseksi ehkäisykiellon takia. Näillä on merkitystä. Pitää erottaa mikä on oleellista kun näistä asioista keskustellaan. Se, että 10 naisen elämä on ollut onnellista ei auta yhtään sitä naista, jonka elämä on samojen sääntöjen takia ollut helvetillistä. Ihmissääntöjen ei pitäisi johtaa kenenkään elämää siihen pisteeseen. Jos vielä ohittaa tämän yhden naisen kärsimyksen ja on välinpitämätön, ei voi todellisuudessa olla kristitty. "Kantakaa toistenne taakkoja, niin noudatatte täydellisesti Kristuksen lakia."

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni tuohon suuriin lapsimääriin pienillä ikäeroilla. Joku sanoi niin kuin asia onkin, että raskaus ja synnytys on fyysinen ja psyykkinen rasitus mistä kestää toipua.

Miten hyvin vl-äidit toipuvat raskauksista ja synnytyksistä ja jääkö miten usein pysyviä tai pitkäaikaisia vaurioita synnytyksistä?              Nuorempien keho palautuu nopeammin, mutta miten monien raskauksien jälkeen 40+ naiset voivat?

En voi tietää, onko jotain mitä ei näy päälle päin, mutta moni 40-50 v suurperheen äiti jaksaa pyöräillä sata kilsaa päivässä, että ei se keho ihan paskana ole eikä umpiuupunut. 

"Ei ihan paskana eikä umpiuupunut." Onko naisella silti ollut hyvä elämä? Onko kaikki lapset saaneet yksilöllistä tukea, huomiota ja hoivaa riittävästi? (Usein ei.) En tajua miten toi ajattelu on niin vinksallaan monilla täälläkin. Kaikki selitellään parhain päin, ja onhan jollain muulla aina asiat paremmin. Kuunnellaan niitä hyvinvoivia mutta kuunnellaan myös niitä uupuneita ja rikottuja, heitä ennen kaikkea. Mikään ei muuta jos tosiasioita ei myönnetä. 

On kristillisempää mennä ja auttaa sellaista uupunutta kuin vihjailla (suluissa) Vauva-palstalla, kuinka huonosti jonkun / joidenkin asiat ovat. On helpompaa näpytellä kännykällä sisätiloissa kuin mennä kurkistamaan esim. mitä sillan alla asuville kuuluu. Hekin ovat meidän kaikkien lähimmäisiä.

Eikä tarkoitus ole johdatella pois aiheesta vaan muistuttaa, että uupumusta on monenlaista. Esim. työuupumus on kohta kansantauti. Yritetään kantaa kaikki kortemme kekoon tarvitsevan lähimmäisen auttamiseksi. 

https://kesaseuraradio.fi/paivaohjelma/



Tulkaahan kuulolle!

Vl-äidit, muistakaa, että te saatte kirjoittaa tänne vain valituksia. Jos kirjoitat olevasi elämääsi tyytyväinen, se on höpö höpöä, valetta, aivopesua, valkopesua ja mitä kaikkea.

Ja muistakaa, teillä ei ole asiat hyvin ettekä te ole millään mittapuulla mitattuina onnellisia. Ette ainakaan saa niin sanoa.

Tämän on mammapalstan arvovaltaiset kommentoijat jo tuhansien viestien verran arvioineet. Mm. tänään.

Vierailija kirjoitti:

On kristillisempää mennä ja auttaa sellaista uupunutta kuin vihjailla (suluissa) Vauva-palstalla, kuinka huonosti jonkun / joidenkin asiat ovat. On helpompaa näpytellä kännykällä sisätiloissa kuin mennä kurkistamaan esim. mitä sillan alla asuville kuuluu. Hekin ovat meidän kaikkien lähimmäisiä.

Eikä tarkoitus ole johdatella pois aiheesta vaan muistuttaa, että uupumusta on monenlaista. Esim. työuupumus on kohta kansantauti. Yritetään kantaa kaikki kortemme kekoon tarvitsevan lähimmäisen auttamiseksi. 

Olen auttanutkin. On kuitenkin  ihan kohtuullista toivoa, että ihmiset ottaisi vastuuta elämästään ja valinnoistaan, jos ei itsensä takia niin lasten takia. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna ja hyviin olosuhteisiin, hyvään perhe-elämään jaksaville vanhemmille. Ongelmia voi ennakoida ja ennaltaehkäistä, pitää vaan tehdä valintoja ja kantaa henkilökohtaista vastuuta. Menneiden sukupolvien asioita ei voi enää muuttaa, nykyiset voi tehdä erilaisia valintoja.